Avo 3

Projekti ykkösen(-ten) metsästys jatkuu. Tänään Sulon kanssa tokokokeissa Keuruulla, tuomaroimassa Mauri Pehkonen. 3-tulos ja 126 pistettä.

Paikkamakuu, 8 p. Sulo ei keskittynyt minuun lainkaan kehään mentäessä, jouduin antamaan kaksi käskyä. Otti makuun rennosti ja pysyi. Kaksi koiraa oli noussut paikkamakuuryhmässä.

Seuraaminen, 8 p. Tämä meni hyvin. Sulo seurasi koko kaavion kuten osaa, alussa tuli parissa kohtaa piip. Tästä ei tuomari tykännyt. Mutta on Sulo pahempaakin esittänyt. (Hieman ehkä mietitytti se, millä kriteereillä seuraamista arvostellaan - 9 pistettä seuraamisesta irtosi avoimessa suorituksella, jossa koira ei vilkaissutkaan ohjaajaa koko kaavion aikana. Eipä sillä tietenkään, että muiden saamat pisteet olisi meiltä pois, mietin vain pisteiden kerääntymistä suhteessa omaan näkemykseeni ihannesuorituksesta...)


Maahanmeno seuraamisesta, 9 p. Pistevähennys lähti alun piippaamisesta. Muutoin moitteeton.

Luoksetulo ja pysäytys, 5 p. Lähti vauhdilla ja pysähtyi ehkä metrin päässä musta. Ihme että antoi pisteitä tästä. Vähän olin hämilläni tästä, sillä vaikka Sulon pysäytykset ei mitään huippunopeita ole olleet viime aikoina, niin se on kuitenkin pysähtynyt.

Seisominen seuraamisesta, 0 p. Sulo meni maahan. Käskytin ehkä eri äänensävyllä kuin treeneissä? Tätäkään virhettä ei ole aikoihin nähty, mutta näin se nyt meni.

Nouto, 7 p. Ei ollut musta näin huono, tai siis, vertaan tietysti siihen, mitä se on ollut ja mihin se on mennyt. Pisteet lähti kai elävästä otteesta, äänestä lähdössä, ehkä jostain muusta..? Mutta Sulo meni ihan kivalla vauhdilla, otti suoraan, ei tiputtanut tai mällännyt, toi suoraan eteen kohtuutiiviistikin. Minä olen tyytyväinen. (Kiitos Jarille muistutuksesta, miten tärkeitä ne sujuvat peruskäytökset ovat!)

Kaukot, 6 p. Nämä oli ihan hirveitä. Ekaan ylösnousemiseen varmaan 3 käskyä, ja sittenkin Sulo nousi vain sen verran, että kyynärät nousi ilmaan ja painui maihin saman teinsä. Se oli kai tekemässä paikkamakuuta.Aloitus oli huvittava; liikkuri näytti kengänkärjellä viivan, johon pyllyn pitäisi osua, ja Sulo oli sitä mieltä että "ai tästä kaivetaan."

Hyppy, 7 p. Tässäkin taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn istumiseen, olikohan ääntäkin mukana. Enää ei muista... Hypyt ok.

Kokonaisvaikutelma 7 p. Mauri ei vissiin tykännyt meistä erityisemmin, ainakaan tänään, ei perustellut pisteitä sen kummemmin. Vähänhän tekeminen oli välistä nihkeetä, ja sitä ääntä irtos parissa kohtaa. Itsestä se ei niin huonolta tuntunut, tiedä sitten.

Ei esitetty me parasta osaamistamme tänään, mutta tiukassa oli ykköset muutenkin. Avoimessa luokassa ykköstuloksia ei tullut yhtään, kakkostuloksen taisi saada voittaja. Luoksetulon pysäytykset venyivät järjestään. Sinällään esim. ilma oli varsin optimaalinen koitokseen; viileä ihmisille mutta mukava koirille.

Kaikkinensa koitos oli kuitenkin mulle opettavainen. Luulen, että se, että Sulo ei tehnyt liikkeitä "kuten ne on sille opetettu", johtuu meidän vähäisestä kokeenomaisen treenin määrästä näillä avoliikkeillä. Sehän alotti ihan hyvin, mutta pakko levisi loppua kohti pahemmin ja pahemmin (kahden ekan liikkeen jälkeen kerkesin jo ajatella, että tämähän menee hyvin! Virhe, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa!) Se, mihin olen kuitenkin tyytyväinen omalta osaltani, on että tajusin, tai ainakin yritin, kehua Suloa liikkeiden jälkeen, niiden epäonnistuneidenkin. No, ehkä ne kiitokset ei yhtä vuolaita olleet väärien suoritusten jälkeen, mutta eihän se koiran vika ole, ettei me olla treenattu tarpeeksi. Mikä oli kaikkein positiivisinta, niin Sulolla oli ainakin yritystä. Kuten epäilinkin, se vire näkyy sitten siinä, että Sulolta pääsee ääntä, mutta ei tää nyt mitään ihan hirveetä ollut kuitenkaan. Jos vertaa viime kokeeseen, jossa pistesaalis oli jotain samaa luokkaa, tässä kokeessa Sulo oli mukana kuitenkin sillä meiningillä, että se yrittää ja tekee töitä, eikä rupee kapsuttelemaan kesken liikesuorituksen.

Tajusinpa myös koepaikalla sellaisen jutun, että sen verran monta koekäyntiä meillä on jo takana, että Sulo tietää, milloin ollaan tilanteessa, jossa ei palkkaa tule, eikä se intensiivinen keskittyminen ole niin kannattavaa kuin treeneissä. Tähän ei kai muu auta kuin loppupalkalle ketjuttaminen - saada Sulo uskomaan, että palkka tulee, kun jaksaa vähän vain tehdä. Ongelma näkyi hyvin selvästi paikkamakuun korvattomuudessa, ja yksilösuorituksiin mennessä pienen ensiapuloppupalkan mielikuvan yritinkin Sulolle tehdä jättämällä narupallon kehän ulkopuolelle, tein vuoroamme odotellessa pari seuraamisen aloitusta ja vapautusta palkalle. Ja kun tultiin kehästä, juostiin yhdessä hakemaan palkkaa.

Kaukoihin pitää ottaa toinen sana jättöön kuin se "paikka", jota olen nyt käyttänyt, että se erottuisi paikkamakuusta. Luoksetulon pysäytykseen ensimmäisen kutsun voisin myös vaihtaa. Olen käyttänyt sitä samaa tänne-käskyä, mutta sillä Sulo nähtävästi ottaa liian kovan vauhdin. Kotitreeneissä olen käyttänyt tule-käskyä, mutta sillä Sulo taas ennakoi pysäytystä ihan älyttömästi. Jospa se sitten toimisi kokeissa?

Aikaa seuraaviin kokeisiin on vähän, mutta kyllä me silti sinne mennään. Pitää yrittää ehtiä tekemään muutamien liikkeiden ketjuttamista peräkkäin, hypyn istumisen varmistelua, kaukoja lelupalkalla, seisomisen varmistelua ja luoksetulon pysäytystä piitkästä matkasta. Eihän tuossa hommaa olekaan :)

Liina on tehnyt myös tottiksia, seuraamista, jääviä ja luoksetuloja. Jääviä treenaan kaikkia sekaisin. Maahan Liina menee jo sivusta, muutaman kerran on mennyt istumaankin, seisominen on vaikein. Niin ja onhan Liina tehnyt noutoakin. Se tekee oikeastaan koko noutoliikkeen jo nyt paremmin kuin Sulo... Ihan niin nopea se ei ole, eikä tule niin tiiviisti eteen istumaan kuin toivoisin, joten kun meillä ei noudon kanssa mikään kiire ole, tehdään nyt vain vauhtia ja tunnetta siihen kapulaan, ja otetaan erikseen eteenistumisia kapulan kanssa. Tänään se teki yhden lyhyen keppijäljen pihassa myös, ja ilmaisi kaikki kepit.

Back to Basics

Maanantaina skippasin remonttihommien vuoksi tokoilut, mutta illan kähmyssä ehdin tekemään Liinalle keppijäljet ja Sulon kanssa hinkkaamaan vähän tokoa. Tiistaina oli vuorossa Tiian tottikset Juokslahdessa sekä jälkitreeniä. Keskiviikkona kävin KSPKY:n tottistreeneissä Aholaidassa tarkistamassa parin tokoliikkeen tilan Jarin opastuksella. Niiden osalta jouduin palaamaan perusteisiin ja miettimään tokoliikkeiden pohjana olevia käytöksiä, joiden pitäisi olla huolellisesti rakennettuja ja vahvoja. Ja kun rakennetaan vahvoja käytöksiä, on koulutusvaiheessa sujuvuus avainsana. Mitenkäs se menikään; jos olet aloittelija, harjoittele perusteita, jos olet edistynyt, harjoittele perusteita, jos olet ammattilainen, harjottele perusteita. Niinpä niin.

Nouto oli keskiviikon treeneissä ihan yhtä huono kuin aina ennenkin, kun Sulon otin autosta suoraan liikettä tekemään. Pieni epätoivo alkaa iskeä, kun tuntuu, että tämä ei mene ollenkaan eteenpäin. Olen tehnyt vauhtinoutoa lelun kanssa, olen tehnyt nostoja, olen tehnyt eteentuloja kapulan kanssa, olen tehnyt pitoja... Yhteenvetona sanottakoon, että nämä eivät ole auttaneet tekemään noutoliikkeestä Sulolle yhtään palkitsevampaa. (Tähän väliin on sanottava, että onneksi Liinan kanssa olen tehnyt noutoa kapulan kanssa leikin varjolla jo ihan pienestä pitäen, se kantaa kapulaa oikein mielellään ja tarjoaa sitä mulle aktiivisesti.) Liikettä on siis vain pilkottava; löydettävä sieltä se osa, jonka vahvistaminen auttaa vahvistamaan koko liikettä. Maanantaina vahvistelin kapulan luovuttamista lähellä; annoin Sulon hypätä itseäni vasten ja vaihdoin kapulan leluun. Tämä auttoi hetkellisesti, mutta eilisissä treeneissä ei näkynyt missään. Korjausehdotuksia siinä pohdittiin, ja niitähän olisi motivaation kasvattaminen kapulalle esim. "hetsaamalla", siis pitämällä koirasta kiinni kapulan heiton ajan, ja antamalla sen ikään kuin saalistaa kapulaa. Toinen on itse nostamisen vahvistaminen. Tämän pitäisi vahvistaa myös kapulalle menoa, käytösketju kun kyseessä on. Niinpä palattiin takaisin sujuvuustreeneihin, jossa tavoitteena korkea vahvistetiheys: kapulannostoja käteen, nopea palkka namilla, välillä pallolla. Kapula alkoi nousta ihan sujuvasti, näitä pitää jatkaa ja toivoa kädet ristissä, että liike paranisi edes vähän. Talvellahan tein nostotreeniä siten, että kriteerinä oli hyvä ote kapulasta. Se on voinut osaltaan tappaa Sulo intoa kapulan tuomiseen; se ei noissa oteharjoituksissa ole yksinkertaisesti ymmärtänyt, mistä hommassa on kysymys, ja käytös on sitten päässyt sammumaan entistä pahemmin.

Luoksetulon pysäytyksiä katsottiin myös. Sulohan pysähtyy kyllä, mutta liikkuu muutaman askeleen; se pystyisi stoppaamaan paljon nopeamminkin. Jari ei suositellut takapalkan käyttöä, takapalkkaa kun ei kokeissa voi käyttää kuitenkaan,ja koira ei ole niin tyhmä, etteikö se tietäisi, milloin palkka on takana ja milloin ei. Eli lähdettiin merkkaamaan palkan paikalla ja ajoituksella pysähtymistä lyhyeltä matkalta. Alku kuten liikkeessä muutenkin, jotta nopea stoppi yhdistyisi siihen. Ensin tulee yhtä aikaa "seiso" ja namin heitto koiraa kohti; palkan pitää tulla juurikin siihen kohtaan, mihin koira seisahtuu. Sitten pikkuhiljaa käskyn ja namin heiton välistä aikaa pidennetään. Lyhyellä matkalla Sulo seisahtui hyvin.

Sulo teki myös paikkamakuun Edin kaverina. Olin piilossa pari minuuttia. Sulo pysyi kyllä maassa, mutta valmisteleva osuus oli aika kauhea; suloa kiinnosti lähinnä haistella ja tuijotella Ediä.

Lopuksi tein Sulolle A-esteen ylityksiä sekä tokon avo-hyppyä kiinteällä pk-esteellä. Sulo syttyi ihan eri sfääriin, kun pääsi hyppäämään. A-este oli kisakulmassa, eikä Sulolla ollut sen ylittämisessä lopulta mitään ongelmaa, ensin tosin katsoi voiko noin korkeeta kiivetä ollenkaan. Ensin autoin sitä juoksemalla esteen vierestä, mutta kyllä Sulo kiipes ihan itsekin. Se takaisinpäin kiipeäminen on vielä työn alla, ja tietty sitä noutoa pitäisi ruveta liittämään tohon kokonaisuuteen. Sulo tulee myös hyvin askelmia alas, ennen kuin laskeutuu. Myös tokohyppy istuen esteen takana onnistui oksti. Tämän jälkeen tein kokeenomaisen seuraamiskaavion Sulolle, ja Sulohan työsti. Jari totesi, ettei ole varmaan edes nähnyt Sulon tekevän noin hyvää seuraamista. Kyllähän Sulo osaa, minä olen vain onnistunut latistamaan sen vireen niin, että sitä on viime aikoina tokotreenit kiinnostanut niin vähän, ettei se esitä sitä parasta osaamistaan. No, tämä on syytä ottaa opiksi virittelyä ajatellen; Sulon olisi hyvä päästä tekemään jotain vauhdikasta ennen kehään menoa, silläkin uhalla, että se irrottaa siitä enemmän ääntä. Nimenomaan se juokseminen ja voimalla tekeminen kun näyttäisivät olevan sitä, mikä Sulon saa oikeaan vireeseen, sellainen rauhallinen naminsyöminen ei niinkään. Toisaalta meillä olis tuossa tunnetilan rakentamisessa tottiksiin hommaa joka tapauksessa, tästä taisi Tiiankin kanssa olla puhetta. Ja sitä laamailua mun ei pidä kummaltakaan hyväksyä. Olen miettinyt sitäkin, miten itse reagoin Sulon tai Liinan vireen laskiessa. Liinan kohdalla lasken kriteeriä tai muutan palkkausta, jotta saan sen uudelleen innostumaan. Entäpä Sulon kanssa? Suurella todennäköisyydellä hermostun siihen, sillä koirahan on jo nelivuotias, ja sen kanssa on tehty näitä vaikka kuinka paljon, kyllähän sen pitäisi jo osata. Hmm, vieläköhän sitä pitää miettiä, miksei koiraa kiinnosta...

Liina on tehnyt tottiksissa seuraamista. Oikealle kääntymiset on ollut tehotreenissä. Eilen se alkoi kirittämään kunnolla, kun käännyin vain koko ajan oikealle. Hyvä Liina! Päivi totesi tiistaina, että verrattuna meidän keväiseen Kana-Areenan esiintymiseen, ollaa menty paljon eteenpäin, mutta samalla pitää mennä koko ajan lisää eteenpäin, ja näinhän se on. Katsoin jo palveluskoiralehdestä syksyn BH-koeaikatauluja. Nyt niitä liikkeitä pitäisi alkaa työstämään ihan tosissaan, jos meinaa saada Liinan tämän vuoden puolella BH-koekuntoon.

Jääviä tsekattiin Liinan kanssa, maahanmenoja, istumisia ja seisomisia. Maahanmeno ja istuminen onnistuu jo hitaasta vauhdista seuraamisesta, seisominen on hankalampi. Hyvä kuitenkin että ollaan sitä lähdetty ensimmäisenä työstämään, ettei tule sitten myöhemmin ihan uutena asiana mukaan. Liinan into noutokapulaan on, kuten sanottua, hyvä, nytkin se bongasi kapulan kentän laidalta ja tuli iloisena tuomaan sitä mulle "kato mitä mä löysin!"

Vielä muutama sana niistä jälkitreeneistä. Liinan kanssa edelleen tahkotaan keppejä, välillä onnistuneesti ja välillä vähemmän onnistuneesti. Maanantaina olin tehnyt Liinalle taas kaksi lyhyttä keppijälkeä. Päätin, etten anna Liinalle mitään apuja; jos se skippaa kepin, otan sen pois jäljeltä. (Mitenköhän nyt olen innostunut tästä negatiivisen rangaistuksen käyttämisestä jäljellä.) Näin tapahtui, ja Liina ei saanut enää jäljestää. Vein sen kuitenkin toiselle jäljelle, jossa se ilmaisi kepit, josta se pääsi jäljestämään uudestaan ensimmäisen jäljen. Ilmaisut parani. Tiistaina koettiin kuitenkin iso taantuminen tässä; Liina ei tahtonut mennä maahan kepeillä ollenkaan, eikä se huolinut lainkaan nameja edes kepin noteeraamisesta. Olin tehnyt sille kaksi lyhyttä jälkeä. Maa oli toki sateen jäljiltä ihan märkä, mutta ei Liinalle ole märkä maa ollut ongelma ennenkään. Luulenkin, että olin tehnyt jäljen huonoon paikkaan, sillä alue on ilmeisesti koirien päivittäistä ulkoilualuetta, ja siellä oli kakkakasoja. Mitään muuta selitystä en Liinan käytökseen keksi, semminkin, kun vielä myöhemmin samana iltana kotipihassa Liina miltei tärisi innosta odottaessaan lupaa päästä ilmaisemaan keppejä. Ja nyt ilmaisut meni ihan nappiin, Liina painui maihin heti välittömästi kepin nähdessään.

Sulolle Tiia oli tallannut jos ei koemittaisen, niin ainakin melkein koemittaisen jäljen yhdeksällä kepillä. Se vanheni vesisateessa ehkä kaksi tuntia. Alussa oli lyhyt jana. Aiemmin Sulon tottikset oli mennyt ihan reisille, mutta jäljelle mentäessä Sulo oli kuin eri koira. Janalla Sulo kävi tarkistamassa takajälkeä pari metriä, mutta valitsi oikean suunnan oma-aloitteisesti. Hyvä Sulo! Sulo jäljesti mun kriteereillä tarkasti, ja koska jälkeä ei oltu merkitty lainkaan, jouduin tekemään tosissani töitä koiran lukemisessa. Pari kertaa olin katsovinani nenän nousemisesta ja vauhdin kiihtymisestä, ettei se ollut enää jäljen päällä, jolloin vain pysähdyin ja odotin, että se ilmaisisi löytäneensä jäljen uudestaan. Kun nenä meni maahan ja Sulo lähti määrätietoisesti johonkin suuntaan, menin perään. Loppupuolella, lähellä tietä Tiian ja Jasminin seistessä tiellä Sulo meinasi, että tämä oli tässä, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan. Taisi Sulollakin vähän jo väsy painaa. Keppejä nousi neljä, eli hukattiin Tiian keppejä oikein urakalla, mutta nähdäkseni itse jälkeä Sulo kuitenkin työsti ihan hyvin. Meidän pitää nähtävästi nyt vain tehdä paljon vieraita jälkiä vierailla kepeillä, josko ne kepit alkaisi sitten nousemaan sieltä.

Muurahaisia

Parkkisenniemen Jari veti tänään tokokerhon jäsenistöstä kootulle porukalle jälkikoulutuspäivän. Kiinnostus koulutusta kohtaan oli ilahduttavan runsasta, paikalla oli kahdeksan koirakkoa, yksi kuunteluoppilas sekä allekirjoittanut emännöijän roolissa. Koulutus pidettiin Hankasalmella, vanhempieni kakkosasunnolla. Päivän ohjelmaan kuului lyhyt teoriaosuus, makkararuutu, peltojälki ja metsäjälki. Sulo ja Liina pääsi siivellä tekemään metsäjäljet molemmat.

Kaikki koirat jäljesti hienosti, mutta metsäosuus ei mennyt ihan toivotunlaisesti. Hyväksi paikaksi ajattelemani kangasmetsä kun oli täynnään äkäisiä muurahaisia, jotka eivät jättäneet edes jälkikeppejä rauhaan, ruoasta puhumattakaan. Makoisampien ruokien kimppuun ne kävivät yksin tein, mutta frolicitkaan eivät jääneet niiltä rauhaan. Muakin purivat pirulaiset, kun noukin maassa hetken olleen jälkiliinan käsiini. En tajua mikä niistä noin kiukkuisia ja runsaita teki, onhan noissa metsissä toki muurahaisia, mutta noin paljon en muista ikinä siellä nähneeni. Sieltä eivät koirat paljoo ruokaa jäljeltä syöneet. Olin tehnyt Liinalle keppiruudun ja lyhyen jäljen kepeillä parin metrin välein, mutta hankalaa oli muurahaisten takia. Muutama ilmaisu sieltä tuli, mutta ei hyvä.

Sulolle Jari oli tehnyt 300-metrisen jäljen lyhyellä janalla. Enpä ollut tajunnut, että janan päässä on aina merkki, jota kohti kannattaisi opettaa koira kohdistamaan kulkunsa; nyt Sulo vähän kiemurtelee. Minun pitää myös itse pysyä janalla, vaikka Sulo tekisikin kiekan takajäljen suuntaan, muuten tuomari voi tulkita minun lähteneen seuraamaan koiraa jäljelle. Tätä kisamaista suoritusta nimenomaan ohjaajan toiminnan osalta pitää vielä harjoitella. Jäljellä oli pari kulmaa ja seitsemän keppiä. Keppien nostaminen oli hankalaa muurahaisten takia, samoin jäljen jatkaminen kepin jälkeen, Sulo otti niistä aika kovasti itseensä. Toisaalta tätäkin on syytä harjoitella, huonolla tuurilla kokeessakin voi olla muurahaisia yhtä paljon... Jäljen jälkeen luulin Sulon nostaneen seitsemästä kepistä neljä, mutta löysinkin sitten taskustani vielä noita merkattuja keppejä, eli ilmeisesti Sulo olikin nostanut viisi keppiä. Itse en pysynyt laskuissa yhtään mukana, kun keskityin pysymään koiran mukana. Kerran tuli hukka, vieläpä ihan suoralta. Mun pitää kyllä vähän paremmin opetella lukemaan koiraa, milloin se on jäljellä ja milloin ei. Tekis kyllä hyvää tehdä vieraan tallaamia jälkiä enemmän, nyt sitä vähän liikaa tukeutuu niihin omiin merkkeihinsä eikä toisaalta luota koiraan, toisaalta oikeasti pyri tulkitsemaan sen käytöstä. Ja sitä vieraiden keppien nostamista eritoten pitäisi harjoittaa. Sulo ei esittänyt tällä jäljellä parasta työskentelyään, sillä oli vähän höntsäilyvaihde päällä, ei ollut oikein työntekoa tuo.

Tein vielä illalla yhdet jäljet molemmille eri paikkaan, nyt ei ollut muurahaiset riesana. Liina ajoi viiden kepin keppijäljen. Kahdelle ekalle kehuin kepin noteeraamisesta, josta Liina meni maihin, kolmannen se haistoi nopeasti mutta meni ohi, johon ärähdin, Liina tuli takaisin ja ilmaisi. Tästä tietysti iso palkka. Viimeiset meni paremmin sitten.

Sulon jälki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Lyhyt jana helppoon kohtaan, jäljen kulkukohdan takana kasvoi tiheää kuusikkoa, joten jäljennosto sinällään olisi helppoa. Pieni kaarros, tien ylitys ja kaksi kulmaa. Keppejä neljä. Eli aika monta muuttuvaa tekijää tässä. Sulolla oli hirveä hinku jäljelle. Ensimmäisellä lähetyksellä se paineli iloisesti jäljen kulkukohdan ohi ja lähti haahuilemaan Liinan jäljen suuntaan. Kutsuin pois, ja lähetin uudelleen. Nyt nosti jäljen, mutta teki huolimatonta työtä, tien ylityksen jälkeen lähti jälleen ihan vikasuuntaan. Lievästi hermostuin tässä kohtaa, vaikkei tietenkään pitäisi. Sulo pois jäljeltä, ja uudelleen lähetyspaikkaan. No, tämä oli nyt se negatiivinen rangaistus, vaiko..? Palkkion mahdollisuuden poisto, käytös (höntsäily) vähenee, eikö? Mulla kyllä menee nämä positiiviset ja negatiiviset vahvisteet ja rangaistukset välillä iloisesti sekaisin, no positiivinen vahviste sentään on selvä :) Joka tapauksessa koira kertoo miten kävi, ja hyvin kävi. Nyt nenä meni oikeasti maahan ja Sulo alkoi työskentelemään; kaikki kepit nousi, tien ylityksessä ei ollut ongelmia, kulmissa pysyi hyvin. Sulo pirulainen se on semmonen, että se osaa kyllä, jos se haluaa ja malttaa keskittyä. Miten ihmeessä saan sen keskittymisen tapahtumaan ns lennosta, meinaan kokeessa sitä ei voi käydä jäljeltä ottamassa pois ja tekemään uutta lähetystä..? No, toivotaan että toistot auttaa, ja se, etten päästä Suloa tekemään, ellei se tosissaan keskity työskentelyyn.

Eilen tein myös Sulolle kaksi janaa ja Liinalle kaksi keppijälkeä. Sulo valitsi molemmilla janoilla oikean suunnan, ja sai jäljestää pidempään ennen keppiä. Tuntui ihan toimivalta strategialta. Liinan jäljet oli lyhyitä ja keppejä oli lyhyin välein.

Sehr Gut

Liina kävi tänään tuomiolla Mäntässä Spl:n erikoisnäyttelyssä. Tulos oli allekirjoittaneelle pienoinen yllätys, toki mieluisa sellainen: Liina sai arvosanaksi SG eli Sehr gut eli erittäin hyvä; paras arvosana, jonka Spl-näyttelyssä 12-18 kk luokassa voi saada. Semminkin, kun arvostelu vaikutti nähdäkseni varsin positiiviselta, ja jättipä Liina jokusen näyttelylinjaisen taakseen ;) Sijoituksissa se jäi häntäpäähän, mutta siellä punamustien keskellä ainoana harmaana en oikein osaa moisesta pahoillani olla. Tärkeintä on, että mahdollisia tulevia mittelöitä varten tarvittava arvosana on nyt saatu (parempikin kuin tarvittaisiin), ja mistä tuota tietää, jos innostuu joskus uudemmankin kerran viemään pikkuneidin näytille.

Kokemuksena Spl-näyttely oli minulle uusi. Kehä on iso, ja avustajilla on koiran esittämisessä iso rooli; avustajan tarkoitus on saada koiran kulku vauhdikkaaksi ja ilme valppaaksi. Kuumahan siinä tulee, varsinkin jälkimmäisessä ryhmäjuoksutuksessa, en edes laskenut kuinka monta kertaa sain kehää pinkoa ympäri. Iso kiitos Kirsille Liinan esittämisestä! Ja Tiialle arvokkaista neuvoista. Yksittäisarvostelu ei mennyt ihan putkeen, seisomiset oli vielä ok, mutta juoksutuksessa Liina kauhoi eteenpäin sillä mentaliteetillä, että mamman luo ja vilkkaan. Onneksi juoksu oli parempaa ryhmäkehässä, tämän tuomarikin suullisessa arvostelussaan noteerasi. Laukauksiin Liina ei reagoinut. Ylipäänsä Liinan käytökseen näyttelypaikalla olin tyytyväinen, se käyttäytyi rauhallisesti (jopa liiankin kanssa, Kirsin ilme oli jokseenkin kauhunsekainen hänen tullessa noutamaan kehään nurmella pitkin pituuttaan loikoavaa koiraa. Onneksi rötvääminen jäi kehän ulkopuolelle.), eikä Liina reuhonnut toisia koiria kohtaan ja oli koko ajan hyvin kuulolla mua päin. Liina sai oman pienen jalkapallon narulla varustettuna näyttelytuliaisina, lelu on korkattu ja mieluiseksi osoittautunut :)

Liinan näyttelyarvostelu seuraavassa:
"Suuri, keskivoimakas runko, hyvä tyyppi, erittäin hyvä pigmentti, vahva pää, hieman vaaleat silmät, normaali säkä, suora selkä, hyvä (gelagerte?, laskeva?) hieman lyhyt takaosa, olkavarsi saisi olla viistompi (? schräger liegen), takaa korrektisti kulmautunut, hyvä rintakehä, korrekti etuosa, ranne hieman heikko, voimakkaampi nachschub?, tippuu hieman esitettäessä."

Tämä siis unohtuneella koulusaksalla ilmaisia sanakirjoja hyödyntäen, seuraavassa alkuperämaan kielellä arvostelu kokonaisuudessaa, jos joltakulta saksa luonnistuu hieman jouhevammin, saa heittää käännöstä kehiin!
"gross, mittlere knochkraft, gute substanz, sehr gutes pigment, kräftiger kopf, etwas helle auge, normale widerrist, gerade rucken, gute gelagerte etwas kurze kruppe, der oberarm sollte etwas schräger liegen, hinten korrekt gewinkelt, gute brustbildung, korrekte front, vordere mittelfuss etwas feich, kräftiger nachschub, fällt etwas auf die vorhand."

Tuomari oli Frank Goldlust.

Edistymistä hitaasti mutta varmasti

Pikkuisen tehty remonttihommien ohessa tottiksia. Liina seuraamisia (10 askelta!), suoraa ja käännöksiä molempiin suuntiin. Edistyy koko ajan, Liina tietää mitä tämä on. Juostenkin ollaan kokeiltu. Eteentuloasentoa on vahvisteltu, ja tehty samaa kapulan kanssa. Tokohyppyä tehtiin, nyt Liina alkaa hiffaamaan sitä, että se voi hypätä musta poispäin.

Sulon kanssa on otettu nouto tehokuurille. Ykkösjuttuna luovutusasento. Alkaa parantua, nyt tuo jo sujuvasti eteen. Palautus tulee ravilla ja ote on elävä, mutta voipi olla että nyt vain katsotaan mihin tämä riittää... Myös seuraamista ja käännöksiä on tehty aika paljon. Kotipihassa Sulolla on hyvä vire joka tosin tuppaa lipsahtamaan helposti ääntelyn puolelle. Käännökset ja takamuksenkäyttö on parantunut, tosin ei Sulo mikään salamannopea kääntyjä ole vieläkään. Myös hyppyä ollaan tehty, tässä vaiheessa vahvisteltu paljon istumista hypyn jälkeen. Luoksetuloasento hypystä ei ole ongelma. Luoksetulon pysäytykset on venynyt aika paljon, näitä pitää vissiin vahvistella. Kaukoissa ennakoi sitä maahanmenoa, siksipä koko settiä en ole viitsinyt tehdä, vaan vahvistanut kestoa istumiseen. Lisäksi innoissaan heittää takamustaan maahanmenossa, eikä tajua miksen palkkaa sitä sellaisesta suorituksesta. No, todennäköisesti Sulo ei kokeessa enää siinä vaiheessa ole niin innoissaan, että liikuttelisi pyllyään. Vaikka mistäpä tuota tietää. "Ohjelmatreeniä" eli liikkeitä putkeen loppupalkalla, ehkä liikkeiden välejä vahvistellen, tarvitsisi tehdä, ei vain tiedä mihin tässä nyt resurssinsa käyttäisi, kun tuntuu noissa itse liikkeissäkin olevan vielä tekemistä...

Liina teki yhden lyhyen keppijäljen, jota edelsi keppien muistuttelua nurtsilla. Nyt meni hyvin, oli motivoitunut ilmaisemaan keppejä. Pitää vissiin vaan malttaa tehdä vähän aikaa tarpeeksi helppoja treenejä, jotta ne ilmaisut ei unohtuisi.

Janoja, keppejä ja vähän tokoilua

Viikonloppuna koirat on saaneet tehdä jälkitreeniä. Sulolla teemana on ollut janat, Liinalla jälkikepit. Molempina päivinä Sulolle neljä janaa ja Liinalle muutaman kymmenen metrin jälki kuudella kepillä. Lisäksi tänään treenailtiin vähän tokoa.

Sulon lauantaisilla janoilla saatiin sitten ongelma niistä takajäljistä. Ottikohan Sulo kolmessa neljästä takajäljen. Omia mokia; liian vaikeita harjoituksia, ja jälkien oikea suunta oli "väärä" ottaen huomioon koiran preferenssit. Eli treeni oli muutoin samankaltainen kuin edellinen janatreeni, pidensin vain matkaa lähetyskohdalta jäljelle. Janat oli 90 asteen kulmassa suhteessa jälkiin (virhe nro 1). Lisäksi olin tallannut takajälkeä aika pitkään sopivaa lähetyspaikkaa katsoessani, yhdelle janalle vielä siten, että oikea suunta meni talolle päin, väärä suunta metsään päin (virhe nro 2). Ei tarvitse paljoa miettiä, kumman Sulo mieluummin valitsee... Pohdin nyt tuotakin, kuinka nopeasti takajäljen ajamiseen pitäisi puuttua. Sulolle kun se onneton takajäljenkin ajaminen on palkitsevaa, eli se, että sieltä ei heti keppiä löydy, ei ole Sulolle mikään ongelma, ja antamalla Sulon ajaa takajälkeä, annan sille mahdollisuuden vahvisteeseen (=jäljen ajoon). Paras jana oli lauantaina viimeinen, hankalimmaksi kuvittelemani jana, jossa jälki kulki polun yli, ja lähetin siis Sulon polkua myöten. Tässä Sulolla ei ollut mitään ongelmaa.

Sunnuntaina ohjaaja älysi muuttaa sitten toimintaansa, ja nyt Sulo lähti sitten joka kerta oikeaan suuntaan, kun ensinnä lähdin tallaamaan jälkeä tieltä, ja jälki kulki viistosti suhteessa janaan, niin että oikean suunnan valitseminen tapahtui luontevasti. En tiedä onko tässä tapahtunut vielä varsinaista oppimista. Täytyypä lukea vielä uudemman kerran se viimeisimmän Caniksen artikkeli jäljennostamisesta ajatuksella läpi. Lisäksi ensi kerralla voisin tehdä treenin, jossa jälki kulkee suhteessa janaan suorassa tai melkein suorassa kulmassa, mutta takajälki loppuu lyhyeen esim. tiehen (alkuun tulisi siis kaarros), jotta jos Sulo valitsee takajäljen, se huomaisi valinnan seuraukset nopeasti..?

Liinan keppijäljistä ei jäänyt valitettavasti paljoa kerrottavaa. Pituutta oli molemmissa vähän enemmän kuin ekalla keppijäljellä, ehkä joku 30 metriä. Jäljen imu oli voimakkaampi kuin keppien. Lauantaisen treenin jälkeen ajattelin, olisiko se ollut uusista kepeistä johtuvaa - mehän ollaan harjoiteltu mun moneen kertaan lääppimillä kepeillä, joissa hajua on varmasti eri tavalla kuin vasta tehdyissä kepeissä, mutta sunnuntainen treeni ei mennyt yhtään sen paremmin. Lisäksi kun Liina kuuli, miten Sulo haukkui pihassa, sillä herpaantui keskittyminen kokonaan. Jouduin varmaan joka kepille pyytämään Liinan erikseen maahan. Huhhuijaa, eipä se auta kuin taas palata treeneissä taaksepäin.

Olen mennyt ilmoittamaan Sulon muutamiin tokokokeisiin, matkalle kohti TK2:sta, joka on meille tokossa se ultimaattinen tavoite, tuskin enää jatketaan tokouraa voittajaan, jos kohta tästä avoimestakaan selvitään... Olis tässä vielä tehtävää. Vaihteeksi nouto prakaa ihan kunnolla, tai no, eihän se mikään uutinen tainnut olla. Isoin ongelma on istuminen, Sulo ei tahdo istua eteen kapulan kanssa, ei sitten millään. Otteesta puhumattakaan. Tein hirveän määrän toistoja. Tyylilleni uskollisena, jos joku asia ei suju kuten mielestäni pitäisi, en suinkaan pilko tehtävää ja saa aikaan onnistumisia, vaan hinkkaan, hinkkaan ja hinkkaan. No, olihan se vähän pakko ruveta pilkkomaankin. Positiivinen huomio oli, että toistojen myötä (annoin Sulon saalistaa kapulaa) ote ehkä vähän parani samalla, kun Sulon into kapulaan kasvoi. Toisaalta meinasin, että piruakos, ottakoon kuten tahtoo, kunhan nyt tekisi liikkeen muutoin koeohjeen mukaisesti. Saatiin siitä istumisestakin pari onnistumista, Sulo tulee istumaan ongelmitta, jos otan ne pari askelta taaksepäin, mun seistessä paikallani se ei malttaisi sitä tehdä. Lopetin, kun saatiin kaksi onnistumista. Harjoitukset jatkukoon.

Liina teki seuraamisia ja yhden luoksetulon hyvällä matkalla, johon tosin varasti. Seuraamisissa meidän ennätysmatka on nyt 7 askelta. Lisäksi tehtiin oikealle käännöksiä. Pitää yrittää muistaa näissä se tikuttava askellus, ettei mene lahnailuksi, mutta on kuitenkin vähän helpotettu. Avuitta Liina meinaa jäädä käännöksissä, muutaman kerran kun helpotin, se alkoi pitää itse paikkaa, ja pääsin vahvistelemaan. Onhan näissä vielä tekemistä. Lisäksi ravuuttelin Liinaa sitä viikonloppuista näyttelyä silmällä pitäen, ja treenikamut kävi kopeloimassa Liinaa. Hännän alle katsominen oli vähän inhaa Liinan mielestä.

Loppuun vielä A-esteen ylityksiä muutamat molemmille. Molemmat sai tehdä myös kapulaa kantaen, se ei tuota ongelmia. Jotta päästäisiin tämän kanssa eteenpäin, tarvitsen avustajan vahtimaan reunoja, ettei tulis ohijuoksuja. Mielellään ne kyllä kiipee, mutta mun tarviis häivyttää se oma vieressä juokseminen pois siitä.

Liinan Dura-veli on läpäissyt BH-kokeen. Hurjaa, ja aivan mahtavaa! Meillä ei ole BH-kokeeseen vielä vähään aikaan mitään asiaa, ei vielä tällä seitsemän askeleen seuraamisella. Onnea Duralle, toivotaan, että mekin jossain vaiheessa!

Hienot pienet hakukoirat

Olipa loistavat hakutreenit! Vieläkin koitan toipua ekstaattisesta olotilasta niiden jäljiltä :) Mun upeat, mahtavat hakukoirat oli vissiin tässä tauon aikana miettinyt tota ukkojen ilmaisukuviota, sillä nyt meidän ilmaisut onnistui ihan nappiin kuin taikaiskusta. Hyvät maalimiehet vielä vahvistamassa. Myös muiden treeniryhmän koirien työskentely oli mennyt eteenpäin, joten kaiken kaikkiaan palkitsevat treenit sekä ohjaajana että maalimiehenä.

Liinalle neljä pistoa kahdella ukolla. Ensin ajattelin, etten ota näyttöjä ollenkaan mukaan, että vahvistelen nyt vain rullan palautuksia. Ensimmäisellä ukolla haamu+pako, tokalla ja kolmannella haamu, neljäs oli muistaakseni puolipiilossa. Rullat palautui ihan niin kuin pitääkin. Liina meni laukalla maalimiehelle, otti rullan ja palautti laukalla. Ilmaisu on mennyt kaksissa treenissä niin hurjasti eteenpäin, että sitä on vaikea uskoa :) Kun kaksi rullaa oli palautunut näin hyvin, otin sitten sen näytön mukaan. Ensin Liina ei oikein tajunnut sitä ukolle uudelleen juoksemista, silläkin hyvä oli ottaa nämä nyt ohjelmaan (kaikkien taiteen sääntöjen mukaisestihan näytöt pitäisi olla alusta asti mukana, mutta musta tuntui yhdessä vaiheessa, että Liina sekoitti rullan hakemisen ja näytön niin pahasti keskenään, että päätin vahvistaa vaan rullantuonteja). Kun maalimies vähän hihkaisi, Liina lähti, minä hihnassa mukana roikkuen. Parempi sen tottua alusta pitäen siihen, että minä kompastelen sen perässä. Eipä tuo tuntunut siitä häiriintyvän.

Sulo kävi metsässä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla yhden piston verran ainoastaan, yksi maalimies haamuna, joka lähti vielä pakoon. Tämähän toimi, Sulo paineli perään ja ilmaisi suoraan. Toisella sessiolla sama homma ensimmäiselle ukolle. Loput kolme oli sitten jo piiloissa, ei kovin vaikeissa, mutta melko syvällä. Haukut 5-10-15-10. Hyvin ilmaisi, ei ollut tullut iholle, vaikka haukun se tuppaa aloittamaan aika siinä naaman lähellä, josta pakittaa vähän kauemmaksi. Saan kuulemma luvan hommata korvatulppia maalimiehille :) Tehtiin yksi keskilinjan ylitys vauhdilla. Sulollekin siis oikein hyvin onnistunut treeni.

Lopuksi tein vielä esineruudun 50x10m. Sulolla 2 esinettä ruudun takaosassa. Ensimmäinen pisto meni hyvin ruudun loppuun asti, siellä rauhoittuminen työskentelyyn, löytö ja nopea palautus. Hyvä näin. Seuraava ei ollut yhtä vauhdikas, jäi etsimään etuosasta (maahan oli tippunut naminpalasia), mutta eteni oma-aloitteisesti kuitenkin eteenpäin, löysi esineen ja palautti hienosti. Sulo pysytteli myös hyvin ruudun rajojen sisäpuolella.

Liinan esineruutuun haettiin sitä vauhtia, kuten taannoin uhosin. Tein tätä yksinkertaisesti heittämällä esineen virkaa toimittaneen narupallon keskelle ruutua pitäen samalla Liinasta kiinni, ja lähettämällä sen etsimään. Vauhtia tulikin sekä etenemiseen että palautukseen. Toinen esine, hanska ei lentänyt kauaksi, mutta palautus oli ok. Kolmas esine taas narupallo, jätin Liinan istumaan, kävelin edemmäs ruudussa ja heitin pallon kauemmas. Liina etsi nyt rauhallisemmin kuin ensin, mutta kuitenkin määrätietoisesti. Pallo meinasi tippua ennen aikojaan, jouduin pyytämään palautuksen pari kertaa uudestaan.

Ennen hakutreenejä käytiin vielä Helmisen Hannan opissa katsastamassa tottelevaisuuden tilaa. Tein Liinan kanssa seuraamisia ja pari luoksetuloa. Katsottiin erityisesti takamuksen käyttöä vasemmalle kääntymisessä. Tehtiin nurkan ympäri ja pylvään ympäri, ja sain arvokasta oppia käsiavun käyttöön, jolla saan takamuksenkin kääntymään. Oli kuulemma alkanut toimia paremmin, hyvä näin! Lisäksi Sulo pääsi tekemään paikkamakuun seuraavan ryhmän kanssa. Olin itse piilossa. Sulo oli seuraillut ympäristön tapahtumia "kuin olisi elokuvaa katsellut", mutta pysynyt varmanoloisesti. Kyllä minä sille sen sallin, ottakoon rennon asennon ja tarkkailkoon ympäristöä, kunhan pysyy maassa. Eikä sillä mitenkään överiksi ollut kuulemma mikään ilmasta tulvivien hajujen tuoksuttelu mennyt.

Tokoiluja ja korjaussarja jäljellä

Edellisen päivityksen jälkeen ollaan ehditty tokoilla sunnuntaina kotipihassa, maanantaina Killerillä sekä tiistaina Viihdekeskuksella. Sunnuntain ja maanantain tokot oli hyviä, tiistaina molemmat koirat oli oikeita lahnalaamoja, liekö johtunut päivän kuumuudesta vai mistä. (Oltiin Viihdekeskuksella spl:n treeneissä, Tiian tottiksiin en viitsinyt ajaa, kun käytössäni oli avokin jenkkirassi, joka loppasuu vie jonkun 20 litraa 98-oktaanista satasella.) Koirien tottislahnailun takia iltainen korjaussarja jäljen parissa tuli ihan tarpeeseen. Keskiviikkona koirien kanssa touhuaminen jäi väliin allekirjoittaneen viisaudenhampaan poiston jälkeisen nuutumuksen vuoksi.

Sulo on käynyt avon juttuja läpi:

Paikkamakuu ma 3 min piilossa, yksi kaveri tekemässä saman 3 min, lisäksi vieressä 2 koirakkoa joita palkkailtiin. Oli vähän kuikuillut mm. kentän toisessa päässä kulkevaa koiraa, mutta pysyi.

Seuraaminen. Ma tehtiin liikkuroitu kaavio, jossa käännökset molempiin suuntiin, pysähdys ja juoksuosuus. Kenottaa ja käännökset on tahmaisia. Ääntä tulee lähdössä, mutta ei ole niin paha kuin on joskus ollut. Käännöksiä siis tehotreeniin. Näitä tehtiinkin myös sunnuntaina kotipihassa. Erityisesti täyskäännös vaatisi työstämistä. Jatkoin käännösten kanssa tiistaina. Pitäisi tokoilla enemmän kouluttajan valvonnassa, nyt mua kehotettiin harjoittelemaan käännöksiä paikalla, tekemään niin helppoa treeniä, että se varmasti onnistuu. Parani ne käännökset vähän, kun tein paikalla kädellä avustaen.

Jäävät on ollut ok, ma eka maahanmeno oli niin hidas että luulin ettei se mennyt ollenkaan, otettiin uusiksi. Seuraava parempi. Pysyy.

Luoksetulon pysäytys on ok kunnossa. Vauhti hyvä, pysäytys Suloksi ihan hyvä.

Nouto aiheuttaa harmaita hiuksia. Se etuhammasote on ja pysyy, vaikka sitä ollaan koko talvi työstetty. Tätä ollaan katsottu jokaisena tokoilupäivänä ilman mainittavaa edistystä. Maanantaina en aluksi meinannut saada onnistunutta suoritusta millään. Sitten rupesin palkkaamaan siitä, että Sulo korjasi otettaan, mikä kyllä kasvattaa riskiä siitä, että Sulo alkaa mäkläämään ja pyörittelemään kapulaa tuodessaan. Korkealaipallisempi kapula varmaan auttaisi, mutta haluaisin, että Sulo ihan itsekin tajuaisi, mitä siltä toivon, kapulasta viis. Ja tuonkin kapulan se pystyy ottamaan hyvällä otteella, mutta tuo etuhammasote on sen mielestä ihan hyvä tapa ottaa kapula. (Miettimäni ratkaisuyritelmä voisi olla noudon treenaaminen hypyn kanssa. Jos pitää hypätä kapulan kanssa on pakko ottaa kapulasta hyvä ote. Auttaisikohan hyppynoudot toivotunlaisen otteen yleistymiseen? Täytyy kokeilla ainakin.)

Kaukoja tehtiin sekä sunnuntaina että maanantaina. Sunnuntaina maasta istu, odotus ja takapalkalle, istumasta maahan ja taas istu ja palkalle sekä koko setti. Nämä meni hyvin. Maanantaina liikkuroituna koko setti. Ekaan maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn, sillä jäi ihmettelemään jotain. Muutoin ok.

Liikkeiden välit oli taas vähän nihkeitä. Palkkailin perusasentoon tulemisetkin.

Liinan tottikset on koostunut seuraamisesta, luoksetuloista ja noudosta.

Seuraamisissa suoraa ilman apuja sekä käännöksiä avuilla. Suoralla tehtiin maanantaina viiden askeleen seuraaminen, hyvä Liina, tää on meidän enkka! :) Käännöksissä takamus meinasi katselijakommenttien perusteella ensin vähän jäädä, mutta parani loppua kohti. Tekee hyvällä sykkeellä. Tiistaina liekö kuumuus verottanut, mutta Liina ei ollut ollenkaan samalla aaltopituudella mun kanssa. Lähdettiin sitten hakemaan kontaktikävelyn avulla Liinan oma-aloitteista aktiivisuutta mua kohti. Kyllä sieltä jotain tuli, seuraavalla kierroksella Liina oli parempi, mutta palattiin taas pisteeseen, jossa hieman nousua osoittanut vire lässähti pelkästä sivulletulosta. Tällaiset epäonnistuneet treenit jää kummasti kaivelemaan. Mun pitäisi oppia tekemään koirien osoittaessa huonoa virettä sellaisia helppoja, innostavia treenejä, jossa saisin oman osuuteni häivytettyä siten, että koirat tekisi intensiivisesti sen, mitä tekevät. Tässä vaiheessa kuitenkin tekniikkaa paljon tärkeämpää on etenkin Liinan, mutta myös Sulon kanssa se, että tekemisessä on oikea mielentila.

Luoksetuloja Liina teki maanantaina n. 15 metrillä. Tein alkuun yhden lyhyemmällä matkalla, mutta tuli ravilla, pidemmällä matkalla tulee laukalla. Ei nyt vahvistella sitä ravaamista. Yksi vapaalla palkalla, yksi avustettu eteenistuminen ja loppuun vielä yksi vapaapalkkaus. Tulee hyvää vauhtia.

Noutoja ollaan tehty sekä kapula-pallo-pelillä että liikkeen eri osioita pilkottuna. Liinalla on hyvä ote. Palautukset tulee järjestään ravilla. Se ei tuo oikeastaan mitään laukalla, tätä pitää ihan leikin yhteydessä miettiä, miten siihen saisi vähän vauhtia lisää... Sitten muutama kapulan tuonti eteen. Avustettuna Liina tuo kapulaa tiiviisti eteen, hyvä niin, apuja voi siitä pikkuhiljaa lähtäe häivyttämään.

Tiistaina tehtiin lisäksi näyttelytreeniä tulevaa spl-erikoisnäyttelyä silmälläpitäen. Liina harjoitteli kulkemista kävellen ja ravissa ja seisomista, minä edellä "avustaen". Osas se kuulemma kulkea nätisti :)

Jälkiharjoituksista:

Tiistai-iltainen korjaussarja jälkitreeniä meni sitten tottisten vastapainoksi oikein hyvin. Sulo teki neljä janaa ja Liinalle tallasin lyhkäsen jäljen neljällä kepillä. Janat ei ollut pitkiä, jälki kulki muutaman metrin edessä lähetyspaikasta, keppi oli sitten parin metrin päässä siitä. Jäljet kulki molempiin suuntiin (oikealle ja vasemmalle) lähetyksestä. Muutama tämäntyyppinen harjoitus meillä muistaakseni on taustalla viime kaudelta, ja hyvin Sulo muisti homman nimen. Ekalla se meni kepistä ohi, pysähdyin sitten siihen, ja Sulo tuli nostamaan sen. Seuraavat kaksi oli hyviä, kepit löytyi ja jälki nousi ongelmitta oikeaan suuntaan. Vikalla Sulo valitsi vikasuunnan, jolloin pysähdyin itse. Sulo kääntyi ympäri, lähti oikeaan suuntaan ja löysi kepin. Mietin, että olisi ehkä ollut parempi, jos olisin antanut sen jäljestää vähän pidempään takajälkeä, jos se olisi itse hoksannut olevansa menossa vikasuuntaan. Aiheesta, miten koira erottaa jäljen suunnan, on keskusteltu paljonkin, ja oli aihetta tutkittukin, nyt en tosin saa päähäni missä tuosta jäljen suunnan erottelua käsittelevästä tutkimuksesta oli juttua. Se on varmaa kuitenkin, että koiran pitää pystyä erottamaan jäljen suunta; eivät nykykoirien esivanhemmat olisi säilyneet hengissä ilman tuota taitoa, eikä metsästyskoiran käyttämisessä paljoa järkeä olisi, jos ne ei siihen kykenisi. Monesti sanotaankin, että koiran olisi hyvä antaa käydä tarkistamassa takajälki, sillä se voi tätä tehdessään luoda itselleen kuvaa hajusta - käsittääkseni takajäljen tarkastamista ei kokeessa lueta virheeksi. Joka tapauksessa harjoittelun tässä vaiheessa lienee tärkeää, että vahviste tulee aika pian lähetyspaikan jälkeen, jolloin koiran oikean suunnan valitseminen vahvistuu välittömästi.

Liinalle tein ensimmäisen oikean keppijäljen, jos niitä muutaman viikon takaisia räpellyksiä lasketa. Keppien ilmaisuja ollaan harjoiteltu ihan tottisten yhteydessä, ja vihdoin alkoi tuntua siltä, että joku palikka on kääntynyt oikein päin, ja Liina hoksannut, mistä hommassa oikein on kysymys. Luullakseni avainasemassa oli muutama muutos, jotka tein omassa palautteenannossani: jos Liina otti kepin suuhun ja meni maahan, en enää hyväksynyt suoritusta, vaan laitoin vain kepin uudestaan maahan. Jos Liina harjoituksissa, joissa oli peräjälkeen useampi keppi, alkoi mennä kepeistä ohi, miettiä ja haahuilla, otin yksinkertaisesti kaikki kepit pois, ja helpotin tehtävää laittamalla maahan esim. kaksi keppiä. Lopulta päästiin tilanteeseen, jossa Liina pystyi ilmaisemaan useamman kepin suoralta ilman suurempia epäröintejä, painaen maate suoraan kepin eteen. Tässä vaiheessa uskoin meidän olevan valmiita oikealle jäljelle. Ekalla keppijäljellä ei paljoa pituutta ollut, neljä keppiä muutaman metrin välein. Avustin ekan kepin kohdalla himmaamalla vähän jälkinarusta Liinan tullessa kohdalle, ja Liina paineli maahan suoraan ja miettimättä. Toisessa kepissä oli ehkä vähän vähemmän mun hajua tai jotain, sillä Liina haisteli sitä kyllä pitkään, mutta jatkoi matkaa. Pyysin Liinan takaisin ihan iloisesti "kato Liina mitä sulta jäi tänne", kepille maahan ja palkka normaalisti. Kolmannen ja neljännen Liina ilmaisi hienosti, vikalle eli neljännelle varmistelin taas vähän himmaamalla narusta. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut treeni, nyt voi sanoa Liinan saaneen ajatuksen päästä kiinni!

Kuvapäivitys: peltojälkeä ja tottiksia

Edellistä postausta täydentämään kuvapäivitys.

Kuvat: Terhi Lylyjärvi (TL) ja Jouko Liimatainen (JL)

Paalulla. Sulolla on kiire. (JL)

Keppi löytyi! (JL)

Palkkapäivä (TL)

Ja taas mennään (TL)

Sulo itsevarmana häntä pystyssä (JL)

JL

JL

Liina jäljestää (TL)

Kuppi löytyi (TL)

Hukku! (JL)

No löytyihän se (JL)

Sitten muutama kuva tiim Kultapavun tottistreeneistä. Kuvat Jasmin Puolakka.

Sulo perusasennossa (vähän takana)

Liinan perusasento.

Sivu!

Tiia valvoo.

Jälkitreeniä

Tänään osallistuttiin Spl Keski-Suomen järjestämään jälkipäivään Mäntässä. Olipa kiva jäljestellä koko päivä loistavassa kelissä ja hyvässä seurassa. Kun päätteeksi vielä koiriinkin sai olla tyytyväinen, niin mikäs tässä. Raitisilmamyrkytyksen oireita tosin ilmassa, sen verran väsynyttä porukkaa täällä yksi jos toinenkin.

Koirat ajoi molemmat kolme jälkeä. Ensimmäinen oli "tasontarkistus" nurmella, sitten jatkettiin ihan oikealla pellolla, vikat jäljet tehtiin metsään. Koirien jälkihistoriaa jos kerrataan, niin se on sellainen, että Sulolle on jälkiä tehty sen ekoina kesinä muutamia, ensimmäiset ihan pentuna jo, mutta oma aktiivisuus ei jälkiharjoittelun suhteen ollut mitään päätähuimaavaa alussa. Viime kesä oli Sulolla oikeastaan ensimmäinen, jolloin mulla oli jotain tavoitteellisuuttakin sen kanssa jälkeä treenatessa. Sulo on jäljestänyt sekä pellolla että metsässä, jälkimmäistä enemmän. Liinan jälkikoulutus aloitettiin tavoitteellisemmin, eli se ajoi viime kesänä aika paljon jälkeä; ensimmäiset treenit tehtiin vuosi sitten keväänä aika pian lumien sulettua. Liinan kanssa tavoitteet on metsäjäljellä, ja me edettiin sen kanssa vähän pylly edellä puuhun, eli Liina on aloittanut jälkiuransa metsästä, pellolla se oli keväällä ehkä pari kertaa, ja seuraavan kerran vasta sitten syksyllä. Viime syksynä pellolla jäljestäminen tuottikin alussa selviä vaikeuksia; alusta, ja hajun käyttäytyminen siinä, oli niin erilainen suhteessa varvikkoiseen metsään. Liinan jäljestäminen on metsäjälkikoiran työskentelyä, se ei pellollakaan tarkista joka askelta, kuten ei tee Sulokaan.

Tänään ensimmäiset nurmijäljet oli lyhyitä, ehkä 20 metrisiä molemmilla. Sulolla kuudella kepillä, Liinalla kahdella kupilla. Sulolla oli hirveä ryysis päällä, Liina taas paineli jäljellä vähän ilmavainua hyödyntäen. Näistä kommenttina, että liina kaulaimeen ja jalkojen alta näin alkuunsa. Paalulle tullaan rauhassa, keskitytään, liina on aseteltu kohdilleen jo reilusti ennen paalua. Mulle on sanottu hosumisesta paalulla ennenkin, ja sillä on todellakin iso merkitys, Sulolla tyypillisesti menee eka puolikas jäljestä säheltämiseen, jos minä olen säheltänyt paalulla. Suloa ei myöskään jäljen alussa kannata hirveästi käskyttää, se pitäisi saada vain ikäänkuin patoamaan ja rauhoittumaan vähän, josta lähetys. Nurmijäljeltä Sulo skippasi yhden kepin, bongasi kyllä, muttei nostanut.

Tokat jäljet oli molemmilla reilun sata askelta pitkiä, pellolla, jossa oli kulottunutta ja lakoontunutta heinää, vanheni puoli tuntia-tunnin. Molemmille serpentiinimaista kiemuraa. Sulolla kuusi keppiä, Liinalla 4 kuppia sekä namppaa (keitettyä siansydäntä) muutamassa pätkässä jäljen aikana joka askeleella muutaman askeleen ajan. Sulon työskentelyyn en olisi voinut olla tyytyväisempi. Nyt se oli tosissaan tekemässä hommia, ja keskittyi siihen, mitä teki, ei mitää höntsäilyjä tai häröilyjä. Hieno Sulo! Kaikki kepit nousi, ja Sulo pysyi hienosti jäljen päällä. Noi serpentiinikiemurat pellolla oli Sulolle viime syksynä tosi vaikeita, siksi nyt oltava kahta tyytyväisempi treenin onnistumiseen. Liina puolestaan vastoin ennakko-odotuksiani söi namia jäljeltä, ehkä homma olikin vain namin laadusta kiinni. Liina kulki vähän nenä ylhäällä ja kadotti jäljen kerran kunnolla. Sai se siitä uudestaan kiinni, ja jäljesti ihan hyvällä sykkeellä loppuun, mutta tarkempaa sen työskentely saisi olla. Kaikki kupit kyllä löytyi. Kuulemma kupeillekin kannattaisi ottaa se ilmaisu, esineitä ovat siinä missä kepitkin :) Hyvä huomio...

Metsäjäljet tehtiin kuivaan mäntykangasmaastoon, Sulon jäljellä oli vähän suopursuja kasvavaa suopainannetta. Sulon jälki oli vajaan 600 askelta pitkä, Liinan noin 250 askelta. Kuivaa ja pölyävää oli, molemmat jäljet vanheni noin tunnin. Molemmilla kulmia ja kaarroksia. Sulolla kahdeksan keppiä ja Liinalla 4 kuppia ja samalla tavoin kuin edellisellä ruokaa muutamalla 3-5 askeleen pätkällä. Sulo suoriutui jälleen hienosti. Se ei ryysinyt vaan keskittyi, käytti nenäänsä, pysyi hyvin jäljen päällä. Kaksi keppiä kahdeksasta jäi maastoon, mutta se nosti kuitenkin suopursujen keskellä olleen kepin. Sulo osoitti todella tietävänsä, mitä on tekemässä nuuskaisemalla meidän jälkikepin kokoista ja näköistä keppiä jäljen varrella, joka siis ei ollut sellainen kuitenkaan. Kyllä se osaa. Ilmaisujen jälkeen voitaisiin vähän vahvistaa vielä rauhoittumista ennen jäljenajon jatkumista, hakea sitä harmoniaa... Liina ajoi rauhallisesti, mun mielestä paremmin kuin pellolla, pysyi aika hyvin jäljen päällä, söi nameja jäljen päältäkin, ja löysi kupit, joihin pyysin maahanmenon. Kommenttina sain, että vähän vähemmälti ruokaa voisi olla noissa kupeissa jäljen varrella. Täytyy varmaan säännöstellä sen mukaan, kuinka monta jälkeä meinaa ajaa; jos ilta- tai aamuruoka on tarjolla jäljellä, toki sitten suhteutettava siihen.

Yleiskommenttina oli, että reippaasti vaan vaikeuttamaan ja opettelemaan uusia juttuja. Liinan ei tarvitse saada ruokaa suorilta, vaan jos ruokaa laittaa, sen voi laittaa parille askeleelle esim. kulman jälkeen. Sitten vain erilaisia kulmia, janoja, harhajälkiä, vieraita jälkiä, eri maastoja, eri mittaisia jälkiä, mitäs vielä... Niin ja Liinalla olis nyt se ilmaisukin yhdistettävänä jäljenajoon. Kaikenkaikkiaan olin jälkikoirieni suoriutumisesta iloinen, odotukseni ne ylittivät, tästä on kiva jatkaa.

Tottelevaisuuden syvimmästä olemuksesta

Minut pyydettiin eiliseksi tuomaroimaan noutajien tokokurssin "loppukokeen" möllitokoja. Enpä ollut ennen ihan numeerisia arvosteluja jaellut mölleissä, sanallisia erinäisissä treeneissä toki sitäkin enemmän ;) Tehtävä oli siinä mielessä haastava, kuten oletinkin, koska ihan virallisten sääntöjen mukaan ei ollut ajatus tuomarointia suorittaa, että miten siellä sitten luodaan yhteinen arvosteluasteikko keskenään hyvinkin eritasoisille koirakoille. Kannustaa vielä vaiheessa olevia jatkamaan, huomioida virheet pisteissä, kuitenkin palkiten aidosti hyvistä suorituksista. Eroja koirakoiden välille toki saatiin. Joistain pisteistä voitaisiin varmasti käydä jälkipuintia, mutta toivon etteivät osallistujat ottaneet koitosta liian totisesti, ei se siltä ainakaan vaikuttanut, ja hyvä niin. Se, mistä pidin ihan kaikkien koirien kohdalla, oli niiden asenne hommaan: koirat olivat iloisia ja hyvin mukana tekemässä töitä ohjaajiensa kanssa, koulutuksessaan toki eri vaiheissa, mutta ei minulla ole epäilystäkään, etteikö sieltä näiden pari kisavalmiin koirakon lisäksi olisi kuoriutumassa oikeita tokotähtiä :)

Omien treenien osalta on sanottava, että nyt se ajatus tästä tottelevaisuuden harjoittelemisesta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua (jälleen) esiin. Sain jonkun taannoisen purkautumisen jälkeen noottia siitä, että jos se tottiksen treenaaminen ei tunnu ohjaajasta hyvältä, kannattaisi ehkä pitää pientä taukoa - mitä järkeä on levittää samaa mielialaa koiraan tahkoamalla epämiellyttäviä juttuja päivästä toiseen. Pohdiskelin asiaa aikani, ja totesin, ettei se treenaaminen sinällään ole epämiellyttävää. Päinvastoin, sen takiahan niitä koiria on, että niiden kanssa on kiva touhuta, tottiksiakin, kouluttaa, seurata edistymistä, huomata, miten omalla toiminnalla pystyy vaikuttamaan eläimen käyttäytymiseen. Kaikki se negaatio kouluttamiseen tulee tavallaan ulkopuolelta, mutta lopulta kuitenkin ihan itsestä; se on omia ajatuksia projisoituna kuviteltujen ulkomaailman reaktioiden kautta takaisin itseensä. Olikohan tarpeeksi monimutkaisesti sanottu? Kansankielisesti paineet tulevat siitä, että itse ajattelee, että pitäisi osata joku asia, olla koiriensa kanssa jollain tietyllä tasolla. Johan tässä on kouluttamista harrasteltukin, kursseja käyty ja kirjoja luettu, seminaareissa istuttu ja imetty oppia sieltä sun täältä, tämän pitäisi jo alkaa onnistumaan. Ja vielä kaikesta kerrottu ihanan imelän positiivisessa treeniblogissa, jossa asioiden pitäisi edistyä, tulla raportoitavaksi onnistumisia, tuloksia. Eihän se niin tietenkään mene. Ensinnäkin tavoitteet asetetaan ihan itse, ei niitä kukaan muu takamukselle potkivia kouluttajia lukuunottamatta ole meille asettamassa. Toinen samanikäinen koira voi olla taitavampi, mutta mitä siitä. Joku voi ajatella, että me mitään osata, olla oikeassakin, mutta mitä siitä. Tärkeintä olisi pitää mieli nöyränä ja vastaanottavaisena hyville ajatuksille ja neuvoille, mutta ennenkaikkea jatkaa töitä yhdessä sen koiran kanssa, hyvillä mielin, iloita onnistumisista silloin kun niitä tulee, pieniäkin, ja ottaa vastoinkäymisistä oppia, eikä ainakaan jäädä märehtimään niitä. Tämä kaikki on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta tällä hetkellä mieli on hyvä, koirien kanssa on kiva tehdä töitä, ja edistymisestä on helppo iloita, kun edistysaskelia huomaa tapahtuneen. (Ihme positiivisuutta, johtuu varmaan tuosta auringonpaisteesta, puhkeavista lehdistä ja lintujen sirkutuksesta.)

Tottiksia ollaan treenailtu tällä viikolla muutamaan otteeseen. Maastoon ei olla valitettavasti ehditty, tosin Liina on harjoitellut jälkikeppien ilmaisua. Hyvällä mallilla tuntuvat olevan, töitä toki on molempien kanssa tehtävä vielä paljon ennen seuraavien etappien saavuttamista, tai edes niiden saavuttamisen kuvittelemista, mutta tärkeimpänä koirat on olleet treeneissä innoissaan tekemisestä. Sulolla tosin vissiin alkuviikosta oli jotain jumeja, se ihan ontui, en usko että johtuu taannoisesta tassuvaivasta enää. Nyt ei enää ontumista ole ollut, tosin olen ollut katsovinani, että Sulo liikkuu vähän jäykänoloisesti. Voisi olla hieroja- tai fyssarikäynti ihan paikallaan.

Tässäpä vähän tiivistettynä, missä mennään tottisten osalta molempien kanssa:

Liinan seuraamisissa on kestoa maksimissaan semmoiset neljä askelta. Kyllähän se siinä lähellä pysyy ja kontaktia osaa pitää vaikka kuinka pitkään, mutta kriteerinä seuraamisessa meillä on melkein jalassa kiinni kulkeminen, ja siinä ei pysytä vielä tämän pidempään. Ilme on parantunut koko ajan ja intoa alkanut löytyä. Into kostautuu tosin helposti vinoiksi venähtävissä perusasennoissa, mutta sen innon avulla Liina jaksaa korjata ja yrittää uudelleen - pyllyään se ei osaa käyttää, eipä me niitä takapäänkäyttöharjoituksia nyt olla juuri tehtykään. Suoralla mennään ilman apuja, käännöksissä haettu tarkkuutta ja juurikin sitä takamuksen käyttöä käden kanssa avustaen.

Luoksetuloihin on alkanut löytyä vauhtia, mutta asento ei muistu vielä pitkästä matkasta.

Noutoja ei olla nyt kummemmin tehty. Lähinnä motivaatiota kapulaan kapula-pallo-leikeillä silloin tällöin.

Eteenmenoa muistuttelin eilen. Ei se sen kummempi treeni ollut, kuin "seuraamista" eli lähellä kulkemista yhdessä suoran päähän, pallon jättö sinne, samalla tavalla takaisin, käännös ja eteen. Hyvin män.

Alkuviikosta tehtiin taas A-estettä. Ai että se meni hyvin! Liina oli ihan innoissaan. Kiipeemiseen tarvii apuja, eli lähinnä siihen lähtemiseen, mutta itse kiipeämistä ei epäröi. Terhi oli avustamassa ja palkkaamassa toisella puolella. Kokeilin sellaistakin, että heitin pallon palkaksi ja innostin Liinan juoksemaan pallo suussa esteen yli, ja sehän juoksi. Siinä meillä on nyt sitten estenouto! Melkein ainakin... ;)

Hyppyäkin tehtiin. Ei oikein tahdo irrota. Kokeilin sellaista ratkaisuyritelmää, että jätin Liinan istumaan hypyn eteen, etenin itse pari askelta lähemmäksi hyppyä, ja annoin käskyn siitä. Irtosi vähän paremmin. Lisää treeniä vaan.

Paikkamakuuta en ole vähään aikaan tehnyt ollenkaan, kun on haettu aktiivisuutta ja hyvää ilmettä en ole viitsinyt näin rauhallista liikettä harjoitella ollenkaan; pohjiahan paikkamakuuseen me ollaan kuitenkin jo tehty. Eilen Liina teki Kaarnan kaverina paikkamakuun. 2 minuuttia on vielä liian pitkä aika, sellainen minuutti menee hyvin. Ilme on valpas.

Liikkeestä istumista aloin pohjustaa sillä perinteisellä pakittamisesta käskyttämällä. Pallopalkka, yritän saada istumiseen vauhtia jo alusta pitäen. Liina hakee eteentuloasentoa, mutta kestää hyvin minun parin askeleen etääntymisen. Ihan alkeissa ollaan tässä vielä.

Lisäksi niitä jälkikeppien ilmaisuja ollaan tehty. Kyllä se ilmaisumuoto pysyy maahanmenona. Sujuvuus on taas päivän sana. Hieman epäröintiä on yhä, mutta käytöksestä on tullut pikkuhiljaa varmempi. Vaikeinta on, kun keppi on rintamasuunnassa suoraan mun edessä; ihmekös, kun ei tuntunut jäljellä ilmaisut sujuvan. Olen ajatellut vahvistaa maahanmenon suuntaa heittämällä palkkanamin itsestäni pois- ja eteenpäin. Yhä Liina melkein 80 %:ssa tapauksista kääntyy mua päin, josko se oppisi jossain vaiheessa, että palkan saa nopeimmin, kun vaan menee nopeasti maahan, minun sijoittumisesta viis...

Ylipäänsä Liinan vire tottiksissa on parantunut, eli noussut. Liina vieläkin vähän valikoi, millä se leikkii milläkin intensiteetillä, mutta narupallot toimii ihan ok:sti. Pikkuhiljaa hyvä tulee, mutta eteenpäin ollaan menty.

Sulon kanssa ei olla yhtä paljoa tällä viikolla noita tottiksia tehty, nimenomaan noiden jumien/kipujen/ontumisen vuoksi. Samalla pienen suunnittelun asteelle edenneet aikeet kokeisiin ilmoittautumisesta sai siirtyä taas vähän eteenpäin.

Paikkamakuita Sulo on päässyt tekemään. Paikkamakuu on Sulolle sellaista rauhallista köllöttelyä. Olkoon sitten, kunhan pysyy maassa eikä rupea touhuamaan omiaan.

Seuraamisessa on tullut taas poikittaminen mukaan kuvaan. Kontakti on myös vähän hapuileva. Ei kun kuurille vasemmalle voltitusta, taas jälleen kerran. Tiistaina Juokslahden tottiksissa Sulo otti aika siepit takana kulkevasta Tiiasta, tiedä mikä siihen meni. Huomautin kontaktin tippumisesta, mikä toi vissiin vähän painetta tekemiseen, jota Sulo purki palkkauksessa taisteluun, se meinaan taisteli ihan kunnolla ja toi mulle leluakin takaisin. Tuolta osin tiistainen treeni oli hyvä, mutta se Tiian väistäminen ihmetyttää, etenkin, kun aiemmin Tiia on Sulon mielestä ollut aina ihan ihku.

Noutoa tsekkailtiin taas jälleen kerran. Kapula-pallo-vaihtoleikissä ote oli joka kerralla hyvä. Sitten kokeilin kokonaista liikettä, ja taas sama vanha tuttu vino etuhammasote. Sitten kapulan tuonti jättämällä Sulo istumaan, kapula eteen, ja kutsu luokse. Tässä hyvä ote. Varsinaista noutoa en sitten uskaltanut enää ottaan. Piruko siinä on että siinä kapulalle menossa tulee aina huono ote, ei pysty ymmärtämään.

Eteenmenoja pari kappaletta, pallolle ja namikasalle. Seuruu, palkan jättö, seuruu takas ja eteen. Irtoohan se.

Luoksetulon pysäytyksiä pari toistoa. Tässä vallitsee sellainen kauhun tasapaino, läpijuoksuja ja pysäytyksiä pitäisi annostella sopivasti, että pysyy vauhti eikä ala ennakoimaan liikoja, muttei toisaalta mitään hirveitä kiihdytyksiä, että pystyy toisaalta pysäyttämään. Treeneissä sopivasti annosteltuna tulee hyviä pysähdyksiä, on sitten melkein luojassaan miten liike kokeessa menee.