Olisikohan aika herätä jonkinasteisesta kevätkoomasta. Kelejä on pidellyt, mutta jotain pientä on tullut tehtyäkin. Kuluneena viikonloppuna käytiin kartuttamassa oppia SPL:n kansallisten lajien kevätleiriltä. Olin hakuryhmässä, kouluttajina Mika Lanki ja Susanna Lindroos. Kouluttajat olivat hyviä, pidin molempien tyylistä, ja ryhmä oli mukava; erilaisia ja eri koulutusvaiheessa olevia koiria, joten treenit olivat oikein opettavaisia. Erityisesti arvostin sitä, miten painotettiin koiran käyttäytymistä lukemista ja toimimista sen mukaisesti. Molemmille tehtiin molempina päivinä yhdet treenit. Lähdettiin aika helposta liikenteeseen, sillä viime vuonna vastaavassa tilanteessa treenit ei kauden alkuun sujuneet ihan suunnitellusti, enkä halunnut enää lähteä henkseleitä paukutellen olettamuksesta, että koirat toimii usean kuukauden tauon jälkeen uuden ryhmän kanssa yhtä hyvin kuin ennen taukoa tutun ryhmän kanssa. Liinalle tehtiin viuhkatreeni suorapalkalla lauantaina, sunnuntaina ilmaisuja, kolme lähellä ja yksi piilossa kunnolla. Viuhkassa Liina ei erityisesti syttynyt pakenevista ukoista, kuten se ei ole koskaan syttynytkään, mutta irtosi kuitenkin hyvin ja vauhdilla. Ilmaisutreenissä kolmannella ukolla sillä oli vähän meininkiä, jotta liian helppoa, miksi hänen tällaista pitää tehdä. Liina ei tosiaankaan ole mikään viettikone, mutta sillä on korkea työmoraali, joten tehtävät pitää ymmärtää pitää tarpeeksi haastavina. Rullanluovutuksia pitää treenata, nyt tiputteli luovutuksissa. Mutta kuulemma tällä tahdilla voitais olla koekunnossa syksyllä, umppareita pitäisi treenata ja kiintorulla ottaa käyttöön. Uhhuh. (Puhumattakaan tottiksista, joihin en viitsi edes ottaa kantaa...)
Sulolle tehtiin eka treeni helppoja hetsaustreenejä, joita ennen se sai hengailla ryhmän kanssa. Pointtina saada haukku irtoamaan. Hengailutuokio teki hyvää, ja maalimiehet kannusti Suloa hyvin, eikä sen ongelmat näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin pelkäsin. Tänään tehtiin sille valmiita ja pari avuilla. Maalimiehet yhä kannusti Suloa ilmaisuissa ja välipalkkaili sitä (haukkuja, palkkaa, lisää haukkuja, palkkaa jne). Pistot oli hyviä ja Sulo irtosi hyvin, mutta haukussa olis yhä tekemistä, ja tänään se epävarmuus tai varautuneisuus näkyi selvempänä. Lisäksi tullessaan pois ukolta Sulo oli kovinkin kiinni hajumaailmassa, mikä toki varmasti osaltaan on Sulon todistettavaa kiinnostusta sitä kohtaan, mutta se voi olla myös jonkinlaista stressistä kumpuavaa sijaiskäyttäytymistä. Lisäksi pohdintaa aiheutti Sulon hienoinen leviäminen siirtymissä; sen kanssa saisi olla tiukempi tottelemisen suhteen - Sulon mielestä ei ole aina pakko jos ei haluu, mikä on tietty vain ohjaajan leväperäisyyden seurausta. Vaatimustason korottaminen voisi myös auttaa Suloa ns. paketoitumaan ja keskittymään käsillä olevaan tehtävään.
Yritettiin Liinan kanssa läpäistä BH-koe jokunen viikko sitten,
mutta yritys päättyi keskeytykseen. Ei oltu valmiita, tyhmää oli edes
yrittää keskeneräisen koiran kanssa. No, jos pää on tätä mallia, sitä
lähtökohtaisesti pyritään iskemään seinään - jompikumpi aina antaa
periksi, pää tai seinä. En ole vielä päättänyt kumpi osoittaa rakoilun
merkkejä tällä hetkellä.
Osallistuttiin myös tuossa taannoin kultapapujen koulutusleirille,
tehtiin tottiksia. Ohjaajan pitäisi osata olla vähän natsimpi.
Jälkeä ollaan käyty tekemässä kahteen otteeseen. Vielä ollaan tehty nurmi/peltojälkiä. Kauden ekassa treenissä vettä satoi
kaatamalla. Essi teki Liinan jäljen, Sulolle tallasin itse. Molemmilla
oli n. tunnin vanhat jäljet ja kuusi keppiä. Keliolosuhteet osoittautui
haastaviksi. Sulo jäljesti varmasti, mutta koko ajan metrin pari jäljen
sivussa. Tienylityksen kohdalla joutui tekemään aika lailla töitä, mutta
hienosti Sulo selvitti hankalan kohdan. Liinan jäljestäminen oli
epävarmempaa. Molemmilta jäi yksi keppi matkalle. Meillä oli jälkiä
pienellä alalla kohtuutiuhaan, ja Liinaa taisi hämätä mun lähelle
Hilpalle tallaamani jälki, ja se pyrki sinne, semminkin, kun tuuli
muutenkin oli painanut hajua sivuun primäärijäljestä. Olisi tietysti
voinut kauden aloittaa vähän helpommallakin harjoituksella, mutta
tulipahan tehtyä.
Seuraava jälkitreeni oli helpompi. Liina ajoi mun itse tekemän jäljen, jossa oli alustanvaihto pellolta metsään. Kuudesta kepistä ensimmäinen jäi peltoon; Liina vasta orientoitui jäljenajoon. Jäljen tullessa takaisin metsästä pellolle Liinalla oli hieman hankaluuksia jäljen kulkusuunnan paikantamisessa, mutta annoin sen selvittää kohdan itse, ja sen se tekikin. Sulolle Terhi oli tallannut kuuden kepin jäljen, jolta se nosti kaikki kepit.
