Avo 3

Projekti ykkösen(-ten) metsästys jatkuu. Tänään Sulon kanssa tokokokeissa Keuruulla, tuomaroimassa Mauri Pehkonen. 3-tulos ja 126 pistettä.

Paikkamakuu, 8 p. Sulo ei keskittynyt minuun lainkaan kehään mentäessä, jouduin antamaan kaksi käskyä. Otti makuun rennosti ja pysyi. Kaksi koiraa oli noussut paikkamakuuryhmässä.

Seuraaminen, 8 p. Tämä meni hyvin. Sulo seurasi koko kaavion kuten osaa, alussa tuli parissa kohtaa piip. Tästä ei tuomari tykännyt. Mutta on Sulo pahempaakin esittänyt. (Hieman ehkä mietitytti se, millä kriteereillä seuraamista arvostellaan - 9 pistettä seuraamisesta irtosi avoimessa suorituksella, jossa koira ei vilkaissutkaan ohjaajaa koko kaavion aikana. Eipä sillä tietenkään, että muiden saamat pisteet olisi meiltä pois, mietin vain pisteiden kerääntymistä suhteessa omaan näkemykseeni ihannesuorituksesta...)


Maahanmeno seuraamisesta, 9 p. Pistevähennys lähti alun piippaamisesta. Muutoin moitteeton.

Luoksetulo ja pysäytys, 5 p. Lähti vauhdilla ja pysähtyi ehkä metrin päässä musta. Ihme että antoi pisteitä tästä. Vähän olin hämilläni tästä, sillä vaikka Sulon pysäytykset ei mitään huippunopeita ole olleet viime aikoina, niin se on kuitenkin pysähtynyt.

Seisominen seuraamisesta, 0 p. Sulo meni maahan. Käskytin ehkä eri äänensävyllä kuin treeneissä? Tätäkään virhettä ei ole aikoihin nähty, mutta näin se nyt meni.

Nouto, 7 p. Ei ollut musta näin huono, tai siis, vertaan tietysti siihen, mitä se on ollut ja mihin se on mennyt. Pisteet lähti kai elävästä otteesta, äänestä lähdössä, ehkä jostain muusta..? Mutta Sulo meni ihan kivalla vauhdilla, otti suoraan, ei tiputtanut tai mällännyt, toi suoraan eteen kohtuutiiviistikin. Minä olen tyytyväinen. (Kiitos Jarille muistutuksesta, miten tärkeitä ne sujuvat peruskäytökset ovat!)

Kaukot, 6 p. Nämä oli ihan hirveitä. Ekaan ylösnousemiseen varmaan 3 käskyä, ja sittenkin Sulo nousi vain sen verran, että kyynärät nousi ilmaan ja painui maihin saman teinsä. Se oli kai tekemässä paikkamakuuta.Aloitus oli huvittava; liikkuri näytti kengänkärjellä viivan, johon pyllyn pitäisi osua, ja Sulo oli sitä mieltä että "ai tästä kaivetaan."

Hyppy, 7 p. Tässäkin taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn istumiseen, olikohan ääntäkin mukana. Enää ei muista... Hypyt ok.

Kokonaisvaikutelma 7 p. Mauri ei vissiin tykännyt meistä erityisemmin, ainakaan tänään, ei perustellut pisteitä sen kummemmin. Vähänhän tekeminen oli välistä nihkeetä, ja sitä ääntä irtos parissa kohtaa. Itsestä se ei niin huonolta tuntunut, tiedä sitten.

Ei esitetty me parasta osaamistamme tänään, mutta tiukassa oli ykköset muutenkin. Avoimessa luokassa ykköstuloksia ei tullut yhtään, kakkostuloksen taisi saada voittaja. Luoksetulon pysäytykset venyivät järjestään. Sinällään esim. ilma oli varsin optimaalinen koitokseen; viileä ihmisille mutta mukava koirille.

Kaikkinensa koitos oli kuitenkin mulle opettavainen. Luulen, että se, että Sulo ei tehnyt liikkeitä "kuten ne on sille opetettu", johtuu meidän vähäisestä kokeenomaisen treenin määrästä näillä avoliikkeillä. Sehän alotti ihan hyvin, mutta pakko levisi loppua kohti pahemmin ja pahemmin (kahden ekan liikkeen jälkeen kerkesin jo ajatella, että tämähän menee hyvin! Virhe, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa!) Se, mihin olen kuitenkin tyytyväinen omalta osaltani, on että tajusin, tai ainakin yritin, kehua Suloa liikkeiden jälkeen, niiden epäonnistuneidenkin. No, ehkä ne kiitokset ei yhtä vuolaita olleet väärien suoritusten jälkeen, mutta eihän se koiran vika ole, ettei me olla treenattu tarpeeksi. Mikä oli kaikkein positiivisinta, niin Sulolla oli ainakin yritystä. Kuten epäilinkin, se vire näkyy sitten siinä, että Sulolta pääsee ääntä, mutta ei tää nyt mitään ihan hirveetä ollut kuitenkaan. Jos vertaa viime kokeeseen, jossa pistesaalis oli jotain samaa luokkaa, tässä kokeessa Sulo oli mukana kuitenkin sillä meiningillä, että se yrittää ja tekee töitä, eikä rupee kapsuttelemaan kesken liikesuorituksen.

Tajusinpa myös koepaikalla sellaisen jutun, että sen verran monta koekäyntiä meillä on jo takana, että Sulo tietää, milloin ollaan tilanteessa, jossa ei palkkaa tule, eikä se intensiivinen keskittyminen ole niin kannattavaa kuin treeneissä. Tähän ei kai muu auta kuin loppupalkalle ketjuttaminen - saada Sulo uskomaan, että palkka tulee, kun jaksaa vähän vain tehdä. Ongelma näkyi hyvin selvästi paikkamakuun korvattomuudessa, ja yksilösuorituksiin mennessä pienen ensiapuloppupalkan mielikuvan yritinkin Sulolle tehdä jättämällä narupallon kehän ulkopuolelle, tein vuoroamme odotellessa pari seuraamisen aloitusta ja vapautusta palkalle. Ja kun tultiin kehästä, juostiin yhdessä hakemaan palkkaa.

Kaukoihin pitää ottaa toinen sana jättöön kuin se "paikka", jota olen nyt käyttänyt, että se erottuisi paikkamakuusta. Luoksetulon pysäytykseen ensimmäisen kutsun voisin myös vaihtaa. Olen käyttänyt sitä samaa tänne-käskyä, mutta sillä Sulo nähtävästi ottaa liian kovan vauhdin. Kotitreeneissä olen käyttänyt tule-käskyä, mutta sillä Sulo taas ennakoi pysäytystä ihan älyttömästi. Jospa se sitten toimisi kokeissa?

Aikaa seuraaviin kokeisiin on vähän, mutta kyllä me silti sinne mennään. Pitää yrittää ehtiä tekemään muutamien liikkeiden ketjuttamista peräkkäin, hypyn istumisen varmistelua, kaukoja lelupalkalla, seisomisen varmistelua ja luoksetulon pysäytystä piitkästä matkasta. Eihän tuossa hommaa olekaan :)

Liina on tehnyt myös tottiksia, seuraamista, jääviä ja luoksetuloja. Jääviä treenaan kaikkia sekaisin. Maahan Liina menee jo sivusta, muutaman kerran on mennyt istumaankin, seisominen on vaikein. Niin ja onhan Liina tehnyt noutoakin. Se tekee oikeastaan koko noutoliikkeen jo nyt paremmin kuin Sulo... Ihan niin nopea se ei ole, eikä tule niin tiiviisti eteen istumaan kuin toivoisin, joten kun meillä ei noudon kanssa mikään kiire ole, tehdään nyt vain vauhtia ja tunnetta siihen kapulaan, ja otetaan erikseen eteenistumisia kapulan kanssa. Tänään se teki yhden lyhyen keppijäljen pihassa myös, ja ilmaisi kaikki kepit.

Back to Basics

Maanantaina skippasin remonttihommien vuoksi tokoilut, mutta illan kähmyssä ehdin tekemään Liinalle keppijäljet ja Sulon kanssa hinkkaamaan vähän tokoa. Tiistaina oli vuorossa Tiian tottikset Juokslahdessa sekä jälkitreeniä. Keskiviikkona kävin KSPKY:n tottistreeneissä Aholaidassa tarkistamassa parin tokoliikkeen tilan Jarin opastuksella. Niiden osalta jouduin palaamaan perusteisiin ja miettimään tokoliikkeiden pohjana olevia käytöksiä, joiden pitäisi olla huolellisesti rakennettuja ja vahvoja. Ja kun rakennetaan vahvoja käytöksiä, on koulutusvaiheessa sujuvuus avainsana. Mitenkäs se menikään; jos olet aloittelija, harjoittele perusteita, jos olet edistynyt, harjoittele perusteita, jos olet ammattilainen, harjottele perusteita. Niinpä niin.

Nouto oli keskiviikon treeneissä ihan yhtä huono kuin aina ennenkin, kun Sulon otin autosta suoraan liikettä tekemään. Pieni epätoivo alkaa iskeä, kun tuntuu, että tämä ei mene ollenkaan eteenpäin. Olen tehnyt vauhtinoutoa lelun kanssa, olen tehnyt nostoja, olen tehnyt eteentuloja kapulan kanssa, olen tehnyt pitoja... Yhteenvetona sanottakoon, että nämä eivät ole auttaneet tekemään noutoliikkeestä Sulolle yhtään palkitsevampaa. (Tähän väliin on sanottava, että onneksi Liinan kanssa olen tehnyt noutoa kapulan kanssa leikin varjolla jo ihan pienestä pitäen, se kantaa kapulaa oikein mielellään ja tarjoaa sitä mulle aktiivisesti.) Liikettä on siis vain pilkottava; löydettävä sieltä se osa, jonka vahvistaminen auttaa vahvistamaan koko liikettä. Maanantaina vahvistelin kapulan luovuttamista lähellä; annoin Sulon hypätä itseäni vasten ja vaihdoin kapulan leluun. Tämä auttoi hetkellisesti, mutta eilisissä treeneissä ei näkynyt missään. Korjausehdotuksia siinä pohdittiin, ja niitähän olisi motivaation kasvattaminen kapulalle esim. "hetsaamalla", siis pitämällä koirasta kiinni kapulan heiton ajan, ja antamalla sen ikään kuin saalistaa kapulaa. Toinen on itse nostamisen vahvistaminen. Tämän pitäisi vahvistaa myös kapulalle menoa, käytösketju kun kyseessä on. Niinpä palattiin takaisin sujuvuustreeneihin, jossa tavoitteena korkea vahvistetiheys: kapulannostoja käteen, nopea palkka namilla, välillä pallolla. Kapula alkoi nousta ihan sujuvasti, näitä pitää jatkaa ja toivoa kädet ristissä, että liike paranisi edes vähän. Talvellahan tein nostotreeniä siten, että kriteerinä oli hyvä ote kapulasta. Se on voinut osaltaan tappaa Sulo intoa kapulan tuomiseen; se ei noissa oteharjoituksissa ole yksinkertaisesti ymmärtänyt, mistä hommassa on kysymys, ja käytös on sitten päässyt sammumaan entistä pahemmin.

Luoksetulon pysäytyksiä katsottiin myös. Sulohan pysähtyy kyllä, mutta liikkuu muutaman askeleen; se pystyisi stoppaamaan paljon nopeamminkin. Jari ei suositellut takapalkan käyttöä, takapalkkaa kun ei kokeissa voi käyttää kuitenkaan,ja koira ei ole niin tyhmä, etteikö se tietäisi, milloin palkka on takana ja milloin ei. Eli lähdettiin merkkaamaan palkan paikalla ja ajoituksella pysähtymistä lyhyeltä matkalta. Alku kuten liikkeessä muutenkin, jotta nopea stoppi yhdistyisi siihen. Ensin tulee yhtä aikaa "seiso" ja namin heitto koiraa kohti; palkan pitää tulla juurikin siihen kohtaan, mihin koira seisahtuu. Sitten pikkuhiljaa käskyn ja namin heiton välistä aikaa pidennetään. Lyhyellä matkalla Sulo seisahtui hyvin.

Sulo teki myös paikkamakuun Edin kaverina. Olin piilossa pari minuuttia. Sulo pysyi kyllä maassa, mutta valmisteleva osuus oli aika kauhea; suloa kiinnosti lähinnä haistella ja tuijotella Ediä.

Lopuksi tein Sulolle A-esteen ylityksiä sekä tokon avo-hyppyä kiinteällä pk-esteellä. Sulo syttyi ihan eri sfääriin, kun pääsi hyppäämään. A-este oli kisakulmassa, eikä Sulolla ollut sen ylittämisessä lopulta mitään ongelmaa, ensin tosin katsoi voiko noin korkeeta kiivetä ollenkaan. Ensin autoin sitä juoksemalla esteen vierestä, mutta kyllä Sulo kiipes ihan itsekin. Se takaisinpäin kiipeäminen on vielä työn alla, ja tietty sitä noutoa pitäisi ruveta liittämään tohon kokonaisuuteen. Sulo tulee myös hyvin askelmia alas, ennen kuin laskeutuu. Myös tokohyppy istuen esteen takana onnistui oksti. Tämän jälkeen tein kokeenomaisen seuraamiskaavion Sulolle, ja Sulohan työsti. Jari totesi, ettei ole varmaan edes nähnyt Sulon tekevän noin hyvää seuraamista. Kyllähän Sulo osaa, minä olen vain onnistunut latistamaan sen vireen niin, että sitä on viime aikoina tokotreenit kiinnostanut niin vähän, ettei se esitä sitä parasta osaamistaan. No, tämä on syytä ottaa opiksi virittelyä ajatellen; Sulon olisi hyvä päästä tekemään jotain vauhdikasta ennen kehään menoa, silläkin uhalla, että se irrottaa siitä enemmän ääntä. Nimenomaan se juokseminen ja voimalla tekeminen kun näyttäisivät olevan sitä, mikä Sulon saa oikeaan vireeseen, sellainen rauhallinen naminsyöminen ei niinkään. Toisaalta meillä olis tuossa tunnetilan rakentamisessa tottiksiin hommaa joka tapauksessa, tästä taisi Tiiankin kanssa olla puhetta. Ja sitä laamailua mun ei pidä kummaltakaan hyväksyä. Olen miettinyt sitäkin, miten itse reagoin Sulon tai Liinan vireen laskiessa. Liinan kohdalla lasken kriteeriä tai muutan palkkausta, jotta saan sen uudelleen innostumaan. Entäpä Sulon kanssa? Suurella todennäköisyydellä hermostun siihen, sillä koirahan on jo nelivuotias, ja sen kanssa on tehty näitä vaikka kuinka paljon, kyllähän sen pitäisi jo osata. Hmm, vieläköhän sitä pitää miettiä, miksei koiraa kiinnosta...

Liina on tehnyt tottiksissa seuraamista. Oikealle kääntymiset on ollut tehotreenissä. Eilen se alkoi kirittämään kunnolla, kun käännyin vain koko ajan oikealle. Hyvä Liina! Päivi totesi tiistaina, että verrattuna meidän keväiseen Kana-Areenan esiintymiseen, ollaa menty paljon eteenpäin, mutta samalla pitää mennä koko ajan lisää eteenpäin, ja näinhän se on. Katsoin jo palveluskoiralehdestä syksyn BH-koeaikatauluja. Nyt niitä liikkeitä pitäisi alkaa työstämään ihan tosissaan, jos meinaa saada Liinan tämän vuoden puolella BH-koekuntoon.

Jääviä tsekattiin Liinan kanssa, maahanmenoja, istumisia ja seisomisia. Maahanmeno ja istuminen onnistuu jo hitaasta vauhdista seuraamisesta, seisominen on hankalampi. Hyvä kuitenkin että ollaan sitä lähdetty ensimmäisenä työstämään, ettei tule sitten myöhemmin ihan uutena asiana mukaan. Liinan into noutokapulaan on, kuten sanottua, hyvä, nytkin se bongasi kapulan kentän laidalta ja tuli iloisena tuomaan sitä mulle "kato mitä mä löysin!"

Vielä muutama sana niistä jälkitreeneistä. Liinan kanssa edelleen tahkotaan keppejä, välillä onnistuneesti ja välillä vähemmän onnistuneesti. Maanantaina olin tehnyt Liinalle taas kaksi lyhyttä keppijälkeä. Päätin, etten anna Liinalle mitään apuja; jos se skippaa kepin, otan sen pois jäljeltä. (Mitenköhän nyt olen innostunut tästä negatiivisen rangaistuksen käyttämisestä jäljellä.) Näin tapahtui, ja Liina ei saanut enää jäljestää. Vein sen kuitenkin toiselle jäljelle, jossa se ilmaisi kepit, josta se pääsi jäljestämään uudestaan ensimmäisen jäljen. Ilmaisut parani. Tiistaina koettiin kuitenkin iso taantuminen tässä; Liina ei tahtonut mennä maahan kepeillä ollenkaan, eikä se huolinut lainkaan nameja edes kepin noteeraamisesta. Olin tehnyt sille kaksi lyhyttä jälkeä. Maa oli toki sateen jäljiltä ihan märkä, mutta ei Liinalle ole märkä maa ollut ongelma ennenkään. Luulenkin, että olin tehnyt jäljen huonoon paikkaan, sillä alue on ilmeisesti koirien päivittäistä ulkoilualuetta, ja siellä oli kakkakasoja. Mitään muuta selitystä en Liinan käytökseen keksi, semminkin, kun vielä myöhemmin samana iltana kotipihassa Liina miltei tärisi innosta odottaessaan lupaa päästä ilmaisemaan keppejä. Ja nyt ilmaisut meni ihan nappiin, Liina painui maihin heti välittömästi kepin nähdessään.

Sulolle Tiia oli tallannut jos ei koemittaisen, niin ainakin melkein koemittaisen jäljen yhdeksällä kepillä. Se vanheni vesisateessa ehkä kaksi tuntia. Alussa oli lyhyt jana. Aiemmin Sulon tottikset oli mennyt ihan reisille, mutta jäljelle mentäessä Sulo oli kuin eri koira. Janalla Sulo kävi tarkistamassa takajälkeä pari metriä, mutta valitsi oikean suunnan oma-aloitteisesti. Hyvä Sulo! Sulo jäljesti mun kriteereillä tarkasti, ja koska jälkeä ei oltu merkitty lainkaan, jouduin tekemään tosissani töitä koiran lukemisessa. Pari kertaa olin katsovinani nenän nousemisesta ja vauhdin kiihtymisestä, ettei se ollut enää jäljen päällä, jolloin vain pysähdyin ja odotin, että se ilmaisisi löytäneensä jäljen uudestaan. Kun nenä meni maahan ja Sulo lähti määrätietoisesti johonkin suuntaan, menin perään. Loppupuolella, lähellä tietä Tiian ja Jasminin seistessä tiellä Sulo meinasi, että tämä oli tässä, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan. Taisi Sulollakin vähän jo väsy painaa. Keppejä nousi neljä, eli hukattiin Tiian keppejä oikein urakalla, mutta nähdäkseni itse jälkeä Sulo kuitenkin työsti ihan hyvin. Meidän pitää nähtävästi nyt vain tehdä paljon vieraita jälkiä vierailla kepeillä, josko ne kepit alkaisi sitten nousemaan sieltä.

Muurahaisia

Parkkisenniemen Jari veti tänään tokokerhon jäsenistöstä kootulle porukalle jälkikoulutuspäivän. Kiinnostus koulutusta kohtaan oli ilahduttavan runsasta, paikalla oli kahdeksan koirakkoa, yksi kuunteluoppilas sekä allekirjoittanut emännöijän roolissa. Koulutus pidettiin Hankasalmella, vanhempieni kakkosasunnolla. Päivän ohjelmaan kuului lyhyt teoriaosuus, makkararuutu, peltojälki ja metsäjälki. Sulo ja Liina pääsi siivellä tekemään metsäjäljet molemmat.

Kaikki koirat jäljesti hienosti, mutta metsäosuus ei mennyt ihan toivotunlaisesti. Hyväksi paikaksi ajattelemani kangasmetsä kun oli täynnään äkäisiä muurahaisia, jotka eivät jättäneet edes jälkikeppejä rauhaan, ruoasta puhumattakaan. Makoisampien ruokien kimppuun ne kävivät yksin tein, mutta frolicitkaan eivät jääneet niiltä rauhaan. Muakin purivat pirulaiset, kun noukin maassa hetken olleen jälkiliinan käsiini. En tajua mikä niistä noin kiukkuisia ja runsaita teki, onhan noissa metsissä toki muurahaisia, mutta noin paljon en muista ikinä siellä nähneeni. Sieltä eivät koirat paljoo ruokaa jäljeltä syöneet. Olin tehnyt Liinalle keppiruudun ja lyhyen jäljen kepeillä parin metrin välein, mutta hankalaa oli muurahaisten takia. Muutama ilmaisu sieltä tuli, mutta ei hyvä.

Sulolle Jari oli tehnyt 300-metrisen jäljen lyhyellä janalla. Enpä ollut tajunnut, että janan päässä on aina merkki, jota kohti kannattaisi opettaa koira kohdistamaan kulkunsa; nyt Sulo vähän kiemurtelee. Minun pitää myös itse pysyä janalla, vaikka Sulo tekisikin kiekan takajäljen suuntaan, muuten tuomari voi tulkita minun lähteneen seuraamaan koiraa jäljelle. Tätä kisamaista suoritusta nimenomaan ohjaajan toiminnan osalta pitää vielä harjoitella. Jäljellä oli pari kulmaa ja seitsemän keppiä. Keppien nostaminen oli hankalaa muurahaisten takia, samoin jäljen jatkaminen kepin jälkeen, Sulo otti niistä aika kovasti itseensä. Toisaalta tätäkin on syytä harjoitella, huonolla tuurilla kokeessakin voi olla muurahaisia yhtä paljon... Jäljen jälkeen luulin Sulon nostaneen seitsemästä kepistä neljä, mutta löysinkin sitten taskustani vielä noita merkattuja keppejä, eli ilmeisesti Sulo olikin nostanut viisi keppiä. Itse en pysynyt laskuissa yhtään mukana, kun keskityin pysymään koiran mukana. Kerran tuli hukka, vieläpä ihan suoralta. Mun pitää kyllä vähän paremmin opetella lukemaan koiraa, milloin se on jäljellä ja milloin ei. Tekis kyllä hyvää tehdä vieraan tallaamia jälkiä enemmän, nyt sitä vähän liikaa tukeutuu niihin omiin merkkeihinsä eikä toisaalta luota koiraan, toisaalta oikeasti pyri tulkitsemaan sen käytöstä. Ja sitä vieraiden keppien nostamista eritoten pitäisi harjoittaa. Sulo ei esittänyt tällä jäljellä parasta työskentelyään, sillä oli vähän höntsäilyvaihde päällä, ei ollut oikein työntekoa tuo.

Tein vielä illalla yhdet jäljet molemmille eri paikkaan, nyt ei ollut muurahaiset riesana. Liina ajoi viiden kepin keppijäljen. Kahdelle ekalle kehuin kepin noteeraamisesta, josta Liina meni maihin, kolmannen se haistoi nopeasti mutta meni ohi, johon ärähdin, Liina tuli takaisin ja ilmaisi. Tästä tietysti iso palkka. Viimeiset meni paremmin sitten.

Sulon jälki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Lyhyt jana helppoon kohtaan, jäljen kulkukohdan takana kasvoi tiheää kuusikkoa, joten jäljennosto sinällään olisi helppoa. Pieni kaarros, tien ylitys ja kaksi kulmaa. Keppejä neljä. Eli aika monta muuttuvaa tekijää tässä. Sulolla oli hirveä hinku jäljelle. Ensimmäisellä lähetyksellä se paineli iloisesti jäljen kulkukohdan ohi ja lähti haahuilemaan Liinan jäljen suuntaan. Kutsuin pois, ja lähetin uudelleen. Nyt nosti jäljen, mutta teki huolimatonta työtä, tien ylityksen jälkeen lähti jälleen ihan vikasuuntaan. Lievästi hermostuin tässä kohtaa, vaikkei tietenkään pitäisi. Sulo pois jäljeltä, ja uudelleen lähetyspaikkaan. No, tämä oli nyt se negatiivinen rangaistus, vaiko..? Palkkion mahdollisuuden poisto, käytös (höntsäily) vähenee, eikö? Mulla kyllä menee nämä positiiviset ja negatiiviset vahvisteet ja rangaistukset välillä iloisesti sekaisin, no positiivinen vahviste sentään on selvä :) Joka tapauksessa koira kertoo miten kävi, ja hyvin kävi. Nyt nenä meni oikeasti maahan ja Sulo alkoi työskentelemään; kaikki kepit nousi, tien ylityksessä ei ollut ongelmia, kulmissa pysyi hyvin. Sulo pirulainen se on semmonen, että se osaa kyllä, jos se haluaa ja malttaa keskittyä. Miten ihmeessä saan sen keskittymisen tapahtumaan ns lennosta, meinaan kokeessa sitä ei voi käydä jäljeltä ottamassa pois ja tekemään uutta lähetystä..? No, toivotaan että toistot auttaa, ja se, etten päästä Suloa tekemään, ellei se tosissaan keskity työskentelyyn.

Eilen tein myös Sulolle kaksi janaa ja Liinalle kaksi keppijälkeä. Sulo valitsi molemmilla janoilla oikean suunnan, ja sai jäljestää pidempään ennen keppiä. Tuntui ihan toimivalta strategialta. Liinan jäljet oli lyhyitä ja keppejä oli lyhyin välein.

Sehr Gut

Liina kävi tänään tuomiolla Mäntässä Spl:n erikoisnäyttelyssä. Tulos oli allekirjoittaneelle pienoinen yllätys, toki mieluisa sellainen: Liina sai arvosanaksi SG eli Sehr gut eli erittäin hyvä; paras arvosana, jonka Spl-näyttelyssä 12-18 kk luokassa voi saada. Semminkin, kun arvostelu vaikutti nähdäkseni varsin positiiviselta, ja jättipä Liina jokusen näyttelylinjaisen taakseen ;) Sijoituksissa se jäi häntäpäähän, mutta siellä punamustien keskellä ainoana harmaana en oikein osaa moisesta pahoillani olla. Tärkeintä on, että mahdollisia tulevia mittelöitä varten tarvittava arvosana on nyt saatu (parempikin kuin tarvittaisiin), ja mistä tuota tietää, jos innostuu joskus uudemmankin kerran viemään pikkuneidin näytille.

Kokemuksena Spl-näyttely oli minulle uusi. Kehä on iso, ja avustajilla on koiran esittämisessä iso rooli; avustajan tarkoitus on saada koiran kulku vauhdikkaaksi ja ilme valppaaksi. Kuumahan siinä tulee, varsinkin jälkimmäisessä ryhmäjuoksutuksessa, en edes laskenut kuinka monta kertaa sain kehää pinkoa ympäri. Iso kiitos Kirsille Liinan esittämisestä! Ja Tiialle arvokkaista neuvoista. Yksittäisarvostelu ei mennyt ihan putkeen, seisomiset oli vielä ok, mutta juoksutuksessa Liina kauhoi eteenpäin sillä mentaliteetillä, että mamman luo ja vilkkaan. Onneksi juoksu oli parempaa ryhmäkehässä, tämän tuomarikin suullisessa arvostelussaan noteerasi. Laukauksiin Liina ei reagoinut. Ylipäänsä Liinan käytökseen näyttelypaikalla olin tyytyväinen, se käyttäytyi rauhallisesti (jopa liiankin kanssa, Kirsin ilme oli jokseenkin kauhunsekainen hänen tullessa noutamaan kehään nurmella pitkin pituuttaan loikoavaa koiraa. Onneksi rötvääminen jäi kehän ulkopuolelle.), eikä Liina reuhonnut toisia koiria kohtaan ja oli koko ajan hyvin kuulolla mua päin. Liina sai oman pienen jalkapallon narulla varustettuna näyttelytuliaisina, lelu on korkattu ja mieluiseksi osoittautunut :)

Liinan näyttelyarvostelu seuraavassa:
"Suuri, keskivoimakas runko, hyvä tyyppi, erittäin hyvä pigmentti, vahva pää, hieman vaaleat silmät, normaali säkä, suora selkä, hyvä (gelagerte?, laskeva?) hieman lyhyt takaosa, olkavarsi saisi olla viistompi (? schräger liegen), takaa korrektisti kulmautunut, hyvä rintakehä, korrekti etuosa, ranne hieman heikko, voimakkaampi nachschub?, tippuu hieman esitettäessä."

Tämä siis unohtuneella koulusaksalla ilmaisia sanakirjoja hyödyntäen, seuraavassa alkuperämaan kielellä arvostelu kokonaisuudessaa, jos joltakulta saksa luonnistuu hieman jouhevammin, saa heittää käännöstä kehiin!
"gross, mittlere knochkraft, gute substanz, sehr gutes pigment, kräftiger kopf, etwas helle auge, normale widerrist, gerade rucken, gute gelagerte etwas kurze kruppe, der oberarm sollte etwas schräger liegen, hinten korrekt gewinkelt, gute brustbildung, korrekte front, vordere mittelfuss etwas feich, kräftiger nachschub, fällt etwas auf die vorhand."

Tuomari oli Frank Goldlust.

Edistymistä hitaasti mutta varmasti

Pikkuisen tehty remonttihommien ohessa tottiksia. Liina seuraamisia (10 askelta!), suoraa ja käännöksiä molempiin suuntiin. Edistyy koko ajan, Liina tietää mitä tämä on. Juostenkin ollaan kokeiltu. Eteentuloasentoa on vahvisteltu, ja tehty samaa kapulan kanssa. Tokohyppyä tehtiin, nyt Liina alkaa hiffaamaan sitä, että se voi hypätä musta poispäin.

Sulon kanssa on otettu nouto tehokuurille. Ykkösjuttuna luovutusasento. Alkaa parantua, nyt tuo jo sujuvasti eteen. Palautus tulee ravilla ja ote on elävä, mutta voipi olla että nyt vain katsotaan mihin tämä riittää... Myös seuraamista ja käännöksiä on tehty aika paljon. Kotipihassa Sulolla on hyvä vire joka tosin tuppaa lipsahtamaan helposti ääntelyn puolelle. Käännökset ja takamuksenkäyttö on parantunut, tosin ei Sulo mikään salamannopea kääntyjä ole vieläkään. Myös hyppyä ollaan tehty, tässä vaiheessa vahvisteltu paljon istumista hypyn jälkeen. Luoksetuloasento hypystä ei ole ongelma. Luoksetulon pysäytykset on venynyt aika paljon, näitä pitää vissiin vahvistella. Kaukoissa ennakoi sitä maahanmenoa, siksipä koko settiä en ole viitsinyt tehdä, vaan vahvistanut kestoa istumiseen. Lisäksi innoissaan heittää takamustaan maahanmenossa, eikä tajua miksen palkkaa sitä sellaisesta suorituksesta. No, todennäköisesti Sulo ei kokeessa enää siinä vaiheessa ole niin innoissaan, että liikuttelisi pyllyään. Vaikka mistäpä tuota tietää. "Ohjelmatreeniä" eli liikkeitä putkeen loppupalkalla, ehkä liikkeiden välejä vahvistellen, tarvitsisi tehdä, ei vain tiedä mihin tässä nyt resurssinsa käyttäisi, kun tuntuu noissa itse liikkeissäkin olevan vielä tekemistä...

Liina teki yhden lyhyen keppijäljen, jota edelsi keppien muistuttelua nurtsilla. Nyt meni hyvin, oli motivoitunut ilmaisemaan keppejä. Pitää vissiin vaan malttaa tehdä vähän aikaa tarpeeksi helppoja treenejä, jotta ne ilmaisut ei unohtuisi.

Janoja, keppejä ja vähän tokoilua

Viikonloppuna koirat on saaneet tehdä jälkitreeniä. Sulolla teemana on ollut janat, Liinalla jälkikepit. Molempina päivinä Sulolle neljä janaa ja Liinalle muutaman kymmenen metrin jälki kuudella kepillä. Lisäksi tänään treenailtiin vähän tokoa.

Sulon lauantaisilla janoilla saatiin sitten ongelma niistä takajäljistä. Ottikohan Sulo kolmessa neljästä takajäljen. Omia mokia; liian vaikeita harjoituksia, ja jälkien oikea suunta oli "väärä" ottaen huomioon koiran preferenssit. Eli treeni oli muutoin samankaltainen kuin edellinen janatreeni, pidensin vain matkaa lähetyskohdalta jäljelle. Janat oli 90 asteen kulmassa suhteessa jälkiin (virhe nro 1). Lisäksi olin tallannut takajälkeä aika pitkään sopivaa lähetyspaikkaa katsoessani, yhdelle janalle vielä siten, että oikea suunta meni talolle päin, väärä suunta metsään päin (virhe nro 2). Ei tarvitse paljoa miettiä, kumman Sulo mieluummin valitsee... Pohdin nyt tuotakin, kuinka nopeasti takajäljen ajamiseen pitäisi puuttua. Sulolle kun se onneton takajäljenkin ajaminen on palkitsevaa, eli se, että sieltä ei heti keppiä löydy, ei ole Sulolle mikään ongelma, ja antamalla Sulon ajaa takajälkeä, annan sille mahdollisuuden vahvisteeseen (=jäljen ajoon). Paras jana oli lauantaina viimeinen, hankalimmaksi kuvittelemani jana, jossa jälki kulki polun yli, ja lähetin siis Sulon polkua myöten. Tässä Sulolla ei ollut mitään ongelmaa.

Sunnuntaina ohjaaja älysi muuttaa sitten toimintaansa, ja nyt Sulo lähti sitten joka kerta oikeaan suuntaan, kun ensinnä lähdin tallaamaan jälkeä tieltä, ja jälki kulki viistosti suhteessa janaan, niin että oikean suunnan valitseminen tapahtui luontevasti. En tiedä onko tässä tapahtunut vielä varsinaista oppimista. Täytyypä lukea vielä uudemman kerran se viimeisimmän Caniksen artikkeli jäljennostamisesta ajatuksella läpi. Lisäksi ensi kerralla voisin tehdä treenin, jossa jälki kulkee suhteessa janaan suorassa tai melkein suorassa kulmassa, mutta takajälki loppuu lyhyeen esim. tiehen (alkuun tulisi siis kaarros), jotta jos Sulo valitsee takajäljen, se huomaisi valinnan seuraukset nopeasti..?

Liinan keppijäljistä ei jäänyt valitettavasti paljoa kerrottavaa. Pituutta oli molemmissa vähän enemmän kuin ekalla keppijäljellä, ehkä joku 30 metriä. Jäljen imu oli voimakkaampi kuin keppien. Lauantaisen treenin jälkeen ajattelin, olisiko se ollut uusista kepeistä johtuvaa - mehän ollaan harjoiteltu mun moneen kertaan lääppimillä kepeillä, joissa hajua on varmasti eri tavalla kuin vasta tehdyissä kepeissä, mutta sunnuntainen treeni ei mennyt yhtään sen paremmin. Lisäksi kun Liina kuuli, miten Sulo haukkui pihassa, sillä herpaantui keskittyminen kokonaan. Jouduin varmaan joka kepille pyytämään Liinan erikseen maahan. Huhhuijaa, eipä se auta kuin taas palata treeneissä taaksepäin.

Olen mennyt ilmoittamaan Sulon muutamiin tokokokeisiin, matkalle kohti TK2:sta, joka on meille tokossa se ultimaattinen tavoite, tuskin enää jatketaan tokouraa voittajaan, jos kohta tästä avoimestakaan selvitään... Olis tässä vielä tehtävää. Vaihteeksi nouto prakaa ihan kunnolla, tai no, eihän se mikään uutinen tainnut olla. Isoin ongelma on istuminen, Sulo ei tahdo istua eteen kapulan kanssa, ei sitten millään. Otteesta puhumattakaan. Tein hirveän määrän toistoja. Tyylilleni uskollisena, jos joku asia ei suju kuten mielestäni pitäisi, en suinkaan pilko tehtävää ja saa aikaan onnistumisia, vaan hinkkaan, hinkkaan ja hinkkaan. No, olihan se vähän pakko ruveta pilkkomaankin. Positiivinen huomio oli, että toistojen myötä (annoin Sulon saalistaa kapulaa) ote ehkä vähän parani samalla, kun Sulon into kapulaan kasvoi. Toisaalta meinasin, että piruakos, ottakoon kuten tahtoo, kunhan nyt tekisi liikkeen muutoin koeohjeen mukaisesti. Saatiin siitä istumisestakin pari onnistumista, Sulo tulee istumaan ongelmitta, jos otan ne pari askelta taaksepäin, mun seistessä paikallani se ei malttaisi sitä tehdä. Lopetin, kun saatiin kaksi onnistumista. Harjoitukset jatkukoon.

Liina teki seuraamisia ja yhden luoksetulon hyvällä matkalla, johon tosin varasti. Seuraamisissa meidän ennätysmatka on nyt 7 askelta. Lisäksi tehtiin oikealle käännöksiä. Pitää yrittää muistaa näissä se tikuttava askellus, ettei mene lahnailuksi, mutta on kuitenkin vähän helpotettu. Avuitta Liina meinaa jäädä käännöksissä, muutaman kerran kun helpotin, se alkoi pitää itse paikkaa, ja pääsin vahvistelemaan. Onhan näissä vielä tekemistä. Lisäksi ravuuttelin Liinaa sitä viikonloppuista näyttelyä silmällä pitäen, ja treenikamut kävi kopeloimassa Liinaa. Hännän alle katsominen oli vähän inhaa Liinan mielestä.

Loppuun vielä A-esteen ylityksiä muutamat molemmille. Molemmat sai tehdä myös kapulaa kantaen, se ei tuota ongelmia. Jotta päästäisiin tämän kanssa eteenpäin, tarvitsen avustajan vahtimaan reunoja, ettei tulis ohijuoksuja. Mielellään ne kyllä kiipee, mutta mun tarviis häivyttää se oma vieressä juokseminen pois siitä.

Liinan Dura-veli on läpäissyt BH-kokeen. Hurjaa, ja aivan mahtavaa! Meillä ei ole BH-kokeeseen vielä vähään aikaan mitään asiaa, ei vielä tällä seitsemän askeleen seuraamisella. Onnea Duralle, toivotaan, että mekin jossain vaiheessa!

Hienot pienet hakukoirat

Olipa loistavat hakutreenit! Vieläkin koitan toipua ekstaattisesta olotilasta niiden jäljiltä :) Mun upeat, mahtavat hakukoirat oli vissiin tässä tauon aikana miettinyt tota ukkojen ilmaisukuviota, sillä nyt meidän ilmaisut onnistui ihan nappiin kuin taikaiskusta. Hyvät maalimiehet vielä vahvistamassa. Myös muiden treeniryhmän koirien työskentely oli mennyt eteenpäin, joten kaiken kaikkiaan palkitsevat treenit sekä ohjaajana että maalimiehenä.

Liinalle neljä pistoa kahdella ukolla. Ensin ajattelin, etten ota näyttöjä ollenkaan mukaan, että vahvistelen nyt vain rullan palautuksia. Ensimmäisellä ukolla haamu+pako, tokalla ja kolmannella haamu, neljäs oli muistaakseni puolipiilossa. Rullat palautui ihan niin kuin pitääkin. Liina meni laukalla maalimiehelle, otti rullan ja palautti laukalla. Ilmaisu on mennyt kaksissa treenissä niin hurjasti eteenpäin, että sitä on vaikea uskoa :) Kun kaksi rullaa oli palautunut näin hyvin, otin sitten sen näytön mukaan. Ensin Liina ei oikein tajunnut sitä ukolle uudelleen juoksemista, silläkin hyvä oli ottaa nämä nyt ohjelmaan (kaikkien taiteen sääntöjen mukaisestihan näytöt pitäisi olla alusta asti mukana, mutta musta tuntui yhdessä vaiheessa, että Liina sekoitti rullan hakemisen ja näytön niin pahasti keskenään, että päätin vahvistaa vaan rullantuonteja). Kun maalimies vähän hihkaisi, Liina lähti, minä hihnassa mukana roikkuen. Parempi sen tottua alusta pitäen siihen, että minä kompastelen sen perässä. Eipä tuo tuntunut siitä häiriintyvän.

Sulo kävi metsässä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla yhden piston verran ainoastaan, yksi maalimies haamuna, joka lähti vielä pakoon. Tämähän toimi, Sulo paineli perään ja ilmaisi suoraan. Toisella sessiolla sama homma ensimmäiselle ukolle. Loput kolme oli sitten jo piiloissa, ei kovin vaikeissa, mutta melko syvällä. Haukut 5-10-15-10. Hyvin ilmaisi, ei ollut tullut iholle, vaikka haukun se tuppaa aloittamaan aika siinä naaman lähellä, josta pakittaa vähän kauemmaksi. Saan kuulemma luvan hommata korvatulppia maalimiehille :) Tehtiin yksi keskilinjan ylitys vauhdilla. Sulollekin siis oikein hyvin onnistunut treeni.

Lopuksi tein vielä esineruudun 50x10m. Sulolla 2 esinettä ruudun takaosassa. Ensimmäinen pisto meni hyvin ruudun loppuun asti, siellä rauhoittuminen työskentelyyn, löytö ja nopea palautus. Hyvä näin. Seuraava ei ollut yhtä vauhdikas, jäi etsimään etuosasta (maahan oli tippunut naminpalasia), mutta eteni oma-aloitteisesti kuitenkin eteenpäin, löysi esineen ja palautti hienosti. Sulo pysytteli myös hyvin ruudun rajojen sisäpuolella.

Liinan esineruutuun haettiin sitä vauhtia, kuten taannoin uhosin. Tein tätä yksinkertaisesti heittämällä esineen virkaa toimittaneen narupallon keskelle ruutua pitäen samalla Liinasta kiinni, ja lähettämällä sen etsimään. Vauhtia tulikin sekä etenemiseen että palautukseen. Toinen esine, hanska ei lentänyt kauaksi, mutta palautus oli ok. Kolmas esine taas narupallo, jätin Liinan istumaan, kävelin edemmäs ruudussa ja heitin pallon kauemmas. Liina etsi nyt rauhallisemmin kuin ensin, mutta kuitenkin määrätietoisesti. Pallo meinasi tippua ennen aikojaan, jouduin pyytämään palautuksen pari kertaa uudestaan.

Ennen hakutreenejä käytiin vielä Helmisen Hannan opissa katsastamassa tottelevaisuuden tilaa. Tein Liinan kanssa seuraamisia ja pari luoksetuloa. Katsottiin erityisesti takamuksen käyttöä vasemmalle kääntymisessä. Tehtiin nurkan ympäri ja pylvään ympäri, ja sain arvokasta oppia käsiavun käyttöön, jolla saan takamuksenkin kääntymään. Oli kuulemma alkanut toimia paremmin, hyvä näin! Lisäksi Sulo pääsi tekemään paikkamakuun seuraavan ryhmän kanssa. Olin itse piilossa. Sulo oli seuraillut ympäristön tapahtumia "kuin olisi elokuvaa katsellut", mutta pysynyt varmanoloisesti. Kyllä minä sille sen sallin, ottakoon rennon asennon ja tarkkailkoon ympäristöä, kunhan pysyy maassa. Eikä sillä mitenkään överiksi ollut kuulemma mikään ilmasta tulvivien hajujen tuoksuttelu mennyt.