Kauden availuja

Olisikohan aika herätä jonkinasteisesta kevätkoomasta. Kelejä on pidellyt, mutta jotain pientä on tullut tehtyäkin. Kuluneena viikonloppuna käytiin kartuttamassa oppia SPL:n kansallisten lajien kevätleiriltä. Olin hakuryhmässä, kouluttajina Mika Lanki ja Susanna Lindroos. Kouluttajat olivat hyviä, pidin molempien tyylistä, ja ryhmä oli mukava; erilaisia ja eri koulutusvaiheessa olevia koiria, joten treenit olivat oikein opettavaisia. Erityisesti arvostin sitä, miten painotettiin koiran käyttäytymistä lukemista ja toimimista sen mukaisesti. Molemmille tehtiin molempina päivinä yhdet treenit. Lähdettiin aika helposta liikenteeseen, sillä viime vuonna vastaavassa tilanteessa treenit ei kauden alkuun sujuneet ihan suunnitellusti, enkä halunnut enää lähteä henkseleitä paukutellen olettamuksesta, että koirat toimii usean kuukauden tauon jälkeen uuden ryhmän kanssa yhtä hyvin kuin ennen taukoa tutun ryhmän kanssa. Liinalle tehtiin viuhkatreeni suorapalkalla lauantaina, sunnuntaina ilmaisuja, kolme lähellä ja yksi piilossa kunnolla. Viuhkassa Liina ei erityisesti syttynyt pakenevista ukoista, kuten se ei ole koskaan syttynytkään, mutta irtosi kuitenkin hyvin ja vauhdilla. Ilmaisutreenissä kolmannella ukolla sillä oli vähän meininkiä, jotta liian helppoa, miksi hänen tällaista pitää tehdä. Liina ei tosiaankaan ole mikään viettikone, mutta sillä on korkea työmoraali, joten tehtävät pitää ymmärtää pitää tarpeeksi haastavina. Rullanluovutuksia pitää treenata, nyt tiputteli luovutuksissa. Mutta kuulemma tällä tahdilla voitais olla koekunnossa syksyllä, umppareita pitäisi treenata ja kiintorulla ottaa käyttöön. Uhhuh. (Puhumattakaan tottiksista, joihin en viitsi edes ottaa kantaa...)

Sulolle tehtiin eka treeni helppoja hetsaustreenejä, joita ennen se sai hengailla ryhmän kanssa. Pointtina saada haukku irtoamaan. Hengailutuokio teki hyvää, ja maalimiehet kannusti Suloa hyvin, eikä sen ongelmat näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin pelkäsin. Tänään tehtiin sille valmiita ja pari avuilla. Maalimiehet yhä kannusti Suloa ilmaisuissa ja välipalkkaili sitä (haukkuja, palkkaa, lisää haukkuja, palkkaa jne). Pistot oli hyviä ja Sulo irtosi hyvin, mutta haukussa olis yhä tekemistä, ja tänään se epävarmuus tai varautuneisuus näkyi selvempänä. Lisäksi tullessaan pois ukolta Sulo oli kovinkin kiinni hajumaailmassa, mikä toki varmasti osaltaan on Sulon todistettavaa kiinnostusta sitä kohtaan, mutta se voi olla myös jonkinlaista stressistä kumpuavaa sijaiskäyttäytymistä. Lisäksi pohdintaa aiheutti Sulon hienoinen leviäminen siirtymissä; sen kanssa saisi olla tiukempi tottelemisen suhteen - Sulon mielestä ei ole aina pakko jos ei haluu, mikä on tietty vain ohjaajan leväperäisyyden seurausta. Vaatimustason korottaminen voisi myös auttaa Suloa ns. paketoitumaan ja keskittymään käsillä olevaan tehtävään.

Yritettiin Liinan kanssa läpäistä BH-koe jokunen viikko sitten, mutta yritys päättyi keskeytykseen. Ei oltu valmiita, tyhmää oli edes yrittää keskeneräisen koiran kanssa. No, jos pää on tätä mallia, sitä lähtökohtaisesti pyritään iskemään seinään - jompikumpi aina antaa periksi, pää tai seinä. En ole vielä päättänyt kumpi osoittaa rakoilun merkkejä tällä hetkellä.

Osallistuttiin myös tuossa taannoin kultapapujen koulutusleirille, tehtiin tottiksia. Ohjaajan pitäisi osata olla vähän natsimpi.

Jälkeä ollaan käyty tekemässä kahteen otteeseen. Vielä ollaan tehty nurmi/peltojälkiä. Kauden ekassa treenissä vettä satoi kaatamalla. Essi teki Liinan jäljen, Sulolle tallasin itse. Molemmilla oli n. tunnin vanhat jäljet ja kuusi keppiä. Keliolosuhteet osoittautui haastaviksi. Sulo jäljesti varmasti, mutta koko ajan metrin pari jäljen sivussa. Tienylityksen kohdalla joutui tekemään aika lailla töitä, mutta hienosti Sulo selvitti hankalan kohdan. Liinan jäljestäminen oli epävarmempaa. Molemmilta jäi yksi keppi matkalle. Meillä oli jälkiä pienellä alalla kohtuutiuhaan, ja Liinaa taisi hämätä mun lähelle Hilpalle tallaamani jälki, ja se pyrki sinne, semminkin, kun tuuli muutenkin oli painanut hajua sivuun primäärijäljestä. Olisi tietysti voinut kauden aloittaa vähän helpommallakin harjoituksella, mutta tulipahan tehtyä.

Seuraava jälkitreeni oli helpompi. Liina ajoi mun itse tekemän jäljen, jossa oli alustanvaihto pellolta metsään. Kuudesta kepistä ensimmäinen jäi peltoon; Liina vasta orientoitui jäljenajoon. Jäljen tullessa takaisin metsästä pellolle Liinalla oli hieman hankaluuksia jäljen kulkusuunnan paikantamisessa, mutta annoin sen selvittää kohdan itse, ja sen se tekikin. Sulolle Terhi oli tallannut kuuden kepin jäljen, jolta se nosti kaikki kepit.

Totteleetottelee

Pikainen treenipäivitys. Ollaan treenattu vaan oikeastaan kahdesti viikossa, torstaitreeneissä jattilassa ja näin sunnuntai-iltaisin doggiella. Lenkeillä jotain pientä. Doggien treenivuoro loppuu tähän, mutta kelit alkaa olla aika passeleita jo ulkotreeniin, ja johan siellä näkeekin, jotta emmeköhän jatka samoilla aikatauluilla ja jotakuinkin samalla kokoonpanollakin.

Liinan takamus on seuraamisissa pysynyt ihan hyvin kurissa. Essi liikkuroi meille tänään pätkän, siinäpä huomasin, että Liinalle on kova paikka odotella perusasennossa - se alkaa nopeasti tarjoamaan maahanmenoja ym, kun on niin kovin täpinöissään. Odottelun vahvistelua, kyllä se siitä. Noutotreeniä pitojen osalta, kapulan paikan tähdentämistä kulmureitten takana ja mälväämättä olemista. En ole kylläkään lähtenyt tämän enempää käsin sekaantumaan Liinan pitämisiin, vaan vahvistellut hyvästä ja jättänyt huonot vahvistamatta. Luoksetulo näyttäisi olevan hyvällä mallilla. Seuraamisten pysähdyksissä Liina meinasi unohtaa istumiset; silloin, kun tehdään pidempää pätkää ja sillä irtoaa paikka, erityisesti. Näitten vahvistelua sitten.

Sulon suhteen olen häilynyt kahden vaiheilla, yrittääkö vaiko eikö. Lähinnä sen ääntämisen takia. Nuo reenikaverit ei ole antanut luovuttaa, ihme tyyppejä. Keksivät kaikkea uutta kokeiltavaa. Kuten sanomista sille koiralle, jotta "hiljaa". Se kun hiljenee käskystä, ja hiljaisuus myös lisääntyy, kun sitä vahvistaa. Tarkkanahan sitä saa olla sen suhteen, mistä vahvistelee, mutta käytös muuttuu kun siihen kiinnittää huomiota... aika jännä.

Anni ja Elmo korkkasivat koeuransa hienolla aloykkösellä, siitä isot onnittelut ihan julkisestikin! Vaikka tiedossahan se oli, miten hienosti hyö tekee.

Koulutuksissa ja treeneissäkin käyty

Kaikennäköistä pientä matalan intensiteetin reeniä ollaan ehditty tekemään, vaikka raportointi on kovin laiskoissa kantimissa ollutkin. Ja laiskanpulskeaa ollut se harjoittelukin näin totta puhuen, mutta iloitaan nyt niistä muutamista kerroista, kun olen saanut namit pilkottua ja treeniliivin päälle puettua. Mutta ettei jotain hyvääkin; Liinan kanssa ollaan tunnetilan osalta menty paljon eteenpäin, ja Sulokin uskoo minua, ainakin ajoittain. Tosin hiljaa se ei osaa olla vieläkään, eli tuskin koskaan, ainakaan silloin kun itse niin toivoisin, mutta ei passaa tavoitella kuita taivailta sitten vissiinkään. Liinan paikkamakuuta pidän jo aika luotettavana, ja se painuu maihin kohtuu suoraan perusasennosta, eikä vääntelehdi itseään banaaniksi. Sulon toimintaan eli haistelemaan nousemiseen paikkamakuussa olen joutunut puuttumaan.

Pari viikkoa takaperin kävin SPL:n tottisseminaarissa, jossa kouluttajina olivat Hannu Liljegren ja Tommi Parviainen. Seminaari oli paitsi onnistunut naisten irtiotto arjesta, myös koirankoulutuksellisesti monia mietteitä herättävä. Koulutettavana oli monentasoisia koiria ja koirien ohjaajia, mutta samat ongelmat toistuivat monien kohdalla. Kaikkein selvimmin koulutusta ja sen etenemistä näytti näin laidalta katsottuna estävän ohjaajan omat teknisesti puutteelliset taidot. Ajoitus, se ajoitus, ja vielä kerran ajoitus. Ei ole sinällään väliä, perustuuko koulutus pelkästään positiiviseen vahvistamiseen tai sekä positiiviseen vahvistamiseen että positiiviseen rankaisuun, kuten näissä piireissä tuppaa olemaan (toki mukana on myös negatiiviset molemmat, mutta näin pääpiirteissään), oikea-aikainen palaute on kaikkein tärkeintä. Vahvisteesta ei ole hyötyä, jos se tulee myöhässä. Ei ole kyllä muuten rankustakaan. Tai voihan sitä ketjupantaa kilistellä, jos siltä tuntuu, äkkiäkös koira sellaiseenkin turtuu. Irroitusongelmainen koira ei ollut moisesta ongelmasta kuullutkaan kahden toiston ja oikea-aikaisen palautteen jälkeen. Nähtiin yksi koira, joka vajosi passiivisuuteen sille liian haastavan harjoituksen jälkeen. Sen kanssa työskentelyä ei kuitenkaan lopetettu, vaan sitä vahvisteltiin, lähinnä sosiaalisella vahvisteella joka kerta, kun se osoitti edes sinne päin oikean suuntaista käyttäytymistä. Sulo on ollut samanlaisessa tilassa, ehkä Liinakin (tosin eri syistä), joten sinällään mielenkiintoista oli kuulla kouluttajien näkemykset toimimisesta tuossa tilanteessa. Lopettaa ei voi, muutoin viesti koiralle on, että passiivisuudella pääsee pois, joten ohjaajan tulee vain tehdä selväksi se, mitä koiralta toivoo, ja vahvistaa se hyvin.

Vahvisteena käytettiin niin ruokaa, leikkiä kuin sosiaalistakin vahvistetta. Sosiaalinen vahviste ei toimi kaikentyyppisille koirille, mutta saksanpaimenkoiran tyyppisille koirille se toimii yleensä varsin hyvin. Tämän olen minäkin huomannut ja joutunut oppimaan; koiran oppimista ja erityisesti sitä tunneoppimista tehostaa huomattavan paljon se, että paitsi että palkkaan sen ns mekaanisesti ruoalla tai lelulla, pistän siinä palkitsemistilanteessa itseni likoon, ja kerron koiralle, miten äärettömän tyytyväinen siihen olen. Harva ohjaaja pystyi siinä yleisön edessä pistämään itseään likoon siten, että se tyytyväisyys olisi katsomoon asti välittynyt, mutta toisaalta, syytä kyllä olisi: jos koiralta odotetaan hyviä suorituksia tehtynä täydellä sydämellä, eikö vähintä, mitä ohjaaja voi tehdä, on antaa koiralle sama itsestään irti? (Eipä sillä, minä olen yleisön edessä jäätymisen mestari itse - "yleisön" tarvitsee sitä paitsi koostua vain kouluttajasta ja parista kaverista, ja olen jo pyörtymispisteessä. Joten pointsit kotiin kaikille, jotka siihen eteen uskaltautuivat, en tiedä olisiko minusta siihen.)

Ja olihan siellä vielä yksi asia. Nimittäin vaatiminen. Tämän termin käyttämisestä moni operantisti suuntautunut kouluttaja katsoo minua todennäköisesti vähintäänkin kieroon, mutta jollain tapaa tuonkin käsitteen sisältö ehkä avautui minulle. Jos et tyydy tarpeeksi hyvään, on pakko vaatia enemmän. Ei kai se sen kummallisempaa ole. Käytännössä; jos pyydän koiran perusasentoon, ja se tarjoaa vinoa perusasentoa, en tietenkään vahvista väärää käytöstä, joka on sinne päin, mutta ei sitä mitä halutaan. En myöskään vahvista korjaamisesta, ellen jostain syystä halua opettaa koiraa korjaamaan. Kehun ehkä, mutta sitten otetaan uusiksi, eli vaaditaan. Käytännössä eihän tämä ole muuta kuin opettamista, "vaatiminen" liittyy niihin epäonnistumisiin, joiden tulisi optimaalisesti edistyvässä koulutuksessa olla siellä 20 % hujakoilla (muistaakseni). Kouluttajan pitää kuitenkin pitää hyvin kirkkaana mielessään, miten toimii silloin, kun koira tekee virheen. Koira saa toki mahdollisuuden paikata virheensä, mutta sitä virheellistä suoritusta, pelkkää yrittämistä, ei piru vieköön vahvisteta! Tämä asia tuli esiin viime viikonlopun toisessa koulutuksessa niinikään, jossa kouluttajana oli Riikka Pulliainen. Tästähän minä omissanikin treeneissäni pauhaan pauhaamasta päästyäni - koiraa ei vahvistella vääristä käytöksistä - mutta mitä tekee arvon pauhaaja itse? Palkkaa koiraansa kun se tekee sinne päin. Sillähän saa suorituksia, jotka on sinne päin. Good enough.

Siitä Riikka Pulliaisen koulutuksesta. Kyseessä oli Keski-Suomen Bernien järjestämä tokokoulutus, johon osallistuin Liinan kanssa. Me tehtiin perusasento/seuraamistreeniä sekä noutoa. Liinan seuraamisissa on ollut ongelmana takamuksen leviäminen liikkeelle lähdöissä. Nyt ongelmana oli lisäksi keulimiset - mikä on kyllä meille oikeinkin positiivinen ongelma! Jos ottaa huomioon, että viimeiset pari vuotta olen sen kanssa lähinnä tuskaillut tunnetilaongelmien kanssa... Seuraamisissa kävi ilmi, että ongelmana on lähinnä se, että se seuraamispaikka ei ole Liinalle ihan sataprosenttisen selvä, ja se muuttaa ja korjaa perusasentoaan herkästi. Lisäksi se on kiinni mun vartaloavuissa, joiden seurauksena se kyllä korjaa asentoaan. Eli perusasentotreeniä ja yhden-kahden askeleen seuraamisia. Näiden lisäksi vielä sitten pidempiä pätkiä erikseen. Ja niitä paikallaan käännöksiä.

Noudossa näytin meidän noudon nykytilan. Liina lähtee kapulalle hyvin, ottaakin ihan oksti, mutta palauttaa hitaasti, mälvää ja jää kauaksi. Näitä kaikkia sitten pitäisi treenailla erikseen. Palautuksissa kokeiltiin mulle ihan uutta systeemiä, jossa koira jää selin ohjaajaan, kapula jätetään eteen, ja kutsutaan siitä tuomaan. Tämä toimintatapa aiheutti nopeutta palautuksiin! Mälväämiseen Riikka itse puuttuu tiukasti alusta pitäen käyttäen ihan fyysistä puuttumista, käsi kuonon ympärille. Tästä harva koira pitää, ei Liinakaan pitänyt, mutta parin toiston jälkeen se piti jo kapulaa rauhassa ja mälväämättä. Tätä kouluttaja äityi ihmettelemään, ja pääsin sanomaan, jotta "onhan se viisas ja jalo saksanpaimenkoira." Palautusasennon hieromista lyhyellä matkalla, mutta ei ole tarkoitus minun omalla liikkeelläni aikaansaada koiran tulemista lähelle, vaan se pitäisi jättää odottamaan ja istumaan, ja pyytää siitä eteen.

Pari kuvaa vielä koulutuksista, kuvat on ottanut Heli Herranen.

Noudon palautus

Liina mälvää

"Mikä tää juttu oikein on?"

Palautus laukalla - "jee, hieeno tyttö!"

Hyvä mieli, parempi treeni

Tällä kertaa näin päin. Ystävien kanssa suoritetusta pohdiskelutyöstä on hyötyä, paitsi pohdiskelijoiden mielenterveydelle, myös ihan konkreettisestikin, kun etsitään hyviä toimintatapoja ja toimivia ratkaisumalleja koiran kouluttamiseen. Jo viimeksi taisin kirjoittaa, jotta yritän noudattaa kouluttamisessani entistä paremmin omaa intuitiotani; löytää ne parhaiten koiralle ja itselle sopivat omat tavat tehdä ja viedä koulutusta eteenpäin, ne tavat, jotka välillä ovat tuntuneet olevan pahasti hukassa. En voi jatkuvasti kyseenalaistaa omaa toimintaani, vaan itseensä on joskus vain luotettava - vaikka tietäisinkin, että tämänkin asian joku toinen tekisi jollain aivan toisella tavalla.

Kouluttamisen lähtökohtana on pidettävä ensisijaisesti eläintä ominaisuuksineen ja toissijaisena kouluttajaa mieltymyksineen. Liina on herkkä ja kiltti koira, joka lukee tarkasti minua ja myös herkästi paineistuu minun toiminnastani. Paineistuminen on sen kouluttamisessa myrkkyä; se ei edistä oppimista sen enempää teknisesti kuin tunnetasollakaan. Fakta on, että yritykseni vaikuttaa Liinan tunnetilaan eivät ole viime aikoina tuottaneet toivottua lopputulosta, vaan saaneet vaan koiran paineistumaan, mistä johtui viimeviikkoinen totaalinen turhautuminen ja lamaantuminen. Oli siis tarve pysähtyä miettimään asiaa uudestaan, sillä jonkun täytyi muuttua. Yleensähän sen muuttuvan tekijän täytyy olla kouluttajan toiminta. Päätin palata "ydintehtäväämme", tottiksen syvimpään olemukseen, eli temppujen opettelemiseen ja hanskaamiseen. Tottis kun on lopulta vain kokoelma temppuja, joita koiralle opetetaan. En tiedä, kumman vaikutus on merkittävämpi, Liinan ominaisuuksien vai kouluttajan toiminnan - todennäköisesti molemmilla on ollut osansa - mutta yhtä kaikki, Liina on toiminnassaan hyvin tehtäväorientoitunut, eikä se syty minun kummallisiin leikittämisyrityksiini harjoittelutilanteessa - Liina leikkii kyllä paljon ja mielellään, mutta treenitilanteessa en ole pystynyt valjastamaan tätä halua hyödykseni. Puutteita on epäilemättä omassa toiminnassani tässä suhteessa.  Kuitenkin kolikon toisella puolella Liinalla on korkea työmoraali, laaja toiminta-alue (sillä ei keitä yli), ja minun hyväksyntä on sille tärkeää. Siinähän minulla on nippu ominaisuuksia, joista on koulutuksessa hirmuisesti hyötyä - mitä siitä, että Liinan tapauksessa leikittämisen kautta sen tunneoppimiseen vaikuttamaan pyrkiminen ei ole niin helppoa, kuin se joidenkin toisten kanssa (esim. Sulon) on.

Mitä tämä sitten tänään käytännössä tarkoitti Liinan treenien kannalta? Vastaus: keskittymistä olennaiseen - kriteeriin, onnistumisiin ja palautteeseen. Pidin kriteerin sellaisena, että Liinan oli mahdollista onnistua usein, mikä vaikutti positiivisesti sen tunnetilaan, ja kun se onnistui, kerroin sen sille, paitsi palkitsemalla (ruoalla), myös omalla äänensävylläni ja kehonkielelläni. Liina teki kolme tai neljä kierrosta, ei hirmu pitkiä, mutta ei mitään nopeita kääntymisiäkään, pysyi jatkuvasti hyvässä vireessä, pääsimme harjoituksissa tavoitteeseen, ja joka kerta halliin tullessaan ja sieltä lähtiessään Liina oli yhtä innoissaan ja hyvällä tuulella. Omistaja oli, jos mahdollista, vielä paremmalla.

Tehtiin seuraamisia alkuun. Tavoitteena oli parantaa takamuksenkäyttöä täyskäännöksissä. Kävi kuitenkin ilmi, että käännösten ongelma ei ole niinkään koiran takamuksenkäyttö, vaan ohjaajan käveleminen. Muutin sitä, ja käännökset parani huomattavasti. Niinpä. Tehtiin hyppyä. Ei puhettakaan epäröinnistä, kuten viimeksi hyppytreenissä. Liina osaa myös pysähtyä hypyn jälkeen. Paikkamakuu toisten tehdessä. Pientä ääntä irtosi alkuun, mutta hiljeni ja rauhoittui, ja makasi hienosti paikallaan häiriössä. Noudon palautusasentoja, ensin patukan, sitten Oilin damin kanssa. Liina vähän vierasti damia ensi alkuun, liekö riistanhaju syynä, mutta saatiin onnistuneita luovutuksia. Henkilöryhmä meni hienosti, ainoastaan ohjaajan toiminta olisi siinä ansainnut vähän risuja, koiran ei. BH-koemaisesti jäävät ja luoksetulo, näillä matkoilla niissä ei ongelmaa ollut.

Sulokin teki. Paikkamakuu, jossa piti puuttua ääntämiseen, mutta sitä kautta, että palkkasin sitä hiljaisuudesta. Kriteerinä oli viisi sekuntia hiljaisuutta. Hyvä uutinen on, että hiljaisuus lisääntyi. Takamus pysyi seuraamisissa kurissa. Noudon palautuksia pari, luoksetulon pysäytykset oli ok, kaukokäskyt niin ikään. Sulolla oli hyvä vire.

- - -

Tällä viikolla olen käynyt pari kertaa koirien kanssa hiihtämässä, ja Liina on saanut vetää pätkän molemmilla lenkeillä. Se vetää jo aika kivasti; tosin toisella lenkillä, joka tehtiin peräkkäisenä päivänä, vauhtia ei ollut niin paljon kuin ensimmäisenä. Liina myös reagoi kannustukseen kirimällä tahtia, ja hidastaa pyynnöstä. So far so good.

Terhi ja Laku kävivät meillä. Koko pitäjä raikasi, kun paimenet leikkivät tyylilleen uskollisesti "mitä kovempi rähinä, sen paremmat geimit." Keneenkään ei tullut reikiä. Loppulenkistä Liina kyllästyi Sulon ja Lakun otteisiin, ja turvautui minun selustan tarjoamaan suojaan.

Otettiin jokunen värisuorakuvakin :) (Jälkimmäisessä kuvassa Liinan ja Lakun ilmeet kertonevat olennaisen: toinen on täysin vakuuttunut viehätysvoimastaan, toinen ei enää jaksa yrittää oikoa tätä käsitystä, vaan poistuisi mieluummin takavasemmalle...)

Laku, Liina ja Sulo

 

Mä en haluu olla ton vieressä.

Sokerina pohjalla: Tahvo nauttii elostaan yhä estottomammin. Viimeksi makasivat sohvalla Sulon kanssa kyljikkäin, Sulo suorastaan nojasi Tahvoon. Ihmeiden aika ei siis ole ohi!

Sulo ja Tahvo

Kohti harmaan sävyjä

En minä ehkä kuitenkaan vielä luovuta. Sisuuntuminen vaatii aallonpohjalla käymistä, sekä hitusen takamukselle potkimista, tai ehkä vähän enemmänkin. Kiitos siitä asianomaiselle. Ongelmaahan ei olisi, jos joku jaksaisi edes alkeellisella tasolla suunnitella niitä tekemisiään sekä (se vaativampi osuus) vielä toteuttaakin niitä.

Ollaan kahdesti tehty noutoa Liinuskan kanssa tässä kotipihassa sitten viime purkauksen, ja vihdoin löydetty tekniikka, joka auttoi. Tai ainakin toistaiseksi on auttanut, katsotaan nyt toki mitä tuleman pitää. Käyn yhdessä Liinan kanssa jättämässä kapulan maahan, kävellään siitä parinkymmenen metrin päähän, perusasento, ja tuo-käsky. Toistoja ollaan otettu yhteensä neljä, ja kriteerit on vihdoin toteutunut:
- Liina laukkaa kapulalle
- ottaa kapulan epäröimättä suuhun
- laukkaa takaisin
Viimeisimmän toiston tein siten, että heitin kapulan, eli ei vietykään sitä yhdessä, ja siitä huolimatta, että Liina varasti, ja jouduin kutsumaan sen takaisin, se teki uudella yrittämällä hyvän suorituksen. Vauhtia ehkä aavistuksen vähemmän kuin yhdessä viedylle. Luovutusasento ei kuulu vielä tämän harjoituksen ohjelmaan, ja lisäksi palautuksen aikana saa heilua kuin heikkopäinen eli kannustaa Liiinaa tuomaan.

Sitten niihin suunnitelmiin. Aina en välittäisi suunnitelmia julkisesti tehdä, kun olen tällainen selkärangaton nilviäinen, ja saatan joustaa niistä - tällöin tapahtunutta ei tarvitsisi ainakaan julkisesti myöntää. Katsotaan, auttaisiko yleisön (kuviteltu) paine. Kaksi viikkoa, tottista joka toinen päivä, eli seitsemän treenikertaa. Tehdään ihan sitä ihteensä, eli ei pidetä mitään temppukouluja, mutta hyvällä sykkeellä ja niin, että molemmille jää joka treenistä hyvä mieli. Tavoitellaan sitä tunneoppimista. Liinaa ei tässä asiassa voi huijata, eli jos minä en ole siihen tyytyväinen, se aivan satavarmasti tietää sen, teinpä minä mitä tahansa asiaintolaa peittääkseni. Siksipä treenit pitää järjestää siten, että olen siihen tyytyväinen. Samalle päivälle max kaksi aihetta per koira. Mitä treenitapoihin tulee, yritän unohtaa kaiken sen, mitä olen eri tahoilta oppinut, miten joku asia pitäisi opettaa, tai miten jotain asiaa pitäisi yrittää korjata. Teen tasan niin, kuin minusta tämän yksilön kanssa hyvältä tuntuu, kunhan asenne on positiivis-aktiivinen. Ylimääräistä painetta välttääkseni treenaan pääsääntöisesti itsekseni, ilman arvioivia (vaikka se arviointi olisikin vain omassa päässä) silmäpareja. Yritän käydä myös kotipihan ulkopuolella. Katsotaan sitten parin viikon päästä, pitäisikö meidän käydä tasontarkistuksessa. Lisäksi pyrin rakentamaan treeniin selkeämpää rytmitystä: aloitus - varsinainen treeni - lopetus. Aloituksessa vireen nostatus, treenissä yhden aiheen kanssa ne toistot, mitä nyt otetaan, loppuun jotain vauhdikasta, joka jättää koiralle sen tunteen, miten mukavaa tämä on, ja miten kurja onkaan lopettaa ihan kesken kaiken.

Väittäisin, että täytyy olla jotain, mitä me ollaan Liinan kanssa tehty oikein, sillä se nousee kyllä tietäessään pääsevänsä tekemään. Tähän vielä joku selkeä merkkisana - tokihan minä sille höpöttelen treenaamaan lähtiessä, mutta voisin pyrkiä höpöttämään selkeästi jotain tiettyä sanaa. Treeniaiheitahan meillä riittää, mutta erityisesti lopetusta pitää parantaa, mikä liittyy tietty ihan siihen tottissuoritukseenkin, jos ajatellaan loppuliikkeenä käytettävän esim. eteenmenoa. Eteenmeno ei ole Liinalle nykyisellään niin palkitseva kuin se voisi olla tai kuin se ideaalina olisi, joten jatketaan yhä tunnepuolella, ja rakennetaan sille sitä fiilistä. Pannasta kiinni, loppupalkkaesineen heitto, sekunti, kaksi, koira irti "eteen"-käskyllä. Kun fiilis ihan pelkästään tähän on hyvä, perusasento ja eteen, seuraavaksi pari askelta seuraamista ja eteen. Kun ja jos tämä edistyy toivotunlaisesti, esineen voisi viedä valmiiksi, tehdä treenin, ja lopuksi vapauttaa koira loppupalkalle. Tässä ei vielä olla, joten katsotaan miten käypi. Ainakin tätä tullaan varmasti joka treenissä tekemään.

Muita aiheita Liinan kanssa:
- nouto yhä. Jatketaan vauhdin kanssa, lisäksi tehdään erikseen luovutusasentoharjoituksia. Taidan kuitenkin tehdä niin, että vaihdan luovutusharjoituksiin kapulan sijaan jonkun toisen esineen.
- Seuraaminen. Se on mun mielestä ihan vietillisestikin hyvällä mallilla ainakin pääsääntöisesti, joten pyrin pitämään sen siellä. Pitää kuitenkin malttaa lukea koiraa ja hakea niitä onnistumisia, me ei taideta olla vielä siellä, että voitaisiin vetää bh-kokeen seuraamiskaavio kahdesti läpi ilman vireen lopahtamista. Erityisesti treenataan täyskäännöksiä ja takamuksen nopeaa liikkumista, sekä juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtymistä siten, että takamus ei heilahda sivulle.
- asennot. Vietti-istumiset ja -maahanmenot (seisomisetkin) sekä samat seuraamisesta.
- hyppy. Tähän tarvitaan vielä melko paljon toistoja sekä itseluottamusta sekä koiralle että ohjaajalle.

Palkkana tulen käyttämään sekä ruokaa että leikkiä. Ensinmainittua todennäköisesti enemmän, pitää vain muistaa se, että ruoallakin saa tässä tapauksessa leikkiä, ja ollaanhan me niin tehtykin. Loppupalkkana kuitenkin leikki, sekä tietyt treenit, esim. nuo asentoharjoitukset, voisi olla parempi pelkällä leikkipalkalla. Katsotaan, en lyö mitään lukkoon tämän suhteen.

Sulonkin kanssa treenataan totta kai. Joudun kuitenkin tässä vaiheessa tunnustamaan kapasiteettini rajat, enkä laadi sille tällä tarkkuudella suunnitelmia. Muutamia perusjuonenkulkuja toki on Sulonkin suhteen selvillä, merkittävimpänä yhä se, että älämölöä ei pidetä. Kokonaan hiljaiseksi en sitä saa, mutta sitä mölinää en kyllä kuuntele - toki oma mokani on se, että aika paljon olen näin tehnyt. Muutoin Sulo harjoittelee tottisliikkeitä sekä takamuksen suorana pitämistä. Ehkä me niitä tokoliikkeitäkin vähän tehdään.

Tottiksia

Taas on omienkin koirien koulutusta edistetty, pienin askelin, mutta kuitenkin.

Viikko sitten sunnuntaina oli sen verran kylmä, etten viitsinyt pitää koiria autossa odottamassa omaa vuoroaan. Joten otin doggietreeneihin koirien lampaantaljan mukaan ja levitin sen hallin seinustalle odotuspaikaksi. Sopivasti tytöt oli vähän myöhässä aloituksesta, joten pääsin harjoittelemaan vähän vähemmän häiriöisessä ympäristössä sitä, että toinen tekee, ja toinen odottaa. Matto-käskyyn sisäänajoa ollaan tehty kotona, tosin vihje ei ollut ihan vielä selkärangassa, mutta pienellä avustuksella koirat osasi käydä taljan päälle maaten. Aloitettiin merkkitreenillä; toinen odotti ja toinen teki. Merkille menosta naksuttelua. Tämä on edistynyt molemmilla, vaikka jossain vaiheessa koko merkin sheippaaminen tuntui ihan toivottamalta prosessilta. Palkkasin odottavaa osapuolta alkuun joka kerran, kun palkkasin tekevääkin. Hienosti Sulo ja Liina hoksasi, mikä on homma juoni. Niissä liikkeissä, joissa oli enemmän vauhtia ja etäisyyttä, paikalla pysytteleminen kävi vaikeammaksi, mutta ihan kunnialla me saatiin treenit vedettyä läpi kuitenkin. En ollut koko kaksituntista; koirat alkoi selvästi väsyä, vaikka selvästi yli puolet ajasta menikin odotteluun, oli siinä niin paljon seurattavaa, että selvästi alkoi loppua kohti keskittyminen herpaantumaan.

Sulon seuraamisen poikittaminen on vähän parantunut, ainakin tarkkailevien silmäparien arvion mukaan. Sille on naksuteltu oikeasta paikasta ja takamuksen liikuttamisesta. Luoksetulon pysäytyksiä tehtiin, ensin aiheuttamalla eli namia viskomalla ja sitten vasta pysähdyksestä palkkaamalla. Jäävät myös läpi, oli ok.

Liina teki seuraamista, suoraa ja käännöksiä. Ihan ok, ei paras mahdollinen vire kuitenkaan. Jäävät meni oikein kaikki eka yrittämällä! Noutoa tehtiin, kapulan nostamista mulle käteen sekä eteen istumista. Etäisyyttä Liina ottaa turhankin paljon. Lisäksi Sulo toi tähän harjoitukseen oman sulomaisen häiriöelementtinsä huutelemalla kehän laidalta ja tulemalla suurin piirtein joka toisella toistolla tarkistamaan, olisiko tämä "tuo" hälle tarkoitettu. En kuitenkaan hermostunut yhtään, joten pointsit mulle tästä.

Hauska huomata, että mun koirat kykenee tähän. Ja harjoituksella tietty paremmin. Vaatii ohjaajalta vähän enemmän keskittymistä siihen, mihin kumpaisenkin kanssa aina jäätiin, minkä käskyn antaa ja mitä se toinen ehtii siinä välissä touhuamaan ("Liina paikka, eikun istu, Sulo maahan, eikun matto, hyvä poika siinä matto, maahan nyt, sit paikka, LIINA MIHIN SÄ NYT LUULET MENEVÄSI, SULO SE MATTO, jne). Operanttia höpöttämistä ja äänenkorottamista koiralle vai miten se nyt meni...

Liinan kanssa olen yrittänyt leikin laatua parantaa kahden lelun avulla. Alustavat tulokset ovat lupaavia, mutta palaan asian raportointiin sitten, kun ollaan enemmän ehditty tekemään muutakin kuin risujen repimistä metsässä. Sekin on kyllä ihan kivaa.

Torstaina jattilassa. Hirveästi en ehtinyt omia reenimään, ja kylmäkin oli. Sulo ei kyennyt tekemään mitään takki päällä. Liinaa takki ei haitannut, ja se esitti oikein pätevää seuraamista, ja luoksetulotkin oli vauhdikkaita. Seuraamisen täyskäännöksessä on vielä työstettävää, muuten kontakti ja vire säilyi kivasti pidemmälläkin pätkällä.

Seuraamisharjoituksia

Seuraaminen on ollut tämän viikon sana sekä omien koirien että muille vetämissäni treeneissä. En tiedä, kyllästyvätkö tokoryhmäläiseni painoarvoon, jonka seuraamisliikkeelle annan. Nähdäkseni kuitenkin huono seuraaminen kostautuu tosi monessa liikkeessä, joten sitä on syytäkin treenata hyvin. Seuraamisessa pitäisi mielestäni aina huolehtia koiran oikeasta mielentilasta. Seuraamisen opetan itse perusasennon kautta yksi askel kerrallaan -menetelmällä. Sulo on opetellut seuraamisen rinnan päällä houkutuskättä seuraten (paremmasta en tuolloin tiennyt - en suosittele tekniikkaa), Liina imuutustekniikalla sekä kosketuskepin avustuksella, todellinen sekatekniikalla opetettu koira siis. Sulon kanssa tajusin ensimmäisten möllitokojen jälkeen, että kontaktin lipsumisella on oltava joku seuraus, joku, jolla on koiralle merkitystä. "Hei, täällä" tms ei ole puuttumista vaan houkuttelua, ja käytännössä palkitsee koiran kontaktin tippumisesta. Vaihtoehtoina on siis 1) älä tee mitään (jatka kävelyä), odota, että koira oma-aloitteisesti tarjoaa kontaktia uudelleen, ja palkkaa se siitä, 2) keskeytä treeni ja yritä uudelleen, palkkaa, kun kriteeri on ylittynyt (kriteeri = katkeamaton kontakti x määrän askeleita aikana) 3) pakote eli pos rankku. Pakotetta jos käyttää, pitää ymmärtää, että pakotteen on merkittävä jotain koiralle. Käytännössä satunnainen nyppäisy ei yleensä koiralle kerro mistään muusta kuin ohjaajan epäjohdonmukaisuudesta, joten koira pitäisi opettaa aktivoitumaan pakotteen jälkeen - toisaalta pakotteen tulee olla voimakkuudeltaan tarpeeksi epämiellyttävä ja oikea-aikaisesti annettu, jotta se todella muuttaa koiran toimintaa. Itse olen päätynyt olemaan käyttämättä pakotteita seuraamisliikkeessä, joten edellä antamani kuvaus toimintaperiaatteesta voi olla epätäydellinen, kun en ole aiheeseen syvällisesti perehtynyt.

Seuraamisen treenaamisessa kannattaa käyttää mielikuvitusta, ja muunnella harjoituksia. Itse käytän koiran mielentilan mukaan vaihtelevasti lelu- ja ruokapalkkaa, joskus pelkkää vapautusta. Vaihtelen seuraamismatkoja jatkuvasti myös Sulolla, joka on jo kokeneempi koira. Välillä palkka tulee 1, välillä 5, välillä 10, välillä 50 askeleen seuraamisesta. Ja kaikkea tältä väliltä.Välillä harjoittelen askelsiirtymiä ja käännöksiä. Kokeeseen tähdättäessä nyrkkisääntö on, että koiran pitäisi treeneissä selvitä kokeen seuraamismatkasta ilman välipalkkauksia helposti. Jos ohjaaja joutuu treeneissä jatkuvasti puuttumaan koiran käyttäytymiseen seuraamiskaavion aikana, voi olla melkein varma, että kokeessa tulee ongelmia. Tämän vuoksi nuoren koiran kanssa kokeisiin tähdättäessä kannattaa olla kärsivällinen.

Jos ohjaaja siirtyy liian nopeasti harjoittelemaan liian pitkiä matkoja, tuloksena on todennäköisesti huonovireinen seuraaminen. Vippaskonsteja ei oikein ole; tällöin virettä ja kestoa seuraamiseen on vain alettava rakentamaan uudelleen. Kun harjoitusta aletaan tekemään, koira pitäisi saada positiivisesti odottavalle kannalle, jossa se on innostunut tekemään treeniä. Koira pitää palkata hyvävireisestä suorituksesta - jos se ei ole kuin kaksi askelta seuraamista, sitten se palkataan kahdesta askeleesta. Kun koira osaa kävellä suoraan 5-10 askelta, on viimeistään syytä ruveta harjoittelemaan käännöksiä ja erityisesti takapään käyttöä. Käännökset ovat uusi kriteeri, joten muiden kriteerien osalta on harjoitusta mahdollisesti tarpeen helpottaa - ottaa esim. apuvälineet, kosketuskeppi tai imuutuskäsi, uudelleen avuksi. Ja hidastaa kävelyä käännöksissä. Takamuksen treenaamista voi helpottaa opettamalla koira nousemaan etujaloillaan korokkeen päälle, ja kiertämään sitä etuosansa ympäri. Lisäksi käännöksiä kannattaa harjoitella paikallaan esim. imuutellen. Apusilmät ovat takapäänkäyttötreeneissä suuri apu, ja avustajat voivat esim. naksuttaa, kun koira käyttää takamustaan. Kun takamuksenkäyttöä aletaa hakemaan, ei kannata pitää liian montaa kriteeriä kerrallaan, vaan alussa riittää, että koira ylipäänsä käyttää takamustaan. Sen ei välttämättä tarvitse olla täydellisen suora, kunhan se yrittää. Pikkuhiljaa kriteeriä nostetaan.

* * *

Seuraamista ollut ohjelmassa siis meilläkin, tottista treenailtiin molempien voimin keskiviikkona Tikiksellä ja torstaina Sulon kanssa jattilassa. Liina on ollut tärpeillään tämän viikon ja jäänyt sivuun hallitreeneistä. Sulon kanssa vietettiin torstain treeneissä laatuaikaa keskenämme, luulen sen arvostaneen! Se nimittäin tuli seuraavana yönä aamuksi mun viereen nukkumaan sänkyyn, se tekee sitä nykyään tosi harvoin, ja jos sängyssä joku meidän kanssa ylipäänsä on, se on sitten yleensä Liina. (Juu, meillä koirat saa nukkua sängyssä jos haluavat. Äitini kauhistelee pöpöjä, mutta pieni altistus pöpöille - sikäli kun niitä koirissa on yhtään sen enempää kuin meissäkään - tekee vain hyvää immuunipuolustukselle ;) )

Sulon kanssa ollaan jatkettu takapaankäyttötreeniä. Tähän olen tarvinnut ulkopuolista silmäparia kertomaan, milloin palkata. Käännöksissä takapäänkäyttö on ilmeisesti edistynyt, nyt ollaankin tehty sitten vasemmalle volttaamista. Tässäkin takapään oikea paikka on alkanut löytyä, mutta suoralla asento yhä aukeaa. Jatkamme vasempaan volttaamista, uraa kuitenkin loiventaen, josko se alkaisi yleistymään.

Lisäksi Sulon kanssa ollaan tehty muutamat eteenmenot. Sulo irtoaa hyvin, mutta alkaa sitten loppumatkasta etsimään palloa silmillään, ja mutkittelee. Pidempää matkaa, rutiinia rutiinia tähän. Lisäksi noutoa. Sulo huutaa lähtiessään, mutta palautukset on tullut laukalla. Torstaina hallilla palkattuani Sulon leikillä se yhtäkkiä äkkäsi seinän toisella puolella olevan muita, ja se veti hirveät kilarit aiheesta. Sain sen rauhoittumaan ja perusasentoon, jossa tehtiin lyhyt vastaehdollistamissessio, eli katso/kuuntele toisten kenttien suuntaan -> namppa. Tähän loppui vahtiminen.

Liina teki keskiviikkona seuraamista. Liina jaksoi keskittyä uudessa paikassa ja uusista ihmisistä sekä "kuunkierron" aiheuttamasta kiinnostuksesta hajuihin huolimatta hienosti työntekoon, ja palkkautui leikistäkin. Tehtiin suoraa seuraamista 5-10 askelta, ja henkilöryhmää. Ensimmäisen kerran henkilöryhmään mentäessä sortui haistelemaan, otettiin uusi lähestyminen samaan ihmiseen, ja kun jätti sikseen, palkka. Seuraavassa toistossa Liina keskittyi enemmän tassujen paleltumiseen kuin tekemiseen, mutta sain sen vähäksi aikaa unohtamaan kylmän, ja saatiin aikaan vielä yksi onnistunut toisto henkilöryhmästä. Loppuun eteenmeno avustajan viemälle palkalle. Liina ei vaan yhtään hetsautunut lähtemään, irtosi kuitenkin, mutta laiskahkosti.

Virheitä korjaamassa

Kotipihassa ollaan treenailtu vähän tottista, sekä Sulon kanssa hallilla. Onhan tämä yksikseen treenaaminen vähän haasteellista välillä, etenkin, kun ei olla doggien hallivuorollakaan ehditty vähään aikaan käymään. Ei välttämättä osaa kiinnittää huomiotaan olennaisiin asioihin. Yritänkin ajatella, että jos itse olisin oma koulutusohjaajani, mitä sanoisin? Yleensä ne asiat, joista esim. kokeissa on huomautettu, ei ole tullut mulle yllätyksenä, joten sinällään voisin olla hyväkin koulutusohjaaja itselleni. Niitä virheitä pitäisi vain korjata sitten. Kun virheen on huomannut, pitäisi lakata vahvistamasta väärää käytöstä. Väärä käytös vahvistuu jo sillä, että koira tekee sitä. Joten kulloisenkin treenin kriteeri pitäisi asettaa siten, että pääsee vahvistamaan oikeaa käytöstä. Jos näyttää siltä, että siihen teemaan, mitä on ajatellut etukäteen tehtäväksi, ei päästäkään sillä kertaa käsiksi, mitä siitä. Pitäisi uskaltaa olla joustava.

Minä esimerkiksi tiedän varsin hyvin, että Sulo poikittaa seuraamisessa. Uskottelen itselleni, että saan sen korjattua sitten, kun vaan alan tehdä sitä. Mutta sitä ennen pitäisi treenata sitä pitkää suoraa. Ja jääviä. Ei voi montaa asiaa kouluttaa yhtä aikaa. Mutta kuinka hölmöä on antaa koiran toteuttaa väärää käytöstä ihan tietoisesti? Jos menisin ulkopuolisen kouluttajan koulutukseen, ja hän sanoisi, että korjataanpa tuon sun koirasi poikitusta, olisin varmaan ihan "joo mä tiedän, ja mä tiedän kyllä miten sitä korjataan." Kuinka tyhmäksi ihminen siinä itsensä tekisi? (Ei kyllä mitään uutta allekirjoittaneen tapauksessa.) Joten, nyt tartutaan niihin ongelmiin tuoreeltaan - olkoon se vaikka tämän alkaneen vuoden agenda. Tosin siinähän meillä sitä työnsarkaa sitten riittääkin, saapi nähdä, missä vaiheessa päästään liikkeisiin käsiksi...

Sulo ei seuraamisessa tällä hetkellä käytä takamustaan erityisen tehokkaasti, ja se vaatii multa voimakkaita vartaloapuja, että se siirtäisi pyllyään taakse-oikealle siitä kenotusasennosta. Joten tämä on ensimmäinen asia meidän to-do-listalla. Kriteerinä liike, joka tapahtuu mahdollisimman pienestä avusta, ja jossain vaiheessa toivottavasti ilman apua. Eli että Sulo osaisi korjata itse.

Toinen asia on se iänikuinen ääntäminen. Sulo on pitkään tarjonnut haukkumista kahden sarjoissa, eli tyyliin hau-hau (tauko) hau-hau (tauko) jne. Nyt olen vahvistanut sitä kolmatta ennen taukoa, silloin kun sellainen on tullut. Treenin aluksi haukku yhä vain irtoaa nihkeästi. Tavoitteena on siis saattaa ääntäminen enemmän tai vähemmän ärsykekontrolliin. Todennäköisesti vähemmän, sillä haukkumistahan ei kiinteänä käytöksenä voi saada täydelliseen ärsykekontrolliin. Tämän takia operantit kouluttajat suosivat ns keinotekoisia käytöksiä ilmaisukäytöksinä. Toisaalta, eihän esim. maahanmenoakaan voi saada ärsykekontrolliin yhtään sen enempää, sillä kyllä koira sitä esittää muutoinkin. Vai ajattelenko ihan kummasti?

Liina on harjoitellut seuraamista. Sitten me ollaan leikitty. Olen alkanut olevinani taas pistää merkille, että löytymään alkanut vire on osoittanut lopahtamisen merkkejä. En tiedä. Liina haluaa sen pallon tai lelun itselleen ja taistelee siitä kyllä, mutta se ei tule aktiivisesti tarjoamaan mulle sitä sen voitettuaan, vaan jää lussuttamaan sitä jokseenkin apaattisena. En oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä; odottaa, että Liina itse aktivoituisi, houkutella se luokse ja leikkiä uudestaan, vai vähän härkkiä siihen sitä "no voi hemmetti"-asennetta? Itse tekeminen, siis ne liikkeet, on kuitenkin ollut hyvän tuntuisia. Oikeastaan me kohta alettaisiin olla ehkä BH-koevalmiita, jos uskaltaisin luottaa tuohon seuraamiseen. Vireen pitäisi säilyä ja yritystä olla, vaikkei palkkaa kuuluiskaan. Joten kyllä me vielä harjoitellaan ja varmistellaan, erityisesti pitäisi tehdä paljon vieraissa paikoissa ja häiriössä. Varsinaisista koeliikkeistä noutokapulan palautuksia ollaan tehty. Voisin varmaankin ajoittaa naksun/kehun jo siihen, kun Liina tarttuu kapulaan, ja siitä ruveta rukkaamaan ajoitusta.

Tässä korjaamisessa, tai uuden opettamisessa, tai oikeastaan kaikessa kouluttamisessa tulisi jatkuvasti tarkkailla sitä, meneekö koulutus eteenpäin. Jos teet kaiken oikein, koulutuksen pitäisi edetä nopeasti. Jos et tee kaikkea oikein, koulutus etenee hitaammin. Jos et tee mitään oikein, koulutus ei etene. Tämän kun tajuaisi, eikä vain juuttuisi siihen, että "kyllä se käytös muuttuu kun tästä tehdään vain tarpeeksi toistoja". Ei se harjoittelu, vaan hyvä harjoittelu.

Se haukkuu sittenkin!

Ohhoh, mitä tapahtuikaan tänä iltana. Liina turhautui ja haukkui! (*tähän sellainen shock-hymiö*) Okei, ei suoraan mulle, mutta kuitenkin. Liina oli tarhassa, kun pelasin Sulon kanssa jalkapallolla, ja tein harhautuksia (onneksi tästä ei ole kuvamateriaalia todisteena), ja Liina kai sitten huusi Sulolle "ota se! No ota se jo! NYT SE MENEE, SAAKELI!" Ja olipa muuten kumea haukku mun pikkutytöllä. Juu en minä sitä omine hyvineni yhäkään saa siihen määrään turhautumaan, että se haukkumaan alkaisi, mutta kyllä siellä jotain palasia on Liinan pääkopassa alkanut liikahdella eri asentoihin. Joku voi olla sitä mieltä, että tämä ei pelkästään hyvä asia ole, ja kyllähän se tarkoittaa mm. sitä, että se saalisvimman kasvaminen heijastuu myös lisääntyneeseen riistaintoisuuteen (Liina on oppinut, että jäniksenjälki voi tarkoittaa mahdollisuutta ajolle pääsemiseen), mutta kiistämätön tosiasia on myös se, että tämä antaa mulle ihan uusia työkaluja koulutuksessa.

Pitkähköä treenitaukoa ollaan päätetty. Oma motivaatio ei yhäkään ole ihan huipussaan, mutta sitä on kasvattanut sen huomaaminen, että tauko on tehnyt meille kaikille tasapuolisesti hyvää. Omassa kouluttamisessa ei ole ollut jumissa siihen, mitä teki ja suunnitteli eilen, ja on pystynyt myös sitä tekemistään katsomaan vähän kriittisemmin, pystynyt jopa keksimään ratkaisuja joihinkin mieltä painaneisiin ongelmakohtiin.

Ollaan tehty lähinnä tottisliikkeitä. Tänään palkkailin pelkästään sillä Liinan turhauman aiheuttaneella jalkapallolla, eilen ja toissailtana tehtiin nakkireeniä. Sulolle lähinnä rutiinia ja vähän ketjuttamista. Ääntelyyn olen ottanut nyt sellaisen lähestymistavan, että jos Sulo huutaa, se sitten saa huutaa. Eli epämääräisen älämölön pitäminen johtaa siihen, että haukutan sitä. Tänään ei kyllä tällä taktiikalla päästy ihan tavoitteeseen, eli tasaiseen matalaan haukkuun, kun Sulo otti siitä pallosta kieppiä. Mutta haukku on alkanut irrota paremmin, ja Sulo älyää myös jatkaa haukkumista ilman eri käskyä. En tiedä vielä johtaako tämä tapa mihinkään, mutta aion katsoa tietä vielä vähän matkaa.

Liina on tehnyt tottisliikkeitä niinikään. Seuraamista pääasiassa, lähinnä kestoa ja virettä sekä haettu tarkkuutta käännöksiin. Liinan pitää alkaa kestää korjaamista (tarkoittaen minun tapauksessa lähinnä sitä, että se joutuu yrittämään samaa hommaa ehkä useammankin kerran, ennen kuin se saa palkan, ilman, että helpotan tehtävää) ja palkan määrän vähentymistä. So far so good. Lähinnä tämänkaltaisen harjoittelun on mahdollistanut se, että Liinan vire on alkanut kauttaaltaan nousta. Yhä treenisessiot kuitenkin kannattaa pitää sen kanssa lyhyinä, asia, joka tuppaa multa säännöllisesti unohtumaan. Tänään Liina palkkautui jalkapallosta erinomaisesti. Tarkkuus tosin kärsi, mutta kaikkea ei vissiin voi saada kerralla.

Liinan nouto on aiheuttanut mulle vähän harmaita hiuksia, ainakin ajatuksen tasolla. Palautus on yhä hidas, ja Liina on kummasti alkanut epäröimään sitä kapulan ottamista. Nyt taisin tajuta, mistä hommassa kiikastaa. Tein yhden palautusharjoituksen siten, että jätin Liinan istumaan kapula suussa, ja kutsuin siitä luokse. Tuli laukalla ja tiiviisti lähelle. Sitten tein palautuksia niin, että heitin kapulan ihan lähelle ja pyysin tuomaan. Liina meni kapulalle vauhdilla, mutta siinä kapulan nostamisessa alkoi epäröimään, otti kuitenkin, toi mulle päin (hitaasti), ja meni maahan! Se raasu siis miettii, pitäisikö kapulakin ilmaista maahan menemällä... Tähän ollaan lääkkeenä vahvisteltu vain sitä palautusasentoa (edessä istuen) ja tehty noutoja lyhyestä matkasta. Katsotaan miten meille käy. Kahden eri päivän treenisession perusteella näyttäisi siltä, että käytös on vahvistunut, ja Liina on alkanut tarttua kapulaan epäröimättä. Jatkamme harjoituksia.

Muutama kuva mitenkään aiheeseen liittymättömästi. Me ollaan saatu lunta, ja on kivempi kuvailla. Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta koittakaapa kestää...

Sulo ja Liina leikkii kukkulan kuningasta

Catch me if you can!

Tassuttelua

Hammastelua

Liina löysi aamupalaa; kalanraadon. On se vaan aloitteellinen neiti. Suloa kiinnostaa vaan kepit.

Lopuksi vielä linkkivinkki hevosten käsittelyyn liittyen. Pätee nähdäkseni tällaisenaan koiriinkin. Voisin allekirjoittaa kaiken kirjoituksessa sanotun.

Menneitä tottisteluja

Ollaan treenattu tottista ja tehty temppuja doggie-treeneissä.

Liinan kanssa on tehty seuraamista, jääviä, paikkamakuuta, eteenmenoja, noutoa, luoksetuloja. Liina on aika hauska, kun se on tottiksessa niin tosissaan, ja arpoo koko ajan, mitä sen pitäisi tehdä - jos on tehty ensin jääviä, ja sitten seuraamista perään, se saattaa ottaa oma-aloitteisesti jonkun asennon sennäköisenä, että "tätäkö halusit?"

Istu-maahan erottelu jäävissä yhä vähän vaiheessa. Jos tekee ensin istumisen, maahanmenokin meinaa jäädä istumiseksi. Seuraaminen kehittyy pikkuhiljaa koko ajan. Ollaan tehty mm. pitkää pätkää, johon täyskäännös loppuun, ja siitä palkkaus. Täyskäännöksestä ehkä se viimeinen pyllyn liikautus jää uupumaan vielä. Henkilöryhmätreenit on mennyt kivasti eteenpäin, ei häiriinny juurikaan ihmisistä. Eteenmenoja yritetään muistaa tehdä joka kenttätreenin yhteydessä. Paikkamakuita niin ikään, häiriöitä on ollut enemmän ja vähemmän joka kerta. Kerran se on tainnut nousta haistelemaan jotain maasta, muuten pysynyt ihan hyvin häiriössäkin. Käyn palkkaamassa sitä epäsäännöllisesti häiriöiden jälkeen.

Lisäksi BH-kokeen kaupunkiosuutta silmällä pitäen ollaan harjoiteltu pari kertaa kiinnisidottuna istumassa odottamista häiriössä, ja käyty kävelemässä treenien jälkeen kaupungissa. Ollaan jopa ohiteltu niitä toisia koiria, ja yksin ohitukset sujuu Liinan kanssa ihan mallikkaasti. Kaksin Sulon kanssa ne on astetta haastavampia hallinnoida, kun Sulo on vähän jästipää. Sulohan ei sinällään kiinnostu toisista koirista, mutta jos Sulo kuuroutuu mulle, Liinakin kuuroutuu, ja muuttuu samalla epävarmaksi. Joten ehkäpä Sulonkin kanssa pitäisi muistutella näitä ohitusjuttuja ihan kahdestaan?

Sulon kanssa ollaan tehty ylläpitotreeniä; seuraamista, henkilöryhmää, paikkamakuita, jääviä, noutoja... Noutojen palautuksiin on ehkä tullut vähän vauhtia. Sulon kanssa on ollut kiva treenata, mun mielestä meidän suhde on viimeisen vuoden aikana mennyt ison harppauksen eteenpäin. Olen oppinut leikkimään koirieni kanssa paremmin ja siten, että se on oikeasti palkitsevaa koiralle, ja samalla olen selkeyttänyt omaa toimintaani ja kriteerin asetteluani, minkä seurauksena Sulokin on ruvennut toimimaan mun mielestä paremmin.

Liinan temppuagility on jatkunut lähinnä sillä pujottelulla. Ekan välin hakemista ollaan tehty lähinnä, vähän niitä muitakin. Kyllä se jotain on tästä hoksannut, ja tykkää kovasti tästä aivopähkinöinnistä.

Tokopäivitys

Päivitysrintamalla on treenien suhteen ollut kovin hiljaista, mutta ollaan me silti treenattu. Tottelevaisuutta lähinnä, ei tuolla metsässä mitään nenäjuttuja näe tehdä, enkä viikonloppuisin ole valitettavasti ehtinyt. Koirat, Liina etenkin, kuitenkin ilmiselvästi kaipaisi niitä nenähommia, sillä kun on ollut virtaa ihan riittävästi.

Liinaa mun pitäisi vissiinkin vähän ahkerammin hieroa ja venytellä. Se kirputtelee paljon selkäänsä, ja pyytää usein mua rapsuttamaa takamustaan. Aiemmin viikollahuolestuin, sillä Liina ei aamulla olisi halunnut lainkaan nousta ylös tai laskeutua rappusia, tai lähteä lenkille. Käytiin me postilaatikolla, ja sillä reissulla se kävi rähisemässä naapurin vanhalle urokselle, mistä päättelin, että ei se varmaan ihan kuolemankielissä ole. Mitään aristusta, turvotusta en havainnut, enkä ontumistakaan sen puoleen, Liina ei vain halunnut liikkua. Jätin koirat päiväksi sisälle, ja illalla Liina oli ihan normaali oma itsensä. Liekö lihakset kylmettynyt ja mennyt jökkiin, kun edellisenä iltana oli ollut melkein koko illan pihalla.

Sulo taas ontuu tai arkoo toista etujalkaansa, vaihteeksi. Tarvitseeko kertoakaan, että minun kopelointitaidoilla siitä ei löydy mitään. Seuraamme tilannetta.

Sitten niihin tokoihin.

Liina

Liinan kanssa ollaan jatkettu seuraamisten ja jäävien kanssa, lisäksi se on tehnyt noutoa, luoksetuloa, eteenmenoa ja hyppyä nyt ainakin. Lisäksi doggiella jatkettiin pujotteluharjoittelua. Myös paikkamakuuta häiriössä ollaan tehty. Höytiällä käytiin treenaamassa myös, ja kokeiltiin sitä tunnaria, jonka kohdalta poistettiin rasti sarakkeesta "osataan tämä" ;)

Seuraamisen edistymiseen olen varsin tyytyväinen, pyllyn pyöritys kehittyy treeni treeniltä. Myös täyskäännökset liikkeestä alkaa sujua. Nyt olisikin treenissä pitkä seuraamispätkä+täyskäännös, josta palkka. Isoin ongelma, mikä seuraamisessa aika ajoin ilmenee, on jätättäminen. Tein maanantain tokojen yhteydessä korkean vahvistetiheyden treenin, eli jokaisesta oikeasta palkka, mikä toimi ihan hyvin. Myös henkilöryhmätreeni tehtiin maanantaina, ja Liina oli viimeisen päälle pätevä tässä. Viikkoa ennen tehtiin häiriöseuraamista toisten koirien ympäri, joka oli haastavaa, mutta palkkion ajoitus auttoi unohtamaan toiset. Toivoisin vielä Liinan tarjoavan seuraamista aktiivisemmin, ja reagoivan vihjeeseen häiriössä nopeammin. Ylipäänsä meillä on tekemistä tuossa reagoimisnopeudessa häiriössä; todennäköisesti sen harjoitteleminen minkä tahansa liikkeen suhteen varmaan auttaisi yleistämään tätä.

Paikkamakuun häiriönsieto on kehittynyt, mutta nähtävästi vielä ylitsepääsemätön häiriö Liinalle on hermostuneisuuttaan ääntelevä kaveri, joka vissiinkin herättää Liinassa pienen poliisin. Tein muille ryhmäläisille luoksepäästävyyksiä ja makuutin Liinaa samalla, kun se nousi ylös ja katseli tämän ääntä pitävän koiran suuntaan. Ehdin käydä laittamassa Liinan uudestaan maahan ennen kuin se lähti mihinkään, jonka jälkeen se pysyi ihan nätisti.

Nouto on Liinalla periaatteessa ihan hyvällä mallilla, mutta sitä vauhtia on haettu lähinnä palautukseen. Tein sitä maanantaina kentän vieressä lumella, jossa oli vähemmän liukasta, mutta ensi alkuun hajut meinasi vetää Liinaa puoleensa ja tehtävä unohtua. Hetsasin noutokapulaan ja sain vauhtia vähän enemmän ja häiriöt unohtumaan.

Eteenmenoja ollaan tehty jokusen kerran. Olen yrittänyt ketjuttaa liikkeestä maahan + luoksetulo, palkan jättö, takaisin ja eteen. Eteenmeno ei ole ehkä ihan tarpeeksi voimakas; Liina ehtii ehkä unohtaa sen eteenmenopalkan, joten sille voisi tehdä voimaakkaammilla mielikuvilla sitä vielä.

Pujotteluharjoitukset jatkuivat doggiella, lisäksi siellä harjoiteltiin hyppyä ja merkille menoa. Mulle taisi olla itselle aika epäselvä se kriteeri merkillemenon suhteen, eikä koirankaan toiminta näin ollen järin loogista ollut. Päätin siis ensin tehdä merkinkiertoja, joista sitten pari kertaa tehtiin seiso merkille. Alkoi paranemaan huomattavasti.

Hyppyyn Liinalla on kova into, ja osaa se seisahtuakin ihan hyvin. Pitää vielä sitä omaa käskytyksen ajoitusta hioa, jotta seisahtuminen ainakin näyttäisi napakalta.

Sulo

Sulon kanssa ollaan tehty häiriötreeninä erilaisia paikallapysymis- ja seuraamisharjoituksia. Sulo kerää tietyissä tilanteissa kierroksia muista koirista, mutta selkeä ohjeistus näissä tilanteissa auttaa sitä hyvin hillitsemään itseään. Ollaan ketjutettu avoimen luokan tokoliikkeitä vähäsen, ja ylipäänsä kertailtu kaikkea mahdollista avosta sekä tokosta että pk-tottiksesta. Doggiella Sulokin pääsi kokeilemaan keppien pujottelemista. Se oli ihan onnessaan naksutteluharjoituksesta!

Höytiällä oli A-este, joka oli kuitenkin mallia koe, eli jyrkässä kulmassa. Sulo kiipesi yhteen suuntaan, mutta toiseen suuntaan loppui kantti. Pitäisi ehtiä käymään esim. viihdekeskuksella, tai jossain, missä on loivempikulmainen A.

Noutoa tein maanantaina pari toistoa. Suloa meinasi eka toistolla vastasataneen lumen hajut kiinnostaa töitä enemmän, mutta käskystä kuitenkin jätti ne. Palautusten vahvistelu omalla liikkeellä, näitä pari toistoa. Yksi toisto siten, että jätin Sulon istumaan kapulan kanssa, kävelin 20 m:n etäisyydelle ja kutsuin luo. Toi vauhdilla.

Ääntelyn suhteen olen Sulon varalle kehittänyt, toimeenpannutkin pientä sotasuunnitelmaa. Tämä kaikki lähti ärsykekontrollipohdinnoista. Pähkinänkuoressa Sulo ei ääntele silloin kun pitäisi, mutta muulloin sitten senkin edestä. Sen sijaan, että lähtisin vahvistelemaan hiljaisuutta, olenkin nyt vahvistellut ääntämistä. En tietenkään mitä tahansa vinkumista, vaan jos Sulo on ruvennut tottistellessa ulisemaan, olen sitten keskeyttänyt sen hetkisen toiminnan, ja haukuttanutkin Suloa. Kriteerinä on tasainen ja voimakas haukku, ei epämääräinen ulina ja kimeä saalishaukahtelu. Hyvästä haukusta palkkaa. Hirveän montaa treeniä ei olla vielä tehty, mutta itse olen kyllä luottavaisen odottavalla kannalla tämän toimintatavan tulosten suhteen.

Liina = agilitykoira??!! ;)

Viikonloppuna treenailtiin doggiella, jossa allekirjoittanut sekä Liina ottivat ensikosketuksensa agilityn ihmeelliseen maailmaan, sekä tehtiin muiden touhujen ohessa vähän esineitä.

Liinan esinetyöskentelyyn olen oikein tyytyväinen! Nyt vielä kaikki toistot siten, että Liina on saanut katsoa esineiden viennit. Pisimmillään olen vienyt esineen 40 m:n päähän (suora pisto). Leveyttä ruutuun olen nyt tehnyt muutaman metrin verran yhdellä toistolla. Toi hyvin, vaikka joutui etsimään vähän aikaa, ja häiriintyi vähän pihan äänistä, joita jäi kuuntelemaan, mutta jatkoi työskentelyä ilman eri kehotusta. Hyvähyvä! Palauttaa laukalla ja epäröimättä, sekin hyvähyvä :)

Sulolle tallasin sitten 50x20 ruudun, jonne kaksi esinettä. Taas sama vanha meininki juoksutöhöttämistä päällä. Luulen sen löytäneen ensimmäisen esineen, mutta koska se ei ole niin kiva, Sulo kävi etsimässä toisen ennen kuin toi tämän. Piruako minä teen tälle? Onko sen kanssa liian nopeasti edetty useamman esineen treeniin? Sulo tuo ihan kivasti esineet silloin, kun harjoitellaan vain tuomista. Esineruudussa se antaa enemmän arvoa juoksentelulle ja katsoo oikeudekseen valita, mitä esineitä viitsii tuoda. Palautuksen olisi oltava se juttu, joten palautuksesta on vahvistettava hyvin. Treeniä on varmaan jatkettava sen yhden esineen voimin. Esineet voisi ehkä olla lähempänä eturajaa, jotta ei tulisi juoksentelemista niin paljon. Jos tätä joku lukee, ja tulee mieleen joku kehitysehdotus, otan sen ilomielin vastaaan!

Sulon doggietreeneissä vähän avoliikkeiden ketjutusta (seuraa, jäävät, kaukot, hyppy), eli vain hypystä palkka. Lisäksi hyppynoutoa ja noutoa. Hyppynouto ok, noudossa ääntä ja ravipalautus. Ei passaa treenata noutoa noin pienessä hallissa; tulee turhaan vahvisteltua ravipalautuksia. Ja luoksetulon pysäytystä harjoiteltiin myös. Nyt, kun näitä avon liikkeitä on vuosi tahkottu, ne alkaa olla jo mallillaan. Turhaan kiirehdittiin kokeisiin viime vuonna, kun ei koira ollut valmis. Isoin ongelma on tuo ääntäminen, se on ihan tuurissaan, milloin Sulo sitä niin pahasti esittää, että se oikeasti häiritsee, ja milloin se on enemmän sellaista pientä piippausta.

Liina teki hyppyä, jääviä ja seuraamista. Lisäksi paikkamakuuodottelua Oilin tehdessä. Hyppyyn otin seiso-käskyn mukaan esteen takana. Liina taitaa osata tämän! Se osasi myös jäävät! Kestää hyvin mun liikkumisen. Vasemmalle käännökset tekee tosi hienosti paikallaan, liikkeestä, kun ne tulee vähän yllärinä, ei ihan niin hyvin. Pohdin myös tuossa saksalaisen käännöksen käyttöönottoa, mutta en taida vielä luovuttaa tämän vasemmalle täyskäännöksen suhteen, kun se on kuitenkin hienosti edistynyt. Johan se BH-koe alkaa polttelemaan, pitäisi vain tuota seuraamista jaksaa työstää, ja toki jääviä ja paikkamakuuta yhtä lailla myös. Samoin toisten koirien ohittelua voitaisiin harjoitella, ja yksinjäämistä, sitä kaupunkiosuutta varten...

Kun tottista ei jaksa aina hieroa, ja aikaa kuitenkin oli, päätin huvikseni sheippailla Liinalle agilityesteitä (!! niin, minä!). Pujottelu tuntui selvimmältä. Pujottelussa olennaista on ensimmäisen välin varma hakeminen eri suunnista, riippumatta ohjaajan sijoittumisesta. Koiran kun pitää aloittaa pujottelu aina oikealta puolelta, vasemmalta ei kelpaa. Kuulemma loppujen keppien pujottelun opettaminen ei ole niin vaikeaa sitten, kun koira osaa hakea ensimmäisen välin itsenäisesti. Liina hoksasi nopeasti, että pointtina on mennä keppien välistä, mutta se tarjosi paljon myös vasemmalta puolelta menemistä. Kovin kauas en vielä voinut siirtyä optimilähetysrintamasta, eli minun sijoittumisella on suuri merkitys siihen, että Liina sujahtaa oikeasta välistä, mutta ainakin se tietää, että keppien välistä meneminen on se juttu. Aika hauska juttu opetettavaksi, ja ihan hyvää kehonhallintaharjoitusta Liinuskalle! Käveltiin me sitten vähän puomia pitkin ja hypättiin pöydällekin. Pöydälle menemistä Liina tarjosi nopeasti, kun ollaan noita korokkeita harjoiteltu. Essillä on puomilla alastulokontaktina takajalat kontaktilla, etujalat maassa. Muistelisin jostain lukeneeni, että alastulokontaktin voi sheipata siten, että koira hakeutuu itse oikeaan asentoon. Tämä voisi olla hyvää jatkumoa meidän takamuksenkäyttöharjoituksille. Josko siis opettaisin Liinan peruuttamaan korokkeen päälle, luulisi yleistämisen olevan aika helppoa..? Tyynylle pakittamista siis ehkä harjoittelemme.

Tänään illalla tokotreenien päätteeksi pääsi omatkin vähän tekemään. Sulolle eteenmeno ja luoksetulon pysäytyksiä. Eteenmenoon varasti, tein uuden jätön. Pysäytys meni ekalla pitkäksi. Tehtiin lyhyemmästä ja takapalkalla, korjaantui. Sulolla oli hirmu draivi päällä, taisteli ja ärräsi. Liinan kanssa seuraamista lähinnä, ja vähän leluilla pelailua ja siinä sivussa vauhdin rakentamista palautuksiin. Taisin ihan vahingossa tajuta, mitä mulle on varmaan useammissakin treeneissä kertoa vietinnostatuksesta/koiran poissaoloon reagoimisesta. Liina meni ekana autosta päästyään hajuille, kun se oli ensin saanut voittaa multa lelun. Puutuin tähän ensin paheksuen, sitten aloin härkkiä Liinaa ihan kunnolla. Piru se nousi! Se tekikin sitten oikein hyvää työtä, tehtiin seuraamista. Jaksoi pitää kontaktia, käännöksetkin toimi.

Vielä on maastokautta jäljellä

Koirat on ollut ehkä puolisentoista viikkoa vähän vähemmällä treenillä, ja sen kyllä huomaa. Virtaa on hirveästi, mutta toisaalta ruoka ei maistu niin hyvin kuin normaalisti. Eilen tallasin jäljet lähimetsään töistä tullessani, tunnin ehtivät vanhenemaan. Just ja just ehdittiin ajamaan ne ennen pimeän tuloa.

Liinan jälki oli noin 500 askelta, keppejä 2, ensimmäinen n. 400 askeleen jälkeen ja loppukeppi. Alussa muutaman metrin jana, jolta jälki lähti oikealle. Liinalla oli hirmuisesti vauhtia! Se ei malttanut jäljestää tarkasti ja tarkisteli paljon, välillä meinasi ajautua ihan vikaankin. En kuitenkaan ottanut sen työskentelyyn sen kummemmin kantaa, vaan annoin sen jäljestää kuten halusi. Bongasi ekan kepin, mutta sillä oli yhä siinä vaiheessa vielä niin kiire, ettei se olisi meinannut alttaa paikantaa keppiä. Se oli jo lähdössä eteenpäin, mutta kun minä en tullut perässä, se tuli "kysymään" multa, mitä tehdään, ja pyysin sitä näyttämään, jolloin keppi löytyikin. Seuraavan paikantamisessa ei ollut ongelmia.

Liinalle pitää varmaan seuraava jälki tehdä huomattavasti vaikeammaksi, jotta se joutuu todella tekemään töitä jäljellä pysyäkseen, oli taas liian helppoa tämä sille. Ja jälki voisi olla vielä reilusti pidempi. Liinalle on kyllä tullut aimo annos intoa jäljenajoon; ainahan Liina on tykännyt jäljestämisestä, nyt se tykkääminen on alkanut näkyä vauhdissa.

Sulolle jana neljässäkympissä oikealle. Kolme keppiä, eka n. 100 metrissä, seuraava 300-400 metrin kohdalla ja vika keppi n. 600 askeleen kohdalla. Menin jonkun verran traktoriuria pitkin ja poikin, ne ei Sulon jäljestykseen vaikuttanut. Kepit nousi hienosti eikä jäljestyksessä muutoin ollut mitään huomautettavaa, mutta janalla oli taas aikamoista sähellystä. Sulo juoksi juoksemisen ilosta, jäljesti takajälkeä, juoksenteli vähän lisää... Tähän pitää keksiä jotain. Seuraava jana on ainakin lyhyt, jotta nämä kunniakierrokset vähän vähentyisi.

Esineitä ollaan tehty pari kertaa. Liinan treenit on siinä vaiheessa, että se suoriutuu hienosti, kun jätän sen odottamaan ja katsomaan, kun vien esineen 10-15 metriin. Nyt vein esineen valmiiksi, ja toin Liinan sitten etsimään. Liina irtosi hyvin, muttei malttanut etsiä, vaan rupesi tarjoamaan mulle keppejä, kun esinettä ei heti löytynyt. Jouduin lähettämään lähempää, ennen kuin esine ousi. Sulolle olen tehnyt myös helppoja esineennostoharjoituksia, jotta palautuksista tulisi vain paljon toistoja, eikä Sulo pääsisi toteuttamaan itseään juoksentelemalla ja muka etsimällä.

Liinan kanssa on katsottu seuraamista. Pitkässä seuraamisessa se poikittaa pirusti, ja asento elää muutenkin. Lyhyemmällä pätkällä se pitää asennon paremmin, ja on alkanut käyttää takamustaankin. Vielä tässä on harjoiteltavaa, mutta edistyttykin on. Ja luoksetulossa muuten on nyt vauhtia!

Liinan tottisten tilanne

Pieni päivitys, missä ollaan Liinan tottisten suhteen menossa.

Paikkamakuu onnistuu hyvin tokon alo-luokan malliin. On jonkun kerran varastanut perusasennon, vaikken sitä juuri otakaan. Häiriköitynä tätä pitää vielä treenailla, sekä minun selin ollen.

Seuraamisen käännökset on edistynyt paljon. Täyskäännöksiä pitää vielä vähän harjoitella, mutta paljon on mennyt eteenpäin; Liina on hoksannut takamuksensa olemassaolon! Kestää matkaakin, ja osaa hakea paikan uudelleen, jos kontakti jostain syystä katkeaa. Ei-optimaalisessa viretilassa joskus jätättää. Pidempää kaaviota pitää vielä vähän harjoitella.

Jäävistä istuminen on varmin. Maahanmenoa himppasen epäröi. Seisomisen osaa aika huonosti vielä, sitä pitää paljon varmistella. Nämäkin on kyllä edistynyt ihan hyvin, mutta vielä pitää vahvistella.

Luoksetuloja olen muutaman kerran ottanut 10-20 metristä eteen, ja sitä vauhtia on nyt alkanut löytyä! Ihan hyvä siis, että ollaan niitä vauhtiluoksetuloja tehty paljon. Himmaaminen vähentynyt huomattavasti, ja hyvin löytää oikean paikan. Sivullesiirtymisiä ollaan otettu jonkun verran; sellaista takamuksenheittoa ei näissä vielä ole, mutta pikkuhiljaa...

Noutoon ollaan tehty vauhtia; sinällään liike on ihan siisti, mutta palautukseen pitää saada vain kova kiire, mitä siinä ei vielä ole.

Hypyt on vielä vähän vaiheessa. Periaatteessa osaa hypyn, mutta pitää vielä varmistella; joskus jää jumittamaan "oliko tämä varmasti se mitä halusit?" Metrisellä on joskus ponnannut vauhtia esteestä; teemme siis ensin tekniikan kuntoon matalamman esteen kanssa. A-este on vähän edistynyt, viime treeneissä kesti sen, että menin niin paljon esteen taakse, ettei Liina enää nähnyt mua. Kunhan saadaan varmuus hyppyihin, uskon, että noudon liittäminen ei tule olemaan vaikeaa.

Eteenmeno on ehkä eniten vaiheessa. Paljon pitäisi vain tehdä eteenlähetyksiä eri paikoissa.

Viretilaan olen ollut tosi tyytyväinen, ja treeniliivin päälle pistäminen aikaansaa Liinassa nykyään innostuneen reaktion. Liina on myös alkanut palkkautua hyvin leikkimällä, vaikka ruokavahviste sille useimmiten se ykkönen onkin. Jos kehittyminen jatkuu samalla tahdilla, pitäisi meidän viimeistään ensi keväänä olla hyvinkin BH-koekunnossa.

Vielä muutama kuva, kuvat on taas jälleen kerran ottanut Terhi Lylyjärvi - Terhille kiitos!

Ukkoa on menossa etsimään sekä koira että ohjaaja

Täällä se on!

Missä rulla???

Löytyi!

Palloleikkejä Killerillä :)

Heitäheitä uudestaan!

Hyvän mielen tottiksia

Viikonloppuna oli ohjelmassa siivousta kotona ja perunannostoa porukoilla. Koirat pääsi tekemään tottiksen Viihdekeskuksella. Olen nähtävästi lunastanut lupaukseni ja vähän höllentänyt treenitahtia... Sulo ehkä tarvitsisi sen palauttavan jäljen+esineruudun ennen talviunille ryhtymistä, mutta ainakin jälkimmäiseen tarvittaisiin kaverin apua. Tosin palauttava ei enää yli viikko kokeesta ole ehkä oikea termi... Ja Liinan treenitahtia nyt sinällään ei ole muuta syytä höllentää kuin pimenevät illat ja omistajan laiskuus. No mutta.

Ensinnä sanottava, että ne meidän treenit oli kyllä tosi hyvät. Sitä ennen käytiin koko porukalla lenkillä lähimetsässä (Kromi oli myös mukana), kohdattiin vieras koirakin, ja selvittiin ohituksesta ihan kunnialla. Tein lyhyitä pätkiä Sulon ja Liinan kanssa, yhtä asiaa kerrallaan, vuorotellen. Sulo teki metristä hyppyä, liikkeestä maahanmenoja, seuraamisen käännöksiä, noudon ja eteenmenon. Liina teki A-estettä, takapäänkäyttöä paikalla käännyttäessä (vasemmalle) pariin otteeseen sekä liikkeestä maahanmenoja.

Sulon treeneistä:
Ajattelin metrisellä tehdä takaisinhyppyjä jättämällä Sulon esteen taakse ja menemällä itse toiselle puolen, mutta oli liian vaikea harjoitus Sulolle. Joten tehtiin vain vauhtia ja motivaatiota, juoksin vierellä ja heitin lelun Sulon hypättyä. Ihan hyvä ottaa nyt nämä metriset tehokuurille, jotta saadaan Sulolle itseluottamus niiden suhteen kohdilleen. Muistaakseni tehtiin yksi onnistunut takaisinhyppy loppuun.

Noudon ja eteenmenon tein samassa; ensin jätin Sulon makuuseen ja kävin viemässä eteenmenopalkan (pallon jätettyäni Sulo-sika nousi! Jouduin siis tekemään korjaavan jätön), sitten tehtiin nouto, ja sitten eteen. Sulo palautti laukalla! Tämä tosin vaati allekirjoittaneelta vähän hihhulointia siinä palautusvaiheessa. Eteenmenossa meni suoraan ehkä 20 metriä, sitten alkoi tarkistelemaan kiviä, ja mutkitteli. Täytyy nyt vain muistaa tehdä näitä joka treenissä, että se eteenmeneminen jää selkärankaan.

Käännöstreenit oli hyvät, Sulo työsti hienosti. Maahanmenoissa alkoi ennakoimaan lelupalkkaa, eikä malttanut painaa kyynäriä alas. Tähän treeniin ehkä tarvitsee ylimääräisen silmäparin katsomaan. Mutta uskoisin, että saadaan maahanmenoihin nopeutta noilla nopeilla palkkauksilla, ainakin vähäsen, varmaankin ollaan vaan tehty liian paljon kokeenomaisia maahanmenoja.

Liina:
Liinan A-este on siinä vaiheessa, että se menee hyvin ja innolla, kun minä juoksen mukana, tai ylipäänsä olen näkyvissä, mutta heti, jos katoan näkyvistä, se kiertää esteen. Toivottavasti toistot auttaa tähän. Nyt tein niin, että jäin esteen kohdalle, annoin yli-käskyn, ja kun Liina lähti, etenin itse. Jos menin niin pitkälle esteen taakse, ettei Liinalla ollut minuun näköyhteyttä, se kiersi. Huomasin myös, että Liinan vire laski kuin lehmänhäntä, kun ei tullut onnistuneita toistoja. Liinan kanssa on siis äärettömän tärkeää huolehtia vahvistetiheydestä, jotta se jaksaa työstää!

Anna kertoi Susanna Korrin neuvoneen takapäänkäyttöön harjoituksen, jossa koiraa imuutellaan ohjaajan kääntyessä paikoillaan vasemmalle, samalla työntäen palkkaa taaksepäin, mikä tavallaan pakottaa koiraa oikeaan asentoon. Kokeilin tätä, palaten siis imuutusvaiheeseen. Ja piru vie, tämähän toimi! Tein muutaman toiston imuutellen, ja sitten Liina osasi tehdä samaa ilman apua! Hitsi vieköön! Innostuin, ja testasin lyhyen seuraamispätkän yhteydessä, ja taas se toimi! Voisiko siis olla, että Liina hoksasi homman jujun tällä? Sormet ja varpaat ristissä seuraaviin treeneihin - kokeilin samaa myös sunnuntaina, ja homma onnistui hienosti...

Liikkeestä maahanmenoja pallopalkalla. Onnistuivat hyvin. Ilmeisesti liikkeen oletusarvo kasvoi taaksepäin lentävän narupallon kanssa? Ja kiitos ja kumarrus Gappayn narupallon kehittäjälle - ne kovat täyskumiset eivät ole mitään kunnolla koiran suussa purtaessa lössähtävän pallon rinnalla; näitä Liinakin kantaa mielellään ja ylpeänä.

Tänään vielä Killerillä tokoryhmä, jota ennen treenattiin Sulon ja Liinan kanssa keskenämme. Lisäksi molemmat teki paikkamakuun Lakulle häiriönä. Sulo teki vähän seuraamista, noutoa, kaukokäskyjä, luoksetulon pysäytyksiä ja seisomaan jäämistä juoksusta ja eteenmenon. (Olen siis taas aktivoitunut ajatukseen Sulon ilmoittamisesta tokon avoimeen luokkaan.) Liinalle seuraamista, etenkin niitä käännöksiä vasemmalle, noudon palautuksia ja luoksetulo. Sulo teki pari palautusta laukalla! Kaukokäskyt onnistuivat hyvin; palkkailin lelulla. Luoksetulon pysäytyksiä lyhyellä matkalla. Juoksusta seisomaan jäämisiä ei oltu aiemmin tehty, nyt on, vähän hitaammasta vauhdista piti aloittaa. Liina tuppasi käännöksissä edistämään, 90 asteen käännökset vasemmalle meni kuitenkin aika kivasti. Noudon palautuksia tehtiin siten, että ensin palkkailin pelkästä istumisesta ja kapulan pitämisestä, ja hyvin se jaksoi pitää. Palautuksen se teki ekalla yrittämällä ravilla, toisella laukalla. Luoksetulon teki vauhdilla. Kiva maku jäi tänpäiväisestäkin tekemisestä.

Vielä muutama kuva viikonlopulta.

Sulo ja Liina tykkää yhä nukkua vierekkäin

Aamulla rannalla Kromi, Liina ja Sulo

Sulo ja Liina odottaa allekirjoittaneen isää

Rankka viikonloppu takana - ruokaa odottaessaankin kun nukahtaa...

Pitkästä aikaa hakumetsässä

Pitkästä aikaa käytiin treenaamassa hakua täällä Jyväskylän päässä! Olipa mukavaa; kiitos Terhi, Saija ja Asta! :)

Sulo ja Liina suorastaan loisti. On viimeisen päälle hämäävää, kun tutussa porukassa hakutreenit menee niin hyvin, ja vieraassa tulee huomattavasti enemmän muuttujia... Tietysti osaltaan vaikuttaa varmasti aina vieras paikka vieraiden ihmisten lisäksi, ja todennäköisesti minä aina jännitän enemmän uusissa porukoissa kuin tutussa.

Molemmilla oli samantyyppiset treenit; 2 maalimiestä, jotka liikkuvat keskilinjan suuntaisesti kulkien koko ajan enemmän takarajan suuntaan. Liina teki älyttömän korrektia työtä 6 pistoa! Itse yritin muistaa liikkua koko ajan eteenpäin ja olla näyttämättä suuntaa näytölle lähdettäessä. Jälkimmäisestä Liina vähän häiriintyi; se on selvästi jo fiksautunut käsimerkkiin. Lähti se kuitenkin vähän kannustettuna näytölle, ja vauhdilla lähtikin! Toka vikalta pistolta tuli ilman rullaa; Astan kertoman mukaan rulla oli osunut Liinan hampaisiin, mutta jotenkin se ei ollut tarttunut matkaan kuitenkaan. Lähetin uudestaan, ja rulla tuli sitten ongelmitta. Kertaakaan Liina ei tiputtanut rullaa kuitenkaan! Olen ihan äimän käkenä näin hyvistä treeneistä. 6 pistosta Liina alkoi vähän jo väsyä, mutta hienosti teki kuitenkin töitä loppuun asti. Sunnuntaina aloittamani pyöräilyharrastus tullee tarpeeseen... Irtoaminen ei ollut ihan varmaa, jos Liinalla ei ollut selvää kuvaa maalimiehestä metsässä, mutta silloin, kun se sai näkö- tai hajuhavainnon, se lähti varmasti. Voikin olla tarpeen nyt, että tehtäis enemmän tuulipistoja, ja syviä pistoja, ettei Liina alkais tukeutumaan näköhavaintoihinsa, ja irtoaisi myös varmemmin ja syvälle.

Sulo oli ihan liekeissä. Olin ensin ajatellut, että teen Sulolle vain esinetreenin, mutta kun se niin kovasti halusi päästä ukkoja etsimään, sai sekin tulla. Tehtiin aika helppo treeni ottaen huomioon, että ukot oli jokseenkin tuttuja, haukutuksia ekoille yhdet, lopuille 5-5-10-5. Haukun aloittamisessa, irtoamisessa tai etsimisessä ei ollut mitään ongelmaa. Mua vähän polttelee tällä porukalla kokeilla sellaista rataa, jossa en tiedä, missä maalimiehet on; eli vähän kokeenomaista treeniä. Onhan se niin, että vierailla ukoilla Sulon kanssa tilanne on ihan eri, mutta sen kanssa on niin hauska treenata hakua kuitenkin, että tehköön nyt; ainakin meillä on molemmilla kivaa :)

Tosiaan sunnuntaina kävin pyöräilemässä koirien kanssa tossa maantiellä. Olin ostanut springerin pyörään, ja se on ihan hemmetin hyvä keksintö! Mukavaa itsellekin saada vähän vaihtelua liikkumiseen. Koirat veti välillä, välillä tuli ihan vierellä, mutta mitään ongelmia pyörän vierellä juoksemisessa ei ollut. Tätä me jatketaan!

Sunnuntaina tein lyhyen sheippaustreenin merkinkiertoja molemmille. Maanantaina tokotreenit; Sulolle seuraamisen käännöksiä ja hyppynoutoa kiinteällä metrisellä, Liinalle luoksetuloja. Himmaamisesta luoksetulossa olen vähän huolissani, en tiedä onko syytä. Hyppynoudot ei mennyt ihan putkeen; ensin Sulo sekoili, sitten tuli ok suoritus, ja ajattelin vielä ottaa yhden. No ei olisi pitänyt, Sulo kompuroi, ja este kaatui :( Ei onneksi sen päälle suoraan, eikä sille mitään traumoja ainakaan nyt näyttänyt jääneen. Hyppyytin sen matalamman vielä, mutten sitä kaatunutta korkeaa; ihan jo sillä, että jos Sulo satutti itseään siinä kaatuessaan, niin ei olisi oikein pyytää siltä sille selkeästi haastavaa tehtävää (ei tosin näyttänyt sattuneen). Ensi kerralla sitten.

Tänään tottiksia Kuikassa. Sulolle seuraaminen+nouto+eteenmeno. Seuraamisessa oli toivomisen varaa, kontakti katkeili, Sulo ei ollut ihan tosissaan sen kanssa. Nouto ihan ok, ravillahan se palauttaa. Eteenmeno oli hyvä, bongasi palkan sieltä kyllä ja lähti hyvin, mutta lähti het pallon kopattuaan puskia nuohoamaan. Otin uudestaan, ja nyt Sulo älysi pitää saavutetusta edusta, eli siitä pallosta, huolta... Tein lisäksi henkilöryhmän, joka oli Sulon mielestä vähän epäilyttävä sateenvarjoa kantavine ihmisineen, mutta ei se pöhisemään ruvennut, ja teki lopulta ihan korrektia työtä. Myös maahanmenoja tehtiin; ei ne toivottoman hitaita olleet, muttei mitään salamannopeitakaan... Nopeiten meni, kun otin pallon näytille. Ehkä me tarvitaan motivaatiotreeniä tähän? Sehän ei Sulolla toimi alkuunkaan, että jätän palkkaamatta hitaat, silloin se lakkaa tekemästä kokonaan - tällä onnettomalla periaatteellahan sain meidän noudonkin tosi huonoon jamaan viime talvella...

Liinalle vähän seuraamista ja luoksetuloja, sekä vähän maassapysymisen häiriötreeniä. Käännökset vasemmalle ja oikealle meni hyvin, täyskäännökseen ei ihan se takamuksenkäyttö vielä riitä. Harjoittelemme siis lisää. Vähän aukeaa myös asento, eli meinaa ruveta välillä poikittamaan. Luoksetuloja otettiin kaksi vapaalla palkalla, yksi mun karkuunjuoksemisella ja ruokapalkalla, yksi mun seistessä paikallani ja heittämällä pallon sekä kaksi Jennin avustamana. Nämä oli yllättävän kivoja; nyt Liina oli oikeasti halunnutkin mun perään.

Pieni askel koiranohjaajakunnalle, iso askel eräälle tietylle koiranohjaajalle

Sulo sai tänään Porissa koulutustunnuksen JK1! Tätä me ollaan tavoiteltu ja tähän tähdätty, joskus jopa mietitty, että kunhan JK1 saadaan, niin treenaaminen loppuu siihen, mutta ei se ehkä lopukaan... Koulari irtosi 3-tuloksella, eikä millään hirveän isolla marginaalilla, eli harjoiteltavaa jäi, mutta se ei iloista mieltä tuloksesta poista. Jännitys ennen koetta oli aika kova, minkä kokeen ylituomarikin (Hannu Viertonen) pisti alkupuhuttelussa merkille. Loppupeleissä kuitenkin nämä kokemukset  - tämänkertainen koe mukaanlukien -, mitä minulla tähän mennessä pk-kokeista on, ovat olleet kaikin puolin positiivisia; kokeissa vallitsee hyvä henki, ja nipottaminen on niistä kaukana. Tuomaritkin ovat ihan lähestyttäviä olleet.

Pistesaldo oli seuraavanlainen: tottis 70, jälki 130 ja esineruutu 28. Tarkempi selvitys tuloksista seuraavassa (tottiksen osalta sanottakoon, etten ole kaikista arvosanoista ihan satavarma, miten menivät, kun ei ole videoituna arvostelua):

Tottis

Seuraaminen, tyydyttävä. Sulo reagoi molempiin laukauksiin niin, että jouduin antamaan kahdesti lisäkäskyn. Sulolle oli ammuttu ennen koetta ihan luvattoman vähän, oikeastaan vasta tällä viikolla kävin sitä varta vasten harjoittelemassa (tekosyitä ovat lähinnä Sulon jalkaongelmat jolloin ei hirveästi treenattu sekä minun kohtuullisen tiukka työkalenteri). Ensimmäisellä kerralla näytti aika pahalta; Sulo vissiinkin kuvitteli, että jostain lähtee niitä hauskoja valosuihkuja, joita voi metsästää, ja keräsi ampumisesta hirveät kierrokset. Paikkamakuusta lähti ammuttaessa montamonta kertaa... Seuraavana päivänä suunnittelin itse treenin ehkä vähän paremmin, lähinnä harjoiteltiin sitä paikkamakuuta ampumisen aikana. Seuraamiseen en kiinnittänyt niin paljon huomiota; tässä tulos. Mutta treeniä vain tähän lisää... Käännöksissä Sulo oli vähän väljä, ja J:n väkäsessä jouduin antamaan sille vielä lisäkäskyn, kun se bongasi jonkun hajun maasta. Pitää järjestää häiriöhajuja Sulolle treeneihin, jotta pääsee puuttumaan tähän; on nimittäin ihan vihoviimeistä tuo kesken seuraamisen haistelu... Harjoitteluun nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Viimeisinä päivinä ennen koetta tajusin erikseen treenata pitkää suoraa seuraamista ja sen jälkeistä täyskäännöstä, minkä erikseen merkkasin palkkaamalla heti täyskäännöksen jälkeen. Tämä oli hyvä treeni, ja auttoi Suloa pysymään skarppina pitkässäkin seuraamisessa, vaikkei ne käännökset ihan täydellisiä sitten kuitenkaan olleetkaan. Henkilöryhmä sujui hyvin, mutta sinne kentälle mennessä Sulo katsoi henkilöryhmän suuntaan hyvinkin epäileväisen näköisenä. Sain sen kuitenkin onneksi unohtamaan epäilynsä seurauttamalla sitä pätkän eri suuntaan. Tässähän meillä on vähän ongelmia ollut, kun Sulo on keksinyt, että henkilöryhmän ihmiset voivat olla kertakaikkiaan epäluotettavia. Nyt se ei sitä ehtinyt miettimään, vaikka ajatus selvästi oli käynyt mielessä, eikä tässä ollut ongelmia, Sulo teki hienosti, eikä yrittänytkään haistella ihmisiä.

Liikkeestä istuminen. Erinomainen. Tämä oli hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Hyvä. Muuten kai oli moitteeton, mutta maahanmeno oli ollut todella hidas, mistä arvosana oli alentunut.

Nouto. Tyydyttävä? Väljä ote ja väljä luovutusasento. Olisi se voinut olla pahempikin, ja selvästi kuitenkin nouto on parantunut meillä esim. kevääseen verrattuna. Tässä kohtaa Sulo alkoi kerätä painetta ja rupesi ääntämään; tähän asti oli tehnyt liikkeet aika hiljaa.

Hyppynouto. Puutteellinen. Sulo kiersi esteen molempiin suuntiin, noutokin meni plörinäksi. En tiedä mikä tässä oli, vahvin veikkaus, ettei olla vain tarpeeksi harjoiteltu vierailla hypyillä.

Estenouto. Erittäin hyvä? Paineistui ja äänsi, muuten hyvä.

Eteenmeno. Puutteellinen. Eteni suoraan ehkä kaksi laukka-askelta, sitten kaarsi voimakkaasti vasemmalle. Tätä osasin odottaa, mutta kiva, kun edes lähti eteen...

Paikkamakuu erinomainen? Ei tässä ollut mitään muistaakseni, ei Sulo ainakaan noussut. Oltiin tokana suoritusvuorossa, ihan hyvä meille näin päin.

Jälki

Sulo oli innoissaan menossa jäljelle, tiesi kyllä mistä on kysymys. Maasto oli miellyttävää mäntysekametsää matalalla aluskasvillisuudella. Janalta jälki lähti vasemmalle. Sulo selvitti janan todella hienosti, ja saikin siitä täydet pisteet. Onnittelen myös itseäni, että maltoin antaa Sulon rauhassa selvittää jäljen suunnan. Sen se teki tarkastamalla takajälkeä muutaman metrin, ja valitsemalla sitten oma-aloitteisesti oikea suunta. Ensimmäinen keppi tuli tosi nopeasti janan jälkeen, Sulo yritti paikallistaa sitä pitkään, muttei nostanut, onneksi kuitenkin löysin kepin itse. Seuraava tuli kulman/kaarteen jälkeen, ja sitten taas yksi kulman jälkeen. Kulmissa teki pientä kaarrosta, mutta varmasti tuli jäljelle. Ajoi aika korkealla nenällä. Sitten tuli pitkä pätkä, että Sulo ei nostanut keppejä, siinä välillä oli varmaan ne kaksi, jotka meiltä jäi metsään. Yritin kyllä itsekin katsella maahan, mutta ei osunut silmään, enkä arvannut enää lähteä niitä erikseen etsimäänkään jäljen jälkeen. Vikan kepin Sulo bongasi. Eli kai tässä nyt oli vain se, että Sulo ei ollut erityisen huolissaan keppien löytymisestä tai löytämättä jäämisestä - tarvitsemme siis harjoitusta vierailla jäljillä, ja pitää miettiä, aiheuttaako sitten kepin jättäminen metsään jonkinlaisen seurauksen treeneissä, esim. viemisen pois jäljeltä. Tai sitten teemme sen ekstrapitkäjälkiharjoituksen, mitä ei olla Sulon kanssa vieläkään toteutettu. Luulen kuitenkin, että kakkosten jälki voi siinä mielessä olla helpompi, että siinä on vähän enemmän sitä pituutta ja vanhenemisaikaa, tollaisessa kosteassa kelissä tunnin vanha on oikeasti aika tuore jälki vielä; hajua on varmasti paljon kasvillisuudessa, eikä koiran tarvitse siten olla niin kovin tarkka sen kanssa. Puolen kilsan jäljellä niitä keppejä saisi myös olla koko ajan nostamassa, kilometrin jäljellä saa välillä jäljestääkin ;) Nyt jälki oli nimittäin ihan tosi nopeasti ohi.

Esineet

Tästä olin vähiten huolissani, mutta ei esineruutu mikään läpihuutojuttu ollut ollenkaan. Jos itse olisin meitä arvostellut, olisin ehkä antanut meille vähemmän pisteitä, mutta en valita :) Sulo irtosi hyvin ja haravoi aluetta itsenäisesti, mutta jouduin lähettämään sen varmaan kolmelle pistolle, ennen kuin esine lopulta nousi. Sulo oli tuota esinettä käynyt haistelemassa jo aiemmin, mutta nosti vasta osuessaan siihen uudemman kerran. Ehkä tässäkin on nyt sitten se ongelmana, että ollaan niin vähän tehty kuitenkin vierailla esineillä treeniä. Lisäksi menin innoissani kehumaan Suloa, kun näin sen tulevan esine suussaan, minkä seurauksena se tiputti esineen, ja joutui paikallistamaan sitä hetken, ennen kuin saatiin luovutus tehtyä... Jotta mitä tästä opimme, antaa Sulon tuoda esine ihan rauhassa loppuun asti. Esineruudun koetoimitsijalle Sulon piti haukkua, mutta taas seuraaminen auttoi sitä unohtamaan turhan vahtimisen.

Kaiken kaikkiaan kokeesta jäi kyllä harjoiteltavaa, vaikkei se toki mikään uutinen ollut... Vähän hallintaa voitaisiin tottiksessa vielä parantaa, ja ylipäänsä häiriönsietoa, oli kyse sitten hajuista tai ampumisesta. Muutamat liikkeet pitää vielä treenata selkärankaan, erityisesti nouto, hyppynouto ja eteenmeno. Myös maahanmenoon pitäisi saada vauhtia. Jäljen ja esineiden osalta en tähän hätään muuta keksi, kuin että yritetään viimeistään ensi keväänä tehdä joku tehokuuri vierailla jäljillä ja esineillä... Keppien on vaan ruvettava nousemaan, ja esinemotivaatiota vieraisiin esineisiin kasvatettava ihan eri sfääriin, samanlaiseksi, kuin se on nyt omilla esineillä. Nyt Sulo saa kuitenkin vähän aikaa hengähtää :) Tässä vaiheessa joka tapauksessa tosi iso kiitos kaikille meitä eri vaiheissa auttaneille ja meidän kanssa treenanneille!!!

* * *

Viime viikonloppuna käytiin tokoilemassa Mäntässä Marko Vuorenmaan koulutettavana. Liina sai toimia harjoitusuhrina. Katsottiin häiriköintiharjoituksia, seuraamista, jääviä, noutoa, eteenmenoa sekä paikallaoloja.

Häiriköintitreenissä idea on yksinkertaisesti se, että vieras sanoo koiralle käskyjä, kun sen pitäisi vain ja ainoastaan kuunnella ohjaajaa. Ensin Liina reagoi kyllä vieraan käskyihin, mutta pääsin vahvistelemaan sitä, mikä auttoi pitämään fokusta oikeassa asiassa. Näitä lisää.

Seuraamisesta saatiin kiitosta, kouluttaja ymmärrykseni mukaan piti Liinan seuraamisesta. Oikealle käännökset olen tehnyt Liinalle vain vähän liian hankaliksi; mun pitää vain vähän helpottaa niitä hidastamalla selvästi ja esim. sanomalla vihjesanan käännöksessä uudestaan. Tämä jo heti auttoi...

Jäävistä katsottiin lähinnä istumista, se on Liinalla vahvin. Kouluttaja sanoi näkemyksenään, että Liinalle se istumisen "oletusarvo" ei ole tarpeeksi suuri, ja sitä pitää kasvattaa. Liikkeen palkitsemisen pitää olla vähän merkitsevämpi tapahtuma, nyt meidän meno on välillä vähän liiankin harmonista.

Noutoihin on saatava vauhtia; näitä nykyisenkaltaisia ravinoutoja on turha vahvistella. Liinan voisi opettaa odottamaan istuen kapula suussa, mikä mahdollistaisi sen, että voisin edetä todella pitkään matkaan, mikä todennäköisesti nostaisi vauhtia. Kapulalle menoon vauhtia voi saada esim. juoksemalla sinne koiran kanssa, ja nappaamalla se, jos koira ei ole heti ottamassa.

Eteenmenosta tuli tämä sama juttu, joka on Tiian ja Helmisen Hannan treeneissä ainakin tullut aiemminkin esiin, että se kannattaa ketjuttaa osaksi seuraamista/maahanmeno+luoksetulo-liikkeitä.

Paikkamakuita harjoiteltaessa kannattaa tehdä mahdollisimman paljon kokeenomaista treeniä kentälle siirtymisiin, juoksuntarkistuksineen ym.

* * *

Kävin Porista tullessani Juokslahden kautta pyörähtämässä, meneillään oli Goldobaf's-leiri. Kaikki oli jäljellä, joten kävin minäkin vielä Liinalle tallaamassa noin 300 askeleen jäljen 6 kepillä läheiseen metsikköön, ja sen vanhentumista odotellessamme käytin koiruudet lenkillä. Jäljen alussa oli pieni jana, jonka Liina selvitti hyvin. Yhden kepin 3:n ja 5:n välistä se jätti ilmaisematta, loppuihin se reagoi. Vaatii ehkä vielä vähän sitä, että kannustan siinä vaiheessa, kun huomaan Liinan bongaavan kepin, mutta menee kyllä nätisti maahan. Jäljestäminen oli tarkkaa ja jäljen imu vahva.