Totteleetottelee

Pikainen treenipäivitys. Ollaan treenattu vaan oikeastaan kahdesti viikossa, torstaitreeneissä jattilassa ja näin sunnuntai-iltaisin doggiella. Lenkeillä jotain pientä. Doggien treenivuoro loppuu tähän, mutta kelit alkaa olla aika passeleita jo ulkotreeniin, ja johan siellä näkeekin, jotta emmeköhän jatka samoilla aikatauluilla ja jotakuinkin samalla kokoonpanollakin.

Liinan takamus on seuraamisissa pysynyt ihan hyvin kurissa. Essi liikkuroi meille tänään pätkän, siinäpä huomasin, että Liinalle on kova paikka odotella perusasennossa - se alkaa nopeasti tarjoamaan maahanmenoja ym, kun on niin kovin täpinöissään. Odottelun vahvistelua, kyllä se siitä. Noutotreeniä pitojen osalta, kapulan paikan tähdentämistä kulmureitten takana ja mälväämättä olemista. En ole kylläkään lähtenyt tämän enempää käsin sekaantumaan Liinan pitämisiin, vaan vahvistellut hyvästä ja jättänyt huonot vahvistamatta. Luoksetulo näyttäisi olevan hyvällä mallilla. Seuraamisten pysähdyksissä Liina meinasi unohtaa istumiset; silloin, kun tehdään pidempää pätkää ja sillä irtoaa paikka, erityisesti. Näitten vahvistelua sitten.

Sulon suhteen olen häilynyt kahden vaiheilla, yrittääkö vaiko eikö. Lähinnä sen ääntämisen takia. Nuo reenikaverit ei ole antanut luovuttaa, ihme tyyppejä. Keksivät kaikkea uutta kokeiltavaa. Kuten sanomista sille koiralle, jotta "hiljaa". Se kun hiljenee käskystä, ja hiljaisuus myös lisääntyy, kun sitä vahvistaa. Tarkkanahan sitä saa olla sen suhteen, mistä vahvistelee, mutta käytös muuttuu kun siihen kiinnittää huomiota... aika jännä.

Anni ja Elmo korkkasivat koeuransa hienolla aloykkösellä, siitä isot onnittelut ihan julkisestikin! Vaikka tiedossahan se oli, miten hienosti hyö tekee.

Huono koiranomistaja

Viimeisen vuorokauden olen ollut pakotettu huomaamaan erityisesti Sulon joutuneen kärsimään emäntänsä sokeudesta koiran huonoa oloa kohtaan.

Koirat sai eilen illalla rustoluita pitkästä aikaa, minkä seurauksena Sulon maha veti ilmeisesti sekaisin. Nukuin yön muutenkin huonosti (mikä jo sinällään on hyvin epätyypillistä allekirjoittaneelle, joka yleensä sujuvasti nukkuu paikassa kuin paikassa), ja päälle koirat, tai lähinnä Sulo, olivat vähintään kahden tunnin välein vinkumassa ulospääsyä. Ja niinhän siinä oli käynyt, että Sulo oli joutunut vääntämään hirmuisen jöötin keskelle keittiön lattiaa. Sulo väänsi ripulikakkaa pitkin päivää, ja kun illalla sitten käytiin doggie-treeneissä, ihmettelin kun Sulo ei halunnut tehdä mitään. Että se sitten vaati treenikaverin varovaisesti kysymään, pitäisikö sen päästä kakalle, "kun se haisee vähän pahalle". Kakkahätähän sillä. Miksi olen niin tyhmä, etten voi tajua koiran haluttomuudesta tehdä hommia, että sillä on ehkä hätä?

Treenit meni koulutuksellisesti ihan hyvin, tehtiin Sulon kanssa seuraamisen käännöksiä, kaukokäskyjä ja avon hyppyä, sekä jäävät. Käännöksissä ongelma on se, että Sulo on oppinut ennakoimaan täyskäännösten jälkeen jatkuvan seuraamisen, eikä siirrä pyllyään kunnolla enää käännöksen lopussa. Tähän lääkkeenä käännöksiä, jotka vaihteli välillä 180-360 astetta, jolloin Sulo ei pysty ennakoimaan käännöksen laajuutta, ja sen täytyi myös siirtää takamustaan kunnolla päästäkseen liikkeeseen mukaan. Kaukokäskyissä se ennakoi ensimmäistä maahanmenoa. Vahvisteltiin sitten ensimmäisen istumaannousun jälkeistä odottamista, josta vapautus takapalkalle ennen kuin ehti painua maihin.

Jäävissä ongelmana oli maahanmenon hitaus. Vahvisteltiin sitten pelkkää maahanmenoa ilman seuraamista. Tämä ehkä vähän paransi maahanmenon vauhtia. Pyysin Annia tekemään Sulon kanssa seuraamisesta maahanmenon, jotta näkisin itse eron seuraamisesta ja ilman seuraamista tapahtuvan maahanmenon välillä. Sulo toimi Annin kanssa tosi hienosti, eikä edes vinkunut! Toiset on koiranohjaajina luonnonlahjakkuuksia... Maahanmenot parani hiukan (lopulta minunkin kanssa), mutta tytöt katsoi, että Sulo nouseekin ehkä hieman vaivalloisesti. Ruvettiin sitten sen selkää ronkkimaan. Lantion seutua Sulo aristikin, ja toden totta, se tuntui kosketettaessa lämpimämmältä kuin muu ranka. Kun rupesin asiaa tarkemmin miettimään, tajusin, että en ole nähnyt Sulon liiemmin venyttelevän viime aikoina. Onhan Sulolla ollut erinäisiä jumeja aiemminkin, mutta olen tainnut aktiivisesti sulkea silmäni tämän mahdollisuuden olemassa ololta. Harmittaa ihan koiran puolesta, niin siltä vain pyydetään erinäisiä juttuja, vaikka niiden tekeminen ei varmasti ole hyvältä tuntunut. Ja vielä minä olen se joka pyytää, minä, jonka pitäisi ensi sijassa huolehtia koiran hyvinvoinnista ja kivuttomuudesta.

Seuraava kysymys onkin, mikä jumiutumisen on aiheuttanut, ja miten sen saa paremmaksi. Kylmää kai pidetään usein lihasten hyvinvoinnin vihollisena. Meillä koirat ovat ulkona meidän työpäivien ajan. Kuinkakohan paljon se voi edesauttaa selkävaivojen syntymistä? Toisaalta minulle ajatus koiran pistämisestä pumpuliin on hyvin vieras. Mentaliteetillä "on ne kuule ennenkin ulkona kestäneet kaikilla säillä". Sulo tosin ei ole mikään arktisiin oloihin jalostunut koira, vaikka sillä karvaa onkin - sen todistanee jo talvikelillä tassunpohjiin ja pumpulisiin mahanaluskarvoihin liimaantuvat lumipaakut. Toisaalta koirilla on ulkotarhasta vapaa pääsy lämpimään sisätilaan - jos ulkona on liian kylmä, kai ne osaavat sisälle mennä? No, pistetään nyt ensiavuksi riehumiset jäihin ja harrastetaan tasatempoista reipasta liikuntaa. Parin päivän kipulääkekuuria voisi varmaan myös harkita. Saarelaisen Minnan Koiran lihashuolto -kirja pitää nyt ottaa tarkempaan syyniin. Olen hieman arka omatoimisesti hoitamaan noita jumituksia, vaikka koiran oloa voi kotihoidollakin helpottaa selvästi - ainakin, jos on yhtään hajulla siitä, mitä tekee. Esim. toisen treeniryhmäläiseni collien lihasvaivat ovat muutamassa kuukaudessa menneet paljon parempaan suuntaan ahkeran kotihoidon tuloksena (toki tässä ovat olleet tukena hierojakäynnit). Eli lähdetään nyt näistä kotikonsteista, Piiralle meillä on kevättalveksi varattuna molemmille koirille aika, katsotaan siellä viimeistään, missä mennään.

Liina täytti hiljan 2 vuotta ja aloitti samaan aikaan neljännet juoksunsa. Juoksuväli taitaa olla hieman vajaa puoli vuotta. Tärpit ovat jo tuloillaan, ja Liina tarjoilee turvonnutta takamustaan Sulolle ahkerasti. Sulo taas ilmeisesti katsoo vielä, että parhaat päivät tekevät vasta tuloaan; ei maksa vaivaa vielä tässä vaiheessa... Liina joutui tyytymään tekemään pihatreenejä. Tehtiin seuraamista. Uudessa paikassa kaikki hajut hieman häiritsi Liinaa, eikä alkuun määrittelemääni 10 askeleen seuraamiseen päästy. Palkkasin muutaman kerran viidestä, ja työnteko alkoikin sitten hajumaailman sijaan maistua Liinallekin.

Kävin hiihtämässäkin koirien kanssa yhtenä iltana. Liina sai vetää pari pätkää. Ensimmäisen pätkän se veti tosi hienosti ja vauhdilla. Toinen pätkä ei ollutkaan enää yhtä hyvä, vaikka oltiin kotiin päin menossa, Liinaa ei huvittanut mennä kovaa, ja se meinasi pysähdellä tuon tuosta. Kehuin kuitenkin joka kerran, kun vetohihna yhtään kiristyi. Ihan hyvän loppukirin Liina kuitenkin otti. En tiedä miten muut opettavat koiraansa vetämään, minun taktiikkani on kehua vetämisestä ja samalla ajaa sisään vihjesanaa. Pätkän lopuksi, irrotettuani koiran, palkkaan sen vielä esim. lumipalloja heittelemällä. Olisi niin kivaa mennä lujaa Liinan kanssa suksilla, toivottavasti tämä projekti tuottaa tulosta jossain vaiheessa.

Virheitä korjaamassa

Kotipihassa ollaan treenailtu vähän tottista, sekä Sulon kanssa hallilla. Onhan tämä yksikseen treenaaminen vähän haasteellista välillä, etenkin, kun ei olla doggien hallivuorollakaan ehditty vähään aikaan käymään. Ei välttämättä osaa kiinnittää huomiotaan olennaisiin asioihin. Yritänkin ajatella, että jos itse olisin oma koulutusohjaajani, mitä sanoisin? Yleensä ne asiat, joista esim. kokeissa on huomautettu, ei ole tullut mulle yllätyksenä, joten sinällään voisin olla hyväkin koulutusohjaaja itselleni. Niitä virheitä pitäisi vain korjata sitten. Kun virheen on huomannut, pitäisi lakata vahvistamasta väärää käytöstä. Väärä käytös vahvistuu jo sillä, että koira tekee sitä. Joten kulloisenkin treenin kriteeri pitäisi asettaa siten, että pääsee vahvistamaan oikeaa käytöstä. Jos näyttää siltä, että siihen teemaan, mitä on ajatellut etukäteen tehtäväksi, ei päästäkään sillä kertaa käsiksi, mitä siitä. Pitäisi uskaltaa olla joustava.

Minä esimerkiksi tiedän varsin hyvin, että Sulo poikittaa seuraamisessa. Uskottelen itselleni, että saan sen korjattua sitten, kun vaan alan tehdä sitä. Mutta sitä ennen pitäisi treenata sitä pitkää suoraa. Ja jääviä. Ei voi montaa asiaa kouluttaa yhtä aikaa. Mutta kuinka hölmöä on antaa koiran toteuttaa väärää käytöstä ihan tietoisesti? Jos menisin ulkopuolisen kouluttajan koulutukseen, ja hän sanoisi, että korjataanpa tuon sun koirasi poikitusta, olisin varmaan ihan "joo mä tiedän, ja mä tiedän kyllä miten sitä korjataan." Kuinka tyhmäksi ihminen siinä itsensä tekisi? (Ei kyllä mitään uutta allekirjoittaneen tapauksessa.) Joten, nyt tartutaan niihin ongelmiin tuoreeltaan - olkoon se vaikka tämän alkaneen vuoden agenda. Tosin siinähän meillä sitä työnsarkaa sitten riittääkin, saapi nähdä, missä vaiheessa päästään liikkeisiin käsiksi...

Sulo ei seuraamisessa tällä hetkellä käytä takamustaan erityisen tehokkaasti, ja se vaatii multa voimakkaita vartaloapuja, että se siirtäisi pyllyään taakse-oikealle siitä kenotusasennosta. Joten tämä on ensimmäinen asia meidän to-do-listalla. Kriteerinä liike, joka tapahtuu mahdollisimman pienestä avusta, ja jossain vaiheessa toivottavasti ilman apua. Eli että Sulo osaisi korjata itse.

Toinen asia on se iänikuinen ääntäminen. Sulo on pitkään tarjonnut haukkumista kahden sarjoissa, eli tyyliin hau-hau (tauko) hau-hau (tauko) jne. Nyt olen vahvistanut sitä kolmatta ennen taukoa, silloin kun sellainen on tullut. Treenin aluksi haukku yhä vain irtoaa nihkeästi. Tavoitteena on siis saattaa ääntäminen enemmän tai vähemmän ärsykekontrolliin. Todennäköisesti vähemmän, sillä haukkumistahan ei kiinteänä käytöksenä voi saada täydelliseen ärsykekontrolliin. Tämän takia operantit kouluttajat suosivat ns keinotekoisia käytöksiä ilmaisukäytöksinä. Toisaalta, eihän esim. maahanmenoakaan voi saada ärsykekontrolliin yhtään sen enempää, sillä kyllä koira sitä esittää muutoinkin. Vai ajattelenko ihan kummasti?

Liina on harjoitellut seuraamista. Sitten me ollaan leikitty. Olen alkanut olevinani taas pistää merkille, että löytymään alkanut vire on osoittanut lopahtamisen merkkejä. En tiedä. Liina haluaa sen pallon tai lelun itselleen ja taistelee siitä kyllä, mutta se ei tule aktiivisesti tarjoamaan mulle sitä sen voitettuaan, vaan jää lussuttamaan sitä jokseenkin apaattisena. En oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä; odottaa, että Liina itse aktivoituisi, houkutella se luokse ja leikkiä uudestaan, vai vähän härkkiä siihen sitä "no voi hemmetti"-asennetta? Itse tekeminen, siis ne liikkeet, on kuitenkin ollut hyvän tuntuisia. Oikeastaan me kohta alettaisiin olla ehkä BH-koevalmiita, jos uskaltaisin luottaa tuohon seuraamiseen. Vireen pitäisi säilyä ja yritystä olla, vaikkei palkkaa kuuluiskaan. Joten kyllä me vielä harjoitellaan ja varmistellaan, erityisesti pitäisi tehdä paljon vieraissa paikoissa ja häiriössä. Varsinaisista koeliikkeistä noutokapulan palautuksia ollaan tehty. Voisin varmaankin ajoittaa naksun/kehun jo siihen, kun Liina tarttuu kapulaan, ja siitä ruveta rukkaamaan ajoitusta.

Tässä korjaamisessa, tai uuden opettamisessa, tai oikeastaan kaikessa kouluttamisessa tulisi jatkuvasti tarkkailla sitä, meneekö koulutus eteenpäin. Jos teet kaiken oikein, koulutuksen pitäisi edetä nopeasti. Jos et tee kaikkea oikein, koulutus etenee hitaammin. Jos et tee mitään oikein, koulutus ei etene. Tämän kun tajuaisi, eikä vain juuttuisi siihen, että "kyllä se käytös muuttuu kun tästä tehdään vain tarpeeksi toistoja". Ei se harjoittelu, vaan hyvä harjoittelu.

Tokopäivitys

Päivitysrintamalla on treenien suhteen ollut kovin hiljaista, mutta ollaan me silti treenattu. Tottelevaisuutta lähinnä, ei tuolla metsässä mitään nenäjuttuja näe tehdä, enkä viikonloppuisin ole valitettavasti ehtinyt. Koirat, Liina etenkin, kuitenkin ilmiselvästi kaipaisi niitä nenähommia, sillä kun on ollut virtaa ihan riittävästi.

Liinaa mun pitäisi vissiinkin vähän ahkerammin hieroa ja venytellä. Se kirputtelee paljon selkäänsä, ja pyytää usein mua rapsuttamaa takamustaan. Aiemmin viikollahuolestuin, sillä Liina ei aamulla olisi halunnut lainkaan nousta ylös tai laskeutua rappusia, tai lähteä lenkille. Käytiin me postilaatikolla, ja sillä reissulla se kävi rähisemässä naapurin vanhalle urokselle, mistä päättelin, että ei se varmaan ihan kuolemankielissä ole. Mitään aristusta, turvotusta en havainnut, enkä ontumistakaan sen puoleen, Liina ei vain halunnut liikkua. Jätin koirat päiväksi sisälle, ja illalla Liina oli ihan normaali oma itsensä. Liekö lihakset kylmettynyt ja mennyt jökkiin, kun edellisenä iltana oli ollut melkein koko illan pihalla.

Sulo taas ontuu tai arkoo toista etujalkaansa, vaihteeksi. Tarvitseeko kertoakaan, että minun kopelointitaidoilla siitä ei löydy mitään. Seuraamme tilannetta.

Sitten niihin tokoihin.

Liina

Liinan kanssa ollaan jatkettu seuraamisten ja jäävien kanssa, lisäksi se on tehnyt noutoa, luoksetuloa, eteenmenoa ja hyppyä nyt ainakin. Lisäksi doggiella jatkettiin pujotteluharjoittelua. Myös paikkamakuuta häiriössä ollaan tehty. Höytiällä käytiin treenaamassa myös, ja kokeiltiin sitä tunnaria, jonka kohdalta poistettiin rasti sarakkeesta "osataan tämä" ;)

Seuraamisen edistymiseen olen varsin tyytyväinen, pyllyn pyöritys kehittyy treeni treeniltä. Myös täyskäännökset liikkeestä alkaa sujua. Nyt olisikin treenissä pitkä seuraamispätkä+täyskäännös, josta palkka. Isoin ongelma, mikä seuraamisessa aika ajoin ilmenee, on jätättäminen. Tein maanantain tokojen yhteydessä korkean vahvistetiheyden treenin, eli jokaisesta oikeasta palkka, mikä toimi ihan hyvin. Myös henkilöryhmätreeni tehtiin maanantaina, ja Liina oli viimeisen päälle pätevä tässä. Viikkoa ennen tehtiin häiriöseuraamista toisten koirien ympäri, joka oli haastavaa, mutta palkkion ajoitus auttoi unohtamaan toiset. Toivoisin vielä Liinan tarjoavan seuraamista aktiivisemmin, ja reagoivan vihjeeseen häiriössä nopeammin. Ylipäänsä meillä on tekemistä tuossa reagoimisnopeudessa häiriössä; todennäköisesti sen harjoitteleminen minkä tahansa liikkeen suhteen varmaan auttaisi yleistämään tätä.

Paikkamakuun häiriönsieto on kehittynyt, mutta nähtävästi vielä ylitsepääsemätön häiriö Liinalle on hermostuneisuuttaan ääntelevä kaveri, joka vissiinkin herättää Liinassa pienen poliisin. Tein muille ryhmäläisille luoksepäästävyyksiä ja makuutin Liinaa samalla, kun se nousi ylös ja katseli tämän ääntä pitävän koiran suuntaan. Ehdin käydä laittamassa Liinan uudestaan maahan ennen kuin se lähti mihinkään, jonka jälkeen se pysyi ihan nätisti.

Nouto on Liinalla periaatteessa ihan hyvällä mallilla, mutta sitä vauhtia on haettu lähinnä palautukseen. Tein sitä maanantaina kentän vieressä lumella, jossa oli vähemmän liukasta, mutta ensi alkuun hajut meinasi vetää Liinaa puoleensa ja tehtävä unohtua. Hetsasin noutokapulaan ja sain vauhtia vähän enemmän ja häiriöt unohtumaan.

Eteenmenoja ollaan tehty jokusen kerran. Olen yrittänyt ketjuttaa liikkeestä maahan + luoksetulo, palkan jättö, takaisin ja eteen. Eteenmeno ei ole ehkä ihan tarpeeksi voimakas; Liina ehtii ehkä unohtaa sen eteenmenopalkan, joten sille voisi tehdä voimaakkaammilla mielikuvilla sitä vielä.

Pujotteluharjoitukset jatkuivat doggiella, lisäksi siellä harjoiteltiin hyppyä ja merkille menoa. Mulle taisi olla itselle aika epäselvä se kriteeri merkillemenon suhteen, eikä koirankaan toiminta näin ollen järin loogista ollut. Päätin siis ensin tehdä merkinkiertoja, joista sitten pari kertaa tehtiin seiso merkille. Alkoi paranemaan huomattavasti.

Hyppyyn Liinalla on kova into, ja osaa se seisahtuakin ihan hyvin. Pitää vielä sitä omaa käskytyksen ajoitusta hioa, jotta seisahtuminen ainakin näyttäisi napakalta.

Sulo

Sulon kanssa ollaan tehty häiriötreeninä erilaisia paikallapysymis- ja seuraamisharjoituksia. Sulo kerää tietyissä tilanteissa kierroksia muista koirista, mutta selkeä ohjeistus näissä tilanteissa auttaa sitä hyvin hillitsemään itseään. Ollaan ketjutettu avoimen luokan tokoliikkeitä vähäsen, ja ylipäänsä kertailtu kaikkea mahdollista avosta sekä tokosta että pk-tottiksesta. Doggiella Sulokin pääsi kokeilemaan keppien pujottelemista. Se oli ihan onnessaan naksutteluharjoituksesta!

Höytiällä oli A-este, joka oli kuitenkin mallia koe, eli jyrkässä kulmassa. Sulo kiipesi yhteen suuntaan, mutta toiseen suuntaan loppui kantti. Pitäisi ehtiä käymään esim. viihdekeskuksella, tai jossain, missä on loivempikulmainen A.

Noutoa tein maanantaina pari toistoa. Suloa meinasi eka toistolla vastasataneen lumen hajut kiinnostaa töitä enemmän, mutta käskystä kuitenkin jätti ne. Palautusten vahvistelu omalla liikkeellä, näitä pari toistoa. Yksi toisto siten, että jätin Sulon istumaan kapulan kanssa, kävelin 20 m:n etäisyydelle ja kutsuin luo. Toi vauhdilla.

Ääntelyn suhteen olen Sulon varalle kehittänyt, toimeenpannutkin pientä sotasuunnitelmaa. Tämä kaikki lähti ärsykekontrollipohdinnoista. Pähkinänkuoressa Sulo ei ääntele silloin kun pitäisi, mutta muulloin sitten senkin edestä. Sen sijaan, että lähtisin vahvistelemaan hiljaisuutta, olenkin nyt vahvistellut ääntämistä. En tietenkään mitä tahansa vinkumista, vaan jos Sulo on ruvennut tottistellessa ulisemaan, olen sitten keskeyttänyt sen hetkisen toiminnan, ja haukuttanutkin Suloa. Kriteerinä on tasainen ja voimakas haukku, ei epämääräinen ulina ja kimeä saalishaukahtelu. Hyvästä haukusta palkkaa. Hirveän montaa treeniä ei olla vielä tehty, mutta itse olen kyllä luottavaisen odottavalla kannalla tämän toimintatavan tulosten suhteen.

Liina = agilitykoira??!! ;)

Viikonloppuna treenailtiin doggiella, jossa allekirjoittanut sekä Liina ottivat ensikosketuksensa agilityn ihmeelliseen maailmaan, sekä tehtiin muiden touhujen ohessa vähän esineitä.

Liinan esinetyöskentelyyn olen oikein tyytyväinen! Nyt vielä kaikki toistot siten, että Liina on saanut katsoa esineiden viennit. Pisimmillään olen vienyt esineen 40 m:n päähän (suora pisto). Leveyttä ruutuun olen nyt tehnyt muutaman metrin verran yhdellä toistolla. Toi hyvin, vaikka joutui etsimään vähän aikaa, ja häiriintyi vähän pihan äänistä, joita jäi kuuntelemaan, mutta jatkoi työskentelyä ilman eri kehotusta. Hyvähyvä! Palauttaa laukalla ja epäröimättä, sekin hyvähyvä :)

Sulolle tallasin sitten 50x20 ruudun, jonne kaksi esinettä. Taas sama vanha meininki juoksutöhöttämistä päällä. Luulen sen löytäneen ensimmäisen esineen, mutta koska se ei ole niin kiva, Sulo kävi etsimässä toisen ennen kuin toi tämän. Piruako minä teen tälle? Onko sen kanssa liian nopeasti edetty useamman esineen treeniin? Sulo tuo ihan kivasti esineet silloin, kun harjoitellaan vain tuomista. Esineruudussa se antaa enemmän arvoa juoksentelulle ja katsoo oikeudekseen valita, mitä esineitä viitsii tuoda. Palautuksen olisi oltava se juttu, joten palautuksesta on vahvistettava hyvin. Treeniä on varmaan jatkettava sen yhden esineen voimin. Esineet voisi ehkä olla lähempänä eturajaa, jotta ei tulisi juoksentelemista niin paljon. Jos tätä joku lukee, ja tulee mieleen joku kehitysehdotus, otan sen ilomielin vastaaan!

Sulon doggietreeneissä vähän avoliikkeiden ketjutusta (seuraa, jäävät, kaukot, hyppy), eli vain hypystä palkka. Lisäksi hyppynoutoa ja noutoa. Hyppynouto ok, noudossa ääntä ja ravipalautus. Ei passaa treenata noutoa noin pienessä hallissa; tulee turhaan vahvisteltua ravipalautuksia. Ja luoksetulon pysäytystä harjoiteltiin myös. Nyt, kun näitä avon liikkeitä on vuosi tahkottu, ne alkaa olla jo mallillaan. Turhaan kiirehdittiin kokeisiin viime vuonna, kun ei koira ollut valmis. Isoin ongelma on tuo ääntäminen, se on ihan tuurissaan, milloin Sulo sitä niin pahasti esittää, että se oikeasti häiritsee, ja milloin se on enemmän sellaista pientä piippausta.

Liina teki hyppyä, jääviä ja seuraamista. Lisäksi paikkamakuuodottelua Oilin tehdessä. Hyppyyn otin seiso-käskyn mukaan esteen takana. Liina taitaa osata tämän! Se osasi myös jäävät! Kestää hyvin mun liikkumisen. Vasemmalle käännökset tekee tosi hienosti paikallaan, liikkeestä, kun ne tulee vähän yllärinä, ei ihan niin hyvin. Pohdin myös tuossa saksalaisen käännöksen käyttöönottoa, mutta en taida vielä luovuttaa tämän vasemmalle täyskäännöksen suhteen, kun se on kuitenkin hienosti edistynyt. Johan se BH-koe alkaa polttelemaan, pitäisi vain tuota seuraamista jaksaa työstää, ja toki jääviä ja paikkamakuuta yhtä lailla myös. Samoin toisten koirien ohittelua voitaisiin harjoitella, ja yksinjäämistä, sitä kaupunkiosuutta varten...

Kun tottista ei jaksa aina hieroa, ja aikaa kuitenkin oli, päätin huvikseni sheippailla Liinalle agilityesteitä (!! niin, minä!). Pujottelu tuntui selvimmältä. Pujottelussa olennaista on ensimmäisen välin varma hakeminen eri suunnista, riippumatta ohjaajan sijoittumisesta. Koiran kun pitää aloittaa pujottelu aina oikealta puolelta, vasemmalta ei kelpaa. Kuulemma loppujen keppien pujottelun opettaminen ei ole niin vaikeaa sitten, kun koira osaa hakea ensimmäisen välin itsenäisesti. Liina hoksasi nopeasti, että pointtina on mennä keppien välistä, mutta se tarjosi paljon myös vasemmalta puolelta menemistä. Kovin kauas en vielä voinut siirtyä optimilähetysrintamasta, eli minun sijoittumisella on suuri merkitys siihen, että Liina sujahtaa oikeasta välistä, mutta ainakin se tietää, että keppien välistä meneminen on se juttu. Aika hauska juttu opetettavaksi, ja ihan hyvää kehonhallintaharjoitusta Liinuskalle! Käveltiin me sitten vähän puomia pitkin ja hypättiin pöydällekin. Pöydälle menemistä Liina tarjosi nopeasti, kun ollaan noita korokkeita harjoiteltu. Essillä on puomilla alastulokontaktina takajalat kontaktilla, etujalat maassa. Muistelisin jostain lukeneeni, että alastulokontaktin voi sheipata siten, että koira hakeutuu itse oikeaan asentoon. Tämä voisi olla hyvää jatkumoa meidän takamuksenkäyttöharjoituksille. Josko siis opettaisin Liinan peruuttamaan korokkeen päälle, luulisi yleistämisen olevan aika helppoa..? Tyynylle pakittamista siis ehkä harjoittelemme.

Tänään illalla tokotreenien päätteeksi pääsi omatkin vähän tekemään. Sulolle eteenmeno ja luoksetulon pysäytyksiä. Eteenmenoon varasti, tein uuden jätön. Pysäytys meni ekalla pitkäksi. Tehtiin lyhyemmästä ja takapalkalla, korjaantui. Sulolla oli hirmu draivi päällä, taisteli ja ärräsi. Liinan kanssa seuraamista lähinnä, ja vähän leluilla pelailua ja siinä sivussa vauhdin rakentamista palautuksiin. Taisin ihan vahingossa tajuta, mitä mulle on varmaan useammissakin treeneissä kertoa vietinnostatuksesta/koiran poissaoloon reagoimisesta. Liina meni ekana autosta päästyään hajuille, kun se oli ensin saanut voittaa multa lelun. Puutuin tähän ensin paheksuen, sitten aloin härkkiä Liinaa ihan kunnolla. Piru se nousi! Se tekikin sitten oikein hyvää työtä, tehtiin seuraamista. Jaksoi pitää kontaktia, käännöksetkin toimi.

Eläinkokeita tunnarin muodossa ja tokosälää

Liinan kanssa ollaan paljon nyt työstetty käännöksiä ja takapään käyttöä sillä seurauksella, että pitkä seuraaminen on alkanut levähtää pahemman kerran. Pitkällä tarkoitan tässä yli 5 askelta kestävää seuraamista... Ja jälleen, kun palkkaa ei näy eikä kuulu, Liina alkaa jätättämään, lakkaa yrittämästä. Äähhh. Luin juuri valionarvon jäljeltä saaneesta sakemannista, joka oli tehnyt ensimmäisen JK3-tuloksensa 2-vuotissynttäripäivänään. Me ei olla edes BH-kokeeseen valmiita, Liina täyttää tammikuussa 2 vuotta.

No, se, että on varaa murehtia tällaisia asioita, kertoo vain siitä, että elämä on oikeastaan aika hyvällä mallilla (kopkop). Jotta yritetään. Enkä minä aina kaikkein ahkerin kouluttaja ole ollut, myönnetään nyt sekin.

Terhille kun manasin seuraamisongelmaa, hän neuvoi tekemään ainoan järkevän asian tässä tilanteessa; antaa asian hautua. Maltoin antaa sen hautua pari päivää, kunnes eilen oli ihan pakko vähän treenata parkkipaikalla, kun käytiin Tikkakosken purtsilla lenkkeilemässä. Nopeatahtisia treenejä, ensin ajattelin "vietinnostatustreeniksi" noutoa lentävillä lelupalkoilla, siis vähän niin kuin hauskanpidon piikkiin. Vaan Liinaapa kiinnosti maan hajut enemmän kuin lelut tai noutokapulat. Jotta hyvin alkoi tämäkin treeni. Sulo sai tehdä välissä, ja tehtiin vielä uudemman kerran, ja lopetettiin onnistuneeseen (kriteerinä palautus laukalla). No, Liina lopetti haistelun ja laukkasi, jotta kai tämä nyt plussan puolelle meni, vaikka eihän se sellaista viettivoimaa kyllä esittänyt.

Niistä seuraamisista sitten; nyt ne meni paremmin. Liekö asiaan vaikuttanut se, että mies unohti ruokkia koirat aamulla, joten vahvisteen arvo (ruoka) oli kohdillaan. Tein muutaman pätkän ja lopetin siihen.

Sulo on tehnyt liikkeet oikein kivasti, mutta ääniongelma on ja pysyy. Ei sille kyllä oikein mitään ole tehtykään. Kaukot, noudot, seuraamiset, jäävät..., kaiken se on nyt osannut ja tehnyt innolla. Eikä ole jäänyt ihmettelemään hajuja tai sekoillut muuten.

Viikonloppuna olisi ollut taas hakutreenejä, mutta ne jää nyt väliin multa. Saapa nähdä ehditäänkö tai päästäänkö enää tämän vuoden puolella hakuilemaan. Toisaalta noiden treenit on siinä vaiheessa, että jos yhden onnistuneen harjoituksen pääsisi tekemään ennen talvitaukoa, olisi hyvä. Lumestakaan ei olisi liiemmälti haittaa, Suloa jos haukuttaisi ja Liinalle motivaatiotreeniä.

Myös esineitä ja jälkeä haluaisin ehtiä tekemään viikonloppuna ja ennen kaikkea ennen lumia. Jäljen osalta molemmilla olisi ajankohtaista tehdä janatreeniä; Sulolle pitäisi saada jotain järkeä siihen touhuun ja Liinalle ajatusta. Esineiden osalta Sulolle vielä palautusten vahvistelua ja täysimittaisen ruudun kokeilemista, Liinalle pari esineen vientiä sen nähden ehkä ja sitten voitaisiin tehdä samat ns sokkona. Ja ennen kuin tehdään isommilla ruuduilla, Liinalle pitäisi tehdä syvyyttä. Esinetreenissä ei onneksi vähäinen lumi vielä haittaa - ensi viikon ennusteiden mukaan sellaista voisi olla jo odotettavissa.

Tänään avustin Annaa liikkuroinnissa, ja tehtiin sitten eläinkokeita tunnarin muodossa Sulolle ja Liinalle. Samaista koetta yritin aiemminkin, mutta en voinut olla varma siitä, etteikö muissakin kapuloissa olisi ollut mun hajua, ja Liina niitä mulle nostelikin, eikä kokeen tulos ollut ihan toivotunlainen... Nyt oli varma tieto, että väärissä ei ainakaan mun hajua ollut. Anna levitteli kapuloita reilusti pihalle, ja minä vein oman sekaan. Ensin Liina nosti mulle pari muuta, mutta kun en reagoinut vääriin mitenkään, Liina otti nenän käyttöön, ja etsi oikean. Sama toistettiin vielä kahdesti, ja kyllä se piru vieköön tajusi :) Heh, yhdellä toistolla tunnari opetettu... No, ei ehkä ihan niinkään, mutta hyvä ajatus siitä ainakin on. Käpyjä Liina on etsinyt niin paljon, että "oma" on sille todennäköisesti hyvin syöpynyt mieleen. Ensin tosin Liina meinasi, että hänen pitää ilmaista kapula maahan menemällä, mutta toi se ne kyllä, kun kannustin. Tunnaria en kuitenkaan aio harjoitella ollenkaan omin päini, että voin olla varma siitä, ettei väärissä kapuloissa ole mun hajua ollenkaan.

Sulon tunnaritreeneissä oli vähintään astetta enemmän sähellystä, mutta kyllä Suloltakin alkoi se oikea löytymään, mutta selkeästi ei malttanut keskittyä kuten Liina.

Hallikausi avattu

Doggien hallivuoro alkoi. Olipa mukavaa treenata! Kun kesäkausi on ollut taukoa omista säännöllisistä tokoista, eikä tällä nimenomaisella porukalla olla toisiamme tokojen merkeissä juurikaan treffailtu, oli mukava päästä näkemään, missä mennään itse kunkin osalta. Kun vielä kontekstina oli viime talvikaudelta tuttu halli, oli helppo nähdä edistys. Häiriönsieto, fiilis ja monet liikkeet oli kaikilla ainakin mennyt reippaasti eteenpäin!

Sulolle merkkitreeniä, paikkamakuuta, hyppyä, jäävät, seuraamista sekä luoksetulon pysäytyksiä. Muuten hyvä, mutta ääntä oli taas matkassa aika paljon. Merkin opetuksessa allekirjoittaneella oli vähän punainen lanka hukassa. Mieti ensin mitä haluat, miten sen haluat saada aikaan, ja sitten käytännön koulutussuunnitelma... Mutta Sulolla oli hyvä asenne tekemiseen!

Liinalle seuraamista, jääviä, hyppyä ja esinetreeniä. Liinalla oli hyvä asenne, se teki tosissaan töitä ja näytti koko ajan siltä, kuin olisi sanonut "kerro mitä mä teen. Näinkö? Vai näinkö?" Seuraamisissa vasemmalle käännöksiä, jotka on kivasti edistynyt. Varmuutta vain tarvitaan paljon vielä seuraamisliikkeeseen ylipäätään. Jäävätkin alkaa olla kivasti mallilla, vihjeet alkaa olla selvää kauraa, mutta sitä kestoa ja häiriönsietoa minun liikkumisen suhteen pitää vielä rakentaa. Hypyt meni hyvin, kun oli namitäti toisella puolen. Eteenistumista hypyn jälkeen aloin myös tekemään. Esinetreenissä 4 esinettä neliön joka kulmassa, me keskellä, lähetyksiä yksitellen esineitä hakemaan. Teemana se, että minkä esineen valitseekaan, vaihtaa ei saa (varmistaja mukana estämässä sen). Aluksi Liina yritti vaihdella. Palautuksia vielä vähän vahvemmaksi. Minkä tahansa esineen kanssa eteenistumista pitää paljon vielä vahvistella.

Haun haasteita, vol x

Tällä viikolla ollaan tehty koirien kanssa pikkutreenejä pihassa, käyty vähän juoksemassa, ja tänään hakuilemassa. Aika moni pk-harrastaja tuntuu olevan ihan hyvillään siitä, että lumentulo näyttää vähän venyvän - niin minäkin.

Liinan kanssa ollaan jatkettu takamuksenpyörittelyä pölkyn ympärillä sheippaillen. Eli etujalat pölkylle, takajalkojen liikkeestä naksu. Ensin autoin alkuun liikkumalla itse samalla ympäri. Sessiot on edennyt siten, että kun olen lopettanut liikkumisen, Liina muutaman kerran tarjoaa takajalkojen liikettä, mutta sitten ikään kuin unohtaa, mitä oli tekemässä, ja tarjoaa alas-ylös-hypähtelemistä, peruuttamista, muttei sitä pelkkää takajalkojen siirtelyä. Muutamassa sessiossa päästiin kuitenkin siihen, ettei mun tarvinnut itse liikkua, vaan Liinan takajalat liikkui mua kohti, ja palkan paikalla yritin vielä liikettä vahvistaa palkkaamalla aina vähän niin kuin liikkeen suuntaan ympyrän kehällä. On vaan niin liikuttavaa katsella, miten kovasti Liina miettii ja tarjoaa ja haluaa osata. Pari kertaa olen sitten täyskäännöksiä ja kohteiden kiertämistä tehnyt seuraamisessa Liinan kanssa, ja ikään kuin tuntuisi siltä, että näistä harjoituksista on ollut apua, ja Liina on käyttänyt takamustaan tehokkaammin näissä. Sen sijaan pitkä seuraaminen alkaa vähän leviämään vuorostaan, joten siihen kiinnitämme sitten seuraavaksi huomiota.

Sulon kanssa kaikkea pientä. Hammaskolot näyttää parantuneen oksti (kopkop), mutta vähän kipeän oloinen Sulo oli leikkauksen jälkeen, mikä nyt ei tietenkään mikään yllätys olekaan. On saanut kipulääkettä. Ollaan harjoiteltu jäävien erottelua, kaukoja, seuraamista ja luoksetuloja, sekä ketjutettu näitä. Vähän tuntuu Sulon kanssa tokoilusta puuttuvan sellainen punainen lanka ja kunnianhimo. Ja ai niin, haukutin minä sitä tuossa, ja samalla tein erottelua ääni-hiljaa.

Haukutusteema jatkui Sulolla haussa. Tämän päivän treeneissä aiheena oli ilmaisukestävyys, eli maalimiehet kohtuu helpoissa piiloissa, ja nyt tehtävänantona maalimiehillä katsoa hyvä haukkupätkä, kuitenkin siten, että haukkuja tulisi vähintään se n 20. Jos katkoja, niin kannustusta. Ensimmäinen maalimies oli vaikea, Sulo inisi ja turhautui ja haukkui aika huonosti. Minun kävely piilolle ja sen ympäri häiritsi Suloa, ja kun se ei maalimieheltä haukkumalta saanut omasta mielestään hyvässä ajassa palkkaa, se tuli haukkumaan mulle, mutta meni sitten vielä maalimiehelle kuitenkin, ja sai kuin saikin aikaan sieltä ne viitisen hyvää kumeaa haukkua mistä palkka. Seuraava parempi, mutta katkoja oli vielä. Tsekkaili taas minua. Kolmas taas vähän edellistä parempi, ja neljäs oikein hyvä, nyt Sulo ei kiinnittänyt mun suuntaan juurikaan huomiota, vaan haukkui katkotta ja hyvällä äänellä, josta maalimiehen vapautus palkalle.

Liinalle oli ajatus tehdä "perus"pistoharjoitus kahdella liikkuvalla maalimiehellä, syvissä piiloissa, yhteensä kuusi pistoa. Harjoitus osoittautui kuitenkin vähän hankalaksi, Liina ei irronnut syvälle, läähätteli eikä mun mielestä käyttänyt nenäänsä kovin hyvin, ja kun se sitten sen seitsemän piston jälkeen lopulta löysi maalimiehen, se oli jotenkin vain niin helpottunut löydöstä, ettei enää muistanut ottaa rullaa. Liina turvautui jäljestämiseen aika nopeasti, jos se ei heti saanut hajusta kiinni, mutta koska me oltiin viimeisten joukossa hakuradalla, harhajälkiä oli niin paljon, ettei niistä tainnut juuri olla apua - ja toisaalta hyvä niin. Kahdelle maalimiehelle jouduttiin käyttämään ääniapua, mutta onneksi se pari ukkoa onnistui löytämään itsekin ilman apuja. Näytöt meni hyvin. Tässä treenissä näkyi se, että jos Liina ei heti onnistu, sillä loppuu usko ja itsevarmuus aika nopeasti, eikä se välttämättä sisuunnu yrittämään kovemmin, vaan vähän niin kuin luovuttaa. Toisaalta se turvautuminen jäljestämiseen voi olla se Liinan keino yrittää kovemmin; se ei ehkä ole vain vielä hiffannut sitä, että juoksemalla (suu kiinni) eteenpäin maalimiehen löytää varmimmin. Mietin myös noita rullannosto-ongelmia sen kannalta, että en ole viime aikoina palkannut Liinaa rullan tuomisesta, vaan kiittänyt ja välittömästi kytkenyt, ja ollaan lähdetty näytölle, mutta en tiedä tarvitsisiko se tässä vaiheessa vielä ainakin aika ajoin sitä palkkaakin rullista. Seuraavaan treeniin suunniteltiin motivaatioharjoitusta, jossa alussa yksi piilossa olevan maalimiehen nosto, sitten loput haamuina ja yliheittoina. Termi oli minullekin uusi, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että ensinnä löytynyt maalimies tulee koiran kanssa puoleen väliin kohti keskilinjaa ja jää siihen koiran kanssa ohjaajan edetessä keskilinjalle saakka. Sitten otetaan maalimies toiselta puolelta haamuksi, josta kutsutaan koira ja lähetetään suoraan etsimään.

Haussa eivät siis totta tosiaan haasteet lopu kesken. Omalta osaltani treenit näyttävät kulkevan siten, että tulee parit ekstaattisen hyvin menneet hakutreenit, joiden jälkeen palaudutaan ihan pohjamutiin rypemään ja miettimään koulutuksen perusasioita. Toisaalta koko ajan ei mitenkään voi mennä hyvin, silloinhan ei tapahtuisi ollenkaan kehitystä. Tällaisissa treeneissä on hyvä bongata ne ongelmakohdat, ja keskittyä sitten tulevissa treeneissä yhden asian parantamiseen kerrallaan. Eikä Liinakaan kuitenkaan ole hakua treenannut kuin reilun vuoden ja osin vähän epäsäännöllisesti, joten eihän me millään muotoa valmiita voitaisi vielä olla. Eli seuraavaksi Liinalle vain itsevarmuuden ja maalimiesmotivaation kasvattamista, vauhtia lisää, pistoihin syvyyttä lisää. Ja Sulolla haukkuun varmuutta ja kestoa. Siinähän niitä onkin sitten!

Hammaspuoli Sulo

Sulolta jouduttiin poistamaan kaksi yläetuhammasta. Viime eläinlääkärireissulla huomattiin, että hampaat eivät ole vain kuluneet, vaan katkenneet jossain rytäkässä, ja niissä oli ydinyhteys luuhun. Sulolta on nyt poistettu kolme traumaperäisesti katkennutta etuhammasta. Luussa näkyi molempien hampaiden juurien ympärillä tulehdukseen viittaavaa luun harventumaa, jonka pitäisi kuitenkin itsekseen parantua, kun hampaat on poistettu. Mutta hyvä siis että otettiin pois!

Liinassa ollaan huomattu jotain hyvin alkukantaisia ominaisuuksia. Meidän piha rajoittuu metsään, ja Liina on erään kuusen juuren kaivanut tässä vuoden aikana oikein hyvän kokoisen kuopan. Se on purrut kuopan tieltä juuretkin poikki. Usein, kun sen iltapissiltä päästää sisälle, se tulee sisään hiekkaisena ja pää pihkassa. Kuoppa on oikeasti syvä; luulen, että juuri sellaisissa ne sudetkin viihtyy... Toinen juttu mitä Liina harrastaa, on luiden piilottelu. Nyt parhaillaan se jäystää luuta, jonka se kävi jostain piilostaan noukkimassa. Lähinnä siitä olen siis yllättynyt, että se ylipäänsä muistaa, mihin on luitaan piilotellut...

Maanantaina vähän tokoa sitten Liinan kanssa. Paikkamakuu ryhmässä, siitä Liina lähti kerran, kun kommentoin jotain eräälle ryhmäläiselle, kävin palauttamassa ja makuutin uudestaan, nyt ei ongelmaa. Seuraamisesta ollaan katsottu käännöksiä ja peruuttamista, jolla lähinnä yritän saada ideaa takamuksenkäyttöön. Kai se pikkuhiljaa edistyy. Liinalla on kyllä intoa tekemiseen; nuo käännösharjoitukset saa sen jopa vinkumaan... Hyppyä katsottiin; Liina hyppää mielellään, mutta eihän se osaa sitä seisomista vielä kunnolla. Tänään tsekattiin jäävien tilanne. Maahanmeno on ehkä paras, istumista vähän empii, mutta hitaasta kävelystä istuu. Seisomisestakin taitaa Liinalla olla haju, sitä ollaan tehty peruutuksesta. Luoksetulo on hyvä, olen vahvistellut odottamistakin.

Sulokin sai tänään tehdä. En oikein tiedä mitä sen kanssa kotipihalla treenaisi, kun se periaatteessa osaa kaiken tottiksista ja tokosta mitä sen pitääkin osata. Siis liikkeet vaatii kyllä paljon hienosäätöä ja sellaista, mutta varsinaisesti paljon uutta opeteltavaa niissä ei ole, ja eniten ne vaatii sitä kenttätreeniä. Lähinnä kai tämä on siitä kiinni, että musta on paljon palkitsevampaa opettaa uusia juttuja kuin hioa niitä vanhoja. Voittajan liikkeitä voisi tietysti huvin ja urheilun vuoksi opetella, vaikka olenkin aika varma, ettei me sinne asti mennä, kun on tuo avokin niin pitkissä kantimissa. Hm. Olisikohan siinä sitten mulle ja Sulolle projektia talveksi, josta innostua? Ihan ilman koetavoitteita (ne kuuluisat viimeiset sanat, mutta nyt olen kyllä aika lailla sitä mieltä, että todellakin ilman koetavoitteita).

Ei tullut ykköstä, ei

Tänään Sulon kanssa koittamassa onneamme (ei kai se onni oikeasti tähän mitenkään liity...) Laukan tokokokeissa Vihtavuoressa. Ilmoitin Sulon sinne hyvinkin ex tempore, katsoin aiemmin tällä viikolla että ihan tässä lähellä olisi kokeet, ja sain ilmoitettua meidät vielä hyvinkin myöhäisherännäisenä mukaan. Kotiin lähdettiin kolmostuloksen kanssa, eikä sijoituksellakaan (5/5) tarvitse juhlia. Pisteitä 115,5. Sulo oli kehän ulkopuolella oikein kivassa vireessä, kehässä huusi suoraa huutoa... Jo paikkamakuuseen mentäessä se aloitti, yksilökehässä touhu paheni potenssiin n. Jälkeenpäin voi jossitella, että olisi ehkä pitänyt ennen suoritusta päästää Sulo juoksemaan pahimpia höyryjä siihen lähimetsään mihin se hinkusikin, mutta tiedä tuosta. Lenkillä se toki oli käynyt aamulla normaalisti. Ei Sulo ole näin pahaa ääntämistä esittänyt pitkään aikaan. Tai jos on, niin olen sen tiukalla komentamisella saanut laskemaan kierroksia. Tokokehä ei vain taida olla oikea paikka ruveta käymään vääntöä siitä, millaisessa vireessä töitä oikein pitäisi tehdä. En tiedä mitä Sulo oikein kuvitteli olevansa menessä tekemään kehään; se aloitti huutamisen, kun annoin liikkurina toimineelle Helille noutokapulan, ja fokusoitui ihan muualle kuin minuun. Toivoin, että huutaminen helpottaisi liikkeiden myötä, mutta ei tässä nyt niin käynyt. Eipä tässä kai muu auta, kuin harjoitella kokeenomaisesti, jotta pääsisi puuttumaan tällaiseen käytökseen. Tänä syksynä ei taideta enää kokeeseen yrittää kuitenkaan, jotta ensi kesänä sitten ehkä taas. Helppoa tämä ei meille nähtävästi ole, kaikki palaset ei millään tunnu loksahtavan yhtä aikaa paikalleen. Liikkeet Sulolla oli nyt paremmin hanskassa kun edellisissä kokeissa, kaksi nollaa siellä tuli tosin, mutta mielestäni nämä nollat on helpommin korjattavissa kuin edelliset ongelmat.

Liikerivistö:

Paikkamakuu 8. Kehässä oli paljon kiinnostuneempi hajuista kuin sen ulkopuolella, ja ääntäminen alkoi, kun piti ruveta tekemään hommia. Protestoiko se? Samat liikkeet se teki häiriössä ihan hiljaa kehän ulkopuolella. Pisteet meni ääntämisestä ja maan haistelusta.

Seuraaminen 6. Sulon seuraaminen oli innokasta ja kontakti hyvä, mutta se huusi lähtiessä niin kovasti, että hädin tuskin kuulin liikkurin käskyjä. Vähän aukesi asento välillä.

Maahanmeno seuraamisesta 8,5. Pisteet lähti äänestä.

Luoksetulo 6. Pysähtyi parin metrin viiveellä. Minä olin tähän oikein tyytyväinen. Ääntämisestä taas jokunen piste pois. Sanoin ekan luoksetulokäskyn mahdollisimman "tylsällä" äänellä, ja Sulo tiesi, että tästä pitää pysähtyä, sinällään teki ihan hienosti.

Seisominen seuraamisesta 0. Sulo teki hienon istumisen. Tätä tietty harjoiteltiin jälkikoetta varten, eikä Sulo osannut erotella, vaikka tällä viikolla seisomista muistuteltiin hyvin ahkerasti mieleen. Aikamoinen haaste näiden erottelu näyttää Sulolle olevan.

Nouto 7,5. Äänsi, palautti kaarella ja ravissa, ei tullut istumaan ihan suoraan, ja oli vähän väljä.

Kaukot 7,5. Äänsi, ja vähän ylimääräistä liikuskelua lopussa (heitti lonkka-asennon mun palatessa). Olisko ennakoinut jonkun asennon? Mutta hei, viimeksi se ei tehnyt yhden ainutta vaihtoa, tähän olen ihan tyytyväinen.

Hyppy 0. Tämä oli vähän liian kiva liike; Sulo ei malttanut istua ollenkaan, vaan teki jojohypyn. Kierroksia oli siis noin sata liikaa...

Kokonaisvaikutelma 7. Tuomari pahoitteli ääntämistä joka verotti pisteitä joka liikkeessä ja tietty kokonaisvaikutelmassakin, no, niin pahoittelen minäkin... Muuten kaiketi oli ihan tykännyt meidän tekemisestä ja mun käskytyksestä jne.

Tiina ja Kerttu meidän tokoryhmästä teki alokkaassa hienon ykköstuloksen! Tosi harmonista ja kaunista työskentelyä, jota oli ilo katsoa! Liina sai vähän tokoilla väliaikoina, ja hengailla siinä kehän vieressä, ja se oli tosi kauniisti ja rauhassa. Mitäpä ei Liina nakin eteen tekisi.

Jotta toisaalta olen pettynyt, kun ei meidän tekeminen oikein millään riitä eikä osu sinne ykköseen saakka, toisaalta en niin kovin, kun siellä oli hyviäkin juttuja mukana, ja Liinan kaunis käytös tietysti lämmitti mieltä. Mutta ehkä kuitenkin plussan puolella mennään; kun Sulonkin kanssa kuitenkin oli sellainen tunne, että ollaan tiimi, ja yhdessä tehdään tätä, ja yhdessä tätä on lopulta joka tapauksessa mukava tehdä.

Pieni askel koiranohjaajakunnalle, iso askel eräälle tietylle koiranohjaajalle

Sulo sai tänään Porissa koulutustunnuksen JK1! Tätä me ollaan tavoiteltu ja tähän tähdätty, joskus jopa mietitty, että kunhan JK1 saadaan, niin treenaaminen loppuu siihen, mutta ei se ehkä lopukaan... Koulari irtosi 3-tuloksella, eikä millään hirveän isolla marginaalilla, eli harjoiteltavaa jäi, mutta se ei iloista mieltä tuloksesta poista. Jännitys ennen koetta oli aika kova, minkä kokeen ylituomarikin (Hannu Viertonen) pisti alkupuhuttelussa merkille. Loppupeleissä kuitenkin nämä kokemukset  - tämänkertainen koe mukaanlukien -, mitä minulla tähän mennessä pk-kokeista on, ovat olleet kaikin puolin positiivisia; kokeissa vallitsee hyvä henki, ja nipottaminen on niistä kaukana. Tuomaritkin ovat ihan lähestyttäviä olleet.

Pistesaldo oli seuraavanlainen: tottis 70, jälki 130 ja esineruutu 28. Tarkempi selvitys tuloksista seuraavassa (tottiksen osalta sanottakoon, etten ole kaikista arvosanoista ihan satavarma, miten menivät, kun ei ole videoituna arvostelua):

Tottis

Seuraaminen, tyydyttävä. Sulo reagoi molempiin laukauksiin niin, että jouduin antamaan kahdesti lisäkäskyn. Sulolle oli ammuttu ennen koetta ihan luvattoman vähän, oikeastaan vasta tällä viikolla kävin sitä varta vasten harjoittelemassa (tekosyitä ovat lähinnä Sulon jalkaongelmat jolloin ei hirveästi treenattu sekä minun kohtuullisen tiukka työkalenteri). Ensimmäisellä kerralla näytti aika pahalta; Sulo vissiinkin kuvitteli, että jostain lähtee niitä hauskoja valosuihkuja, joita voi metsästää, ja keräsi ampumisesta hirveät kierrokset. Paikkamakuusta lähti ammuttaessa montamonta kertaa... Seuraavana päivänä suunnittelin itse treenin ehkä vähän paremmin, lähinnä harjoiteltiin sitä paikkamakuuta ampumisen aikana. Seuraamiseen en kiinnittänyt niin paljon huomiota; tässä tulos. Mutta treeniä vain tähän lisää... Käännöksissä Sulo oli vähän väljä, ja J:n väkäsessä jouduin antamaan sille vielä lisäkäskyn, kun se bongasi jonkun hajun maasta. Pitää järjestää häiriöhajuja Sulolle treeneihin, jotta pääsee puuttumaan tähän; on nimittäin ihan vihoviimeistä tuo kesken seuraamisen haistelu... Harjoitteluun nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Viimeisinä päivinä ennen koetta tajusin erikseen treenata pitkää suoraa seuraamista ja sen jälkeistä täyskäännöstä, minkä erikseen merkkasin palkkaamalla heti täyskäännöksen jälkeen. Tämä oli hyvä treeni, ja auttoi Suloa pysymään skarppina pitkässäkin seuraamisessa, vaikkei ne käännökset ihan täydellisiä sitten kuitenkaan olleetkaan. Henkilöryhmä sujui hyvin, mutta sinne kentälle mennessä Sulo katsoi henkilöryhmän suuntaan hyvinkin epäileväisen näköisenä. Sain sen kuitenkin onneksi unohtamaan epäilynsä seurauttamalla sitä pätkän eri suuntaan. Tässähän meillä on vähän ongelmia ollut, kun Sulo on keksinyt, että henkilöryhmän ihmiset voivat olla kertakaikkiaan epäluotettavia. Nyt se ei sitä ehtinyt miettimään, vaikka ajatus selvästi oli käynyt mielessä, eikä tässä ollut ongelmia, Sulo teki hienosti, eikä yrittänytkään haistella ihmisiä.

Liikkeestä istuminen. Erinomainen. Tämä oli hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Hyvä. Muuten kai oli moitteeton, mutta maahanmeno oli ollut todella hidas, mistä arvosana oli alentunut.

Nouto. Tyydyttävä? Väljä ote ja väljä luovutusasento. Olisi se voinut olla pahempikin, ja selvästi kuitenkin nouto on parantunut meillä esim. kevääseen verrattuna. Tässä kohtaa Sulo alkoi kerätä painetta ja rupesi ääntämään; tähän asti oli tehnyt liikkeet aika hiljaa.

Hyppynouto. Puutteellinen. Sulo kiersi esteen molempiin suuntiin, noutokin meni plörinäksi. En tiedä mikä tässä oli, vahvin veikkaus, ettei olla vain tarpeeksi harjoiteltu vierailla hypyillä.

Estenouto. Erittäin hyvä? Paineistui ja äänsi, muuten hyvä.

Eteenmeno. Puutteellinen. Eteni suoraan ehkä kaksi laukka-askelta, sitten kaarsi voimakkaasti vasemmalle. Tätä osasin odottaa, mutta kiva, kun edes lähti eteen...

Paikkamakuu erinomainen? Ei tässä ollut mitään muistaakseni, ei Sulo ainakaan noussut. Oltiin tokana suoritusvuorossa, ihan hyvä meille näin päin.

Jälki

Sulo oli innoissaan menossa jäljelle, tiesi kyllä mistä on kysymys. Maasto oli miellyttävää mäntysekametsää matalalla aluskasvillisuudella. Janalta jälki lähti vasemmalle. Sulo selvitti janan todella hienosti, ja saikin siitä täydet pisteet. Onnittelen myös itseäni, että maltoin antaa Sulon rauhassa selvittää jäljen suunnan. Sen se teki tarkastamalla takajälkeä muutaman metrin, ja valitsemalla sitten oma-aloitteisesti oikea suunta. Ensimmäinen keppi tuli tosi nopeasti janan jälkeen, Sulo yritti paikallistaa sitä pitkään, muttei nostanut, onneksi kuitenkin löysin kepin itse. Seuraava tuli kulman/kaarteen jälkeen, ja sitten taas yksi kulman jälkeen. Kulmissa teki pientä kaarrosta, mutta varmasti tuli jäljelle. Ajoi aika korkealla nenällä. Sitten tuli pitkä pätkä, että Sulo ei nostanut keppejä, siinä välillä oli varmaan ne kaksi, jotka meiltä jäi metsään. Yritin kyllä itsekin katsella maahan, mutta ei osunut silmään, enkä arvannut enää lähteä niitä erikseen etsimäänkään jäljen jälkeen. Vikan kepin Sulo bongasi. Eli kai tässä nyt oli vain se, että Sulo ei ollut erityisen huolissaan keppien löytymisestä tai löytämättä jäämisestä - tarvitsemme siis harjoitusta vierailla jäljillä, ja pitää miettiä, aiheuttaako sitten kepin jättäminen metsään jonkinlaisen seurauksen treeneissä, esim. viemisen pois jäljeltä. Tai sitten teemme sen ekstrapitkäjälkiharjoituksen, mitä ei olla Sulon kanssa vieläkään toteutettu. Luulen kuitenkin, että kakkosten jälki voi siinä mielessä olla helpompi, että siinä on vähän enemmän sitä pituutta ja vanhenemisaikaa, tollaisessa kosteassa kelissä tunnin vanha on oikeasti aika tuore jälki vielä; hajua on varmasti paljon kasvillisuudessa, eikä koiran tarvitse siten olla niin kovin tarkka sen kanssa. Puolen kilsan jäljellä niitä keppejä saisi myös olla koko ajan nostamassa, kilometrin jäljellä saa välillä jäljestääkin ;) Nyt jälki oli nimittäin ihan tosi nopeasti ohi.

Esineet

Tästä olin vähiten huolissani, mutta ei esineruutu mikään läpihuutojuttu ollut ollenkaan. Jos itse olisin meitä arvostellut, olisin ehkä antanut meille vähemmän pisteitä, mutta en valita :) Sulo irtosi hyvin ja haravoi aluetta itsenäisesti, mutta jouduin lähettämään sen varmaan kolmelle pistolle, ennen kuin esine lopulta nousi. Sulo oli tuota esinettä käynyt haistelemassa jo aiemmin, mutta nosti vasta osuessaan siihen uudemman kerran. Ehkä tässäkin on nyt sitten se ongelmana, että ollaan niin vähän tehty kuitenkin vierailla esineillä treeniä. Lisäksi menin innoissani kehumaan Suloa, kun näin sen tulevan esine suussaan, minkä seurauksena se tiputti esineen, ja joutui paikallistamaan sitä hetken, ennen kuin saatiin luovutus tehtyä... Jotta mitä tästä opimme, antaa Sulon tuoda esine ihan rauhassa loppuun asti. Esineruudun koetoimitsijalle Sulon piti haukkua, mutta taas seuraaminen auttoi sitä unohtamaan turhan vahtimisen.

Kaiken kaikkiaan kokeesta jäi kyllä harjoiteltavaa, vaikkei se toki mikään uutinen ollut... Vähän hallintaa voitaisiin tottiksessa vielä parantaa, ja ylipäänsä häiriönsietoa, oli kyse sitten hajuista tai ampumisesta. Muutamat liikkeet pitää vielä treenata selkärankaan, erityisesti nouto, hyppynouto ja eteenmeno. Myös maahanmenoon pitäisi saada vauhtia. Jäljen ja esineiden osalta en tähän hätään muuta keksi, kuin että yritetään viimeistään ensi keväänä tehdä joku tehokuuri vierailla jäljillä ja esineillä... Keppien on vaan ruvettava nousemaan, ja esinemotivaatiota vieraisiin esineisiin kasvatettava ihan eri sfääriin, samanlaiseksi, kuin se on nyt omilla esineillä. Nyt Sulo saa kuitenkin vähän aikaa hengähtää :) Tässä vaiheessa joka tapauksessa tosi iso kiitos kaikille meitä eri vaiheissa auttaneille ja meidän kanssa treenanneille!!!

* * *

Viime viikonloppuna käytiin tokoilemassa Mäntässä Marko Vuorenmaan koulutettavana. Liina sai toimia harjoitusuhrina. Katsottiin häiriköintiharjoituksia, seuraamista, jääviä, noutoa, eteenmenoa sekä paikallaoloja.

Häiriköintitreenissä idea on yksinkertaisesti se, että vieras sanoo koiralle käskyjä, kun sen pitäisi vain ja ainoastaan kuunnella ohjaajaa. Ensin Liina reagoi kyllä vieraan käskyihin, mutta pääsin vahvistelemaan sitä, mikä auttoi pitämään fokusta oikeassa asiassa. Näitä lisää.

Seuraamisesta saatiin kiitosta, kouluttaja ymmärrykseni mukaan piti Liinan seuraamisesta. Oikealle käännökset olen tehnyt Liinalle vain vähän liian hankaliksi; mun pitää vain vähän helpottaa niitä hidastamalla selvästi ja esim. sanomalla vihjesanan käännöksessä uudestaan. Tämä jo heti auttoi...

Jäävistä katsottiin lähinnä istumista, se on Liinalla vahvin. Kouluttaja sanoi näkemyksenään, että Liinalle se istumisen "oletusarvo" ei ole tarpeeksi suuri, ja sitä pitää kasvattaa. Liikkeen palkitsemisen pitää olla vähän merkitsevämpi tapahtuma, nyt meidän meno on välillä vähän liiankin harmonista.

Noutoihin on saatava vauhtia; näitä nykyisenkaltaisia ravinoutoja on turha vahvistella. Liinan voisi opettaa odottamaan istuen kapula suussa, mikä mahdollistaisi sen, että voisin edetä todella pitkään matkaan, mikä todennäköisesti nostaisi vauhtia. Kapulalle menoon vauhtia voi saada esim. juoksemalla sinne koiran kanssa, ja nappaamalla se, jos koira ei ole heti ottamassa.

Eteenmenosta tuli tämä sama juttu, joka on Tiian ja Helmisen Hannan treeneissä ainakin tullut aiemminkin esiin, että se kannattaa ketjuttaa osaksi seuraamista/maahanmeno+luoksetulo-liikkeitä.

Paikkamakuita harjoiteltaessa kannattaa tehdä mahdollisimman paljon kokeenomaista treeniä kentälle siirtymisiin, juoksuntarkistuksineen ym.

* * *

Kävin Porista tullessani Juokslahden kautta pyörähtämässä, meneillään oli Goldobaf's-leiri. Kaikki oli jäljellä, joten kävin minäkin vielä Liinalle tallaamassa noin 300 askeleen jäljen 6 kepillä läheiseen metsikköön, ja sen vanhentumista odotellessamme käytin koiruudet lenkillä. Jäljen alussa oli pieni jana, jonka Liina selvitti hyvin. Yhden kepin 3:n ja 5:n välistä se jätti ilmaisematta, loppuihin se reagoi. Vaatii ehkä vielä vähän sitä, että kannustan siinä vaiheessa, kun huomaan Liinan bongaavan kepin, mutta menee kyllä nätisti maahan. Jäljestäminen oli tarkkaa ja jäljen imu vahva.

Toinen avo 2

Putken kolmas koe Tampereella, Tampereen Vetokoiraseuran järjestämänä. Tuomari Juha Kurtti. Tuloksena avo2 ja puolen pisteen erolla sama tulos kuin edellisen päivän kokeesta, nyt 141 pistettä. Tulosrivistö:

Paikkamakuu 10 p. Ei ongelmaa. Lonkka-asentoa ei tällä kertaa verotettu.

Seuraaminen 8 p. Yllättävän hyvät pisteet suoritukseen nähden... Koerupeama näkyy pitkäkestoista tekemistä vaativassa toiminnassa - vire oli no, matala... Sulo haahusi, jäi jälkeen, ei ollut mukana täyskäännöksissä, istui hitaasti. Positiivista kuitenkin, että se korjasi itse: vaikka kontakti tippui, se kuitenkin muisti mitä oltiin tekemässä ja yritti uudelleen.

Maahanmeno seuraamisesta, 9 p.Olisi voinut olla vähän nopeampi.

Luoksetulo 6 p. Venyi. Huonompi kuin eilen, parempi kuin sunnuntaina. Omaakin mokaa oli mukana, annoin käskyn liian myöhään.

Seisominen seuraamisesta 10 p.Tämä oli hyvä.

Nouto 7 p.Oma heitto oli vino. Sulo lähti hyvin, lähti palautukseenkin hyvin, kunnes metrin päässä musta bongasi maasta hajun, tiputti kapulan ja pisti nenän maahan. Uusi tuo-käsky, Sulo mietti hetken ja toi kapulan eteen (huh!).

Kaukot 0 p.Sulolla ei ollut aikomustakaan nousta istumaan.

Hyppy 8 p. Törmäsi lopussa. Mutta tästä liikkeestä Sulo tykkää!

Kokonaisvaikutelma 9 p. Koira voisi osoittaa enemmän aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan - no aijaa :) Ja kiva oli kuulemma nähdä valkoisiakin kokeissa (eilen oli muuten evl:ssä valkoinen).

Ihan hyvä maku tästä kuitenkin jäi. Osa virheistä menee liian vähäisen liiketreenin piikkiin, osa olemattoman koemaisen treenin piikkiin, osa sen, että tämä oli kolmas koe putkeen. Mutta en minä tiedä, ei se nyt ihan kamalaa ollut. Sulo yritti, ei jaksanut keskittyä loppuun asti, mutta teki suurimmaksi osaksi niinkuin osasi. Noita kaukoja meidän täytyy treenata tosin ihan eri mielentilaan, että Sulo erottaa selvästi paikkamakuun ja kaukot toisistaan, että kaukoista tulee iso loppupalkka, tai sitten kaukoista pääsee suoraan tekemään hyppyä, joka on Sulon lemppariliike. Olen ehkä itsekin pilannut tuota liikettä liialla hinkkaamisella, sillä talvella  kaukot oli Sulolle aika varma nakki.

Nyt jätetään kuitenkin toko vähäksi aikaa tauolle. Olin katsellut kyllä kesäkuun kokeita, mutta nyt tuntuu, että ohjaaja ja koira tarvitsevat pientä taukoa, jotta jaksavat taas painaa. Ja voi olla, että me jätetään toko joka tapauksessa tauolle syksyyn asti, ja ruvetaan treenaamaan pk-tottisliikkeitä enemmälti. Niissäkin olisi tekemistä, sikäli mikäli sitä jälkikoepaikkaa tämän vuoden puolella meinais katsella.

Avo 2

Tuloslista näyttää nousujohteiselta, mutta keskeneräisyys näkyy... Pykälän verran parannettiin tänään kokeissa Kangasalla, jossa tuomarina Jaana Tala.

Tulosrivistöä:

Paikkamakuu 9 p. Vanha tuttu lonkka-asento. Sulo meinasi mennä maahan jo alkupuhuttelun aikana; tietää, mistä tässä on kysymys. Ihan vähän olin tosin huolissani tästä, sillä tiistaina Sulo teki paikkamakuun Hannan seuraavan ryhmän kanssa, jossa rupesi kapsuttamaan kesken kaiken, ei tosin noussut ylös.

Seuraaminen 9 p. En olisi antanut meille näin hyviä pisteitä, sillä Sulo haahusi vähän, jäi jälkeen, ei ollut täyskäännöksessä yhtään mukana, ja yksi perusasento meinasi jäädä tekemättä. Ääntäkin oli mukana.

Maahanmeno seuraamisesta, 9,5 p. Puoli pistettä lähti äänestä.

Luoksetulo 7,5 p. Olin itse pysäytykseen tosi tyytyväinen! Venyi se varmaan pari metriä eli vois olla nopeampikin, mutta vertailukohtaa löytyy.


Seisominen seuraamisesta 9 p. Nyt seisahtui.

Nouto 7 p. Oltiin ekoina suoritusvuorossa, ja kävin nopeasti autolla Sulon kanssa leikkimässä sinne jätetyllä narupallolla, mutta unohdin ottaa noutokapulan mukaan. Tehtiin siis järjestäjien kapulalla. Sulo epäröi hieman nostamista, mutta toi kuitenkin, ja istuikin kapulan kanssa, ei tosin kovin tiiviisti. Toisaalta oli hyvä nähdä miten se toimii vieraalla kapulalla, pk-puolella kun kuitenkin käytetään järjestäjien kapuloita.

Kaukot 0 p. Maahanmennessä lonkka-asento, eka istuminen puolittainen, toiseen ei noussut kolmesta käskystä huolimatta. Harmittava juttu.

Hyppy 7 p. Oli ehkä vähän matala ottaen huomioon, että ollaan nyt enemmän tehty metrisellä, mutta Sulo hyppäsi, vähän lähti ääntä, istui, ei kovin nopeasti, ja hyppäsi takaisin. Perusasento taisi olla vino.

Kokonaisvaikutelma yllätyksekseni 9 p. Äänestä mainitsi, mutta ilmeisesti muutoin meidän tekeminen miellytti tätä tuomaria. Kiitos ja kumarrus siitä :)

Kaukot jos olisi mennyt paremmin, olisi ollut mahdollisuus ykköseen, joten ne tehotreeniin. Näkeehän tästä, että ne liikkeet, joita ollaan alokkaasta lähtien hinkattu, meni hyvin, ja nämä uudet huonommin. Enkö osaa opettaa vai tarvitseeko koira vain PALJON toistoa, en tiedä. Hitaasti me edetään, mutta hyvä kuitenkin, että nousujohteisesti. Sulon vire laski loppua kohti aika reilusti, mikä vaikutti kaukoihin. Joten tulevaisuudessa ketjun loppu taitaa olla kaukot sitten treeneissä, hypystähän Sulo tykkää muutenkin. Tai sitten palkita kaukoista hypyllä... Olen ottanut kaukojen jättöön uuden sanan käyttöön, mutta sillä ei ole vielä mitään vaikutusta tekemiseen. Ykköstavoite ei siis vieläkään täyttynyt, ja lisää kokeita pitää katsoa kalenteriin, mutta ihan hyvä mieli jäi näistä kokeista kuitenkin.

Kokeisiin valmistautumista

Sulo on jatkanut tokoiluja avon liikkeiden merkeissä. Tiistaina oli Hannan tokot. Tehtiin kaikki avo-luokan liikkeet läpi. Palkkaa parin liikkeen välein.

Hannalta kommentteja kootusti:

- Sulolle noutojen palautuksia. Älä tee näistä isoa numeroa! Helppoja juttuja :)
- pysäytyksiä esim. kiertämisen kautta. iso koira voisi tykätä isosta vauhdista. treenaa pysäytyksiä heittämällä pallo/ruoka samaan aikaan käskyn kanssa
- jos ei istu esteen takana, anna seistä, älä anna toista käskyä - 8 tulee väärästä asennosta
- sulolle joku merkki, joka tulee ennen palkkaa, jota voi käyttää kokeissa
- palkkaantuminen kehumisesta? tykkäisikö "tökkimisestä"? ("Näyttääkö se tältä kun se on oikein iloinen?")

Eli sitä fiilistä vaan tekemiseen; pitäisi löytää palkkaustapa, jolla Suloa voi kokeessakin palkata siten, että se oikeasti palkkaantuisikin.

Viime hetken valmistautumisten yhteydessä olen huomannut, että mun on selvästi reagoitava treeneissä, jos Sulo tekee virheen - pelkästään uuden käskyn antaminen ei auta korjaamaan virhettä. Tämä näkyi hypyssä; istuminen hypystä on Sulolla ollut vähän nihkeää. Jos Sulo ei heti istunut, kutsuin sen pois ja hyppyytin yli uudelleen. Tällöin se istuminenkin tuli sieltä. Viihdekeskuksellakin käytiin Jennin kaverina pyörähtämässä ja tekemässä tokoliikkeitä; Sulo halusi käydä välipalkkana kiipeämässä A-esteen :) Sen se sai tehdä. Erityisesti me ollaan hiottu seisomisia ja pysäytyksiä, kaukojen istumaannousuja, esteen takana istumista.

Liinan kanssa tehtiin yksi setti noutotreeniä Hannan tokossa. Etsittiin tapoja saada palautukseen vauhtia. Liina palauttaa kyllä siististi, mutta palautus saisi olla vauhdikkaampi. Houkuttelu ruokakupin kanssa toimi parhaiten; mutta mun pitää juosta Liinaa karkuun sen kupin kanssa. Ihan alussa pitää muistaa tokoasento, jotta Liina pikkuhiljaa oppisi yhdistämään jäykän tokoasennon mukavaan tekemiseen.

Liina on tehnyt paikkamakuita. Urmon ja Pepen kaverina pysyi, kunnes itse avasin suuni. Tähän pitää erikseen siedättää. Maanantaina Liina yllätti positiivisesti; vierestä nousi kaveri ylös ja tuli haistelemaan Liinan niskaa. Olin varma, että homma menee rähinäksi, mutta mitä vielä, Liina makasi aloillaan ilmeenkään värähtämättä! Vahviste tuli aika täydelliseen saumaan :) Upea työmoraali tuolla pienellä koiralla. Lisäksi seuraamista, suoraa ja käännöksiä ollaan tehty, sekä jääviä.

Avo 3

Projekti ykkösen(-ten) metsästys jatkuu. Tänään Sulon kanssa tokokokeissa Keuruulla, tuomaroimassa Mauri Pehkonen. 3-tulos ja 126 pistettä.

Paikkamakuu, 8 p. Sulo ei keskittynyt minuun lainkaan kehään mentäessä, jouduin antamaan kaksi käskyä. Otti makuun rennosti ja pysyi. Kaksi koiraa oli noussut paikkamakuuryhmässä.

Seuraaminen, 8 p. Tämä meni hyvin. Sulo seurasi koko kaavion kuten osaa, alussa tuli parissa kohtaa piip. Tästä ei tuomari tykännyt. Mutta on Sulo pahempaakin esittänyt. (Hieman ehkä mietitytti se, millä kriteereillä seuraamista arvostellaan - 9 pistettä seuraamisesta irtosi avoimessa suorituksella, jossa koira ei vilkaissutkaan ohjaajaa koko kaavion aikana. Eipä sillä tietenkään, että muiden saamat pisteet olisi meiltä pois, mietin vain pisteiden kerääntymistä suhteessa omaan näkemykseeni ihannesuorituksesta...)


Maahanmeno seuraamisesta, 9 p. Pistevähennys lähti alun piippaamisesta. Muutoin moitteeton.

Luoksetulo ja pysäytys, 5 p. Lähti vauhdilla ja pysähtyi ehkä metrin päässä musta. Ihme että antoi pisteitä tästä. Vähän olin hämilläni tästä, sillä vaikka Sulon pysäytykset ei mitään huippunopeita ole olleet viime aikoina, niin se on kuitenkin pysähtynyt.

Seisominen seuraamisesta, 0 p. Sulo meni maahan. Käskytin ehkä eri äänensävyllä kuin treeneissä? Tätäkään virhettä ei ole aikoihin nähty, mutta näin se nyt meni.

Nouto, 7 p. Ei ollut musta näin huono, tai siis, vertaan tietysti siihen, mitä se on ollut ja mihin se on mennyt. Pisteet lähti kai elävästä otteesta, äänestä lähdössä, ehkä jostain muusta..? Mutta Sulo meni ihan kivalla vauhdilla, otti suoraan, ei tiputtanut tai mällännyt, toi suoraan eteen kohtuutiiviistikin. Minä olen tyytyväinen. (Kiitos Jarille muistutuksesta, miten tärkeitä ne sujuvat peruskäytökset ovat!)

Kaukot, 6 p. Nämä oli ihan hirveitä. Ekaan ylösnousemiseen varmaan 3 käskyä, ja sittenkin Sulo nousi vain sen verran, että kyynärät nousi ilmaan ja painui maihin saman teinsä. Se oli kai tekemässä paikkamakuuta.Aloitus oli huvittava; liikkuri näytti kengänkärjellä viivan, johon pyllyn pitäisi osua, ja Sulo oli sitä mieltä että "ai tästä kaivetaan."

Hyppy, 7 p. Tässäkin taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn istumiseen, olikohan ääntäkin mukana. Enää ei muista... Hypyt ok.

Kokonaisvaikutelma 7 p. Mauri ei vissiin tykännyt meistä erityisemmin, ainakaan tänään, ei perustellut pisteitä sen kummemmin. Vähänhän tekeminen oli välistä nihkeetä, ja sitä ääntä irtos parissa kohtaa. Itsestä se ei niin huonolta tuntunut, tiedä sitten.

Ei esitetty me parasta osaamistamme tänään, mutta tiukassa oli ykköset muutenkin. Avoimessa luokassa ykköstuloksia ei tullut yhtään, kakkostuloksen taisi saada voittaja. Luoksetulon pysäytykset venyivät järjestään. Sinällään esim. ilma oli varsin optimaalinen koitokseen; viileä ihmisille mutta mukava koirille.

Kaikkinensa koitos oli kuitenkin mulle opettavainen. Luulen, että se, että Sulo ei tehnyt liikkeitä "kuten ne on sille opetettu", johtuu meidän vähäisestä kokeenomaisen treenin määrästä näillä avoliikkeillä. Sehän alotti ihan hyvin, mutta pakko levisi loppua kohti pahemmin ja pahemmin (kahden ekan liikkeen jälkeen kerkesin jo ajatella, että tämähän menee hyvin! Virhe, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa!) Se, mihin olen kuitenkin tyytyväinen omalta osaltani, on että tajusin, tai ainakin yritin, kehua Suloa liikkeiden jälkeen, niiden epäonnistuneidenkin. No, ehkä ne kiitokset ei yhtä vuolaita olleet väärien suoritusten jälkeen, mutta eihän se koiran vika ole, ettei me olla treenattu tarpeeksi. Mikä oli kaikkein positiivisinta, niin Sulolla oli ainakin yritystä. Kuten epäilinkin, se vire näkyy sitten siinä, että Sulolta pääsee ääntä, mutta ei tää nyt mitään ihan hirveetä ollut kuitenkaan. Jos vertaa viime kokeeseen, jossa pistesaalis oli jotain samaa luokkaa, tässä kokeessa Sulo oli mukana kuitenkin sillä meiningillä, että se yrittää ja tekee töitä, eikä rupee kapsuttelemaan kesken liikesuorituksen.

Tajusinpa myös koepaikalla sellaisen jutun, että sen verran monta koekäyntiä meillä on jo takana, että Sulo tietää, milloin ollaan tilanteessa, jossa ei palkkaa tule, eikä se intensiivinen keskittyminen ole niin kannattavaa kuin treeneissä. Tähän ei kai muu auta kuin loppupalkalle ketjuttaminen - saada Sulo uskomaan, että palkka tulee, kun jaksaa vähän vain tehdä. Ongelma näkyi hyvin selvästi paikkamakuun korvattomuudessa, ja yksilösuorituksiin mennessä pienen ensiapuloppupalkan mielikuvan yritinkin Sulolle tehdä jättämällä narupallon kehän ulkopuolelle, tein vuoroamme odotellessa pari seuraamisen aloitusta ja vapautusta palkalle. Ja kun tultiin kehästä, juostiin yhdessä hakemaan palkkaa.

Kaukoihin pitää ottaa toinen sana jättöön kuin se "paikka", jota olen nyt käyttänyt, että se erottuisi paikkamakuusta. Luoksetulon pysäytykseen ensimmäisen kutsun voisin myös vaihtaa. Olen käyttänyt sitä samaa tänne-käskyä, mutta sillä Sulo nähtävästi ottaa liian kovan vauhdin. Kotitreeneissä olen käyttänyt tule-käskyä, mutta sillä Sulo taas ennakoi pysäytystä ihan älyttömästi. Jospa se sitten toimisi kokeissa?

Aikaa seuraaviin kokeisiin on vähän, mutta kyllä me silti sinne mennään. Pitää yrittää ehtiä tekemään muutamien liikkeiden ketjuttamista peräkkäin, hypyn istumisen varmistelua, kaukoja lelupalkalla, seisomisen varmistelua ja luoksetulon pysäytystä piitkästä matkasta. Eihän tuossa hommaa olekaan :)

Liina on tehnyt myös tottiksia, seuraamista, jääviä ja luoksetuloja. Jääviä treenaan kaikkia sekaisin. Maahan Liina menee jo sivusta, muutaman kerran on mennyt istumaankin, seisominen on vaikein. Niin ja onhan Liina tehnyt noutoakin. Se tekee oikeastaan koko noutoliikkeen jo nyt paremmin kuin Sulo... Ihan niin nopea se ei ole, eikä tule niin tiiviisti eteen istumaan kuin toivoisin, joten kun meillä ei noudon kanssa mikään kiire ole, tehdään nyt vain vauhtia ja tunnetta siihen kapulaan, ja otetaan erikseen eteenistumisia kapulan kanssa. Tänään se teki yhden lyhyen keppijäljen pihassa myös, ja ilmaisi kaikki kepit.

Back to Basics

Maanantaina skippasin remonttihommien vuoksi tokoilut, mutta illan kähmyssä ehdin tekemään Liinalle keppijäljet ja Sulon kanssa hinkkaamaan vähän tokoa. Tiistaina oli vuorossa Tiian tottikset Juokslahdessa sekä jälkitreeniä. Keskiviikkona kävin KSPKY:n tottistreeneissä Aholaidassa tarkistamassa parin tokoliikkeen tilan Jarin opastuksella. Niiden osalta jouduin palaamaan perusteisiin ja miettimään tokoliikkeiden pohjana olevia käytöksiä, joiden pitäisi olla huolellisesti rakennettuja ja vahvoja. Ja kun rakennetaan vahvoja käytöksiä, on koulutusvaiheessa sujuvuus avainsana. Mitenkäs se menikään; jos olet aloittelija, harjoittele perusteita, jos olet edistynyt, harjoittele perusteita, jos olet ammattilainen, harjottele perusteita. Niinpä niin.

Nouto oli keskiviikon treeneissä ihan yhtä huono kuin aina ennenkin, kun Sulon otin autosta suoraan liikettä tekemään. Pieni epätoivo alkaa iskeä, kun tuntuu, että tämä ei mene ollenkaan eteenpäin. Olen tehnyt vauhtinoutoa lelun kanssa, olen tehnyt nostoja, olen tehnyt eteentuloja kapulan kanssa, olen tehnyt pitoja... Yhteenvetona sanottakoon, että nämä eivät ole auttaneet tekemään noutoliikkeestä Sulolle yhtään palkitsevampaa. (Tähän väliin on sanottava, että onneksi Liinan kanssa olen tehnyt noutoa kapulan kanssa leikin varjolla jo ihan pienestä pitäen, se kantaa kapulaa oikein mielellään ja tarjoaa sitä mulle aktiivisesti.) Liikettä on siis vain pilkottava; löydettävä sieltä se osa, jonka vahvistaminen auttaa vahvistamaan koko liikettä. Maanantaina vahvistelin kapulan luovuttamista lähellä; annoin Sulon hypätä itseäni vasten ja vaihdoin kapulan leluun. Tämä auttoi hetkellisesti, mutta eilisissä treeneissä ei näkynyt missään. Korjausehdotuksia siinä pohdittiin, ja niitähän olisi motivaation kasvattaminen kapulalle esim. "hetsaamalla", siis pitämällä koirasta kiinni kapulan heiton ajan, ja antamalla sen ikään kuin saalistaa kapulaa. Toinen on itse nostamisen vahvistaminen. Tämän pitäisi vahvistaa myös kapulalle menoa, käytösketju kun kyseessä on. Niinpä palattiin takaisin sujuvuustreeneihin, jossa tavoitteena korkea vahvistetiheys: kapulannostoja käteen, nopea palkka namilla, välillä pallolla. Kapula alkoi nousta ihan sujuvasti, näitä pitää jatkaa ja toivoa kädet ristissä, että liike paranisi edes vähän. Talvellahan tein nostotreeniä siten, että kriteerinä oli hyvä ote kapulasta. Se on voinut osaltaan tappaa Sulo intoa kapulan tuomiseen; se ei noissa oteharjoituksissa ole yksinkertaisesti ymmärtänyt, mistä hommassa on kysymys, ja käytös on sitten päässyt sammumaan entistä pahemmin.

Luoksetulon pysäytyksiä katsottiin myös. Sulohan pysähtyy kyllä, mutta liikkuu muutaman askeleen; se pystyisi stoppaamaan paljon nopeamminkin. Jari ei suositellut takapalkan käyttöä, takapalkkaa kun ei kokeissa voi käyttää kuitenkaan,ja koira ei ole niin tyhmä, etteikö se tietäisi, milloin palkka on takana ja milloin ei. Eli lähdettiin merkkaamaan palkan paikalla ja ajoituksella pysähtymistä lyhyeltä matkalta. Alku kuten liikkeessä muutenkin, jotta nopea stoppi yhdistyisi siihen. Ensin tulee yhtä aikaa "seiso" ja namin heitto koiraa kohti; palkan pitää tulla juurikin siihen kohtaan, mihin koira seisahtuu. Sitten pikkuhiljaa käskyn ja namin heiton välistä aikaa pidennetään. Lyhyellä matkalla Sulo seisahtui hyvin.

Sulo teki myös paikkamakuun Edin kaverina. Olin piilossa pari minuuttia. Sulo pysyi kyllä maassa, mutta valmisteleva osuus oli aika kauhea; suloa kiinnosti lähinnä haistella ja tuijotella Ediä.

Lopuksi tein Sulolle A-esteen ylityksiä sekä tokon avo-hyppyä kiinteällä pk-esteellä. Sulo syttyi ihan eri sfääriin, kun pääsi hyppäämään. A-este oli kisakulmassa, eikä Sulolla ollut sen ylittämisessä lopulta mitään ongelmaa, ensin tosin katsoi voiko noin korkeeta kiivetä ollenkaan. Ensin autoin sitä juoksemalla esteen vierestä, mutta kyllä Sulo kiipes ihan itsekin. Se takaisinpäin kiipeäminen on vielä työn alla, ja tietty sitä noutoa pitäisi ruveta liittämään tohon kokonaisuuteen. Sulo tulee myös hyvin askelmia alas, ennen kuin laskeutuu. Myös tokohyppy istuen esteen takana onnistui oksti. Tämän jälkeen tein kokeenomaisen seuraamiskaavion Sulolle, ja Sulohan työsti. Jari totesi, ettei ole varmaan edes nähnyt Sulon tekevän noin hyvää seuraamista. Kyllähän Sulo osaa, minä olen vain onnistunut latistamaan sen vireen niin, että sitä on viime aikoina tokotreenit kiinnostanut niin vähän, ettei se esitä sitä parasta osaamistaan. No, tämä on syytä ottaa opiksi virittelyä ajatellen; Sulon olisi hyvä päästä tekemään jotain vauhdikasta ennen kehään menoa, silläkin uhalla, että se irrottaa siitä enemmän ääntä. Nimenomaan se juokseminen ja voimalla tekeminen kun näyttäisivät olevan sitä, mikä Sulon saa oikeaan vireeseen, sellainen rauhallinen naminsyöminen ei niinkään. Toisaalta meillä olis tuossa tunnetilan rakentamisessa tottiksiin hommaa joka tapauksessa, tästä taisi Tiiankin kanssa olla puhetta. Ja sitä laamailua mun ei pidä kummaltakaan hyväksyä. Olen miettinyt sitäkin, miten itse reagoin Sulon tai Liinan vireen laskiessa. Liinan kohdalla lasken kriteeriä tai muutan palkkausta, jotta saan sen uudelleen innostumaan. Entäpä Sulon kanssa? Suurella todennäköisyydellä hermostun siihen, sillä koirahan on jo nelivuotias, ja sen kanssa on tehty näitä vaikka kuinka paljon, kyllähän sen pitäisi jo osata. Hmm, vieläköhän sitä pitää miettiä, miksei koiraa kiinnosta...

Liina on tehnyt tottiksissa seuraamista. Oikealle kääntymiset on ollut tehotreenissä. Eilen se alkoi kirittämään kunnolla, kun käännyin vain koko ajan oikealle. Hyvä Liina! Päivi totesi tiistaina, että verrattuna meidän keväiseen Kana-Areenan esiintymiseen, ollaa menty paljon eteenpäin, mutta samalla pitää mennä koko ajan lisää eteenpäin, ja näinhän se on. Katsoin jo palveluskoiralehdestä syksyn BH-koeaikatauluja. Nyt niitä liikkeitä pitäisi alkaa työstämään ihan tosissaan, jos meinaa saada Liinan tämän vuoden puolella BH-koekuntoon.

Jääviä tsekattiin Liinan kanssa, maahanmenoja, istumisia ja seisomisia. Maahanmeno ja istuminen onnistuu jo hitaasta vauhdista seuraamisesta, seisominen on hankalampi. Hyvä kuitenkin että ollaan sitä lähdetty ensimmäisenä työstämään, ettei tule sitten myöhemmin ihan uutena asiana mukaan. Liinan into noutokapulaan on, kuten sanottua, hyvä, nytkin se bongasi kapulan kentän laidalta ja tuli iloisena tuomaan sitä mulle "kato mitä mä löysin!"

Vielä muutama sana niistä jälkitreeneistä. Liinan kanssa edelleen tahkotaan keppejä, välillä onnistuneesti ja välillä vähemmän onnistuneesti. Maanantaina olin tehnyt Liinalle taas kaksi lyhyttä keppijälkeä. Päätin, etten anna Liinalle mitään apuja; jos se skippaa kepin, otan sen pois jäljeltä. (Mitenköhän nyt olen innostunut tästä negatiivisen rangaistuksen käyttämisestä jäljellä.) Näin tapahtui, ja Liina ei saanut enää jäljestää. Vein sen kuitenkin toiselle jäljelle, jossa se ilmaisi kepit, josta se pääsi jäljestämään uudestaan ensimmäisen jäljen. Ilmaisut parani. Tiistaina koettiin kuitenkin iso taantuminen tässä; Liina ei tahtonut mennä maahan kepeillä ollenkaan, eikä se huolinut lainkaan nameja edes kepin noteeraamisesta. Olin tehnyt sille kaksi lyhyttä jälkeä. Maa oli toki sateen jäljiltä ihan märkä, mutta ei Liinalle ole märkä maa ollut ongelma ennenkään. Luulenkin, että olin tehnyt jäljen huonoon paikkaan, sillä alue on ilmeisesti koirien päivittäistä ulkoilualuetta, ja siellä oli kakkakasoja. Mitään muuta selitystä en Liinan käytökseen keksi, semminkin, kun vielä myöhemmin samana iltana kotipihassa Liina miltei tärisi innosta odottaessaan lupaa päästä ilmaisemaan keppejä. Ja nyt ilmaisut meni ihan nappiin, Liina painui maihin heti välittömästi kepin nähdessään.

Sulolle Tiia oli tallannut jos ei koemittaisen, niin ainakin melkein koemittaisen jäljen yhdeksällä kepillä. Se vanheni vesisateessa ehkä kaksi tuntia. Alussa oli lyhyt jana. Aiemmin Sulon tottikset oli mennyt ihan reisille, mutta jäljelle mentäessä Sulo oli kuin eri koira. Janalla Sulo kävi tarkistamassa takajälkeä pari metriä, mutta valitsi oikean suunnan oma-aloitteisesti. Hyvä Sulo! Sulo jäljesti mun kriteereillä tarkasti, ja koska jälkeä ei oltu merkitty lainkaan, jouduin tekemään tosissani töitä koiran lukemisessa. Pari kertaa olin katsovinani nenän nousemisesta ja vauhdin kiihtymisestä, ettei se ollut enää jäljen päällä, jolloin vain pysähdyin ja odotin, että se ilmaisisi löytäneensä jäljen uudestaan. Kun nenä meni maahan ja Sulo lähti määrätietoisesti johonkin suuntaan, menin perään. Loppupuolella, lähellä tietä Tiian ja Jasminin seistessä tiellä Sulo meinasi, että tämä oli tässä, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan. Taisi Sulollakin vähän jo väsy painaa. Keppejä nousi neljä, eli hukattiin Tiian keppejä oikein urakalla, mutta nähdäkseni itse jälkeä Sulo kuitenkin työsti ihan hyvin. Meidän pitää nähtävästi nyt vain tehdä paljon vieraita jälkiä vierailla kepeillä, josko ne kepit alkaisi sitten nousemaan sieltä.

Edistymistä hitaasti mutta varmasti

Pikkuisen tehty remonttihommien ohessa tottiksia. Liina seuraamisia (10 askelta!), suoraa ja käännöksiä molempiin suuntiin. Edistyy koko ajan, Liina tietää mitä tämä on. Juostenkin ollaan kokeiltu. Eteentuloasentoa on vahvisteltu, ja tehty samaa kapulan kanssa. Tokohyppyä tehtiin, nyt Liina alkaa hiffaamaan sitä, että se voi hypätä musta poispäin.

Sulon kanssa on otettu nouto tehokuurille. Ykkösjuttuna luovutusasento. Alkaa parantua, nyt tuo jo sujuvasti eteen. Palautus tulee ravilla ja ote on elävä, mutta voipi olla että nyt vain katsotaan mihin tämä riittää... Myös seuraamista ja käännöksiä on tehty aika paljon. Kotipihassa Sulolla on hyvä vire joka tosin tuppaa lipsahtamaan helposti ääntelyn puolelle. Käännökset ja takamuksenkäyttö on parantunut, tosin ei Sulo mikään salamannopea kääntyjä ole vieläkään. Myös hyppyä ollaan tehty, tässä vaiheessa vahvisteltu paljon istumista hypyn jälkeen. Luoksetuloasento hypystä ei ole ongelma. Luoksetulon pysäytykset on venynyt aika paljon, näitä pitää vissiin vahvistella. Kaukoissa ennakoi sitä maahanmenoa, siksipä koko settiä en ole viitsinyt tehdä, vaan vahvistanut kestoa istumiseen. Lisäksi innoissaan heittää takamustaan maahanmenossa, eikä tajua miksen palkkaa sitä sellaisesta suorituksesta. No, todennäköisesti Sulo ei kokeessa enää siinä vaiheessa ole niin innoissaan, että liikuttelisi pyllyään. Vaikka mistäpä tuota tietää. "Ohjelmatreeniä" eli liikkeitä putkeen loppupalkalla, ehkä liikkeiden välejä vahvistellen, tarvitsisi tehdä, ei vain tiedä mihin tässä nyt resurssinsa käyttäisi, kun tuntuu noissa itse liikkeissäkin olevan vielä tekemistä...

Liina teki yhden lyhyen keppijäljen, jota edelsi keppien muistuttelua nurtsilla. Nyt meni hyvin, oli motivoitunut ilmaisemaan keppejä. Pitää vissiin vaan malttaa tehdä vähän aikaa tarpeeksi helppoja treenejä, jotta ne ilmaisut ei unohtuisi.

Janoja, keppejä ja vähän tokoilua

Viikonloppuna koirat on saaneet tehdä jälkitreeniä. Sulolla teemana on ollut janat, Liinalla jälkikepit. Molempina päivinä Sulolle neljä janaa ja Liinalle muutaman kymmenen metrin jälki kuudella kepillä. Lisäksi tänään treenailtiin vähän tokoa.

Sulon lauantaisilla janoilla saatiin sitten ongelma niistä takajäljistä. Ottikohan Sulo kolmessa neljästä takajäljen. Omia mokia; liian vaikeita harjoituksia, ja jälkien oikea suunta oli "väärä" ottaen huomioon koiran preferenssit. Eli treeni oli muutoin samankaltainen kuin edellinen janatreeni, pidensin vain matkaa lähetyskohdalta jäljelle. Janat oli 90 asteen kulmassa suhteessa jälkiin (virhe nro 1). Lisäksi olin tallannut takajälkeä aika pitkään sopivaa lähetyspaikkaa katsoessani, yhdelle janalle vielä siten, että oikea suunta meni talolle päin, väärä suunta metsään päin (virhe nro 2). Ei tarvitse paljoa miettiä, kumman Sulo mieluummin valitsee... Pohdin nyt tuotakin, kuinka nopeasti takajäljen ajamiseen pitäisi puuttua. Sulolle kun se onneton takajäljenkin ajaminen on palkitsevaa, eli se, että sieltä ei heti keppiä löydy, ei ole Sulolle mikään ongelma, ja antamalla Sulon ajaa takajälkeä, annan sille mahdollisuuden vahvisteeseen (=jäljen ajoon). Paras jana oli lauantaina viimeinen, hankalimmaksi kuvittelemani jana, jossa jälki kulki polun yli, ja lähetin siis Sulon polkua myöten. Tässä Sulolla ei ollut mitään ongelmaa.

Sunnuntaina ohjaaja älysi muuttaa sitten toimintaansa, ja nyt Sulo lähti sitten joka kerta oikeaan suuntaan, kun ensinnä lähdin tallaamaan jälkeä tieltä, ja jälki kulki viistosti suhteessa janaan, niin että oikean suunnan valitseminen tapahtui luontevasti. En tiedä onko tässä tapahtunut vielä varsinaista oppimista. Täytyypä lukea vielä uudemman kerran se viimeisimmän Caniksen artikkeli jäljennostamisesta ajatuksella läpi. Lisäksi ensi kerralla voisin tehdä treenin, jossa jälki kulkee suhteessa janaan suorassa tai melkein suorassa kulmassa, mutta takajälki loppuu lyhyeen esim. tiehen (alkuun tulisi siis kaarros), jotta jos Sulo valitsee takajäljen, se huomaisi valinnan seuraukset nopeasti..?

Liinan keppijäljistä ei jäänyt valitettavasti paljoa kerrottavaa. Pituutta oli molemmissa vähän enemmän kuin ekalla keppijäljellä, ehkä joku 30 metriä. Jäljen imu oli voimakkaampi kuin keppien. Lauantaisen treenin jälkeen ajattelin, olisiko se ollut uusista kepeistä johtuvaa - mehän ollaan harjoiteltu mun moneen kertaan lääppimillä kepeillä, joissa hajua on varmasti eri tavalla kuin vasta tehdyissä kepeissä, mutta sunnuntainen treeni ei mennyt yhtään sen paremmin. Lisäksi kun Liina kuuli, miten Sulo haukkui pihassa, sillä herpaantui keskittyminen kokonaan. Jouduin varmaan joka kepille pyytämään Liinan erikseen maahan. Huhhuijaa, eipä se auta kuin taas palata treeneissä taaksepäin.

Olen mennyt ilmoittamaan Sulon muutamiin tokokokeisiin, matkalle kohti TK2:sta, joka on meille tokossa se ultimaattinen tavoite, tuskin enää jatketaan tokouraa voittajaan, jos kohta tästä avoimestakaan selvitään... Olis tässä vielä tehtävää. Vaihteeksi nouto prakaa ihan kunnolla, tai no, eihän se mikään uutinen tainnut olla. Isoin ongelma on istuminen, Sulo ei tahdo istua eteen kapulan kanssa, ei sitten millään. Otteesta puhumattakaan. Tein hirveän määrän toistoja. Tyylilleni uskollisena, jos joku asia ei suju kuten mielestäni pitäisi, en suinkaan pilko tehtävää ja saa aikaan onnistumisia, vaan hinkkaan, hinkkaan ja hinkkaan. No, olihan se vähän pakko ruveta pilkkomaankin. Positiivinen huomio oli, että toistojen myötä (annoin Sulon saalistaa kapulaa) ote ehkä vähän parani samalla, kun Sulon into kapulaan kasvoi. Toisaalta meinasin, että piruakos, ottakoon kuten tahtoo, kunhan nyt tekisi liikkeen muutoin koeohjeen mukaisesti. Saatiin siitä istumisestakin pari onnistumista, Sulo tulee istumaan ongelmitta, jos otan ne pari askelta taaksepäin, mun seistessä paikallani se ei malttaisi sitä tehdä. Lopetin, kun saatiin kaksi onnistumista. Harjoitukset jatkukoon.

Liina teki seuraamisia ja yhden luoksetulon hyvällä matkalla, johon tosin varasti. Seuraamisissa meidän ennätysmatka on nyt 7 askelta. Lisäksi tehtiin oikealle käännöksiä. Pitää yrittää muistaa näissä se tikuttava askellus, ettei mene lahnailuksi, mutta on kuitenkin vähän helpotettu. Avuitta Liina meinaa jäädä käännöksissä, muutaman kerran kun helpotin, se alkoi pitää itse paikkaa, ja pääsin vahvistelemaan. Onhan näissä vielä tekemistä. Lisäksi ravuuttelin Liinaa sitä viikonloppuista näyttelyä silmällä pitäen, ja treenikamut kävi kopeloimassa Liinaa. Hännän alle katsominen oli vähän inhaa Liinan mielestä.

Loppuun vielä A-esteen ylityksiä muutamat molemmille. Molemmat sai tehdä myös kapulaa kantaen, se ei tuota ongelmia. Jotta päästäisiin tämän kanssa eteenpäin, tarvitsen avustajan vahtimaan reunoja, ettei tulis ohijuoksuja. Mielellään ne kyllä kiipee, mutta mun tarviis häivyttää se oma vieressä juokseminen pois siitä.

Liinan Dura-veli on läpäissyt BH-kokeen. Hurjaa, ja aivan mahtavaa! Meillä ei ole BH-kokeeseen vielä vähään aikaan mitään asiaa, ei vielä tällä seitsemän askeleen seuraamisella. Onnea Duralle, toivotaan, että mekin jossain vaiheessa!

Hienot pienet hakukoirat

Olipa loistavat hakutreenit! Vieläkin koitan toipua ekstaattisesta olotilasta niiden jäljiltä :) Mun upeat, mahtavat hakukoirat oli vissiin tässä tauon aikana miettinyt tota ukkojen ilmaisukuviota, sillä nyt meidän ilmaisut onnistui ihan nappiin kuin taikaiskusta. Hyvät maalimiehet vielä vahvistamassa. Myös muiden treeniryhmän koirien työskentely oli mennyt eteenpäin, joten kaiken kaikkiaan palkitsevat treenit sekä ohjaajana että maalimiehenä.

Liinalle neljä pistoa kahdella ukolla. Ensin ajattelin, etten ota näyttöjä ollenkaan mukaan, että vahvistelen nyt vain rullan palautuksia. Ensimmäisellä ukolla haamu+pako, tokalla ja kolmannella haamu, neljäs oli muistaakseni puolipiilossa. Rullat palautui ihan niin kuin pitääkin. Liina meni laukalla maalimiehelle, otti rullan ja palautti laukalla. Ilmaisu on mennyt kaksissa treenissä niin hurjasti eteenpäin, että sitä on vaikea uskoa :) Kun kaksi rullaa oli palautunut näin hyvin, otin sitten sen näytön mukaan. Ensin Liina ei oikein tajunnut sitä ukolle uudelleen juoksemista, silläkin hyvä oli ottaa nämä nyt ohjelmaan (kaikkien taiteen sääntöjen mukaisestihan näytöt pitäisi olla alusta asti mukana, mutta musta tuntui yhdessä vaiheessa, että Liina sekoitti rullan hakemisen ja näytön niin pahasti keskenään, että päätin vahvistaa vaan rullantuonteja). Kun maalimies vähän hihkaisi, Liina lähti, minä hihnassa mukana roikkuen. Parempi sen tottua alusta pitäen siihen, että minä kompastelen sen perässä. Eipä tuo tuntunut siitä häiriintyvän.

Sulo kävi metsässä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla yhden piston verran ainoastaan, yksi maalimies haamuna, joka lähti vielä pakoon. Tämähän toimi, Sulo paineli perään ja ilmaisi suoraan. Toisella sessiolla sama homma ensimmäiselle ukolle. Loput kolme oli sitten jo piiloissa, ei kovin vaikeissa, mutta melko syvällä. Haukut 5-10-15-10. Hyvin ilmaisi, ei ollut tullut iholle, vaikka haukun se tuppaa aloittamaan aika siinä naaman lähellä, josta pakittaa vähän kauemmaksi. Saan kuulemma luvan hommata korvatulppia maalimiehille :) Tehtiin yksi keskilinjan ylitys vauhdilla. Sulollekin siis oikein hyvin onnistunut treeni.

Lopuksi tein vielä esineruudun 50x10m. Sulolla 2 esinettä ruudun takaosassa. Ensimmäinen pisto meni hyvin ruudun loppuun asti, siellä rauhoittuminen työskentelyyn, löytö ja nopea palautus. Hyvä näin. Seuraava ei ollut yhtä vauhdikas, jäi etsimään etuosasta (maahan oli tippunut naminpalasia), mutta eteni oma-aloitteisesti kuitenkin eteenpäin, löysi esineen ja palautti hienosti. Sulo pysytteli myös hyvin ruudun rajojen sisäpuolella.

Liinan esineruutuun haettiin sitä vauhtia, kuten taannoin uhosin. Tein tätä yksinkertaisesti heittämällä esineen virkaa toimittaneen narupallon keskelle ruutua pitäen samalla Liinasta kiinni, ja lähettämällä sen etsimään. Vauhtia tulikin sekä etenemiseen että palautukseen. Toinen esine, hanska ei lentänyt kauaksi, mutta palautus oli ok. Kolmas esine taas narupallo, jätin Liinan istumaan, kävelin edemmäs ruudussa ja heitin pallon kauemmas. Liina etsi nyt rauhallisemmin kuin ensin, mutta kuitenkin määrätietoisesti. Pallo meinasi tippua ennen aikojaan, jouduin pyytämään palautuksen pari kertaa uudestaan.

Ennen hakutreenejä käytiin vielä Helmisen Hannan opissa katsastamassa tottelevaisuuden tilaa. Tein Liinan kanssa seuraamisia ja pari luoksetuloa. Katsottiin erityisesti takamuksen käyttöä vasemmalle kääntymisessä. Tehtiin nurkan ympäri ja pylvään ympäri, ja sain arvokasta oppia käsiavun käyttöön, jolla saan takamuksenkin kääntymään. Oli kuulemma alkanut toimia paremmin, hyvä näin! Lisäksi Sulo pääsi tekemään paikkamakuun seuraavan ryhmän kanssa. Olin itse piilossa. Sulo oli seuraillut ympäristön tapahtumia "kuin olisi elokuvaa katsellut", mutta pysynyt varmanoloisesti. Kyllä minä sille sen sallin, ottakoon rennon asennon ja tarkkailkoon ympäristöä, kunhan pysyy maassa. Eikä sillä mitenkään överiksi ollut kuulemma mikään ilmasta tulvivien hajujen tuoksuttelu mennyt.

Tokoiluja ja korjaussarja jäljellä

Edellisen päivityksen jälkeen ollaan ehditty tokoilla sunnuntaina kotipihassa, maanantaina Killerillä sekä tiistaina Viihdekeskuksella. Sunnuntain ja maanantain tokot oli hyviä, tiistaina molemmat koirat oli oikeita lahnalaamoja, liekö johtunut päivän kuumuudesta vai mistä. (Oltiin Viihdekeskuksella spl:n treeneissä, Tiian tottiksiin en viitsinyt ajaa, kun käytössäni oli avokin jenkkirassi, joka loppasuu vie jonkun 20 litraa 98-oktaanista satasella.) Koirien tottislahnailun takia iltainen korjaussarja jäljen parissa tuli ihan tarpeeseen. Keskiviikkona koirien kanssa touhuaminen jäi väliin allekirjoittaneen viisaudenhampaan poiston jälkeisen nuutumuksen vuoksi.

Sulo on käynyt avon juttuja läpi:

Paikkamakuu ma 3 min piilossa, yksi kaveri tekemässä saman 3 min, lisäksi vieressä 2 koirakkoa joita palkkailtiin. Oli vähän kuikuillut mm. kentän toisessa päässä kulkevaa koiraa, mutta pysyi.

Seuraaminen. Ma tehtiin liikkuroitu kaavio, jossa käännökset molempiin suuntiin, pysähdys ja juoksuosuus. Kenottaa ja käännökset on tahmaisia. Ääntä tulee lähdössä, mutta ei ole niin paha kuin on joskus ollut. Käännöksiä siis tehotreeniin. Näitä tehtiinkin myös sunnuntaina kotipihassa. Erityisesti täyskäännös vaatisi työstämistä. Jatkoin käännösten kanssa tiistaina. Pitäisi tokoilla enemmän kouluttajan valvonnassa, nyt mua kehotettiin harjoittelemaan käännöksiä paikalla, tekemään niin helppoa treeniä, että se varmasti onnistuu. Parani ne käännökset vähän, kun tein paikalla kädellä avustaen.

Jäävät on ollut ok, ma eka maahanmeno oli niin hidas että luulin ettei se mennyt ollenkaan, otettiin uusiksi. Seuraava parempi. Pysyy.

Luoksetulon pysäytys on ok kunnossa. Vauhti hyvä, pysäytys Suloksi ihan hyvä.

Nouto aiheuttaa harmaita hiuksia. Se etuhammasote on ja pysyy, vaikka sitä ollaan koko talvi työstetty. Tätä ollaan katsottu jokaisena tokoilupäivänä ilman mainittavaa edistystä. Maanantaina en aluksi meinannut saada onnistunutta suoritusta millään. Sitten rupesin palkkaamaan siitä, että Sulo korjasi otettaan, mikä kyllä kasvattaa riskiä siitä, että Sulo alkaa mäkläämään ja pyörittelemään kapulaa tuodessaan. Korkealaipallisempi kapula varmaan auttaisi, mutta haluaisin, että Sulo ihan itsekin tajuaisi, mitä siltä toivon, kapulasta viis. Ja tuonkin kapulan se pystyy ottamaan hyvällä otteella, mutta tuo etuhammasote on sen mielestä ihan hyvä tapa ottaa kapula. (Miettimäni ratkaisuyritelmä voisi olla noudon treenaaminen hypyn kanssa. Jos pitää hypätä kapulan kanssa on pakko ottaa kapulasta hyvä ote. Auttaisikohan hyppynoudot toivotunlaisen otteen yleistymiseen? Täytyy kokeilla ainakin.)

Kaukoja tehtiin sekä sunnuntaina että maanantaina. Sunnuntaina maasta istu, odotus ja takapalkalle, istumasta maahan ja taas istu ja palkalle sekä koko setti. Nämä meni hyvin. Maanantaina liikkuroituna koko setti. Ekaan maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn, sillä jäi ihmettelemään jotain. Muutoin ok.

Liikkeiden välit oli taas vähän nihkeitä. Palkkailin perusasentoon tulemisetkin.

Liinan tottikset on koostunut seuraamisesta, luoksetuloista ja noudosta.

Seuraamisissa suoraa ilman apuja sekä käännöksiä avuilla. Suoralla tehtiin maanantaina viiden askeleen seuraaminen, hyvä Liina, tää on meidän enkka! :) Käännöksissä takamus meinasi katselijakommenttien perusteella ensin vähän jäädä, mutta parani loppua kohti. Tekee hyvällä sykkeellä. Tiistaina liekö kuumuus verottanut, mutta Liina ei ollut ollenkaan samalla aaltopituudella mun kanssa. Lähdettiin sitten hakemaan kontaktikävelyn avulla Liinan oma-aloitteista aktiivisuutta mua kohti. Kyllä sieltä jotain tuli, seuraavalla kierroksella Liina oli parempi, mutta palattiin taas pisteeseen, jossa hieman nousua osoittanut vire lässähti pelkästä sivulletulosta. Tällaiset epäonnistuneet treenit jää kummasti kaivelemaan. Mun pitäisi oppia tekemään koirien osoittaessa huonoa virettä sellaisia helppoja, innostavia treenejä, jossa saisin oman osuuteni häivytettyä siten, että koirat tekisi intensiivisesti sen, mitä tekevät. Tässä vaiheessa kuitenkin tekniikkaa paljon tärkeämpää on etenkin Liinan, mutta myös Sulon kanssa se, että tekemisessä on oikea mielentila.

Luoksetuloja Liina teki maanantaina n. 15 metrillä. Tein alkuun yhden lyhyemmällä matkalla, mutta tuli ravilla, pidemmällä matkalla tulee laukalla. Ei nyt vahvistella sitä ravaamista. Yksi vapaalla palkalla, yksi avustettu eteenistuminen ja loppuun vielä yksi vapaapalkkaus. Tulee hyvää vauhtia.

Noutoja ollaan tehty sekä kapula-pallo-pelillä että liikkeen eri osioita pilkottuna. Liinalla on hyvä ote. Palautukset tulee järjestään ravilla. Se ei tuo oikeastaan mitään laukalla, tätä pitää ihan leikin yhteydessä miettiä, miten siihen saisi vähän vauhtia lisää... Sitten muutama kapulan tuonti eteen. Avustettuna Liina tuo kapulaa tiiviisti eteen, hyvä niin, apuja voi siitä pikkuhiljaa lähtäe häivyttämään.

Tiistaina tehtiin lisäksi näyttelytreeniä tulevaa spl-erikoisnäyttelyä silmälläpitäen. Liina harjoitteli kulkemista kävellen ja ravissa ja seisomista, minä edellä "avustaen". Osas se kuulemma kulkea nätisti :)

Jälkiharjoituksista:

Tiistai-iltainen korjaussarja jälkitreeniä meni sitten tottisten vastapainoksi oikein hyvin. Sulo teki neljä janaa ja Liinalle tallasin lyhkäsen jäljen neljällä kepillä. Janat ei ollut pitkiä, jälki kulki muutaman metrin edessä lähetyspaikasta, keppi oli sitten parin metrin päässä siitä. Jäljet kulki molempiin suuntiin (oikealle ja vasemmalle) lähetyksestä. Muutama tämäntyyppinen harjoitus meillä muistaakseni on taustalla viime kaudelta, ja hyvin Sulo muisti homman nimen. Ekalla se meni kepistä ohi, pysähdyin sitten siihen, ja Sulo tuli nostamaan sen. Seuraavat kaksi oli hyviä, kepit löytyi ja jälki nousi ongelmitta oikeaan suuntaan. Vikalla Sulo valitsi vikasuunnan, jolloin pysähdyin itse. Sulo kääntyi ympäri, lähti oikeaan suuntaan ja löysi kepin. Mietin, että olisi ehkä ollut parempi, jos olisin antanut sen jäljestää vähän pidempään takajälkeä, jos se olisi itse hoksannut olevansa menossa vikasuuntaan. Aiheesta, miten koira erottaa jäljen suunnan, on keskusteltu paljonkin, ja oli aihetta tutkittukin, nyt en tosin saa päähäni missä tuosta jäljen suunnan erottelua käsittelevästä tutkimuksesta oli juttua. Se on varmaa kuitenkin, että koiran pitää pystyä erottamaan jäljen suunta; eivät nykykoirien esivanhemmat olisi säilyneet hengissä ilman tuota taitoa, eikä metsästyskoiran käyttämisessä paljoa järkeä olisi, jos ne ei siihen kykenisi. Monesti sanotaankin, että koiran olisi hyvä antaa käydä tarkistamassa takajälki, sillä se voi tätä tehdessään luoda itselleen kuvaa hajusta - käsittääkseni takajäljen tarkastamista ei kokeessa lueta virheeksi. Joka tapauksessa harjoittelun tässä vaiheessa lienee tärkeää, että vahviste tulee aika pian lähetyspaikan jälkeen, jolloin koiran oikean suunnan valitseminen vahvistuu välittömästi.

Liinalle tein ensimmäisen oikean keppijäljen, jos niitä muutaman viikon takaisia räpellyksiä lasketa. Keppien ilmaisuja ollaan harjoiteltu ihan tottisten yhteydessä, ja vihdoin alkoi tuntua siltä, että joku palikka on kääntynyt oikein päin, ja Liina hoksannut, mistä hommassa oikein on kysymys. Luullakseni avainasemassa oli muutama muutos, jotka tein omassa palautteenannossani: jos Liina otti kepin suuhun ja meni maahan, en enää hyväksynyt suoritusta, vaan laitoin vain kepin uudestaan maahan. Jos Liina harjoituksissa, joissa oli peräjälkeen useampi keppi, alkoi mennä kepeistä ohi, miettiä ja haahuilla, otin yksinkertaisesti kaikki kepit pois, ja helpotin tehtävää laittamalla maahan esim. kaksi keppiä. Lopulta päästiin tilanteeseen, jossa Liina pystyi ilmaisemaan useamman kepin suoralta ilman suurempia epäröintejä, painaen maate suoraan kepin eteen. Tässä vaiheessa uskoin meidän olevan valmiita oikealle jäljelle. Ekalla keppijäljellä ei paljoa pituutta ollut, neljä keppiä muutaman metrin välein. Avustin ekan kepin kohdalla himmaamalla vähän jälkinarusta Liinan tullessa kohdalle, ja Liina paineli maahan suoraan ja miettimättä. Toisessa kepissä oli ehkä vähän vähemmän mun hajua tai jotain, sillä Liina haisteli sitä kyllä pitkään, mutta jatkoi matkaa. Pyysin Liinan takaisin ihan iloisesti "kato Liina mitä sulta jäi tänne", kepille maahan ja palkka normaalisti. Kolmannen ja neljännen Liina ilmaisi hienosti, vikalle eli neljännelle varmistelin taas vähän himmaamalla narusta. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut treeni, nyt voi sanoa Liinan saaneen ajatuksen päästä kiinni!