Koulutuksissa ja treeneissäkin käyty

Kaikennäköistä pientä matalan intensiteetin reeniä ollaan ehditty tekemään, vaikka raportointi on kovin laiskoissa kantimissa ollutkin. Ja laiskanpulskeaa ollut se harjoittelukin näin totta puhuen, mutta iloitaan nyt niistä muutamista kerroista, kun olen saanut namit pilkottua ja treeniliivin päälle puettua. Mutta ettei jotain hyvääkin; Liinan kanssa ollaan tunnetilan osalta menty paljon eteenpäin, ja Sulokin uskoo minua, ainakin ajoittain. Tosin hiljaa se ei osaa olla vieläkään, eli tuskin koskaan, ainakaan silloin kun itse niin toivoisin, mutta ei passaa tavoitella kuita taivailta sitten vissiinkään. Liinan paikkamakuuta pidän jo aika luotettavana, ja se painuu maihin kohtuu suoraan perusasennosta, eikä vääntelehdi itseään banaaniksi. Sulon toimintaan eli haistelemaan nousemiseen paikkamakuussa olen joutunut puuttumaan.

Pari viikkoa takaperin kävin SPL:n tottisseminaarissa, jossa kouluttajina olivat Hannu Liljegren ja Tommi Parviainen. Seminaari oli paitsi onnistunut naisten irtiotto arjesta, myös koirankoulutuksellisesti monia mietteitä herättävä. Koulutettavana oli monentasoisia koiria ja koirien ohjaajia, mutta samat ongelmat toistuivat monien kohdalla. Kaikkein selvimmin koulutusta ja sen etenemistä näytti näin laidalta katsottuna estävän ohjaajan omat teknisesti puutteelliset taidot. Ajoitus, se ajoitus, ja vielä kerran ajoitus. Ei ole sinällään väliä, perustuuko koulutus pelkästään positiiviseen vahvistamiseen tai sekä positiiviseen vahvistamiseen että positiiviseen rankaisuun, kuten näissä piireissä tuppaa olemaan (toki mukana on myös negatiiviset molemmat, mutta näin pääpiirteissään), oikea-aikainen palaute on kaikkein tärkeintä. Vahvisteesta ei ole hyötyä, jos se tulee myöhässä. Ei ole kyllä muuten rankustakaan. Tai voihan sitä ketjupantaa kilistellä, jos siltä tuntuu, äkkiäkös koira sellaiseenkin turtuu. Irroitusongelmainen koira ei ollut moisesta ongelmasta kuullutkaan kahden toiston ja oikea-aikaisen palautteen jälkeen. Nähtiin yksi koira, joka vajosi passiivisuuteen sille liian haastavan harjoituksen jälkeen. Sen kanssa työskentelyä ei kuitenkaan lopetettu, vaan sitä vahvisteltiin, lähinnä sosiaalisella vahvisteella joka kerta, kun se osoitti edes sinne päin oikean suuntaista käyttäytymistä. Sulo on ollut samanlaisessa tilassa, ehkä Liinakin (tosin eri syistä), joten sinällään mielenkiintoista oli kuulla kouluttajien näkemykset toimimisesta tuossa tilanteessa. Lopettaa ei voi, muutoin viesti koiralle on, että passiivisuudella pääsee pois, joten ohjaajan tulee vain tehdä selväksi se, mitä koiralta toivoo, ja vahvistaa se hyvin.

Vahvisteena käytettiin niin ruokaa, leikkiä kuin sosiaalistakin vahvistetta. Sosiaalinen vahviste ei toimi kaikentyyppisille koirille, mutta saksanpaimenkoiran tyyppisille koirille se toimii yleensä varsin hyvin. Tämän olen minäkin huomannut ja joutunut oppimaan; koiran oppimista ja erityisesti sitä tunneoppimista tehostaa huomattavan paljon se, että paitsi että palkkaan sen ns mekaanisesti ruoalla tai lelulla, pistän siinä palkitsemistilanteessa itseni likoon, ja kerron koiralle, miten äärettömän tyytyväinen siihen olen. Harva ohjaaja pystyi siinä yleisön edessä pistämään itseään likoon siten, että se tyytyväisyys olisi katsomoon asti välittynyt, mutta toisaalta, syytä kyllä olisi: jos koiralta odotetaan hyviä suorituksia tehtynä täydellä sydämellä, eikö vähintä, mitä ohjaaja voi tehdä, on antaa koiralle sama itsestään irti? (Eipä sillä, minä olen yleisön edessä jäätymisen mestari itse - "yleisön" tarvitsee sitä paitsi koostua vain kouluttajasta ja parista kaverista, ja olen jo pyörtymispisteessä. Joten pointsit kotiin kaikille, jotka siihen eteen uskaltautuivat, en tiedä olisiko minusta siihen.)

Ja olihan siellä vielä yksi asia. Nimittäin vaatiminen. Tämän termin käyttämisestä moni operantisti suuntautunut kouluttaja katsoo minua todennäköisesti vähintäänkin kieroon, mutta jollain tapaa tuonkin käsitteen sisältö ehkä avautui minulle. Jos et tyydy tarpeeksi hyvään, on pakko vaatia enemmän. Ei kai se sen kummallisempaa ole. Käytännössä; jos pyydän koiran perusasentoon, ja se tarjoaa vinoa perusasentoa, en tietenkään vahvista väärää käytöstä, joka on sinne päin, mutta ei sitä mitä halutaan. En myöskään vahvista korjaamisesta, ellen jostain syystä halua opettaa koiraa korjaamaan. Kehun ehkä, mutta sitten otetaan uusiksi, eli vaaditaan. Käytännössä eihän tämä ole muuta kuin opettamista, "vaatiminen" liittyy niihin epäonnistumisiin, joiden tulisi optimaalisesti edistyvässä koulutuksessa olla siellä 20 % hujakoilla (muistaakseni). Kouluttajan pitää kuitenkin pitää hyvin kirkkaana mielessään, miten toimii silloin, kun koira tekee virheen. Koira saa toki mahdollisuuden paikata virheensä, mutta sitä virheellistä suoritusta, pelkkää yrittämistä, ei piru vieköön vahvisteta! Tämä asia tuli esiin viime viikonlopun toisessa koulutuksessa niinikään, jossa kouluttajana oli Riikka Pulliainen. Tästähän minä omissanikin treeneissäni pauhaan pauhaamasta päästyäni - koiraa ei vahvistella vääristä käytöksistä - mutta mitä tekee arvon pauhaaja itse? Palkkaa koiraansa kun se tekee sinne päin. Sillähän saa suorituksia, jotka on sinne päin. Good enough.

Siitä Riikka Pulliaisen koulutuksesta. Kyseessä oli Keski-Suomen Bernien järjestämä tokokoulutus, johon osallistuin Liinan kanssa. Me tehtiin perusasento/seuraamistreeniä sekä noutoa. Liinan seuraamisissa on ollut ongelmana takamuksen leviäminen liikkeelle lähdöissä. Nyt ongelmana oli lisäksi keulimiset - mikä on kyllä meille oikeinkin positiivinen ongelma! Jos ottaa huomioon, että viimeiset pari vuotta olen sen kanssa lähinnä tuskaillut tunnetilaongelmien kanssa... Seuraamisissa kävi ilmi, että ongelmana on lähinnä se, että se seuraamispaikka ei ole Liinalle ihan sataprosenttisen selvä, ja se muuttaa ja korjaa perusasentoaan herkästi. Lisäksi se on kiinni mun vartaloavuissa, joiden seurauksena se kyllä korjaa asentoaan. Eli perusasentotreeniä ja yhden-kahden askeleen seuraamisia. Näiden lisäksi vielä sitten pidempiä pätkiä erikseen. Ja niitä paikallaan käännöksiä.

Noudossa näytin meidän noudon nykytilan. Liina lähtee kapulalle hyvin, ottaakin ihan oksti, mutta palauttaa hitaasti, mälvää ja jää kauaksi. Näitä kaikkia sitten pitäisi treenailla erikseen. Palautuksissa kokeiltiin mulle ihan uutta systeemiä, jossa koira jää selin ohjaajaan, kapula jätetään eteen, ja kutsutaan siitä tuomaan. Tämä toimintatapa aiheutti nopeutta palautuksiin! Mälväämiseen Riikka itse puuttuu tiukasti alusta pitäen käyttäen ihan fyysistä puuttumista, käsi kuonon ympärille. Tästä harva koira pitää, ei Liinakaan pitänyt, mutta parin toiston jälkeen se piti jo kapulaa rauhassa ja mälväämättä. Tätä kouluttaja äityi ihmettelemään, ja pääsin sanomaan, jotta "onhan se viisas ja jalo saksanpaimenkoira." Palautusasennon hieromista lyhyellä matkalla, mutta ei ole tarkoitus minun omalla liikkeelläni aikaansaada koiran tulemista lähelle, vaan se pitäisi jättää odottamaan ja istumaan, ja pyytää siitä eteen.

Pari kuvaa vielä koulutuksista, kuvat on ottanut Heli Herranen.

Noudon palautus

Liina mälvää

"Mikä tää juttu oikein on?"

Palautus laukalla - "jee, hieeno tyttö!"

Hyvä mieli, parempi treeni

Tällä kertaa näin päin. Ystävien kanssa suoritetusta pohdiskelutyöstä on hyötyä, paitsi pohdiskelijoiden mielenterveydelle, myös ihan konkreettisestikin, kun etsitään hyviä toimintatapoja ja toimivia ratkaisumalleja koiran kouluttamiseen. Jo viimeksi taisin kirjoittaa, jotta yritän noudattaa kouluttamisessani entistä paremmin omaa intuitiotani; löytää ne parhaiten koiralle ja itselle sopivat omat tavat tehdä ja viedä koulutusta eteenpäin, ne tavat, jotka välillä ovat tuntuneet olevan pahasti hukassa. En voi jatkuvasti kyseenalaistaa omaa toimintaani, vaan itseensä on joskus vain luotettava - vaikka tietäisinkin, että tämänkin asian joku toinen tekisi jollain aivan toisella tavalla.

Kouluttamisen lähtökohtana on pidettävä ensisijaisesti eläintä ominaisuuksineen ja toissijaisena kouluttajaa mieltymyksineen. Liina on herkkä ja kiltti koira, joka lukee tarkasti minua ja myös herkästi paineistuu minun toiminnastani. Paineistuminen on sen kouluttamisessa myrkkyä; se ei edistä oppimista sen enempää teknisesti kuin tunnetasollakaan. Fakta on, että yritykseni vaikuttaa Liinan tunnetilaan eivät ole viime aikoina tuottaneet toivottua lopputulosta, vaan saaneet vaan koiran paineistumaan, mistä johtui viimeviikkoinen totaalinen turhautuminen ja lamaantuminen. Oli siis tarve pysähtyä miettimään asiaa uudestaan, sillä jonkun täytyi muuttua. Yleensähän sen muuttuvan tekijän täytyy olla kouluttajan toiminta. Päätin palata "ydintehtäväämme", tottiksen syvimpään olemukseen, eli temppujen opettelemiseen ja hanskaamiseen. Tottis kun on lopulta vain kokoelma temppuja, joita koiralle opetetaan. En tiedä, kumman vaikutus on merkittävämpi, Liinan ominaisuuksien vai kouluttajan toiminnan - todennäköisesti molemmilla on ollut osansa - mutta yhtä kaikki, Liina on toiminnassaan hyvin tehtäväorientoitunut, eikä se syty minun kummallisiin leikittämisyrityksiini harjoittelutilanteessa - Liina leikkii kyllä paljon ja mielellään, mutta treenitilanteessa en ole pystynyt valjastamaan tätä halua hyödykseni. Puutteita on epäilemättä omassa toiminnassani tässä suhteessa.  Kuitenkin kolikon toisella puolella Liinalla on korkea työmoraali, laaja toiminta-alue (sillä ei keitä yli), ja minun hyväksyntä on sille tärkeää. Siinähän minulla on nippu ominaisuuksia, joista on koulutuksessa hirmuisesti hyötyä - mitä siitä, että Liinan tapauksessa leikittämisen kautta sen tunneoppimiseen vaikuttamaan pyrkiminen ei ole niin helppoa, kuin se joidenkin toisten kanssa (esim. Sulon) on.

Mitä tämä sitten tänään käytännössä tarkoitti Liinan treenien kannalta? Vastaus: keskittymistä olennaiseen - kriteeriin, onnistumisiin ja palautteeseen. Pidin kriteerin sellaisena, että Liinan oli mahdollista onnistua usein, mikä vaikutti positiivisesti sen tunnetilaan, ja kun se onnistui, kerroin sen sille, paitsi palkitsemalla (ruoalla), myös omalla äänensävylläni ja kehonkielelläni. Liina teki kolme tai neljä kierrosta, ei hirmu pitkiä, mutta ei mitään nopeita kääntymisiäkään, pysyi jatkuvasti hyvässä vireessä, pääsimme harjoituksissa tavoitteeseen, ja joka kerta halliin tullessaan ja sieltä lähtiessään Liina oli yhtä innoissaan ja hyvällä tuulella. Omistaja oli, jos mahdollista, vielä paremmalla.

Tehtiin seuraamisia alkuun. Tavoitteena oli parantaa takamuksenkäyttöä täyskäännöksissä. Kävi kuitenkin ilmi, että käännösten ongelma ei ole niinkään koiran takamuksenkäyttö, vaan ohjaajan käveleminen. Muutin sitä, ja käännökset parani huomattavasti. Niinpä. Tehtiin hyppyä. Ei puhettakaan epäröinnistä, kuten viimeksi hyppytreenissä. Liina osaa myös pysähtyä hypyn jälkeen. Paikkamakuu toisten tehdessä. Pientä ääntä irtosi alkuun, mutta hiljeni ja rauhoittui, ja makasi hienosti paikallaan häiriössä. Noudon palautusasentoja, ensin patukan, sitten Oilin damin kanssa. Liina vähän vierasti damia ensi alkuun, liekö riistanhaju syynä, mutta saatiin onnistuneita luovutuksia. Henkilöryhmä meni hienosti, ainoastaan ohjaajan toiminta olisi siinä ansainnut vähän risuja, koiran ei. BH-koemaisesti jäävät ja luoksetulo, näillä matkoilla niissä ei ongelmaa ollut.

Sulokin teki. Paikkamakuu, jossa piti puuttua ääntämiseen, mutta sitä kautta, että palkkasin sitä hiljaisuudesta. Kriteerinä oli viisi sekuntia hiljaisuutta. Hyvä uutinen on, että hiljaisuus lisääntyi. Takamus pysyi seuraamisissa kurissa. Noudon palautuksia pari, luoksetulon pysäytykset oli ok, kaukokäskyt niin ikään. Sulolla oli hyvä vire.

- - -

Tällä viikolla olen käynyt pari kertaa koirien kanssa hiihtämässä, ja Liina on saanut vetää pätkän molemmilla lenkeillä. Se vetää jo aika kivasti; tosin toisella lenkillä, joka tehtiin peräkkäisenä päivänä, vauhtia ei ollut niin paljon kuin ensimmäisenä. Liina myös reagoi kannustukseen kirimällä tahtia, ja hidastaa pyynnöstä. So far so good.

Terhi ja Laku kävivät meillä. Koko pitäjä raikasi, kun paimenet leikkivät tyylilleen uskollisesti "mitä kovempi rähinä, sen paremmat geimit." Keneenkään ei tullut reikiä. Loppulenkistä Liina kyllästyi Sulon ja Lakun otteisiin, ja turvautui minun selustan tarjoamaan suojaan.

Otettiin jokunen värisuorakuvakin :) (Jälkimmäisessä kuvassa Liinan ja Lakun ilmeet kertonevat olennaisen: toinen on täysin vakuuttunut viehätysvoimastaan, toinen ei enää jaksa yrittää oikoa tätä käsitystä, vaan poistuisi mieluummin takavasemmalle...)

Laku, Liina ja Sulo

 

Mä en haluu olla ton vieressä.

Sokerina pohjalla: Tahvo nauttii elostaan yhä estottomammin. Viimeksi makasivat sohvalla Sulon kanssa kyljikkäin, Sulo suorastaan nojasi Tahvoon. Ihmeiden aika ei siis ole ohi!

Sulo ja Tahvo

Se haukkuu sittenkin!

Ohhoh, mitä tapahtuikaan tänä iltana. Liina turhautui ja haukkui! (*tähän sellainen shock-hymiö*) Okei, ei suoraan mulle, mutta kuitenkin. Liina oli tarhassa, kun pelasin Sulon kanssa jalkapallolla, ja tein harhautuksia (onneksi tästä ei ole kuvamateriaalia todisteena), ja Liina kai sitten huusi Sulolle "ota se! No ota se jo! NYT SE MENEE, SAAKELI!" Ja olipa muuten kumea haukku mun pikkutytöllä. Juu en minä sitä omine hyvineni yhäkään saa siihen määrään turhautumaan, että se haukkumaan alkaisi, mutta kyllä siellä jotain palasia on Liinan pääkopassa alkanut liikahdella eri asentoihin. Joku voi olla sitä mieltä, että tämä ei pelkästään hyvä asia ole, ja kyllähän se tarkoittaa mm. sitä, että se saalisvimman kasvaminen heijastuu myös lisääntyneeseen riistaintoisuuteen (Liina on oppinut, että jäniksenjälki voi tarkoittaa mahdollisuutta ajolle pääsemiseen), mutta kiistämätön tosiasia on myös se, että tämä antaa mulle ihan uusia työkaluja koulutuksessa.

Pitkähköä treenitaukoa ollaan päätetty. Oma motivaatio ei yhäkään ole ihan huipussaan, mutta sitä on kasvattanut sen huomaaminen, että tauko on tehnyt meille kaikille tasapuolisesti hyvää. Omassa kouluttamisessa ei ole ollut jumissa siihen, mitä teki ja suunnitteli eilen, ja on pystynyt myös sitä tekemistään katsomaan vähän kriittisemmin, pystynyt jopa keksimään ratkaisuja joihinkin mieltä painaneisiin ongelmakohtiin.

Ollaan tehty lähinnä tottisliikkeitä. Tänään palkkailin pelkästään sillä Liinan turhauman aiheuttaneella jalkapallolla, eilen ja toissailtana tehtiin nakkireeniä. Sulolle lähinnä rutiinia ja vähän ketjuttamista. Ääntelyyn olen ottanut nyt sellaisen lähestymistavan, että jos Sulo huutaa, se sitten saa huutaa. Eli epämääräisen älämölön pitäminen johtaa siihen, että haukutan sitä. Tänään ei kyllä tällä taktiikalla päästy ihan tavoitteeseen, eli tasaiseen matalaan haukkuun, kun Sulo otti siitä pallosta kieppiä. Mutta haukku on alkanut irrota paremmin, ja Sulo älyää myös jatkaa haukkumista ilman eri käskyä. En tiedä vielä johtaako tämä tapa mihinkään, mutta aion katsoa tietä vielä vähän matkaa.

Liina on tehnyt tottisliikkeitä niinikään. Seuraamista pääasiassa, lähinnä kestoa ja virettä sekä haettu tarkkuutta käännöksiin. Liinan pitää alkaa kestää korjaamista (tarkoittaen minun tapauksessa lähinnä sitä, että se joutuu yrittämään samaa hommaa ehkä useammankin kerran, ennen kuin se saa palkan, ilman, että helpotan tehtävää) ja palkan määrän vähentymistä. So far so good. Lähinnä tämänkaltaisen harjoittelun on mahdollistanut se, että Liinan vire on alkanut kauttaaltaan nousta. Yhä treenisessiot kuitenkin kannattaa pitää sen kanssa lyhyinä, asia, joka tuppaa multa säännöllisesti unohtumaan. Tänään Liina palkkautui jalkapallosta erinomaisesti. Tarkkuus tosin kärsi, mutta kaikkea ei vissiin voi saada kerralla.

Liinan nouto on aiheuttanut mulle vähän harmaita hiuksia, ainakin ajatuksen tasolla. Palautus on yhä hidas, ja Liina on kummasti alkanut epäröimään sitä kapulan ottamista. Nyt taisin tajuta, mistä hommassa kiikastaa. Tein yhden palautusharjoituksen siten, että jätin Liinan istumaan kapula suussa, ja kutsuin siitä luokse. Tuli laukalla ja tiiviisti lähelle. Sitten tein palautuksia niin, että heitin kapulan ihan lähelle ja pyysin tuomaan. Liina meni kapulalle vauhdilla, mutta siinä kapulan nostamisessa alkoi epäröimään, otti kuitenkin, toi mulle päin (hitaasti), ja meni maahan! Se raasu siis miettii, pitäisikö kapulakin ilmaista maahan menemällä... Tähän ollaan lääkkeenä vahvisteltu vain sitä palautusasentoa (edessä istuen) ja tehty noutoja lyhyestä matkasta. Katsotaan miten meille käy. Kahden eri päivän treenisession perusteella näyttäisi siltä, että käytös on vahvistunut, ja Liina on alkanut tarttua kapulaan epäröimättä. Jatkamme harjoituksia.

Muutama kuva mitenkään aiheeseen liittymättömästi. Me ollaan saatu lunta, ja on kivempi kuvailla. Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta koittakaapa kestää...

Sulo ja Liina leikkii kukkulan kuningasta

Catch me if you can!

Tassuttelua

Hammastelua

Liina löysi aamupalaa; kalanraadon. On se vaan aloitteellinen neiti. Suloa kiinnostaa vaan kepit.

Lopuksi vielä linkkivinkki hevosten käsittelyyn liittyen. Pätee nähdäkseni tällaisenaan koiriinkin. Voisin allekirjoittaa kaiken kirjoituksessa sanotun.

Mennyttä vuotta ja vähän uuttakin

Kaikilla kunniallisilla blogisteilla on tapana näin vuoden vaihteessa tehdä katsaus menneeseen ja samalla raottaa vähän verhoa tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. Saman ajattelin minäkin tehdä.

Kuluneen vuoden aikana Liina kasvoi ja kehittyi ja oppi joitain uusia juttujakin. Sen kanssa oli tavoitteena korkata koeura ainakin BH-kokeella, mutta tämä tavoite jäi täyttymättä, kun ei ollut sellaista tunnetta, että oltaisiin valmiita (eikä me rehellisesti sanoen edes oltu valmiita, eikä se ollut pelkästään tunteesta kiinni). Muutamia tärkeitä juttuja kuitenkin saatiin suurinpiirtein hanskaan kuluneen vuoden aikana:
- keppien ilmaisu
- ukkojen ilmaisu
- esineiden etsiminen ja tuominen
- perusta tottisliikkeille
Joten tällaisenaan olen vuoteen Liinan kehityksen osalta kyllä oikein tyytyväinen. Lisäksi minä opin leikittämään Liinaa, ja nyt 2 vuoden iän lähestyessä näyttää siltä, että aikuistumisen myötä joitain viettejä on myös saatu kaivettua esiin... Koirasosiaalisuus on tätä myötä vähentynyt.

Sulon kanssa tavoitteena oli JK1 ja TK2. Ensimmäinen saavutettiin, toista ei, vaikka lukuisten koekäyntien voimin sitä (epätoivoisesti) tavoiteltiinkin. Sulonkin kanssa mentiin monilla tavoin eteenpäin; jo se, että saatiin koeliikkeet kuosiin ja jäljestäminen sille mallille, että kehtasi kokeisiin lähteä, oli toki iso juttu. Myös hakua tehtiin ja ehkä vähän edistyttiinkin.

Itse kävin hakemassa oppia mm. Spl:n kansallisten lajien leiriltä, Lehtimäen leiriltä, muutamilta eri kouluttajien koulutustilaisuuksista ja luennoista. Paljon on pienen ihmisen mieltä pyörittänyt koulutusjutut ja uusia näkemyksiäkin olen tekemiseeni saanut. Oppiminen jatkuu.

Ja toki meillä on tavoitteita tälle alkaneelle vuodelle. Toivotaan, että terveinä pysytään ja sitä rataa, nämä asiat eivät vaan taida suurimmaksi osaksi omissa käsissäni olla.

Liina:
- BH
- JK1

Sulo:
- JK2
- TK2

Irene:
- oppii edelleen uutta ja jaksaa treenata koiria, jotta tavoitteita saavutettaisiin

Siinäpä sitä, tekemistä tulevalle vuodelle! Muitakin enemmän ja vähemmän realistisia haaveita on, mutta ei uskalla tavoitteina mainita, jottei ihan pilvilinnojen maalailuksi menisi koko touhu.

Muutama sana meidän joulunvietosta. Koirat lähinnä lenkkeili joulun aikaan, mitään järkevää koulutustasoa eteenpäin vievää ei tehty. Etsittiin ja löydettiin uusia kivoja lenkkimaastoja ihan tästä kotikulmilta. Metsään pitää ihmisen mennä, pois poluilta, siten on paljon mukavampaa. Lumikengät pitänee hankkia vielä tänä talvena, jotta pääsee metsään vastakin. Ja hiihtääkin me voitais, josko Liina saisi siitä hommasta sen verran vihiä, että ensi talvena mentäis jo lujaa? (Nyt ei emännän kunto anna periksi mennä lujaa.) Joten lisätään tavoitelistaan: Liina oppii vedä-käskyn. Alla muutama kuva todisteeksi meidän joulunvietosta. Kuvat on otettu joulupäivän aamuna Hankasalmelta sukutilaltamme.

Liina Hankasalmella vanhan navetan vieressä. Hyvin kävi värit yhteen :)

Ei ole monesti jäänyt Armisvesi jouluna jäätymättä

Koirien poseeraus jouluaamun kunniaksi

(ja kyllä oli muuten hankalaa saada kuva, jossa molemmat katsoisi kameraan sen verran aikaa, että ehdin kuvan nappaamaan...)

Sulo, Liina ja luut

Sulo ja Liina sai iltaruoan päätteeksi luut, tai sellaiset nahkarullat. Sun luu on aina parempi kuin mun luu, kuten seuraava kuvasarja todistaa.

Mä oikeastaan haluisin ton.

Ei mulla mitään oo.

No okei. Ota sää se.

Höh.

Onni on oma luu.

Alustapeloista

Huomasin, että tänne oli joku löytänyt tiensä googlaamalla "koira pelkää rappuja". Hakuosuma ei ehkä paljon auttanut retkeilijää, kunhan olin todennut Sulon yleistäneen pehmeänä koirana liukastumisen rapuissa alustapeloksi ylipäätään. Kirjaan ylös muutaman sanan, mitä olen aiheesta itse havainnut, ja muiden kanssa puhunut.

Jos aikuinen, normaalisti sosiaalistunut eli ympäristökoulutettu koira alkaa yhtäkkiä osoittaa merkkejä alustapelosta, veisin sen ensimmäisenä eläinlääkärille. Sulon alustapelko alkoi samaan aikaan, kun se kipuili voimakkaasti eturauhastulehdusta. Alustapelko voi aiheutua liukastumisesta, mutta esim. Sulon tapauksessa mukana on voinut olla eturauhastulehduksen aiheuttama selkäkipu, joka on mahdollisesti yhdistynyt alustoihin.

Kannattaa myös tarkistaa, onko alusta todellakin niin liukas, että koiran on siinä huono kävellä mielentilasta riippumatta. Rappusissa voi auttaa esim. liukuesteiden asentaminen. Jarrusukkiakin kuuluu joku menestyksellä kokeilleen. Onko rappuralli asetettu siten, että koira joutuu aina kävelemään sen yli, ja se mahdollisesti tekee kipeää tassuihin? Talvella tassuihin mahdollisesti kertyneet paakut kannattaa poistaa ennen sisääntulemista; niiden kanssa koira liukastelee miltei takuuvarmasti (paakkujen syntymistä voi ehkäistä tassukarvojen lyhyenä pitäminen talvella).

Paras (varmin) vaihtoehto alustapelkoisen koiran uudelleen kouluttamiseksi lienee siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Koira pitäisi saada koulutuksessa mukavuusalueelle, eli jos koira menee mielentilaan, jossa se kipristää kyntensä, köyristää selkänsä ja ujeltaa, se ei opi, että rappusissa rauhassa kulkemalla ei ehkä liukastuisi. Käytännössä tätä voisi harjoitella vahvistamalla rauhallista olemista esim. siinä osassa rappukäytävää, jossa koiraa ei vielä pelota. Ensin seistä, sitten kulkea sen mitä voi. Alustaharjoituksia eli rauhallisen ja rennon liikkumisen vahvistamista kannattaa tehdä kaikissa niissä paikoissa, joissa koira epävarmuuden merkkejä osoittaa.

Suoranaista houkuttelemista en alustaharjoitusten avuksi suosittelisi, sillä houkuttelemalla vahvistetaan usein koiralle väärää mielentilaa, ja tullaan käyttäneeksi negatiivista rankaisua, eli palkkion poistamista, juuri silloin, kun koira palkkionsa ansaitsisi.

Käytännön syistä olen itse parempi puheissani kuin teoissani, eli kovin paljon suunnitelmallista alustaharjoittelua en ole Sulon kanssa tehnyt. Sulon kanssa joudutaan kulkemaan kerrostalon rapuissa ehkä parin viikon välein, joskus useamminkin. Raput jännittää Suloa, mutta se kulkee niistä, kun sillä ei ole vaihtoehtoa. Jos annan sille vaihtoehdoksi hissin eli menen hissiin, kun se tekee tenän rapuissa, se ei suostu kulkemaan rapuista enää ollenkaan. Hissin valitseminen tuossa tilanteessa on äärimmäisen voimakas vahviste, ja tekee vastustelun kannattavaksi koiralle. En pakota Suloa fyysisesti, eli annan sille sen ajan rappuihin, minkä se tarvitsee, ja kehun sitä, kun se tulee, mutten palkitse ruoalla - ruoalla ei ole Sulolle tuossa tilanteessa mitään merkitystä, minun kannustuksella oletan olevan vähän merkitystä, mutta suurin merkitys on ulko-oven lähestymisellä. En säälittele koiraa, sen sijaan saatan taputtaa sitä rohkaisevasti (minun mielestäni rohkaisevasti...) ennen rappuja, ja puhua reippaalla äänensävyllä. Mistään, mikä ei ole Sulolle numero, en tee sitä, eikä Sulo olekaan alkanut pelätä uusia alustoja. Tämän todistanee se, että Sulolle ei ollut mikään ongelma kulkea Oulangan Karhunkierroksen riippusiltoja, vaikka tutuissa rapuissa se näytti välillä pelkäävän melkein henkensä edestä! Tällä hetkellä ja näillä keinoin Sulon alustapelko on olemassa, mutta se on hallittavissa eikä ole enää yleistynyt, eikä Sulo osoita pelon merkkejä esim. mennessämme siihen taloon, jossa on sille pelottavat rappuset, vaan jänskä tulee mukaan siinä rappusten kulmalla. Kotona Sulo kulkee rapuista reippaasti, joskin se valitsee aina seinänviereisen reitin.

Liinan tottisten tilanne

Pieni päivitys, missä ollaan Liinan tottisten suhteen menossa.

Paikkamakuu onnistuu hyvin tokon alo-luokan malliin. On jonkun kerran varastanut perusasennon, vaikken sitä juuri otakaan. Häiriköitynä tätä pitää vielä treenailla, sekä minun selin ollen.

Seuraamisen käännökset on edistynyt paljon. Täyskäännöksiä pitää vielä vähän harjoitella, mutta paljon on mennyt eteenpäin; Liina on hoksannut takamuksensa olemassaolon! Kestää matkaakin, ja osaa hakea paikan uudelleen, jos kontakti jostain syystä katkeaa. Ei-optimaalisessa viretilassa joskus jätättää. Pidempää kaaviota pitää vielä vähän harjoitella.

Jäävistä istuminen on varmin. Maahanmenoa himppasen epäröi. Seisomisen osaa aika huonosti vielä, sitä pitää paljon varmistella. Nämäkin on kyllä edistynyt ihan hyvin, mutta vielä pitää vahvistella.

Luoksetuloja olen muutaman kerran ottanut 10-20 metristä eteen, ja sitä vauhtia on nyt alkanut löytyä! Ihan hyvä siis, että ollaan niitä vauhtiluoksetuloja tehty paljon. Himmaaminen vähentynyt huomattavasti, ja hyvin löytää oikean paikan. Sivullesiirtymisiä ollaan otettu jonkun verran; sellaista takamuksenheittoa ei näissä vielä ole, mutta pikkuhiljaa...

Noutoon ollaan tehty vauhtia; sinällään liike on ihan siisti, mutta palautukseen pitää saada vain kova kiire, mitä siinä ei vielä ole.

Hypyt on vielä vähän vaiheessa. Periaatteessa osaa hypyn, mutta pitää vielä varmistella; joskus jää jumittamaan "oliko tämä varmasti se mitä halusit?" Metrisellä on joskus ponnannut vauhtia esteestä; teemme siis ensin tekniikan kuntoon matalamman esteen kanssa. A-este on vähän edistynyt, viime treeneissä kesti sen, että menin niin paljon esteen taakse, ettei Liina enää nähnyt mua. Kunhan saadaan varmuus hyppyihin, uskon, että noudon liittäminen ei tule olemaan vaikeaa.

Eteenmeno on ehkä eniten vaiheessa. Paljon pitäisi vain tehdä eteenlähetyksiä eri paikoissa.

Viretilaan olen ollut tosi tyytyväinen, ja treeniliivin päälle pistäminen aikaansaa Liinassa nykyään innostuneen reaktion. Liina on myös alkanut palkkautua hyvin leikkimällä, vaikka ruokavahviste sille useimmiten se ykkönen onkin. Jos kehittyminen jatkuu samalla tahdilla, pitäisi meidän viimeistään ensi keväänä olla hyvinkin BH-koekunnossa.

Vielä muutama kuva, kuvat on taas jälleen kerran ottanut Terhi Lylyjärvi - Terhille kiitos!

Ukkoa on menossa etsimään sekä koira että ohjaaja

Täällä se on!

Missä rulla???

Löytyi!

Palloleikkejä Killerillä :)

Heitäheitä uudestaan!

Hyvän mielen tottiksia

Viikonloppuna oli ohjelmassa siivousta kotona ja perunannostoa porukoilla. Koirat pääsi tekemään tottiksen Viihdekeskuksella. Olen nähtävästi lunastanut lupaukseni ja vähän höllentänyt treenitahtia... Sulo ehkä tarvitsisi sen palauttavan jäljen+esineruudun ennen talviunille ryhtymistä, mutta ainakin jälkimmäiseen tarvittaisiin kaverin apua. Tosin palauttava ei enää yli viikko kokeesta ole ehkä oikea termi... Ja Liinan treenitahtia nyt sinällään ei ole muuta syytä höllentää kuin pimenevät illat ja omistajan laiskuus. No mutta.

Ensinnä sanottava, että ne meidän treenit oli kyllä tosi hyvät. Sitä ennen käytiin koko porukalla lenkillä lähimetsässä (Kromi oli myös mukana), kohdattiin vieras koirakin, ja selvittiin ohituksesta ihan kunnialla. Tein lyhyitä pätkiä Sulon ja Liinan kanssa, yhtä asiaa kerrallaan, vuorotellen. Sulo teki metristä hyppyä, liikkeestä maahanmenoja, seuraamisen käännöksiä, noudon ja eteenmenon. Liina teki A-estettä, takapäänkäyttöä paikalla käännyttäessä (vasemmalle) pariin otteeseen sekä liikkeestä maahanmenoja.

Sulon treeneistä:
Ajattelin metrisellä tehdä takaisinhyppyjä jättämällä Sulon esteen taakse ja menemällä itse toiselle puolen, mutta oli liian vaikea harjoitus Sulolle. Joten tehtiin vain vauhtia ja motivaatiota, juoksin vierellä ja heitin lelun Sulon hypättyä. Ihan hyvä ottaa nyt nämä metriset tehokuurille, jotta saadaan Sulolle itseluottamus niiden suhteen kohdilleen. Muistaakseni tehtiin yksi onnistunut takaisinhyppy loppuun.

Noudon ja eteenmenon tein samassa; ensin jätin Sulon makuuseen ja kävin viemässä eteenmenopalkan (pallon jätettyäni Sulo-sika nousi! Jouduin siis tekemään korjaavan jätön), sitten tehtiin nouto, ja sitten eteen. Sulo palautti laukalla! Tämä tosin vaati allekirjoittaneelta vähän hihhulointia siinä palautusvaiheessa. Eteenmenossa meni suoraan ehkä 20 metriä, sitten alkoi tarkistelemaan kiviä, ja mutkitteli. Täytyy nyt vain muistaa tehdä näitä joka treenissä, että se eteenmeneminen jää selkärankaan.

Käännöstreenit oli hyvät, Sulo työsti hienosti. Maahanmenoissa alkoi ennakoimaan lelupalkkaa, eikä malttanut painaa kyynäriä alas. Tähän treeniin ehkä tarvitsee ylimääräisen silmäparin katsomaan. Mutta uskoisin, että saadaan maahanmenoihin nopeutta noilla nopeilla palkkauksilla, ainakin vähäsen, varmaankin ollaan vaan tehty liian paljon kokeenomaisia maahanmenoja.

Liina:
Liinan A-este on siinä vaiheessa, että se menee hyvin ja innolla, kun minä juoksen mukana, tai ylipäänsä olen näkyvissä, mutta heti, jos katoan näkyvistä, se kiertää esteen. Toivottavasti toistot auttaa tähän. Nyt tein niin, että jäin esteen kohdalle, annoin yli-käskyn, ja kun Liina lähti, etenin itse. Jos menin niin pitkälle esteen taakse, ettei Liinalla ollut minuun näköyhteyttä, se kiersi. Huomasin myös, että Liinan vire laski kuin lehmänhäntä, kun ei tullut onnistuneita toistoja. Liinan kanssa on siis äärettömän tärkeää huolehtia vahvistetiheydestä, jotta se jaksaa työstää!

Anna kertoi Susanna Korrin neuvoneen takapäänkäyttöön harjoituksen, jossa koiraa imuutellaan ohjaajan kääntyessä paikoillaan vasemmalle, samalla työntäen palkkaa taaksepäin, mikä tavallaan pakottaa koiraa oikeaan asentoon. Kokeilin tätä, palaten siis imuutusvaiheeseen. Ja piru vie, tämähän toimi! Tein muutaman toiston imuutellen, ja sitten Liina osasi tehdä samaa ilman apua! Hitsi vieköön! Innostuin, ja testasin lyhyen seuraamispätkän yhteydessä, ja taas se toimi! Voisiko siis olla, että Liina hoksasi homman jujun tällä? Sormet ja varpaat ristissä seuraaviin treeneihin - kokeilin samaa myös sunnuntaina, ja homma onnistui hienosti...

Liikkeestä maahanmenoja pallopalkalla. Onnistuivat hyvin. Ilmeisesti liikkeen oletusarvo kasvoi taaksepäin lentävän narupallon kanssa? Ja kiitos ja kumarrus Gappayn narupallon kehittäjälle - ne kovat täyskumiset eivät ole mitään kunnolla koiran suussa purtaessa lössähtävän pallon rinnalla; näitä Liinakin kantaa mielellään ja ylpeänä.

Tänään vielä Killerillä tokoryhmä, jota ennen treenattiin Sulon ja Liinan kanssa keskenämme. Lisäksi molemmat teki paikkamakuun Lakulle häiriönä. Sulo teki vähän seuraamista, noutoa, kaukokäskyjä, luoksetulon pysäytyksiä ja seisomaan jäämistä juoksusta ja eteenmenon. (Olen siis taas aktivoitunut ajatukseen Sulon ilmoittamisesta tokon avoimeen luokkaan.) Liinalle seuraamista, etenkin niitä käännöksiä vasemmalle, noudon palautuksia ja luoksetulo. Sulo teki pari palautusta laukalla! Kaukokäskyt onnistuivat hyvin; palkkailin lelulla. Luoksetulon pysäytyksiä lyhyellä matkalla. Juoksusta seisomaan jäämisiä ei oltu aiemmin tehty, nyt on, vähän hitaammasta vauhdista piti aloittaa. Liina tuppasi käännöksissä edistämään, 90 asteen käännökset vasemmalle meni kuitenkin aika kivasti. Noudon palautuksia tehtiin siten, että ensin palkkailin pelkästä istumisesta ja kapulan pitämisestä, ja hyvin se jaksoi pitää. Palautuksen se teki ekalla yrittämällä ravilla, toisella laukalla. Luoksetulon teki vauhdilla. Kiva maku jäi tänpäiväisestäkin tekemisestä.

Vielä muutama kuva viikonlopulta.

Sulo ja Liina tykkää yhä nukkua vierekkäin

Aamulla rannalla Kromi, Liina ja Sulo

Sulo ja Liina odottaa allekirjoittaneen isää

Rankka viikonloppu takana - ruokaa odottaessaankin kun nukahtaa...

Kuvia Inkoosta

Muutama kuva Inkoon leiriviikonlopusta. Itse en hirveästi kuvaillut, mutta räävitään näistä vähistä. Ilmaisutreenikuvista kiitos Pirrelle!

Maisemaa majoitusrakennuksen takaa

Sulo ja Liina odottelee autossa treeneihin pääsyä

Liina ilmaisutreeneissä. Ukko! Kuva: Pirre Laine

Lähti! Kuva Pirre Laine

 

...rullan kanssa takaisin... Kuva: Pirre Laine

Ja näytölle. Kuva: Pirre Laine

Hakukoira. Kuva: Pirre Laine

Kuvapäivitys: peltojälkeä ja tottiksia

Edellistä postausta täydentämään kuvapäivitys.

Kuvat: Terhi Lylyjärvi (TL) ja Jouko Liimatainen (JL)

Paalulla. Sulolla on kiire. (JL)

Keppi löytyi! (JL)

Palkkapäivä (TL)

Ja taas mennään (TL)

Sulo itsevarmana häntä pystyssä (JL)

JL

JL

Liina jäljestää (TL)

Kuppi löytyi (TL)

Hukku! (JL)

No löytyihän se (JL)

Sitten muutama kuva tiim Kultapavun tottistreeneistä. Kuvat Jasmin Puolakka.

Sulo perusasennossa (vähän takana)

Liinan perusasento.

Sivu!

Tiia valvoo.