Kirjoittaja

Minä koirien kanssa talvella 2011

 
- Päivitystä 2013 -
Tämän blogin tarkoitus on ollut toimia koirien treenipäiväkirjana ja hajanaisten koirankoulutukseen liittyvien ajatelmien tallentajana, mutta koska koirankoulutusrintamalla on ollut varsin hiljaista viime aikoina, ei tämä blogikaan ole juuri enää päivittynyt. Tervetuloa silti lukemaan, ja kommentoidakin yhä saa! Eihän sitä tiedä, josko vielä joskus tosissani innostun treenitouhuista.

Taustaltani olen lähinnä "eläinrakas hevoshullu", pienenä tyttönä minulla ei tosin marsua kummempaa lemmikkiä ollut. Hevostelu olikin etenkin teinivuosina suurin piirtein Tärkein Asia Maailmassa - kunniaa ja mainetta en tosin kilpakentillä niittänyt, vaan lähinnä kartutin oppia ratsastustunneilta ja kantapään kautta naapurin suomenhevosten kanssa. Opiskelujen jälkeen hankin ensimmäisen koirani, valkoinenpaimenkoira Sulon. Sulon kanssa harrastelimme palveluskoiratouhuja ja tokoa. Sulon kaveriksi vuonna 2010 tuli saksanpaimenkoira Liina, jonka kanssa palveluskoiraharrastus jatkui, mutta tuloksia emme ole tehneet. Vuoden 2012 lopulla Sulo kuoli, mutta Liinalla on onneksi kaverina naimakauppojen myötä perheeseen tullut Osku-spanieli. Nykyään Liina ja Osku elävät täysipainoista maalaiskoiran elämää Savon sydänmailla ja toimittavat siinä sivussa lenkkikaverin, pihavahdin ja jäniskoiran virkoja.

Sulon ja Liinan kanssa koiraharrastuksen "aktiivivuosinani" koirien kouluttelu imaisi mukanaan eläinkoulutuksen maailmaan; mitä enemmän oppi, sitä vähemmän huomasi tietävänsä, mikä ruokki lisätiedonjanoa, ja kierre oli valmis. Kouluttauduin koulutusohjaajaksi ja muutaman vuoden ajan vedin myös koulutusryhmiä. Lisäoppia kartutin erilaisista koulutuksista, kursseista ja seminaareista. Kävin harjoittelemassa koulutustekniikkaa kanojen kanssa, kuuntelin eläinkoulutuksen "elävää legendaa" Bob Baileyta tämän Suomen vierailulla, osallistuin Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleireille, ja paljon muuta. Erilaisten koulutusmenetelmien seassa luoviminen kasvatti luottamusta oman järjen käyttöön ja teki varovaiseksi yksisilmäisyyttä ja uskonnollisuutta kohtaan. Metateoriaa en ole kehitellyt, mutta uskon yhä toisaalta terveeseen kriittisyyteen, toisaalta avoimuuteen, ja ehkä tärkeimpänä uskallukseen kyseenalaistaa myös ne omat, hartaasti vaalitut totuudet. Tärkeimpänä ohjenuoranani käytän yhä edelleen maalaisjärkeä ja hyvää omaatuntoa.