Remontti ja loppurutistus töissä ennen lomalle pääsyä ovat vieneet tässä viime viikon-parin sisällä niin paljon aikaa ja voimavaroja, että koirien kanssa on treenit jäänyt hyvin vähälle. Lenkkeilty ollaan, ja kun vihdoin ollaan päästy kotiin takas, on koirat saanut taas ulkoilla sydämensä kyllyydestä, uida ja juosta. Liina nauttii juoksemisesta, ja kun lähistöllä on noita hiekkakuoppia, se yllyttää Sulon aina hirveään ralliin siellä. Pitkällä suoralla Sulo saa Liinan kiinni, mutta kun Liina harhauttaa, jää Sulo yleensä jälkeen. Sulon leipälaji on uiminen, se hyppää veteen laiturilta isolla loikalla. Virvelöinti on molempien mielestä hauskaa, virvelöijän mielestä ehkä vähän liiankin hauskaa.
Parit tottissessiot tässä on takana, Liinan kanssa ollaan työstetty seuraamista ja vähän jääviä. Seuraamisessa tehtiin sitä, että tein pitkää pätkää, ja naksutin jokaisesta hyvästä asennosta - tavoitteena tässä harjoituksessa olisi, että Liina pitäisi paikan palkkaa syödessäänkin, ja että palkan ja uuden käytöksen välinen aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Hannan treeneissä eilen tehtiin samaa henkilöryhmän kanssa. Oikealle käännöksissä Liina tuppaa jäämään jälkeen. Mutta korkea vahvistetiheys teki kyllä hyvää seuraamiselle, Liina alkoi nopeammin ja nopeammin hakemaan oikeaa paikkaa palkankin jälkeen. Jäävistä seisahtumista, vähän on ollut hakusassa. Maahanmenossa se jättää kyynäriä pikkaisen irti, johtunee viime aikoina käytössä olleesta lelupalkasta. Osaa se oikeinkin mennä maahan.
Sulon kanssa ollaan tehty niinikään seuraamista, henkilöryhmää ja suoraa, josta henkilöryhmään. Tauon jälkeen Sulolla on taas vire ja motivaatio kohdillaan; se tekee oikein kivalla sykkeellä. Eteenmenoja ollaan myös muistuteltu, niitä lelulle. Maahanmenot ollut nihkeitä, mutta pitänee vaan vahvistella niitä erikseen kaikissa mahdollisissa paikoissa, erilaisilta etäisyyksiltä.
Loman toinen päivä on allekirjoittaneella menossa, eiköhän tämä touhu tästä pikkuhiljaa ala aktivoitua. Lehtimäen leirikin on tulossa, ja sekös vasta jännittää, kun Liinan kanssa tekeminen on välillä niin tuuristaan kiinni, tai lähinnä Liinan mielenkiinto siihen tekemiseen... Ehkä me tarvitaan sitä rutiinia vaan lisää. Parhaimmillaanhan se on aivan ihana, pahimmillaan - kuten eilen Hannan treeneissä - taas vähän hidas ja häiriöaltis. Keli oli toki kuuma, mikä voi vaikuttaa. Mun pitäisi löytää keino Liinan vireen nostamiseen silloin, kun se ei itsestään tunnu sieltä nousevan. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että voisin tietysti yrittää sitä, että naksuttelisin sille näissä tilanteissa jotain yksinkertaisia käytöksiä, sillä naksuttelujuttuja Liina rakastaa ja syttyy niistä. Mistä tulikin mieleen, että mitään uutta ja hauskaa ei olla sheippailtu taas pitkää aikaan. Ehkäpä tänään...
torstai 30. kesäkuuta 2011
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Jäljellä ja hakumetsässä
Kiirettä on pidellyt, eikä olla paljon ehditty reenimään. Sitten viimeisen päivityksen ei olla muuta tehty kuin keskiviikkona jälkeä ja nyt torstaina käytiin hakuilemassa.
Aloitetaan hausta:
Liina teki kolme tuulipistoa tallaamattomalle alueelle, kun vihdoin kävi mukavasti tuulenvire (tosin juuri, kun suunniteltiin treenien kulkua, jälkikoirakko meni alueen läpi - se siitä puhtaasta alueesta, mutta onneksi meni ennen kuin ehdittiin sotkemaan jäljet). Liina oli kuumissaan ja janoinen, kun vein sen metsään, ja läähätti koko ajan. Olisi pitänyt tajuta juottaa se ennen, mutta tyhmästä päästä kärsii tässä tapauksessa treeni. Ukot oli piilossa puiden takana. Lähetyksiä jouduttiin uusimaan, mutta kun Liina sai hajusta kiinni, se eteni kyllä hyvin ukolle asti. Eli nyt lähettiin uudelleen hakemaan sitä nenänkäyttöä etsintätyöskentelyyn, ettei menis nyt ihan haamuiluksi koko hakuhomma. Tämän vuoksi juuri se, että Liina oli kuumissaan ja läähätti oli huono juttu, sillä nenä sillä ei silloin ollut auki. Näytti myös siltä, että se vähän olisi etsinyt sitä näköarsykettä. No, tiedä häntä, pääasia että ukot lopulta löytyivät hajulla. Ensimmäiseltä rullan nostaminen oli taas vaikeaa, ja kaikki maalimiehet saivat osansa Liinan rakkaudesta, ennen kuin se malttoi etsiä rullaa. Näytöt kuitenkin meni hyvin, ei tarvittu pakoja niihin. Toivotaan lisää tuulisia kelejä, jotta päästään jatkamaan näitä treenejä. Rullantuonteja voisi olla hyvä vahvistella kentälläkin.
Sulon treeni meni niin paljon paremmin kuin edellisellä kerralla! Nyt näytti siltä, että se oikeasti nautti tästä touhusta, ja haukutkin irtosivat. Otettiin kahdella ukolla neljä pistoa noin kolmeen-neljäänkymmeneen metriin ja piiloihin. Haukut 5-10-10-15. Palkkoina pallot sekä ruokaa. Kahdella vikalla mietti hieman ennen kuin aloitti ilmaisun, mutta haukkui kuitenkin. Oli tosi kivat treenit Sulolle, mukava oli nähdä se taas noin täpinöissään.
Keskiviikkoiset jälkitreenit ei sitten mennytkään ihan niin hyvin.Sulon keppi-ilmaisut on takunnut, sillä joka jäljeltä on viime viikkoina jäänyt keppejä nostamatta. Nyt tein kaksi n. 100 askeleen jälkeä, jolta pyrin tarkkailemaan Sulon käytöksiä kepeillä. Jäljet oli kuivalla kankaalla (jopa naurettavan helppokulkuisella sellaisella verrattuna niihin maastoihin, joissa ollaan jälkeä viime aikoina tehty), vanheni noin tunnin.
Sulolla oli molemmilla jäljillä alussa janat, joilta jälki lähti tällä kertaa oikealle. Ensimmäisen janan lähetysmatka oli kymmenisen metriä, toisen ehkä 15. Ensimmäisellä jäljellä Sulo selvitti janan hyvin, mutta ei ollut jäljen päällä, ja meinasi ajaa ekasta kepistä ohi. Kutsuin sen takaisin. Toinen keppi nousi. Kolmannelle eli viimeiselle oli tullut kepin jälkeen tahaton kulma mun poistumisjäljestä, ja Sulo oikaisi sinne, ja jätti kepin nostamatta. Toisen jäljen jana oli Sulolle vaikea, se pyöri ja pyöri janan päällä, tarkasti takajäljen, lähti oikeaan suuntaan, mutta tarkasti uudelleen. Nyt tarvitsisin kipeästi apua omaan toimintaan tuossa janalla, miten vahvistan koiran oikean käytöksen siinä?? Ensimmäisen kepin Sulo muistaakseni nosti, mutta toinen, joka oli kanervikon keskellä, jäi sinne - Sulo ei edes näyttänyt huomaavan koko keppiä. Kolmannestakin kepistä oli menossa ohi. Jäi siis ilmaisuissa onnistumisprosentti aika heikoksi. Olin huomaavinani, että ennen keppiä, sellaistakin, jonka Sulo jättää nostamatta, se seilaa hieman jäljen päällä, siis ehkä pyrkii tarkentamaan. Muutoin tekemisessä oli vähän höntsäilyn makua.
Liinalla oli n. 300 askeleen jälki kahdeksalla kepillä. Alussa oli jopa lyhyt, parin metrin jana, jonka Liina selvitti ongelmitta. Jäljestäminen oli turhan ilmavaa ja vauhdikasta, mikä aiheutti hapuilua kulmissa ja yhden kepin jäämisen metsään. Ihan lopussa meinasi painella kepistä ohi, ajoi jälkeä reilusti sivussa, noteerasi kepin muttei lähtenyt ilmaisemaan, missä vaiheessa pyysin Liinaa näyttämään. Tämän jälkeen seurasi harhailua jäljen päällä, jossa Liina tarkasti takajälkeä vähän matkaa, ja muutoin pyöri siinä jäljen päällä. Viimeisen kepin se ilmaisi kyllä ihan mallikkaasti.
Esineitä tein Liinalle hakutreenien päätteeksi sen verran, että viskoin muutaman lelun ja lapasen metsään ja pyysin Liinaa hakemaan niitä esine-käskyllä; käskyn sisäänajoa samalla. Jonkun kerran se tarjosi maahanmenoa. Koiraparka ei siis erota jälkikeppien ilmaisemista ja esineiden noutamista, niin kuin joskus pelkäsin, että voisi käydä. Eipä sillä, en epäile etteikö Liinakin oppisi ne toisistaan erottamaan, mutta tällä hetkellä ne kyllä sekoittuu iloisesti. Huomattavasti sujuvampaa tuominen toki oli edelliseen harjoitukseen verrattuna, joten ehkäpä suunta on ylöspäin. Pitää harjoitella tätä vielä pienemmällä välimatkalla esineisiin, jotta saa vahvistetiheyden ja sujuvuuden paremmaksi.
Aloitetaan hausta:
Liina teki kolme tuulipistoa tallaamattomalle alueelle, kun vihdoin kävi mukavasti tuulenvire (tosin juuri, kun suunniteltiin treenien kulkua, jälkikoirakko meni alueen läpi - se siitä puhtaasta alueesta, mutta onneksi meni ennen kuin ehdittiin sotkemaan jäljet). Liina oli kuumissaan ja janoinen, kun vein sen metsään, ja läähätti koko ajan. Olisi pitänyt tajuta juottaa se ennen, mutta tyhmästä päästä kärsii tässä tapauksessa treeni. Ukot oli piilossa puiden takana. Lähetyksiä jouduttiin uusimaan, mutta kun Liina sai hajusta kiinni, se eteni kyllä hyvin ukolle asti. Eli nyt lähettiin uudelleen hakemaan sitä nenänkäyttöä etsintätyöskentelyyn, ettei menis nyt ihan haamuiluksi koko hakuhomma. Tämän vuoksi juuri se, että Liina oli kuumissaan ja läähätti oli huono juttu, sillä nenä sillä ei silloin ollut auki. Näytti myös siltä, että se vähän olisi etsinyt sitä näköarsykettä. No, tiedä häntä, pääasia että ukot lopulta löytyivät hajulla. Ensimmäiseltä rullan nostaminen oli taas vaikeaa, ja kaikki maalimiehet saivat osansa Liinan rakkaudesta, ennen kuin se malttoi etsiä rullaa. Näytöt kuitenkin meni hyvin, ei tarvittu pakoja niihin. Toivotaan lisää tuulisia kelejä, jotta päästään jatkamaan näitä treenejä. Rullantuonteja voisi olla hyvä vahvistella kentälläkin.
Sulon treeni meni niin paljon paremmin kuin edellisellä kerralla! Nyt näytti siltä, että se oikeasti nautti tästä touhusta, ja haukutkin irtosivat. Otettiin kahdella ukolla neljä pistoa noin kolmeen-neljäänkymmeneen metriin ja piiloihin. Haukut 5-10-10-15. Palkkoina pallot sekä ruokaa. Kahdella vikalla mietti hieman ennen kuin aloitti ilmaisun, mutta haukkui kuitenkin. Oli tosi kivat treenit Sulolle, mukava oli nähdä se taas noin täpinöissään.
Keskiviikkoiset jälkitreenit ei sitten mennytkään ihan niin hyvin.Sulon keppi-ilmaisut on takunnut, sillä joka jäljeltä on viime viikkoina jäänyt keppejä nostamatta. Nyt tein kaksi n. 100 askeleen jälkeä, jolta pyrin tarkkailemaan Sulon käytöksiä kepeillä. Jäljet oli kuivalla kankaalla (jopa naurettavan helppokulkuisella sellaisella verrattuna niihin maastoihin, joissa ollaan jälkeä viime aikoina tehty), vanheni noin tunnin.
Sulolla oli molemmilla jäljillä alussa janat, joilta jälki lähti tällä kertaa oikealle. Ensimmäisen janan lähetysmatka oli kymmenisen metriä, toisen ehkä 15. Ensimmäisellä jäljellä Sulo selvitti janan hyvin, mutta ei ollut jäljen päällä, ja meinasi ajaa ekasta kepistä ohi. Kutsuin sen takaisin. Toinen keppi nousi. Kolmannelle eli viimeiselle oli tullut kepin jälkeen tahaton kulma mun poistumisjäljestä, ja Sulo oikaisi sinne, ja jätti kepin nostamatta. Toisen jäljen jana oli Sulolle vaikea, se pyöri ja pyöri janan päällä, tarkasti takajäljen, lähti oikeaan suuntaan, mutta tarkasti uudelleen. Nyt tarvitsisin kipeästi apua omaan toimintaan tuossa janalla, miten vahvistan koiran oikean käytöksen siinä?? Ensimmäisen kepin Sulo muistaakseni nosti, mutta toinen, joka oli kanervikon keskellä, jäi sinne - Sulo ei edes näyttänyt huomaavan koko keppiä. Kolmannestakin kepistä oli menossa ohi. Jäi siis ilmaisuissa onnistumisprosentti aika heikoksi. Olin huomaavinani, että ennen keppiä, sellaistakin, jonka Sulo jättää nostamatta, se seilaa hieman jäljen päällä, siis ehkä pyrkii tarkentamaan. Muutoin tekemisessä oli vähän höntsäilyn makua.
Liinalla oli n. 300 askeleen jälki kahdeksalla kepillä. Alussa oli jopa lyhyt, parin metrin jana, jonka Liina selvitti ongelmitta. Jäljestäminen oli turhan ilmavaa ja vauhdikasta, mikä aiheutti hapuilua kulmissa ja yhden kepin jäämisen metsään. Ihan lopussa meinasi painella kepistä ohi, ajoi jälkeä reilusti sivussa, noteerasi kepin muttei lähtenyt ilmaisemaan, missä vaiheessa pyysin Liinaa näyttämään. Tämän jälkeen seurasi harhailua jäljen päällä, jossa Liina tarkasti takajälkeä vähän matkaa, ja muutoin pyöri siinä jäljen päällä. Viimeisen kepin se ilmaisi kyllä ihan mallikkaasti.
Esineitä tein Liinalle hakutreenien päätteeksi sen verran, että viskoin muutaman lelun ja lapasen metsään ja pyysin Liinaa hakemaan niitä esine-käskyllä; käskyn sisäänajoa samalla. Jonkun kerran se tarjosi maahanmenoa. Koiraparka ei siis erota jälkikeppien ilmaisemista ja esineiden noutamista, niin kuin joskus pelkäsin, että voisi käydä. Eipä sillä, en epäile etteikö Liinakin oppisi ne toisistaan erottamaan, mutta tällä hetkellä ne kyllä sekoittuu iloisesti. Huomattavasti sujuvampaa tuominen toki oli edelliseen harjoitukseen verrattuna, joten ehkäpä suunta on ylöspäin. Pitää harjoitella tätä vielä pienemmällä välimatkalla esineisiin, jotta saa vahvistetiheyden ja sujuvuuden paremmaksi.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Hakua ja esineitä
Tehtiin supistetut hakutreenit tänään, aloitettiin kaksi tuntia normaalia myöhemmin, jotta vältyttiin pahimmalta kuumuudelta - ei oikein voi pitää koiria autossa tuossa kelissä päiväsaikaan odottamassa. Meillä on hakuryhmässä kaikilla kaksi koiraa, joten sovittiin, että tehdään kaikki vain yhden koiran kanssa, niin päästään joskus nukkumaankin. Liina pääsi siis tekemään. Sulokin oli mukana, ja pääsi treenaamaan esineruutua haun jälkeen.
Liinalle neljä pistoa, ukot puolipiilossa, ja haamuina, tosin apuja on nyt saatu häivytettyä aika hyvin jo pois, kolmas ei tainnut näyttäytyäkään. Etäisyydet keskinlinjalta 30-50 metriä. Ekalla ja kolmannella ukolla jouduin lähettämään uudestaan, sillä rulla ei noussut, toisen teki oikein mainiosti, vikalla otti rullan, mutta tiputti tullessaan. Positiivista oli kuitenkin, että näytöt meni tosi hyvin, niitä vahvisteltiin paoilla vielä, mutta eipä Liina sitä olisi varmaankaan tarvinnut enää. Tokalle pistolle ajattelin yrittää haamulla sellaista, että käännän Liinan ympäri sen nähtyä haamun, ja lähetän sitten, mutta ei kantanut mielikuva, ja nenä meni vain samanteinsä maahan. Suoraan haamujen painuttua piiloon lähetykset meni hyvin, kolmannelle Liina ei tainnut apuja saadakaan. Rullannoistoihin ja -tuomisiin vain varmuutta, josko se mielikuva alkaisi sitten pikkuhiljaa kantamaan. Liinahan teki ihan etsintää viime syksynä, mutta ilman ilmaisua, nähtävästi ollaan etsintätyöskentelyn osalta jouduttu palaamaan aika paljon takaisinpäin, ennen kuin saadaan se ilmaisun kanssa samaan kuosiin, missä se oli syksyllä. No, hiljaa hyvä tulee...
Sulolle tallasin täysmittaisen 50x50 esineruudun. Kolme esinettä (kaksi lapasta ja Liinan rulla), kaksi takarajan tuntumassa, lähellä kulmia, yksi keskellä, puolivälin takana. Lähdin tekemään lähetyksiä oikeasta kulmasta, ja se vasen puoli veti Suloa koko ajan, ei edennyt suoraviivaisesti takarajalle, vaan lähti ensimmäisenä tarkistamaan ruudun keskustaa. Sulo toikin ensimmäisenä rullan keskeltä. Seuraavan lähetyksen tein siirtyen hieman vasemmalle, ja pian nousi lapanen oikeasta takakulmasta. Viimeiselle esineelle jouduttiinkin sitten tekemään töitä, en edes laskenut, kuinka monta kertaa sain Sulon lähettää, ennen kuin se nousi. En tiedä mikä siinä nyt oli niin hankalaa. Vähän oli korvattomuutta taas matkassa, kun kutsuin Sulon pois ruudusta uutta lähetystä varten, se lähti taas omille teilleen huitelemaan, eikä tullut kutsusta luo. Etsi myös ruudun rajojen ulkopuolelta, ei tosin hirmu kauas edennyt, mutta kuitenkin. Ehkä vähän vaikea treeni pienen tauon jälkeen. Eipä sillä, en nyt usko että sen yhden esineen nostaminen tulee kynnyskysymys olemaan, vaikka vannomatta kaiketi paras.
Liina harjoitteli esineruutua myös. Tuntuu nyt vain, että olen vähän sormi suussa Liinan esineruututreenin kanssa. Sulolle esineet oli äärettömän helppoa opettaa, se hetsautui niihin helposti, ja alkuopetus tapahtui hyvinkin vaivattomasti. Liinan kanssa sama taktiikka ei ole toiminut ollenkaan. Tänään yritin sellaista, että heitin vain narupallon Liinan nähden ruutuun, ja päästin sen esine-käskyllä etsimään. Kyllä se irtoaa vauhdikkaasti, mutta se etsiminen oli jotenkin nihkeetä - ihan kuin se ei olisi haistanut kunnolla?? Pyörii ja pyörii siinä esineen ympärillä, mutta olevinaan ei vain löydä. Voiko se oikeasti olla, ettei se löydä, vai onko siinä nostamisessa joku ongelma? Mulla kyllä on nenäpunkkilääkkeet koirille vielä annettavana, keväämmällä niitä taas jälleen kerran epäilin, ja otin lääkkeet. Yhden annoksen ovat saaneet, pitäisi antaa uudet. Ei ne nyt ole sanottavasti oireilleet, mutta voihan ne oireettomiakin olla. Toisaalta, en tiedä heikentääkö nenäpunkkikaan hajuaistia niin paljon, että jää esineet kokonaan löytämättä, kun ihan kivasti Liina on kuitenkin jäljestänyt tässä... Ennemmin epäilenkin, että se koko nostamis- ja tuomiskäytös ei ole Liinalla tarpeeksi vahva. Tein sitten sellaisen yksinkertaisen harjoituksen, jollaisia Säkylän leirin jälkeen jonkun verran tehtiinkin, että tiputtelin vain ympärille muutamia esineitä, sanoin Liinalle esine, en muuta, ja odotin sen tuovan esineitä. Lähti se tuomaankin, mutta yhdelle tarjosi maahanmenoa. Eli vissiinkin vähän sekoittuu pienen koiran päässä, milloin piti mennä maahan esineellä, ja milloin ottaa suuhun ja tuoda. Ehkä me nyt vielä vahvistetaan sitä nostamista, ja yritetään sitten tätä samaa harjoitusta uudelleen myöhemmin.
Liinalle neljä pistoa, ukot puolipiilossa, ja haamuina, tosin apuja on nyt saatu häivytettyä aika hyvin jo pois, kolmas ei tainnut näyttäytyäkään. Etäisyydet keskinlinjalta 30-50 metriä. Ekalla ja kolmannella ukolla jouduin lähettämään uudestaan, sillä rulla ei noussut, toisen teki oikein mainiosti, vikalla otti rullan, mutta tiputti tullessaan. Positiivista oli kuitenkin, että näytöt meni tosi hyvin, niitä vahvisteltiin paoilla vielä, mutta eipä Liina sitä olisi varmaankaan tarvinnut enää. Tokalle pistolle ajattelin yrittää haamulla sellaista, että käännän Liinan ympäri sen nähtyä haamun, ja lähetän sitten, mutta ei kantanut mielikuva, ja nenä meni vain samanteinsä maahan. Suoraan haamujen painuttua piiloon lähetykset meni hyvin, kolmannelle Liina ei tainnut apuja saadakaan. Rullannoistoihin ja -tuomisiin vain varmuutta, josko se mielikuva alkaisi sitten pikkuhiljaa kantamaan. Liinahan teki ihan etsintää viime syksynä, mutta ilman ilmaisua, nähtävästi ollaan etsintätyöskentelyn osalta jouduttu palaamaan aika paljon takaisinpäin, ennen kuin saadaan se ilmaisun kanssa samaan kuosiin, missä se oli syksyllä. No, hiljaa hyvä tulee...
Sulolle tallasin täysmittaisen 50x50 esineruudun. Kolme esinettä (kaksi lapasta ja Liinan rulla), kaksi takarajan tuntumassa, lähellä kulmia, yksi keskellä, puolivälin takana. Lähdin tekemään lähetyksiä oikeasta kulmasta, ja se vasen puoli veti Suloa koko ajan, ei edennyt suoraviivaisesti takarajalle, vaan lähti ensimmäisenä tarkistamaan ruudun keskustaa. Sulo toikin ensimmäisenä rullan keskeltä. Seuraavan lähetyksen tein siirtyen hieman vasemmalle, ja pian nousi lapanen oikeasta takakulmasta. Viimeiselle esineelle jouduttiinkin sitten tekemään töitä, en edes laskenut, kuinka monta kertaa sain Sulon lähettää, ennen kuin se nousi. En tiedä mikä siinä nyt oli niin hankalaa. Vähän oli korvattomuutta taas matkassa, kun kutsuin Sulon pois ruudusta uutta lähetystä varten, se lähti taas omille teilleen huitelemaan, eikä tullut kutsusta luo. Etsi myös ruudun rajojen ulkopuolelta, ei tosin hirmu kauas edennyt, mutta kuitenkin. Ehkä vähän vaikea treeni pienen tauon jälkeen. Eipä sillä, en nyt usko että sen yhden esineen nostaminen tulee kynnyskysymys olemaan, vaikka vannomatta kaiketi paras.
Liina harjoitteli esineruutua myös. Tuntuu nyt vain, että olen vähän sormi suussa Liinan esineruututreenin kanssa. Sulolle esineet oli äärettömän helppoa opettaa, se hetsautui niihin helposti, ja alkuopetus tapahtui hyvinkin vaivattomasti. Liinan kanssa sama taktiikka ei ole toiminut ollenkaan. Tänään yritin sellaista, että heitin vain narupallon Liinan nähden ruutuun, ja päästin sen esine-käskyllä etsimään. Kyllä se irtoaa vauhdikkaasti, mutta se etsiminen oli jotenkin nihkeetä - ihan kuin se ei olisi haistanut kunnolla?? Pyörii ja pyörii siinä esineen ympärillä, mutta olevinaan ei vain löydä. Voiko se oikeasti olla, ettei se löydä, vai onko siinä nostamisessa joku ongelma? Mulla kyllä on nenäpunkkilääkkeet koirille vielä annettavana, keväämmällä niitä taas jälleen kerran epäilin, ja otin lääkkeet. Yhden annoksen ovat saaneet, pitäisi antaa uudet. Ei ne nyt ole sanottavasti oireilleet, mutta voihan ne oireettomiakin olla. Toisaalta, en tiedä heikentääkö nenäpunkkikaan hajuaistia niin paljon, että jää esineet kokonaan löytämättä, kun ihan kivasti Liina on kuitenkin jäljestänyt tässä... Ennemmin epäilenkin, että se koko nostamis- ja tuomiskäytös ei ole Liinalla tarpeeksi vahva. Tein sitten sellaisen yksinkertaisen harjoituksen, jollaisia Säkylän leirin jälkeen jonkun verran tehtiinkin, että tiputtelin vain ympärille muutamia esineitä, sanoin Liinalle esine, en muuta, ja odotin sen tuovan esineitä. Lähti se tuomaankin, mutta yhdelle tarjosi maahanmenoa. Eli vissiinkin vähän sekoittuu pienen koiran päässä, milloin piti mennä maahan esineellä, ja milloin ottaa suuhun ja tuoda. Ehkä me nyt vielä vahvistetaan sitä nostamista, ja yritetään sitten tätä samaa harjoitusta uudelleen myöhemmin.
Jälkeä illan kähmyssä
Käytiin tekemässä iltapuhteeksi jälkitreenit. Kello näytti varttia vailla yhtätoista, kun lähdin kotio päin ajelemaan, mutta ei ollut ainakaan liian kuuma. Ja muutenkin palkitseva reissu; jälkien vanhentumista odotellessamme käytiin kävelemässä lähistöllä pienen lammen ympäri, jossa bongattiin joutsenpariskunta lampeaan vahtimasta sekä saatiin kuunnella mustarastaan iltakonserttia. Ainakin luullakseni se oli sellainen.
Liinan jälki vanheni puolisen tuntia, Sulon noin tunnin. Sulon jälki oli noin 500 askelta pitkä (sekosin jossain vaiheessa laskuissa), kuusi keppiä, pari kulmaa. Liinan jälki oli noin 300 askelta ja 8 keppiä sekä kulmia. Maasto oli hieman haasteellisempi kuin olin ajatellut, harvennushakkuun jälkiä, uria ja hakkuutähteitä oli maastossa aika paljon; nämä toi lähinnä minun kulkemiseen ja koirien perässä pysymiseen oman vaikeuselementtinsä. Sulon jälki alkoi kuusikosta, jatkui nuorehkoon mäntymetsää, kulki pienen aukean läpi, jatkoi männikössä. Liinan jälki oli harvennetussa männikössä ja pieneltä matkalta suollakin. Loppupätkästä oli syviä metsäkoneen uria, jonne meinasin kenkänikin jättää, ja kulmakiemurtelu oli jäljen lopussa tästä johtuen vähintäänkin mielenkiintoista.
Molemmat selvitti jäljet hienosti. Liinalla oli vaikeuksia kahdella kepillä, se pyöri ja pyöri niiden ympärillä, mutta ei ilmaissut. En tiedä oliko niissä vähemmän mun hajua kuin muissa kepeissä vai mikä niissä oli, sillä muille Liina meni maihin suorilta. Mistä sitä tietää, minkä elementin noista keppien hajusta Liina on napannut ilmaisuunsa. Nyt taitaisi olla korkea aika ruveta tekemään vierailla kepeillä vieraita jälkiä Liinalle. Mulla meinasi Liinan jäljen lopussa naru sotkeentua pahemman kerran, ja jouduin sitä vähän setvimään Liinan pyörittyä siinä hankalassa kohdassa, jossa oli tiukkaa kulmaa kulman perään. Näissä kohdin Liina vähän antoi periksi ja tuli multa kysymään "eikö tänne, minne mennään", jolloin sanoin vain sille "jälki", ja yritin antaa sen työskennellä mahdollisimman itsenäisesti. Ja kyllähän se lähti jäljelle uudestaan sitten. No, tähänkin pitää tottua, enkä usko että Liina siitä naruhässäkästä kovasti itseensä otti.
Sulon jälki alkoi noin kymmenmetrisellä janalla, mutta janatyöskentelystä jäi aika paljon sanomista. Koirat tosin ehti käydä siinä janan alkupäässä pyörähtämässä meidän lenkille lähtiessä, joten sotkiko ne hajut sitten Suloa, siihen alkuun se ainakin jäi pyörimään. Kun Sulo lähti sitten etenemään, yritin vahvistaa tämän het lähtemällä itse perään, ja sitten se etenikin jäljen risteyskohtaan saakka, nappas jäljen ja valitsi oikean suunnan. Nyt Sulo ei ole enää muutamissa viime treeneissä tehnyt virheitä sen takajäljen kanssa, joten voisikohan tässä ajatella sen oppineen jotain..? Tosin tälläkin kertaa jälki lähti janalta vasemmalle, pitää muistaa seuraavalla kerralla tehdä jälki eri suuntaan. Jäljen alussa Sulo kuitenkin sekoili vähän ja lähti jostain syystä ihan vikasuuntaan, mihin kyllä saattoi vaikuttaa mun oma sekoilu narun kanssa. Kun sain narun irrotettua kannoista, kehotin Sulon uudelleen jäljelle, ja hyvin se sen sieltä etsi ja lähti seuraamaan. Sulo eteni vauhdikkaasti ja itsevarman oloisesti, mutta kaksi keppiä siltä jäi metsään. Olin olevinani merkinnyt kaikki kepit, mutta nyt oli vauhtia niin paljon, että mulla oli täysi työ vaan pysyä pystyssä ja pitää naru suorana, etten ehtinyt huomaamaan, mitkä kepit metsään jäi, jotain keskimmäisiä ne oli joka tapauksessa. Sulo on nyt viime jäljiltä jättänyt jokaiselta keppejä metsään enemmän tai vähemmän, pitää miettiä, miten sitä ilmaisuvarmuutta saisi kasvatettua. Muutoin jälkityöskentelyssä ei ollut sanomista, kivasti se tuntui pysyvän jäljen päällä, selvitti kulmat ja maastollisesti hankalat kohdat ongelmitta.
Liinan jälki vanheni puolisen tuntia, Sulon noin tunnin. Sulon jälki oli noin 500 askelta pitkä (sekosin jossain vaiheessa laskuissa), kuusi keppiä, pari kulmaa. Liinan jälki oli noin 300 askelta ja 8 keppiä sekä kulmia. Maasto oli hieman haasteellisempi kuin olin ajatellut, harvennushakkuun jälkiä, uria ja hakkuutähteitä oli maastossa aika paljon; nämä toi lähinnä minun kulkemiseen ja koirien perässä pysymiseen oman vaikeuselementtinsä. Sulon jälki alkoi kuusikosta, jatkui nuorehkoon mäntymetsää, kulki pienen aukean läpi, jatkoi männikössä. Liinan jälki oli harvennetussa männikössä ja pieneltä matkalta suollakin. Loppupätkästä oli syviä metsäkoneen uria, jonne meinasin kenkänikin jättää, ja kulmakiemurtelu oli jäljen lopussa tästä johtuen vähintäänkin mielenkiintoista.
Molemmat selvitti jäljet hienosti. Liinalla oli vaikeuksia kahdella kepillä, se pyöri ja pyöri niiden ympärillä, mutta ei ilmaissut. En tiedä oliko niissä vähemmän mun hajua kuin muissa kepeissä vai mikä niissä oli, sillä muille Liina meni maihin suorilta. Mistä sitä tietää, minkä elementin noista keppien hajusta Liina on napannut ilmaisuunsa. Nyt taitaisi olla korkea aika ruveta tekemään vierailla kepeillä vieraita jälkiä Liinalle. Mulla meinasi Liinan jäljen lopussa naru sotkeentua pahemman kerran, ja jouduin sitä vähän setvimään Liinan pyörittyä siinä hankalassa kohdassa, jossa oli tiukkaa kulmaa kulman perään. Näissä kohdin Liina vähän antoi periksi ja tuli multa kysymään "eikö tänne, minne mennään", jolloin sanoin vain sille "jälki", ja yritin antaa sen työskennellä mahdollisimman itsenäisesti. Ja kyllähän se lähti jäljelle uudestaan sitten. No, tähänkin pitää tottua, enkä usko että Liina siitä naruhässäkästä kovasti itseensä otti.
Sulon jälki alkoi noin kymmenmetrisellä janalla, mutta janatyöskentelystä jäi aika paljon sanomista. Koirat tosin ehti käydä siinä janan alkupäässä pyörähtämässä meidän lenkille lähtiessä, joten sotkiko ne hajut sitten Suloa, siihen alkuun se ainakin jäi pyörimään. Kun Sulo lähti sitten etenemään, yritin vahvistaa tämän het lähtemällä itse perään, ja sitten se etenikin jäljen risteyskohtaan saakka, nappas jäljen ja valitsi oikean suunnan. Nyt Sulo ei ole enää muutamissa viime treeneissä tehnyt virheitä sen takajäljen kanssa, joten voisikohan tässä ajatella sen oppineen jotain..? Tosin tälläkin kertaa jälki lähti janalta vasemmalle, pitää muistaa seuraavalla kerralla tehdä jälki eri suuntaan. Jäljen alussa Sulo kuitenkin sekoili vähän ja lähti jostain syystä ihan vikasuuntaan, mihin kyllä saattoi vaikuttaa mun oma sekoilu narun kanssa. Kun sain narun irrotettua kannoista, kehotin Sulon uudelleen jäljelle, ja hyvin se sen sieltä etsi ja lähti seuraamaan. Sulo eteni vauhdikkaasti ja itsevarman oloisesti, mutta kaksi keppiä siltä jäi metsään. Olin olevinani merkinnyt kaikki kepit, mutta nyt oli vauhtia niin paljon, että mulla oli täysi työ vaan pysyä pystyssä ja pitää naru suorana, etten ehtinyt huomaamaan, mitkä kepit metsään jäi, jotain keskimmäisiä ne oli joka tapauksessa. Sulo on nyt viime jäljiltä jättänyt jokaiselta keppejä metsään enemmän tai vähemmän, pitää miettiä, miten sitä ilmaisuvarmuutta saisi kasvatettua. Muutoin jälkityöskentelyssä ei ollut sanomista, kivasti se tuntui pysyvän jäljen päällä, selvitti kulmat ja maastollisesti hankalat kohdat ongelmitta.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Pikku Houdini
Esteet on tehty ylitettäväksi, totesi Liina autossa odotellessaan. Tätä pikkukoiraa ei niin vaan kaltereiden taakse suljetakaan. Upouusi verkko ei mahtanut mitään Liinan tahdonvoimalle, ja olihan siinä sitä rakoa ylimmän puolan ja katon välissä, ainakin saksanpaimenkoiran mentävä rako. Sulo oli ehtinyt selvittää janan ja nostaa yhden kepin, jolloin auton suunnalta kuului vinkumista ja kohta metsä ryski, kun Liina paineli meidän luo "täällähän te ootte! Mäkin tuun!" En viitsinyt viedä Suloa pois jäljeltä, kun niin hyvin oli aloittanut, joten se sai jatkaa jäljestämistä, ja me tultiin Liinan kanssa perässä. Liinakin olisi tosin mielellään jäljestänyt. Sulo ei häiriintynyt meistä, tosin kolmannen kepin yli se ajoi.
Meillä on siis autossa vasta-asennettu uusi verkko takakontin ja -penkkien välissä, mutta ylintä puolaa ei saanut kovin korkealle, ja vähän arvottiin, niinköhän sieltä Liina mahtuu läpi tulemaan. Aluksi näytti, että ei tule, mutta eipä tuo näytä Liinaa pitelevän, kun neiti päättää oikeasti haluta pois. Täytyy tutkia, saako sitä säädettyä korkeammalle, jos ei, pitää harkita palautusta - mitä teen verkolla, joka ei pidä koiraa sillä puolella kun on tarkoitus?
Jäljet koirat kuitenkin teki, tokoa sitä ennen. Jäljet vanheni tunnin verran, ehdittiin käydä metsälenkillä sillä välin. Sulolla oli vajaan kymmenen metrin jana ja neljä keppiä, yksi kulma ja yksi polun ylitys. Kulman selvitti hyvin, tarkisti vanhan menosuunnan mutta lähti hyvin jäljen päälle. Tiedä mikä sillä kolmannella kepillä tuli, kun ei sitä nostanut. Janalla lähti oikeaan suuntaan (vasemmalle) jo puolesta välistä, en tiedä pitäisikö Sulo saada etenemään suoraviivaisemmin pidempään, vai onko tuo hyväksyttävä suoritus, jos suunta on oikea. Pituutta Sulon jäljellä ei ollut kuin ehkä reilun sata metriä.
Liina teki myös noin satametrisen jäljen kuudella kepillä ja yhdellä kulmalla. Työskentely olisi voinut olla tarkempaa; yhdestä kepistä Liina meinasi ajaa ohi ajaessaan jälkeä metrin sivussa, mutta muutoin ihan ok. Kulmassa pyöri vähän, mutta löysi oikean suunnan. Lopussa pyöri myös, mutta teki hyvin töitä jäljelle löytääkseen. Mutta mikä tärkeintä, Liina ilmaisi kepit oma-aloitteisesti! Ensimmäisen se noteerasi muttei mennyt suoraan maihin, joten ennen kuin ehti lähteä jatkamaan, sanoin sille maahan, ja loppujen ilmaisussa ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä oli ihan hyvä vähän pitää taukoa tästä, nyt on luottavainen olo, että ilmaisut voisi lähteä tästä sujumaan.
Kentällä kuumuus verotti fiilistä sekä koirilta että ohjaajalta. Liina oli vähän lahna, tosin se petrasi loppukierroksia kohti. Tehtiin seuraamista, pitkää pätkää, jossa palkkasin kuitenkin usein. Paikkamakuussa Liina oli pariin otteeseen, kerran porukkamakuussa ja kerran häiriössä toisten tehdessä. Lisäksi häiriköitiin Edin luoksetuloja. Ilme oli makuissa valpas, mutta nyt Liina ei häiriintynyt mun puhumisesta, vaan pysyi. Mun pitänee tottiksiin valmistautua tulemalla kentälle hieman etuajassa, jotta ehdin käyttää Liinaa ulkona, kun tosiaan on alkanut tuntua siltä, että Liina keskittyy töihin paremmin, kun on saanut ensin vähän vapaammin olla. Täytyy ainakin kokeilla vaikuttaako se Liinan tekemiseen.
Sulo teki seuraamista. Tehtiin minihenkilöryhmää, josta palkka, sekä suoraa seuraamispätkää, josta henkilöryhmään ja siitä palkka. Myös paikkamakuun häiriössä Sulo teki. Nyt, kun taustalla on kokeeseen valmistavia treenejä, tajusin, että hieman epäreilusti en ehkä Sulon kanssa tehdessä ole aina ollut itse satasella mukana siinä koulutustilanteessa. Nytkin jouduin Suloa huomauttamaan haistelusta, joka jatkui kiellosta huolimatta, ja nyt sitten älysin vahvistaakin sen haistelun lopettamisen ja huomion kiinnittämisen minuun - aika usein olen tässä tilanteessa itse vain turhautunut "ei sitä taaskaan kiinnosta". Kyllähän Suloa kiinnostaa, ihan samalla tavalla kuin silloin pentuikäisenä, jolloin siitä joku treenikentällä sanoi, että siitä voisi saada kivan kisakoiran. Saihan siitä, pitää itse vaan muistaa se hyvä tunnetila treeneissä!
Meillä on siis autossa vasta-asennettu uusi verkko takakontin ja -penkkien välissä, mutta ylintä puolaa ei saanut kovin korkealle, ja vähän arvottiin, niinköhän sieltä Liina mahtuu läpi tulemaan. Aluksi näytti, että ei tule, mutta eipä tuo näytä Liinaa pitelevän, kun neiti päättää oikeasti haluta pois. Täytyy tutkia, saako sitä säädettyä korkeammalle, jos ei, pitää harkita palautusta - mitä teen verkolla, joka ei pidä koiraa sillä puolella kun on tarkoitus?
Jäljet koirat kuitenkin teki, tokoa sitä ennen. Jäljet vanheni tunnin verran, ehdittiin käydä metsälenkillä sillä välin. Sulolla oli vajaan kymmenen metrin jana ja neljä keppiä, yksi kulma ja yksi polun ylitys. Kulman selvitti hyvin, tarkisti vanhan menosuunnan mutta lähti hyvin jäljen päälle. Tiedä mikä sillä kolmannella kepillä tuli, kun ei sitä nostanut. Janalla lähti oikeaan suuntaan (vasemmalle) jo puolesta välistä, en tiedä pitäisikö Sulo saada etenemään suoraviivaisemmin pidempään, vai onko tuo hyväksyttävä suoritus, jos suunta on oikea. Pituutta Sulon jäljellä ei ollut kuin ehkä reilun sata metriä.
Liina teki myös noin satametrisen jäljen kuudella kepillä ja yhdellä kulmalla. Työskentely olisi voinut olla tarkempaa; yhdestä kepistä Liina meinasi ajaa ohi ajaessaan jälkeä metrin sivussa, mutta muutoin ihan ok. Kulmassa pyöri vähän, mutta löysi oikean suunnan. Lopussa pyöri myös, mutta teki hyvin töitä jäljelle löytääkseen. Mutta mikä tärkeintä, Liina ilmaisi kepit oma-aloitteisesti! Ensimmäisen se noteerasi muttei mennyt suoraan maihin, joten ennen kuin ehti lähteä jatkamaan, sanoin sille maahan, ja loppujen ilmaisussa ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä oli ihan hyvä vähän pitää taukoa tästä, nyt on luottavainen olo, että ilmaisut voisi lähteä tästä sujumaan.
Kentällä kuumuus verotti fiilistä sekä koirilta että ohjaajalta. Liina oli vähän lahna, tosin se petrasi loppukierroksia kohti. Tehtiin seuraamista, pitkää pätkää, jossa palkkasin kuitenkin usein. Paikkamakuussa Liina oli pariin otteeseen, kerran porukkamakuussa ja kerran häiriössä toisten tehdessä. Lisäksi häiriköitiin Edin luoksetuloja. Ilme oli makuissa valpas, mutta nyt Liina ei häiriintynyt mun puhumisesta, vaan pysyi. Mun pitänee tottiksiin valmistautua tulemalla kentälle hieman etuajassa, jotta ehdin käyttää Liinaa ulkona, kun tosiaan on alkanut tuntua siltä, että Liina keskittyy töihin paremmin, kun on saanut ensin vähän vapaammin olla. Täytyy ainakin kokeilla vaikuttaako se Liinan tekemiseen.
Sulo teki seuraamista. Tehtiin minihenkilöryhmää, josta palkka, sekä suoraa seuraamispätkää, josta henkilöryhmään ja siitä palkka. Myös paikkamakuun häiriössä Sulo teki. Nyt, kun taustalla on kokeeseen valmistavia treenejä, tajusin, että hieman epäreilusti en ehkä Sulon kanssa tehdessä ole aina ollut itse satasella mukana siinä koulutustilanteessa. Nytkin jouduin Suloa huomauttamaan haistelusta, joka jatkui kiellosta huolimatta, ja nyt sitten älysin vahvistaakin sen haistelun lopettamisen ja huomion kiinnittämisen minuun - aika usein olen tässä tilanteessa itse vain turhautunut "ei sitä taaskaan kiinnosta". Kyllähän Suloa kiinnostaa, ihan samalla tavalla kuin silloin pentuikäisenä, jolloin siitä joku treenikentällä sanoi, että siitä voisi saada kivan kisakoiran. Saihan siitä, pitää itse vaan muistaa se hyvä tunnetila treeneissä!
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Kesä! ja tilannekatsaus
Viikonlopulle suunniteltu peltojälkikurssi peruuntui, joten viikonloppu kuluikin sitten kotona puuhastellessa. Oi, jos kohta päästäisiin jo muuttamaan takaisin! Kesäkin tuntuu ihan erilaiselta, kun voi koko päivän toimittaa pihalla. Talviturkistakin pääsin eroon. Piha se on täällä väliaikaiskodissammekin, mutta kovin se tuntuu pieneltä, ja naapureita joka nurkalla. Suunnittelin kyllä jäljentekoa kurssia paikkaamaan, mutta se nyt jäi. Nämä remppahommat mitä pikemmin kun saa pakettiin, sitä pikemmin päästään taas kotiin asustelemaan. Toisaalta pieni tauko tekee välillä hyvää, minulle ainakin; se kasvattaa omaa motivaatiota tekemiseen.
Koirat kyllä nauttii olostaan kotona. Ne on molemmat varsinaisia kaivureita, kun on pihaa myllätty useammasta kohdin. Sulo tykkäisi tulla aina samalle kuopalle ja haukkua lapiolle; Liinalla puolestaan on omat kuviot. Se on kaivanut kaksi massiivista kuoppaa ihan oma-aloitteisesti, toisen ulkovessan viereen, toisen pihan reunalle kuusen alle. Ja naama tietysti ihan pihkassa. Koirille suurinta hupia on, kun puolisko kaivaa esiin virvelin ja yrittää pyytää kalaa. Yritykseksi se on nyt jäänyt, en tiedä miten hyvin kalat kuulee veden alle kaksi huutavaa koiraa. Liina aamulla jo kävi pyytämässä virvelisessiota: se juoksi laiturille, sitten takaisin meidän saunamökkiin katettuun aamupalapöytään, sieltä saunan ovelle (jossa virveliä säilytetään) ja taas laiturille. Ja hirveä vinkuminen päällä. Pitihän Liinan huvinsa saada.
Liina on taas paastonnut. Sille ei oikein luutkaan kelpaa, ei ainakaan pakastimesta otettuina. Sitten, kun ne on ensin muhinut maan sisällä päivän, pari, syömistä voi harkita. Sama juttu kupista tarjoiltujen eväiden suhteen. Yhtenä iltana tässä Sulo kävi vinkumassa mulle, kun tietokoneella jotain näpräsin. Sanoin Sulolle "näytä mikä on", ja se vei mut Liinan kupille, jossa oli eväät koskemattomina. Sulo tietää, että Liinan ruoka ei ole Sulon ruokaa, mutta nälkäinen possu mietti, saisiko se kuitenkin syödä Liinan eväät, kun ne ei sille maistu. Nauratti, annoin Sulolle jälkiruoaksi sellaisen hammastikun - ansaitsihan se sen, kun noin nätisti kävi pyytämässä. Tämän jälkeen Liina kävi muuten tyhjentämässä kuppinsa.
Koska ei olla mitään järkevää tehty, päivitetään nyt treenien ja tavoitteiden suhteen tilanne, kuten otsikossa luvattua.
Liina aloittaa:
Liinan kanssa tavoitellaan BH-koetta ehkä syksyksi, mutta ei suhtauduta tähän tavoitteeseen liian vakavasti. Jos kaikki menee suunnitellusti, ensi vuonna voitaisiin oikeita jälkikokeita katsoa.
Liikkeistä:
- seuraaminen: vireen kanssa on vielä tekemistä. Seuraa nätisti ehkä sen kymmenen askelta. Takamuksenkäyttöä vielä harjoitellaan. Henkilöryhmää ei olla hirveästi harjoiteltu.
- luoksetulo: pitkästä matkasta eteentuloasennossa on vähän sanomista, vauhti on ollut kiva. Malttaa yleensä odottaa. Luoksetuloasennosta perusasentoon siirtymisessä treenattavaa.
- jäävät: vaiheessa. Maahanmeno ehkä vahvin. Menee edestä, seuraamisesta ei vielä oikein.
- paikkamakuu: tarvitsee vielä paljon vahvistusta sekä keston että häiriön suhteen.
- hyppyjä ollaan aloiteltu.
- eteenmenoa esineelle tehty, mutta hyvinhyvin alussa ollaan vielä.
Sulo:
Sulolla tähtäimenä JK1 syksyllä, katsotaan miten tottisten kanssa käy kesän aikana. TK2... no, saapi nähdä. Jos vielä tämän vuoden aikana kokeissa käydään, niin hyvä on.
- seuraaminen: sitä pitkää pätkää ketjutettuna henkilöryhmään pitäisi harjoitella.
- jäävät: istuminen ehkä epävarmin.
- eteenmenoa pitää vahvistella. Ketjutreeniä pitäis ruveta tekemään, eteenmenon loppupalkalla.
- noutoa pitää vahvistaa. Tunnetta mukaan.
- a-este on ainakin mieluinen. Takaisinhyppy ei ole valmis.
- hyppynouto ihan ok mallilla.
Tokosta erityistreeniä vaatii kaukot.
Koirat kyllä nauttii olostaan kotona. Ne on molemmat varsinaisia kaivureita, kun on pihaa myllätty useammasta kohdin. Sulo tykkäisi tulla aina samalle kuopalle ja haukkua lapiolle; Liinalla puolestaan on omat kuviot. Se on kaivanut kaksi massiivista kuoppaa ihan oma-aloitteisesti, toisen ulkovessan viereen, toisen pihan reunalle kuusen alle. Ja naama tietysti ihan pihkassa. Koirille suurinta hupia on, kun puolisko kaivaa esiin virvelin ja yrittää pyytää kalaa. Yritykseksi se on nyt jäänyt, en tiedä miten hyvin kalat kuulee veden alle kaksi huutavaa koiraa. Liina aamulla jo kävi pyytämässä virvelisessiota: se juoksi laiturille, sitten takaisin meidän saunamökkiin katettuun aamupalapöytään, sieltä saunan ovelle (jossa virveliä säilytetään) ja taas laiturille. Ja hirveä vinkuminen päällä. Pitihän Liinan huvinsa saada.
Liina on taas paastonnut. Sille ei oikein luutkaan kelpaa, ei ainakaan pakastimesta otettuina. Sitten, kun ne on ensin muhinut maan sisällä päivän, pari, syömistä voi harkita. Sama juttu kupista tarjoiltujen eväiden suhteen. Yhtenä iltana tässä Sulo kävi vinkumassa mulle, kun tietokoneella jotain näpräsin. Sanoin Sulolle "näytä mikä on", ja se vei mut Liinan kupille, jossa oli eväät koskemattomina. Sulo tietää, että Liinan ruoka ei ole Sulon ruokaa, mutta nälkäinen possu mietti, saisiko se kuitenkin syödä Liinan eväät, kun ne ei sille maistu. Nauratti, annoin Sulolle jälkiruoaksi sellaisen hammastikun - ansaitsihan se sen, kun noin nätisti kävi pyytämässä. Tämän jälkeen Liina kävi muuten tyhjentämässä kuppinsa.
Koska ei olla mitään järkevää tehty, päivitetään nyt treenien ja tavoitteiden suhteen tilanne, kuten otsikossa luvattua.
Liina aloittaa:
Liinan kanssa tavoitellaan BH-koetta ehkä syksyksi, mutta ei suhtauduta tähän tavoitteeseen liian vakavasti. Jos kaikki menee suunnitellusti, ensi vuonna voitaisiin oikeita jälkikokeita katsoa.
Liikkeistä:
- seuraaminen: vireen kanssa on vielä tekemistä. Seuraa nätisti ehkä sen kymmenen askelta. Takamuksenkäyttöä vielä harjoitellaan. Henkilöryhmää ei olla hirveästi harjoiteltu.
- luoksetulo: pitkästä matkasta eteentuloasennossa on vähän sanomista, vauhti on ollut kiva. Malttaa yleensä odottaa. Luoksetuloasennosta perusasentoon siirtymisessä treenattavaa.
- jäävät: vaiheessa. Maahanmeno ehkä vahvin. Menee edestä, seuraamisesta ei vielä oikein.
- paikkamakuu: tarvitsee vielä paljon vahvistusta sekä keston että häiriön suhteen.
- hyppyjä ollaan aloiteltu.
- eteenmenoa esineelle tehty, mutta hyvinhyvin alussa ollaan vielä.
Sulo:
Sulolla tähtäimenä JK1 syksyllä, katsotaan miten tottisten kanssa käy kesän aikana. TK2... no, saapi nähdä. Jos vielä tämän vuoden aikana kokeissa käydään, niin hyvä on.
- seuraaminen: sitä pitkää pätkää ketjutettuna henkilöryhmään pitäisi harjoitella.
- jäävät: istuminen ehkä epävarmin.
- eteenmenoa pitää vahvistella. Ketjutreeniä pitäis ruveta tekemään, eteenmenon loppupalkalla.
- noutoa pitää vahvistaa. Tunnetta mukaan.
- a-este on ainakin mieluinen. Takaisinhyppy ei ole valmis.
- hyppynouto ihan ok mallilla.
Tokosta erityistreeniä vaatii kaukot.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Hakumetsässä
Torstaina käytiin vielä hakumetsässä kera Essin ja Annin. Taukoa ehtikin tulla hakutreeneistä erinäisten kiireiden vuoksi pari viikkoa.
Liinalle neljä ukkoa, kaikki haamuina, näytöille paot. Liinalla oli ihan hirmuinen vauhti päällä metsässä! Rullat tipahteli, mutta se kävi kyllä ne hakemassa ja toi mulle. En saa kehua Liinaa rullan ottamisesta ollenkaan, sillä silloin se tiputtaa rullan herkästi. Ilman apuja etsiminen ei lähtenyt oikein käyntiin, yhdelle pistolle sitä yritettiin, mutta vauhti loppui siihen ja nenä meni maahan. Pitäisi tuuliharjoituksia tehdä, niitä tuulisia kelejä odotellessa... Sitäkin voisi tehdä, että antaa sen nähdä haamun, jonka jälkeen kääntää vaikka ympäri ja lähettää uudelleen. Näytöille menossa oli enemmän vauhtia kuin viimeksi, ja tuli pari oikein hyvää vahvistusta siihen vielä. Ihan hyvät treenit, tauko huomioiden. Ja tuo vauhti ja innon määrä oli kyllä tosi positiivista.
Sulolta ei oikein haukku irronnut. Olisikohan sitä jo väsy painanut. Otin Sulon kahteen otteeseen metsään, molemmilla kaksi pistoa, tosin ekalla kerralla tehtiin kolmaskin, kun ilmaisu oli niin huono. Kun haukku ei irronnut, tuli metsään sitten kaikenlaista muuta käytöstä, kuten haistelua, vinkumista, maalimiehen tökkimistä. No, ehkä en vielä huolestu, haukutaan nyt leluille ja katsotaan ensi viikolla, onko tässä oikea ongelma käsissä. Haamuille ilmaisu toimi jotenkuten, etsimäänkin Sulo lähti hyvin, mutta ei sitten oikein ilmaissut. Mulle on kyllä sanottu, ettei haku ole välttämättä Sulolle paras laji, ja voisihan se olla itsenäisempi ja toimintakykyisempi siihen hommaan, mutta toisaalta ukkojen etsiminen metsästä on Sulon mielestä kyllä ihan selvästi hauskaa. Pidetään tämä nyt vain sellaisena, että kaikilla on mukavaa, tulee onnistuneita treenejä ja itsevarmuus kasvaa; se, päädytäänkö me Sulon kanssa ikinä hakukokeisiin, on toissijainen asia.
Liinalle neljä ukkoa, kaikki haamuina, näytöille paot. Liinalla oli ihan hirmuinen vauhti päällä metsässä! Rullat tipahteli, mutta se kävi kyllä ne hakemassa ja toi mulle. En saa kehua Liinaa rullan ottamisesta ollenkaan, sillä silloin se tiputtaa rullan herkästi. Ilman apuja etsiminen ei lähtenyt oikein käyntiin, yhdelle pistolle sitä yritettiin, mutta vauhti loppui siihen ja nenä meni maahan. Pitäisi tuuliharjoituksia tehdä, niitä tuulisia kelejä odotellessa... Sitäkin voisi tehdä, että antaa sen nähdä haamun, jonka jälkeen kääntää vaikka ympäri ja lähettää uudelleen. Näytöille menossa oli enemmän vauhtia kuin viimeksi, ja tuli pari oikein hyvää vahvistusta siihen vielä. Ihan hyvät treenit, tauko huomioiden. Ja tuo vauhti ja innon määrä oli kyllä tosi positiivista.
Sulolta ei oikein haukku irronnut. Olisikohan sitä jo väsy painanut. Otin Sulon kahteen otteeseen metsään, molemmilla kaksi pistoa, tosin ekalla kerralla tehtiin kolmaskin, kun ilmaisu oli niin huono. Kun haukku ei irronnut, tuli metsään sitten kaikenlaista muuta käytöstä, kuten haistelua, vinkumista, maalimiehen tökkimistä. No, ehkä en vielä huolestu, haukutaan nyt leluille ja katsotaan ensi viikolla, onko tässä oikea ongelma käsissä. Haamuille ilmaisu toimi jotenkuten, etsimäänkin Sulo lähti hyvin, mutta ei sitten oikein ilmaissut. Mulle on kyllä sanottu, ettei haku ole välttämättä Sulolle paras laji, ja voisihan se olla itsenäisempi ja toimintakykyisempi siihen hommaan, mutta toisaalta ukkojen etsiminen metsästä on Sulon mielestä kyllä ihan selvästi hauskaa. Pidetään tämä nyt vain sellaisena, että kaikilla on mukavaa, tulee onnistuneita treenejä ja itsevarmuus kasvaa; se, päädytäänkö me Sulon kanssa ikinä hakukokeisiin, on toissijainen asia.
Toinen avo 2
Putken kolmas koe Tampereella, Tampereen Vetokoiraseuran järjestämänä. Tuomari Juha Kurtti. Tuloksena avo2 ja puolen pisteen erolla sama tulos kuin edellisen päivän kokeesta, nyt 141 pistettä. Tulosrivistö:
Paikkamakuu 10 p. Ei ongelmaa. Lonkka-asentoa ei tällä kertaa verotettu.
Seuraaminen 8 p. Yllättävän hyvät pisteet suoritukseen nähden... Koerupeama näkyy pitkäkestoista tekemistä vaativassa toiminnassa - vire oli no, matala... Sulo haahusi, jäi jälkeen, ei ollut mukana täyskäännöksissä, istui hitaasti. Positiivista kuitenkin, että se korjasi itse: vaikka kontakti tippui, se kuitenkin muisti mitä oltiin tekemässä ja yritti uudelleen.
Maahanmeno seuraamisesta, 9 p.Olisi voinut olla vähän nopeampi.
Luoksetulo 6 p. Venyi. Huonompi kuin eilen, parempi kuin sunnuntaina. Omaakin mokaa oli mukana, annoin käskyn liian myöhään.
Seisominen seuraamisesta 10 p.Tämä oli hyvä.
Nouto 7 p.Oma heitto oli vino. Sulo lähti hyvin, lähti palautukseenkin hyvin, kunnes metrin päässä musta bongasi maasta hajun, tiputti kapulan ja pisti nenän maahan. Uusi tuo-käsky, Sulo mietti hetken ja toi kapulan eteen (huh!).
Kaukot 0 p.Sulolla ei ollut aikomustakaan nousta istumaan.
Hyppy 8 p. Törmäsi lopussa. Mutta tästä liikkeestä Sulo tykkää!
Kokonaisvaikutelma 9 p. Koira voisi osoittaa enemmän aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan - no aijaa :) Ja kiva oli kuulemma nähdä valkoisiakin kokeissa (eilen oli muuten evl:ssä valkoinen).
Ihan hyvä maku tästä kuitenkin jäi. Osa virheistä menee liian vähäisen liiketreenin piikkiin, osa olemattoman koemaisen treenin piikkiin, osa sen, että tämä oli kolmas koe putkeen. Mutta en minä tiedä, ei se nyt ihan kamalaa ollut. Sulo yritti, ei jaksanut keskittyä loppuun asti, mutta teki suurimmaksi osaksi niinkuin osasi. Noita kaukoja meidän täytyy treenata tosin ihan eri mielentilaan, että Sulo erottaa selvästi paikkamakuun ja kaukot toisistaan, että kaukoista tulee iso loppupalkka, tai sitten kaukoista pääsee suoraan tekemään hyppyä, joka on Sulon lemppariliike. Olen ehkä itsekin pilannut tuota liikettä liialla hinkkaamisella, sillä talvella kaukot oli Sulolle aika varma nakki.
Nyt jätetään kuitenkin toko vähäksi aikaa tauolle. Olin katsellut kyllä kesäkuun kokeita, mutta nyt tuntuu, että ohjaaja ja koira tarvitsevat pientä taukoa, jotta jaksavat taas painaa. Ja voi olla, että me jätetään toko joka tapauksessa tauolle syksyyn asti, ja ruvetaan treenaamaan pk-tottisliikkeitä enemmälti. Niissäkin olisi tekemistä, sikäli mikäli sitä jälkikoepaikkaa tämän vuoden puolella meinais katsella.
Paikkamakuu 10 p. Ei ongelmaa. Lonkka-asentoa ei tällä kertaa verotettu.
Seuraaminen 8 p. Yllättävän hyvät pisteet suoritukseen nähden... Koerupeama näkyy pitkäkestoista tekemistä vaativassa toiminnassa - vire oli no, matala... Sulo haahusi, jäi jälkeen, ei ollut mukana täyskäännöksissä, istui hitaasti. Positiivista kuitenkin, että se korjasi itse: vaikka kontakti tippui, se kuitenkin muisti mitä oltiin tekemässä ja yritti uudelleen.
Maahanmeno seuraamisesta, 9 p.Olisi voinut olla vähän nopeampi.
Luoksetulo 6 p. Venyi. Huonompi kuin eilen, parempi kuin sunnuntaina. Omaakin mokaa oli mukana, annoin käskyn liian myöhään.
Seisominen seuraamisesta 10 p.Tämä oli hyvä.
Nouto 7 p.Oma heitto oli vino. Sulo lähti hyvin, lähti palautukseenkin hyvin, kunnes metrin päässä musta bongasi maasta hajun, tiputti kapulan ja pisti nenän maahan. Uusi tuo-käsky, Sulo mietti hetken ja toi kapulan eteen (huh!).
Kaukot 0 p.Sulolla ei ollut aikomustakaan nousta istumaan.
Hyppy 8 p. Törmäsi lopussa. Mutta tästä liikkeestä Sulo tykkää!
Kokonaisvaikutelma 9 p. Koira voisi osoittaa enemmän aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan - no aijaa :) Ja kiva oli kuulemma nähdä valkoisiakin kokeissa (eilen oli muuten evl:ssä valkoinen).
Ihan hyvä maku tästä kuitenkin jäi. Osa virheistä menee liian vähäisen liiketreenin piikkiin, osa olemattoman koemaisen treenin piikkiin, osa sen, että tämä oli kolmas koe putkeen. Mutta en minä tiedä, ei se nyt ihan kamalaa ollut. Sulo yritti, ei jaksanut keskittyä loppuun asti, mutta teki suurimmaksi osaksi niinkuin osasi. Noita kaukoja meidän täytyy treenata tosin ihan eri mielentilaan, että Sulo erottaa selvästi paikkamakuun ja kaukot toisistaan, että kaukoista tulee iso loppupalkka, tai sitten kaukoista pääsee suoraan tekemään hyppyä, joka on Sulon lemppariliike. Olen ehkä itsekin pilannut tuota liikettä liialla hinkkaamisella, sillä talvella kaukot oli Sulolle aika varma nakki.
Nyt jätetään kuitenkin toko vähäksi aikaa tauolle. Olin katsellut kyllä kesäkuun kokeita, mutta nyt tuntuu, että ohjaaja ja koira tarvitsevat pientä taukoa, jotta jaksavat taas painaa. Ja voi olla, että me jätetään toko joka tapauksessa tauolle syksyyn asti, ja ruvetaan treenaamaan pk-tottisliikkeitä enemmälti. Niissäkin olisi tekemistä, sikäli mikäli sitä jälkikoepaikkaa tämän vuoden puolella meinais katsella.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Avo 2
Tuloslista näyttää nousujohteiselta, mutta keskeneräisyys näkyy... Pykälän verran parannettiin tänään kokeissa Kangasalla, jossa tuomarina Jaana Tala.
Tulosrivistöä:
Paikkamakuu 9 p. Vanha tuttu lonkka-asento. Sulo meinasi mennä maahan jo alkupuhuttelun aikana; tietää, mistä tässä on kysymys. Ihan vähän olin tosin huolissani tästä, sillä tiistaina Sulo teki paikkamakuun Hannan seuraavan ryhmän kanssa, jossa rupesi kapsuttamaan kesken kaiken, ei tosin noussut ylös.
Seuraaminen 9 p. En olisi antanut meille näin hyviä pisteitä, sillä Sulo haahusi vähän, jäi jälkeen, ei ollut täyskäännöksessä yhtään mukana, ja yksi perusasento meinasi jäädä tekemättä. Ääntäkin oli mukana.
Maahanmeno seuraamisesta, 9,5 p. Puoli pistettä lähti äänestä.
Luoksetulo 7,5 p. Olin itse pysäytykseen tosi tyytyväinen! Venyi se varmaan pari metriä eli vois olla nopeampikin, mutta vertailukohtaa löytyy.
Seisominen seuraamisesta 9 p. Nyt seisahtui.
Nouto 7 p. Oltiin ekoina suoritusvuorossa, ja kävin nopeasti autolla Sulon kanssa leikkimässä sinne jätetyllä narupallolla, mutta unohdin ottaa noutokapulan mukaan. Tehtiin siis järjestäjien kapulalla. Sulo epäröi hieman nostamista, mutta toi kuitenkin, ja istuikin kapulan kanssa, ei tosin kovin tiiviisti. Toisaalta oli hyvä nähdä miten se toimii vieraalla kapulalla, pk-puolella kun kuitenkin käytetään järjestäjien kapuloita.
Kaukot 0 p. Maahanmennessä lonkka-asento, eka istuminen puolittainen, toiseen ei noussut kolmesta käskystä huolimatta. Harmittava juttu.
Hyppy 7 p. Oli ehkä vähän matala ottaen huomioon, että ollaan nyt enemmän tehty metrisellä, mutta Sulo hyppäsi, vähän lähti ääntä, istui, ei kovin nopeasti, ja hyppäsi takaisin. Perusasento taisi olla vino.
Kokonaisvaikutelma yllätyksekseni 9 p. Äänestä mainitsi, mutta ilmeisesti muutoin meidän tekeminen miellytti tätä tuomaria. Kiitos ja kumarrus siitä :)
Kaukot jos olisi mennyt paremmin, olisi ollut mahdollisuus ykköseen, joten ne tehotreeniin. Näkeehän tästä, että ne liikkeet, joita ollaan alokkaasta lähtien hinkattu, meni hyvin, ja nämä uudet huonommin. Enkö osaa opettaa vai tarvitseeko koira vain PALJON toistoa, en tiedä. Hitaasti me edetään, mutta hyvä kuitenkin, että nousujohteisesti. Sulon vire laski loppua kohti aika reilusti, mikä vaikutti kaukoihin. Joten tulevaisuudessa ketjun loppu taitaa olla kaukot sitten treeneissä, hypystähän Sulo tykkää muutenkin. Tai sitten palkita kaukoista hypyllä... Olen ottanut kaukojen jättöön uuden sanan käyttöön, mutta sillä ei ole vielä mitään vaikutusta tekemiseen. Ykköstavoite ei siis vieläkään täyttynyt, ja lisää kokeita pitää katsoa kalenteriin, mutta ihan hyvä mieli jäi näistä kokeista kuitenkin.
Tulosrivistöä:
Paikkamakuu 9 p. Vanha tuttu lonkka-asento. Sulo meinasi mennä maahan jo alkupuhuttelun aikana; tietää, mistä tässä on kysymys. Ihan vähän olin tosin huolissani tästä, sillä tiistaina Sulo teki paikkamakuun Hannan seuraavan ryhmän kanssa, jossa rupesi kapsuttamaan kesken kaiken, ei tosin noussut ylös.
Seuraaminen 9 p. En olisi antanut meille näin hyviä pisteitä, sillä Sulo haahusi vähän, jäi jälkeen, ei ollut täyskäännöksessä yhtään mukana, ja yksi perusasento meinasi jäädä tekemättä. Ääntäkin oli mukana.
Maahanmeno seuraamisesta, 9,5 p. Puoli pistettä lähti äänestä.
Luoksetulo 7,5 p. Olin itse pysäytykseen tosi tyytyväinen! Venyi se varmaan pari metriä eli vois olla nopeampikin, mutta vertailukohtaa löytyy.
Seisominen seuraamisesta 9 p. Nyt seisahtui.
Nouto 7 p. Oltiin ekoina suoritusvuorossa, ja kävin nopeasti autolla Sulon kanssa leikkimässä sinne jätetyllä narupallolla, mutta unohdin ottaa noutokapulan mukaan. Tehtiin siis järjestäjien kapulalla. Sulo epäröi hieman nostamista, mutta toi kuitenkin, ja istuikin kapulan kanssa, ei tosin kovin tiiviisti. Toisaalta oli hyvä nähdä miten se toimii vieraalla kapulalla, pk-puolella kun kuitenkin käytetään järjestäjien kapuloita.
Kaukot 0 p. Maahanmennessä lonkka-asento, eka istuminen puolittainen, toiseen ei noussut kolmesta käskystä huolimatta. Harmittava juttu.
Hyppy 7 p. Oli ehkä vähän matala ottaen huomioon, että ollaan nyt enemmän tehty metrisellä, mutta Sulo hyppäsi, vähän lähti ääntä, istui, ei kovin nopeasti, ja hyppäsi takaisin. Perusasento taisi olla vino.
Kokonaisvaikutelma yllätyksekseni 9 p. Äänestä mainitsi, mutta ilmeisesti muutoin meidän tekeminen miellytti tätä tuomaria. Kiitos ja kumarrus siitä :)
Kaukot jos olisi mennyt paremmin, olisi ollut mahdollisuus ykköseen, joten ne tehotreeniin. Näkeehän tästä, että ne liikkeet, joita ollaan alokkaasta lähtien hinkattu, meni hyvin, ja nämä uudet huonommin. Enkö osaa opettaa vai tarvitseeko koira vain PALJON toistoa, en tiedä. Hitaasti me edetään, mutta hyvä kuitenkin, että nousujohteisesti. Sulon vire laski loppua kohti aika reilusti, mikä vaikutti kaukoihin. Joten tulevaisuudessa ketjun loppu taitaa olla kaukot sitten treeneissä, hypystähän Sulo tykkää muutenkin. Tai sitten palkita kaukoista hypyllä... Olen ottanut kaukojen jättöön uuden sanan käyttöön, mutta sillä ei ole vielä mitään vaikutusta tekemiseen. Ykköstavoite ei siis vieläkään täyttynyt, ja lisää kokeita pitää katsoa kalenteriin, mutta ihan hyvä mieli jäi näistä kokeista kuitenkin.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Kokeisiin valmistautumista
Sulo on jatkanut tokoiluja avon liikkeiden merkeissä. Tiistaina oli Hannan tokot. Tehtiin kaikki avo-luokan liikkeet läpi. Palkkaa parin liikkeen välein.
Hannalta kommentteja kootusti:
- Sulolle noutojen palautuksia. Älä tee näistä isoa numeroa! Helppoja juttuja :)
- pysäytyksiä esim. kiertämisen kautta. iso koira voisi tykätä isosta vauhdista. treenaa pysäytyksiä heittämällä pallo/ruoka samaan aikaan käskyn kanssa
- jos ei istu esteen takana, anna seistä, älä anna toista käskyä - 8 tulee väärästä asennosta
- sulolle joku merkki, joka tulee ennen palkkaa, jota voi käyttää kokeissa
- palkkaantuminen kehumisesta? tykkäisikö "tökkimisestä"? ("Näyttääkö se tältä kun se on oikein iloinen?")
Eli sitä fiilistä vaan tekemiseen; pitäisi löytää palkkaustapa, jolla Suloa voi kokeessakin palkata siten, että se oikeasti palkkaantuisikin.
Viime hetken valmistautumisten yhteydessä olen huomannut, että mun on selvästi reagoitava treeneissä, jos Sulo tekee virheen - pelkästään uuden käskyn antaminen ei auta korjaamaan virhettä. Tämä näkyi hypyssä; istuminen hypystä on Sulolla ollut vähän nihkeää. Jos Sulo ei heti istunut, kutsuin sen pois ja hyppyytin yli uudelleen. Tällöin se istuminenkin tuli sieltä. Viihdekeskuksellakin käytiin Jennin kaverina pyörähtämässä ja tekemässä tokoliikkeitä; Sulo halusi käydä välipalkkana kiipeämässä A-esteen :) Sen se sai tehdä. Erityisesti me ollaan hiottu seisomisia ja pysäytyksiä, kaukojen istumaannousuja, esteen takana istumista.
Liinan kanssa tehtiin yksi setti noutotreeniä Hannan tokossa. Etsittiin tapoja saada palautukseen vauhtia. Liina palauttaa kyllä siististi, mutta palautus saisi olla vauhdikkaampi. Houkuttelu ruokakupin kanssa toimi parhaiten; mutta mun pitää juosta Liinaa karkuun sen kupin kanssa. Ihan alussa pitää muistaa tokoasento, jotta Liina pikkuhiljaa oppisi yhdistämään jäykän tokoasennon mukavaan tekemiseen.
Liina on tehnyt paikkamakuita. Urmon ja Pepen kaverina pysyi, kunnes itse avasin suuni. Tähän pitää erikseen siedättää. Maanantaina Liina yllätti positiivisesti; vierestä nousi kaveri ylös ja tuli haistelemaan Liinan niskaa. Olin varma, että homma menee rähinäksi, mutta mitä vielä, Liina makasi aloillaan ilmeenkään värähtämättä! Vahviste tuli aika täydelliseen saumaan :) Upea työmoraali tuolla pienellä koiralla. Lisäksi seuraamista, suoraa ja käännöksiä ollaan tehty, sekä jääviä.
Hannalta kommentteja kootusti:
- Sulolle noutojen palautuksia. Älä tee näistä isoa numeroa! Helppoja juttuja :)
- pysäytyksiä esim. kiertämisen kautta. iso koira voisi tykätä isosta vauhdista. treenaa pysäytyksiä heittämällä pallo/ruoka samaan aikaan käskyn kanssa
- jos ei istu esteen takana, anna seistä, älä anna toista käskyä - 8 tulee väärästä asennosta
- sulolle joku merkki, joka tulee ennen palkkaa, jota voi käyttää kokeissa
- palkkaantuminen kehumisesta? tykkäisikö "tökkimisestä"? ("Näyttääkö se tältä kun se on oikein iloinen?")
Eli sitä fiilistä vaan tekemiseen; pitäisi löytää palkkaustapa, jolla Suloa voi kokeessakin palkata siten, että se oikeasti palkkaantuisikin.
Viime hetken valmistautumisten yhteydessä olen huomannut, että mun on selvästi reagoitava treeneissä, jos Sulo tekee virheen - pelkästään uuden käskyn antaminen ei auta korjaamaan virhettä. Tämä näkyi hypyssä; istuminen hypystä on Sulolla ollut vähän nihkeää. Jos Sulo ei heti istunut, kutsuin sen pois ja hyppyytin yli uudelleen. Tällöin se istuminenkin tuli sieltä. Viihdekeskuksellakin käytiin Jennin kaverina pyörähtämässä ja tekemässä tokoliikkeitä; Sulo halusi käydä välipalkkana kiipeämässä A-esteen :) Sen se sai tehdä. Erityisesti me ollaan hiottu seisomisia ja pysäytyksiä, kaukojen istumaannousuja, esteen takana istumista.
Liinan kanssa tehtiin yksi setti noutotreeniä Hannan tokossa. Etsittiin tapoja saada palautukseen vauhtia. Liina palauttaa kyllä siististi, mutta palautus saisi olla vauhdikkaampi. Houkuttelu ruokakupin kanssa toimi parhaiten; mutta mun pitää juosta Liinaa karkuun sen kupin kanssa. Ihan alussa pitää muistaa tokoasento, jotta Liina pikkuhiljaa oppisi yhdistämään jäykän tokoasennon mukavaan tekemiseen.
Liina on tehnyt paikkamakuita. Urmon ja Pepen kaverina pysyi, kunnes itse avasin suuni. Tähän pitää erikseen siedättää. Maanantaina Liina yllätti positiivisesti; vierestä nousi kaveri ylös ja tuli haistelemaan Liinan niskaa. Olin varma, että homma menee rähinäksi, mutta mitä vielä, Liina makasi aloillaan ilmeenkään värähtämättä! Vahviste tuli aika täydelliseen saumaan :) Upea työmoraali tuolla pienellä koiralla. Lisäksi seuraamista, suoraa ja käännöksiä ollaan tehty, sekä jääviä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)