Ei se syksy nyt niin paha ole

Tottistreenaamiseen into liikkuu siinä nollan tietämillä, mutta onneksi voi vielä tehdä maastoja. Tänään hakutreenien päätteeksi koirien kanssa metsässä ja rannoilla samoillessani tajusin nauttivani olotilasta; koirat puhkui intoa viileässä kelissä, metsä oli kohtuukuiva, sää hyvä, itsellä hyvä mieli onnistuneista treeneistä... Nyt on tosiaan ollut varsin mukavat kelit viimeiset pari viikkoa, kun ei ole vettä tullut. Valoisa aika vaan käy armottomasti jo kovin lyhyeksi minkäänlaista treeniä ajatellen, nyt vielä etenkin, kun kelloja siirrettiin. Ei se auta, viikonloppuihin yritettävä mahduttaa ne treenit mitä haluaa tehdä kaiken muun tekemisen lisäksi. Toisaalta ihan mukava välillä viettää koti-iltoja, kirjojakin olen viime aikoina lukenut taas pitkästä aikaa, kun ei ole kaikkia iltoja luuhannut metsissä. Olen myös innostunut vanhasta rakkaasta harrastuksestani ratsastuksesta ihan "uudella" tavalla, kun menin ja varasin toisen viikkotunnin.

Eilen Essi kaverinani käytiin tekemässä hiekkajälkiä tuohon lähelle hiekkakuopille, tänään oli vuorossa hakutreenit. Hyvä mieli jäi kummastakin. Liinan jälki kulki rekkojen kääntöpaikalla, ja hiekka oli painautunutta; oletusarvona oli vaikea alusta. Sulon jälki oli sinällään (minun mielestä) helpompi, että se kulki pehmeällä hiekalla, jossa askeleet näkyivät selvästi. Jäljet vanheni puolisen tuntia, ja tuuli oli navakka. Liinan jäljellä oli 5 keppiä, pituutta joku vajaa 150 askelta - en viitsinyt vaikeaksi olettamalleni alustalle lähteä tekemään mitään pitkää jälkeä. Liina jäljesti kuitenkin tosi hyvin; uusi alusta ei näyttänyt aiheuttavan mitään ongelmia. Tuuli teki sen, että haju painui kauemmaksi jäljen päältä, ja Liina jäljesti pari metriä jäljen sivussa. Bongasi kepit kuitenkin hienosti ja ilmaisi aivan kaikki kuten pitääkin! Kulmassa pyöri vähän, mutta löysi itse jäljen.

Sulo jäljesti vauhdilla, mutta samoin kulmassa se pyöri tosi pitkään ennen kuin paikansi uuden kulkusuunnan. Ja taas tuuli painoi hajua kauemmaksi primäärijäljeltä. Ilmaisut kuitenkin ok. Hyvä että Sulokin joutuu välillä tosissaan hommiin, tuo metsäjälki näyttää olevan sille vähän turhankin helppoa ;)

Tänään sitten hakutreeneissä. Liina ja Sulo teki molemmat kaistaleita, tai hajupeittoa, kuten saamamme uusi vahvistus ryhmään tiesi kertoa. Siis ei tallattu aluetta etukäteen, vaan ukot käveli piilolle serpentiiniä, jotta ei ihan jäljestämällä pääsisi piilolle, mutta tallatun alueen haju kuitenkin selkeästi kertoisi koirille, mistä kannattaa etsiä. Liina teki ensin. Ukot meni piiloon pareittain, jottei tulisi houkutusta lähteä edemmäs etsimään. Tämä treeni toimi Liinalle oikein hyvin. Vähän se yritti jäljestää, mutta nähdäkseni ilmavainulla löysi kuitenkin ukot. Tuuli oli jälleen varsin navakka, mikä näkyi hyvin tuulen alapuolella olleen ukon nostamisessa: Liina meni siitä ihan reilusti yli, kunnes sai tuulen tuomasta hajusta kiinni, ja palasi hakemaan rullaa. Näytölle se meni samalla tavalla! Kolmannelle ukolle jouduin lähettämään uudestaan; Liina yritti ensin jäljestämällä löytää ukon, mutta totesi tavan toimimattomaksi, ja lähti pyörimään, jolloin kutsuin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Tällä yrityksellä Liina menikin ihan suoraan ja löysi ukon helposti. Mun valmistelut lähetykseen olisi tälle pistolle saanut olla huolellisempia, Liina oli vähän kuutamolla, ja minä vain roiskaisin sen menemään. Rullat nousi tosi hienosti, ja näytölle lähti vauhdikkaasti. Ukot oli kaikki ihan oikeissa piiloissa, syvyyttä piiloilla keskimäärin ehkä sen 30 metriä.

Sulolle ukot samoille kaistaleille. Pistot oli suoria ja lähdöt innokkaita. Ääntä pitäisi vain saada - ylläripylläri - pois niistä. Treenattiin samalla haukkua; maalimiehet innosti Suloa sen alettua ilmaisemaan, mikä toimikin aika hyvin. Haukkuun tuli uutta intensiteettiä, ja katkot jäi pois. Sulo ei myöskään tsekkaillut mun suuntaan samalla tavalla. Tämä tuntui auttavan Suloa, ja aloin uudelleen elätellä toivoa, josko Sulon sittenkin saisi koulutettua hakukokeisiin... Seuraavaksi Sulon ilmaisua pitää kouluttaa ihan erikseen, eli opettaa sille, että haukuhauku vain riippumatta siitä mitä minä teen. Tämä erillään varsinaisesta etsintätyöskentelystä.

Hyvät treenit, hyviä uusia ajatuksia! Liinalle pitäisi hommata kiintorulla, se lienee sen kanssa sitten se seuraava "iso" haaste.

Vielä on maastokautta jäljellä

Koirat on ollut ehkä puolisentoista viikkoa vähän vähemmällä treenillä, ja sen kyllä huomaa. Virtaa on hirveästi, mutta toisaalta ruoka ei maistu niin hyvin kuin normaalisti. Eilen tallasin jäljet lähimetsään töistä tullessani, tunnin ehtivät vanhenemaan. Just ja just ehdittiin ajamaan ne ennen pimeän tuloa.

Liinan jälki oli noin 500 askelta, keppejä 2, ensimmäinen n. 400 askeleen jälkeen ja loppukeppi. Alussa muutaman metrin jana, jolta jälki lähti oikealle. Liinalla oli hirmuisesti vauhtia! Se ei malttanut jäljestää tarkasti ja tarkisteli paljon, välillä meinasi ajautua ihan vikaankin. En kuitenkaan ottanut sen työskentelyyn sen kummemmin kantaa, vaan annoin sen jäljestää kuten halusi. Bongasi ekan kepin, mutta sillä oli yhä siinä vaiheessa vielä niin kiire, ettei se olisi meinannut alttaa paikantaa keppiä. Se oli jo lähdössä eteenpäin, mutta kun minä en tullut perässä, se tuli "kysymään" multa, mitä tehdään, ja pyysin sitä näyttämään, jolloin keppi löytyikin. Seuraavan paikantamisessa ei ollut ongelmia.

Liinalle pitää varmaan seuraava jälki tehdä huomattavasti vaikeammaksi, jotta se joutuu todella tekemään töitä jäljellä pysyäkseen, oli taas liian helppoa tämä sille. Ja jälki voisi olla vielä reilusti pidempi. Liinalle on kyllä tullut aimo annos intoa jäljenajoon; ainahan Liina on tykännyt jäljestämisestä, nyt se tykkääminen on alkanut näkyä vauhdissa.

Sulolle jana neljässäkympissä oikealle. Kolme keppiä, eka n. 100 metrissä, seuraava 300-400 metrin kohdalla ja vika keppi n. 600 askeleen kohdalla. Menin jonkun verran traktoriuria pitkin ja poikin, ne ei Sulon jäljestykseen vaikuttanut. Kepit nousi hienosti eikä jäljestyksessä muutoin ollut mitään huomautettavaa, mutta janalla oli taas aikamoista sähellystä. Sulo juoksi juoksemisen ilosta, jäljesti takajälkeä, juoksenteli vähän lisää... Tähän pitää keksiä jotain. Seuraava jana on ainakin lyhyt, jotta nämä kunniakierrokset vähän vähentyisi.

Esineitä ollaan tehty pari kertaa. Liinan treenit on siinä vaiheessa, että se suoriutuu hienosti, kun jätän sen odottamaan ja katsomaan, kun vien esineen 10-15 metriin. Nyt vein esineen valmiiksi, ja toin Liinan sitten etsimään. Liina irtosi hyvin, muttei malttanut etsiä, vaan rupesi tarjoamaan mulle keppejä, kun esinettä ei heti löytynyt. Jouduin lähettämään lähempää, ennen kuin esine ousi. Sulolle olen tehnyt myös helppoja esineennostoharjoituksia, jotta palautuksista tulisi vain paljon toistoja, eikä Sulo pääsisi toteuttamaan itseään juoksentelemalla ja muka etsimällä.

Liinan kanssa on katsottu seuraamista. Pitkässä seuraamisessa se poikittaa pirusti, ja asento elää muutenkin. Lyhyemmällä pätkällä se pitää asennon paremmin, ja on alkanut käyttää takamustaankin. Vielä tässä on harjoiteltavaa, mutta edistyttykin on. Ja luoksetulossa muuten on nyt vauhtia!

Väsyttää

Hiljaista on ollut. Olin itse vähän kipeänä männä viikolla, eikä koirien kanssa olla tehty juuri muuta kuin käyty lenkeillä. Ihan pikkutottiksia lenkkien yhteydessä ja jonkun kerran pihalla on otettu. Liekö taudin vika vaiko pimenevien iltojen, mutta veto on ollut hyvinkin pois; minä voisin ruveta hyvin talviunille tähän aikaan vuodesta. Se on vain kumma juttu, miten työt tuppaa aina kasaantumaan siten, että loppusyksystä on aina kiire, joka vain pahenee joulua kohti. Siihen päälle jouluhössötykset, niin joka jouluun mennessä olen ollut aina ihan yhtä valmis kiipeämään karhujen seuraksi koloon piiloon ja NUKKUMAAN. Onneksi nämä koirat on fiksuja, että vaikka vähän seinille hyppimisen oiretta onkin ollut ilmassa, ne kuitenkin osaavat arvostaa sohvan pehmeyttä aika ajoin ihan kuten emäntänsä - tai vähintään tyytyä kohtaloonsa. Eiköhän se aktiivisuus treenailujen suhteen ala löytymään, kun sen aika on... Nuo tyypit on ainakin oletettavasti sitten valmiita toimintaan.

Tälle talvelle olenkin suunnitellut tottistreenaamisen ja hiihtämisen (jonka harrastamisen lumitilanne toivottavasti tänäkin talvena sallii) kaveriksi muutakin treeniä: ominaishajun jäljestämistä, pudotettua esinettä ja tarkkuusetsintää. Caniksen viime numero käsitteli montaakin aihetta, jota olen sekä päässäni että tässä blogissa pyöritellyt: mm. sitä jäljestämistä kovilla alustoilla sekä takapäänkäyttöharjoituksia. Ominaishajujälkiharjoitukset kaiketi kannattaisi aloittaa vähän leppoisemmissa olosuhteissa kuin pakkasilla, mutta katsotaan nyt. Olihan meillä suunnitelmissa asvalttijälkeä käydä kokeilemassa tässä syksyn mittaan, mutta suunnitelmaa ei toistaiseksi ole realisoitu, kun on tuota treenattavaa muutenkin riittänyt. Helpottava ajatus kuitenkin, että nenähommia voitaisiin tässä talvellakin kuitenkin jatkaa. Sitä ennen ajattelin opettaa molemmille pienten esineiden ilmaisemisen, tai Liinahan sen maahanmenolla ilmaisun osaakin jo, mutta Sulo ei vielä. Samalla tulisi tehtyä pohjat tarkkuusetsintään. Ja sitä pudotettua esinettä ainakin voisi harjoitella noilla omilla poluilla vaikka pimeässäkin, eikä lumen tulo sitä harrastusta haittaa. (Huomaattehan miten oikein psyykkaan itseni suhtautumaan positiivisesti talven tuloon? Talvilajeista ja lumesta toki pidän, mutta talven ei tarvitsisi kestää niin pitkään eikä olla niin pimeä...)

Uusia haasteita

Joku joskus sanoi, että haku on sellainen laji, että kun saat yhden ongelman korjattua, uusi on jo tekemässä tuloaan. No, ehkä meidän tapauksessa ei ole niinkään kyse siitä, vaan koirat eivät ehkä vaan ole ihan tarpeeksi osaavia vielä... ;) Eli treenit lauantaina, ja vähän vaikeutetut suhteessa edellisiin. Sulo pääsi tällä kertaa tekemään ensin. Neljä ukkoa valmiina piiloissa 40-50 metrissä. Ensimmäiset etukulmissa, kolmas radan keskivaiheilla ja neljäs takakulmassa. Ekaan etukulmaan lähti aivan vinoon, vähän niin kuin keskilinjan suuntaisesti etenemään. (Moni koira otti itse asiassa saman suunnan, katsoinkin, että siellä oli kanto, joka kyllä kaukaa katsottuna näytti vähän kyykyssä olevalta ihmiseltä - eli ei enää näkyvillä olevia ukkoja meille ainakaan!) Kutsuin pois, otin muutaman askeleen metsän suuntaan, ja lähetin uudestaan. Taas Suloa veti sama suunta, mutta sai kuitenkin maalimiehestä hajun, ja suuntasi piilolle. Epäröi himppasen ilmaisun aloittamista, mutta haukkui sitten kuitenkin. Haukku oli vähän epävarmaa, kimeää ja katkonaista. Otin Sulon hallintaan ja siitä vapautus palkalle. Tämä olikin ensimmäinen hallintaan otto meille, Sulo oli vähän "mikä juttu tämä oikein on", mutta otti perusasennon, joskin jatkoi haukkumista.

Nyt jo vähän muisti pätkii missä järjestyksessä tein seuraavat ukot, mutta joka tapauksessa toisella otin myös hallintaan, ja kaksi viimeistä vapautin palkalle. Eli nyt juoksen suoraan maalimiehelle heti, kun Sulo aloittaa ilmaisun, ja minun kehu on sitten merkki maalimiehelle palkata Sulo. Sulo tarkkailee minun käytöstä, että olenko tulossa - vähän siinä on sellaista meininkiä, että se hakee minusta tukea. Sen tämä tekee, että ilmaisussa on vähän katkoja. Kolmelle seuraavalle maalimiehelle ilmaisu oli selvästi varmempi kuin ensimmäiselle. Mukana oli myös yksi Sulolle uusi maalimies, jonka se ilmaisi ihan hyvin, mistä olen oikein iloinen. Kolmas maalimies oli vähän eri paikassa kuin kuvittelin, mutta Sulo löysi hienosti. Ohjaajan onkin syytä ottaa opiksi, että jos ei ole ihan varma ukkojen sijainnista, niin pistottaa sitten siten, ettei niitä ainakaan jää matkalle! Sulon treenistä ensimmäinen asia, joka vaatinee nyt korjaamista, lienee suorat pistot. Eli seuraavassa treenissä lieneekin sitten ohjelmassa kaistaleet, ja enintään kaksi maalimiestä (eri puolilla) piiloissa kerrallaan. Näitä meille taisi jo viime vuonna Jari markkinoida.

Liinan treeni oli selvästi edelliskertaa vaikeampi niinikään. Nyt sillä oli neljä ukkoa valmiina ja ihan oikeissa piiloissa ja suurin osa vielä siellä 40-50 metrin syvyydessä. Ensimmäinen meinasi olla ongelmallinen, sillä Liina lähti etenemään aivan samoin kuin Sulo keskilinjan suuntaisesti, ja jouduin lähettämään sen pari kertaa uudelleen ennen kuin sai hajusta kiinni. Ensimmäisellä yrittämällä kävi kuitenkin vain tervehtimässä maalimiehen, ja tuli pois ilman rullaa. Lähetin uudestaan. Lähti vauhdilla, ja tällä kertaa toi rullan. Kiinni ja näytölle. Toiselta ukolta toi rullan tosi hienosti, paitsi että tiputti sen pari metriä ennen, kun korvaansa kutitti. En uskaltanut ruveta kuitenkaan nipottamaan, ja lähettää uudestaan, kun oli niin hyvin nostanut rullan ensimmäisen ukon vaikeuksien jälkeen. Kolmas oli vaikea, Liina ei meinannut uskoa, että siellä on mitään. Liina löysi maasta yhden pudonneen irtorullan, ja toi sen mulle, eikä yhtään hoksannut, että ukkokin sieltä pitäisi vielä etsiä... Pyysin maalimiestä näyttäytymään. Nyt Liina lähti, mutta jäi muutaman metrin päähän sen näköisenä, että "tämä on ihan järkyttävän epäilyttävää!" Kun tajusi, että ukko onkin Terhi, oli onnellisuudessaan aivan unohtanut ilmaisun. Uusintalähetyksellä otti rullan hienosti. Neljäs ukko meni hyvin. Näytöille lähti kaikille vauhdilla. Kaistaleet siis käyttöön Liinallekin, rullatakelteluihin uskon parhaiten tepsivän toistojen.

Anni tuli vielä kaveriksi esineruututreeniin. Tallattiin 10x50 ruutu. Sulolle kaksi esinettä, hanska vasempaan reunaan 10 m etäisyydelle etulinjasta, ensimmäisen esineen takarajan tuntumassa Anni kävi näyttämässä; tämä oli vaikeampi muoviläpyskä. Sulo irtosi vauhdilla ja innolla, pyöri ja pyöri ja oli etsivinään, muttei nostanut. Meni kuitenkin sen yli. Kun viimein nosti, lähti tuomaan, mutta tiputti muutama metri ennen minua. Lähetin hakemaan uudestaan, ja sama juttu - pyöri ja pyöri, meni ylikin, muttei nostanut. Viimein kuitenkin toi, tästä palkka. Hanska nousi ongelmitta. Tehtiin muoviläpyskällä uusi näyttö, ja nyt tuli mulle asti.

Liina teki kaksi pistoa myös, samoin kuin Sulolla, sillä erotuksella vain, että molemmat esineet oli hanskoja. Palautukset oli hienoja, suoria ja vauhdikkaita. Ekalle, kaueampana olevalle esineelle Liina jäljesti Annin jäljen. Mutta eiköhän tästä hyvä tule!

Liinan tottisten tilanne

Pieni päivitys, missä ollaan Liinan tottisten suhteen menossa.

Paikkamakuu onnistuu hyvin tokon alo-luokan malliin. On jonkun kerran varastanut perusasennon, vaikken sitä juuri otakaan. Häiriköitynä tätä pitää vielä treenailla, sekä minun selin ollen.

Seuraamisen käännökset on edistynyt paljon. Täyskäännöksiä pitää vielä vähän harjoitella, mutta paljon on mennyt eteenpäin; Liina on hoksannut takamuksensa olemassaolon! Kestää matkaakin, ja osaa hakea paikan uudelleen, jos kontakti jostain syystä katkeaa. Ei-optimaalisessa viretilassa joskus jätättää. Pidempää kaaviota pitää vielä vähän harjoitella.

Jäävistä istuminen on varmin. Maahanmenoa himppasen epäröi. Seisomisen osaa aika huonosti vielä, sitä pitää paljon varmistella. Nämäkin on kyllä edistynyt ihan hyvin, mutta vielä pitää vahvistella.

Luoksetuloja olen muutaman kerran ottanut 10-20 metristä eteen, ja sitä vauhtia on nyt alkanut löytyä! Ihan hyvä siis, että ollaan niitä vauhtiluoksetuloja tehty paljon. Himmaaminen vähentynyt huomattavasti, ja hyvin löytää oikean paikan. Sivullesiirtymisiä ollaan otettu jonkun verran; sellaista takamuksenheittoa ei näissä vielä ole, mutta pikkuhiljaa...

Noutoon ollaan tehty vauhtia; sinällään liike on ihan siisti, mutta palautukseen pitää saada vain kova kiire, mitä siinä ei vielä ole.

Hypyt on vielä vähän vaiheessa. Periaatteessa osaa hypyn, mutta pitää vielä varmistella; joskus jää jumittamaan "oliko tämä varmasti se mitä halusit?" Metrisellä on joskus ponnannut vauhtia esteestä; teemme siis ensin tekniikan kuntoon matalamman esteen kanssa. A-este on vähän edistynyt, viime treeneissä kesti sen, että menin niin paljon esteen taakse, ettei Liina enää nähnyt mua. Kunhan saadaan varmuus hyppyihin, uskon, että noudon liittäminen ei tule olemaan vaikeaa.

Eteenmeno on ehkä eniten vaiheessa. Paljon pitäisi vain tehdä eteenlähetyksiä eri paikoissa.

Viretilaan olen ollut tosi tyytyväinen, ja treeniliivin päälle pistäminen aikaansaa Liinassa nykyään innostuneen reaktion. Liina on myös alkanut palkkautua hyvin leikkimällä, vaikka ruokavahviste sille useimmiten se ykkönen onkin. Jos kehittyminen jatkuu samalla tahdilla, pitäisi meidän viimeistään ensi keväänä olla hyvinkin BH-koekunnossa.

Vielä muutama kuva, kuvat on taas jälleen kerran ottanut Terhi Lylyjärvi - Terhille kiitos!

Ukkoa on menossa etsimään sekä koira että ohjaaja

Täällä se on!

Missä rulla???

Löytyi!

Palloleikkejä Killerillä :)

Heitäheitä uudestaan!

Jälkeä, esineitä ja ongelmakäytöksiä

Olin jo pidempään lupaillut vetää jälkitreenit muutamalle jäljestämisestä innostuneelle tokokerholaiselle, mutta jotenkin aika on ollut niin kortilla, että tuumasta toimeen ei päästy ennen kuin eilen tiistaina. Meitä oli yhteensä neljä innokasta jäljestäjää, joista sain jäljentekijänkin sitten Sulolle rekrytoitua. Mukavat jälkitreenit meillä olikin, eikä vettäkään satanut koko aikaa. Jälkien vanhentumista odotellessa tehtiin esineetkin sitten samaan syssyyn. Pimeys vain pääsi taas jälleen kerran yllättämään, mutta eipä tuo onneksi koiran työskentelyä haittaa millään lailla.

Liinalle tallasin itse ehkä vähän vajaan koemittaisen jäljen kahdeksalla kepillä, alussa muutaman metrin jana vasemmalle. Vanheni reilun tunnin. Janalle meinasi lähteä ihan vinoon, en päästänyt, mutten sanonutkaan mitään, eteni sitten suoraan, ja hienosti bongasi jäljen - Liina melkein säpsähti jäljen ylittäessään, ja miettimättä lähti oikeaan suuntaan. Kulmia oli muutama, yksi polunylitys, jota ennen jälki kulki pienen matkaa polun suuntaisesti. Jäljestämisessä Liinalla ei ollut ongelmia, vauhtia oli aika paljon vain. Puolen välin jälkeen keppejä meinasi ruveta jäämään matkalle. Olin merkannut kepit, joten ekalla, jonka yli Liina oli menossa, pyysin sitä tarkentamaan, toisen nostin itse Liinalle näytille, mutten palkannut siitä, ja lopuilla taas pyysin tarkentamaan ja palkkasin ilmaisusta. Liina kyllä bongasi ne kepit, joita se ei nostanut, muttei malttanut etsiä ja ilmaista niitä. Joten jotain on nyt muutettava; tällaisenaan nämä harjoitukset eivät toimi. Keppimotivaatiota on saatava suuremmaksi, joten ehkä Liinallakin edessä vastaavanlainen treeni, kuin millainen Sulolle nyt tehtiin.

Sulolle Maiju tallasi noin puolentoista kilometrin jäljen (taisi olla pisin jälki, mitä Sulo on jäljestänyt). Vanheni ehkä puolitoista tuntia, muutama kulma, alussa noin 15 metrin jana. Sulolla oli hirmuinen kiire, taas janalla se häröili innostustaan, ja jäljen nosto oli vähän sitä sun tätä. Sitten taas tilanteessa, missä Sulolla on enemmän painetta (esim. se koetilanne), se esitti äärimmäisen siistiä janatyöskentelyä. Sulo jäljesti vähän huolettoman oloisesti (mm. pissasi kahteen otteeseen), mutta varmasti. Keppejä oli kaksi, ensimmäinen noin kilsan kohdalla, toinen olikin jo se loppukeppi. Molemmat kepit nousi yhtään epäröimättä! Että tällaisenaan harjoitus toimi todella hyvin, mutta seuraava jälki täytyneekin tehdä sitten kuudella kepillä esim. kilsan mittaisena, jotta pääsee katsomaan, onko tällä mitään vaikutusta keppimotivaatioon. Kiitos Maijulle jäljen tallaamisesta!

Sulo teki esineennoston helppona motivaatiotreeninä; sille vietiin lelu noin viiteenkymppiin sen nähden. Hyvin Sulo eteni ja bongasi ja lähti tuomaan (en erikseen kehunut tässä vaiheessa), tullessaan meinasi lähteä tarkistamaan hajua, josta kielsin. Toi sitten nätisti mulle, josta palkkana leikki+ruoka. Liinalle sama treeni, mutta esine jäi noin kahteenkymppiin. Liinaa häiritsi Usva-pennun pissa, joka jäi matkalle, ja meinasi jäädä jumittamaan siihen kohtaan. Lähetin uudestaan, ja nyt eteni ja toi ongelmitta.

- - -

Maanantaina Parkkisenniemen Jari piti tokoryhmälle treenin. Pyysin Jaria vetämään treenejä, jotta aika ajoin uhkaava näköalattomuus omassa toiminnassa ei pääsisi liian hallitsevaksi, vaan ryhmäläiset saisivat välillä uusia näkökulmia tekemiseensä. Eri koirien kohdalla toistuneita teemoja oli ainakin se, että yleensä siinä vaiheessa, kun ongelmat huomataan, koirat ovat saaneet ongelmalliseksi koettua käytöstä toteuttaa jo hyvän aikaa - ongelma saattaa saada alkunsa sinänsä viattomasta asiasta, jonka koira syystä tai toisesta ajattelee "kuuluvan asiaan", jota ohjaaja ei tässä vaiheessa vielä noteeraa. Käytös esiintyy uudelleen, jolloin se voidaan panna merkille, mutta sitä ei vielä pidetä ongelmallisena. Siinä vaiheessa, kun koira esittämästä käytöksestä tehdään oikea ongelma, on koira todennäköisesti saanut harjoitella ei-toivottua käytöstä jo aika pitkään.

Erityisesti silloin, jos koiralla on (ympäristön kannalta nähtynä) ongelmakäytöksiä, tulisi koulutuksen perustua siihen, että koiralle opetetaan, miten se pystyy itse hallitsemaan ympäristöään. Näin ajateltuna tarkoituksena ei välttämättä ole lisätä suoranaisesti ohjaajan hallintaa koiraa kohtaan, vaan tavallaan vahvistaa koiran itseluottamusta ympäristön hallittavuuden suhteen. Suurimmassa osassa pahimpia ongelmakäytöksiä kun taustalla on koiran epävarmuus, ja parasta, mitä tällöin voi tehdä, on vahvistaa koiran itsevarmuutta. Esimerkkinä koira, joka hyökkäilee muita ihmisiä kohti. Koiran käytös juontuu epävarmuuteen, ehkä heikkoon hermorakenteeseen yhdistettynä terävyyteen ja matalaan kynnykseen käyttää hampaita. Se on päässyt - ehkä jo yhdestä kerrasta - oppimaan, että hyökkäys on paras puolustus, ja toistanut käytöstä myöhemmin. Koiran näkökulmasta se käyttäytyy äärimmäisen rationaalisesti, oikeastaan ainoalla mahdollisella ajateltavissa olevalla tavalla, mutta on samalla todennäköisesti hyvin stressaantunut käytöksensä ja jatkuvan hyökkäysvalmiudessa olemisen takia. Koiran stressitasoa ja samalla sen hyökkäämiskynnystä voidaan parhaiten laskea opettamalla sille vaihtoehtoinen käytös. Vaihtoehtoisen käytöksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen, ja yleensä kontaktin ottaminen ohjaajaan toimii hyvin tällaisena korvaavana käytöksenä. Tällä käytöksellä pitää olla koiran näkökulmasta toivottu vaikutus; pelkkä ruoka ei todennäköisesti riitä, vaan suurin vahviste on se, että hyökkäyksen aiheuttava tekijä loitontuu. Ajan kanssa vahvistuneet käytökset eivät toki nopeasti muutu, mutta mikäli hyökkäykset eli ei-toivottu käytös pystytään eliminoimaan, ja toivottuja käytöksiä vahvistamaan, ja samalla siedättämään koiraa kaikissa mahdollisissa tilanteissa niihin häiriöihin (esim. liike), mitkä poiskoulutettavan reaktion aiheuttavat, pitäisi tuloksia alkaa syntyä.

Ei tullut ykköstä, ei

Tänään Sulon kanssa koittamassa onneamme (ei kai se onni oikeasti tähän mitenkään liity...) Laukan tokokokeissa Vihtavuoressa. Ilmoitin Sulon sinne hyvinkin ex tempore, katsoin aiemmin tällä viikolla että ihan tässä lähellä olisi kokeet, ja sain ilmoitettua meidät vielä hyvinkin myöhäisherännäisenä mukaan. Kotiin lähdettiin kolmostuloksen kanssa, eikä sijoituksellakaan (5/5) tarvitse juhlia. Pisteitä 115,5. Sulo oli kehän ulkopuolella oikein kivassa vireessä, kehässä huusi suoraa huutoa... Jo paikkamakuuseen mentäessä se aloitti, yksilökehässä touhu paheni potenssiin n. Jälkeenpäin voi jossitella, että olisi ehkä pitänyt ennen suoritusta päästää Sulo juoksemaan pahimpia höyryjä siihen lähimetsään mihin se hinkusikin, mutta tiedä tuosta. Lenkillä se toki oli käynyt aamulla normaalisti. Ei Sulo ole näin pahaa ääntämistä esittänyt pitkään aikaan. Tai jos on, niin olen sen tiukalla komentamisella saanut laskemaan kierroksia. Tokokehä ei vain taida olla oikea paikka ruveta käymään vääntöä siitä, millaisessa vireessä töitä oikein pitäisi tehdä. En tiedä mitä Sulo oikein kuvitteli olevansa menessä tekemään kehään; se aloitti huutamisen, kun annoin liikkurina toimineelle Helille noutokapulan, ja fokusoitui ihan muualle kuin minuun. Toivoin, että huutaminen helpottaisi liikkeiden myötä, mutta ei tässä nyt niin käynyt. Eipä tässä kai muu auta, kuin harjoitella kokeenomaisesti, jotta pääsisi puuttumaan tällaiseen käytökseen. Tänä syksynä ei taideta enää kokeeseen yrittää kuitenkaan, jotta ensi kesänä sitten ehkä taas. Helppoa tämä ei meille nähtävästi ole, kaikki palaset ei millään tunnu loksahtavan yhtä aikaa paikalleen. Liikkeet Sulolla oli nyt paremmin hanskassa kun edellisissä kokeissa, kaksi nollaa siellä tuli tosin, mutta mielestäni nämä nollat on helpommin korjattavissa kuin edelliset ongelmat.

Liikerivistö:

Paikkamakuu 8. Kehässä oli paljon kiinnostuneempi hajuista kuin sen ulkopuolella, ja ääntäminen alkoi, kun piti ruveta tekemään hommia. Protestoiko se? Samat liikkeet se teki häiriössä ihan hiljaa kehän ulkopuolella. Pisteet meni ääntämisestä ja maan haistelusta.

Seuraaminen 6. Sulon seuraaminen oli innokasta ja kontakti hyvä, mutta se huusi lähtiessä niin kovasti, että hädin tuskin kuulin liikkurin käskyjä. Vähän aukesi asento välillä.

Maahanmeno seuraamisesta 8,5. Pisteet lähti äänestä.

Luoksetulo 6. Pysähtyi parin metrin viiveellä. Minä olin tähän oikein tyytyväinen. Ääntämisestä taas jokunen piste pois. Sanoin ekan luoksetulokäskyn mahdollisimman "tylsällä" äänellä, ja Sulo tiesi, että tästä pitää pysähtyä, sinällään teki ihan hienosti.

Seisominen seuraamisesta 0. Sulo teki hienon istumisen. Tätä tietty harjoiteltiin jälkikoetta varten, eikä Sulo osannut erotella, vaikka tällä viikolla seisomista muistuteltiin hyvin ahkerasti mieleen. Aikamoinen haaste näiden erottelu näyttää Sulolle olevan.

Nouto 7,5. Äänsi, palautti kaarella ja ravissa, ei tullut istumaan ihan suoraan, ja oli vähän väljä.

Kaukot 7,5. Äänsi, ja vähän ylimääräistä liikuskelua lopussa (heitti lonkka-asennon mun palatessa). Olisko ennakoinut jonkun asennon? Mutta hei, viimeksi se ei tehnyt yhden ainutta vaihtoa, tähän olen ihan tyytyväinen.

Hyppy 0. Tämä oli vähän liian kiva liike; Sulo ei malttanut istua ollenkaan, vaan teki jojohypyn. Kierroksia oli siis noin sata liikaa...

Kokonaisvaikutelma 7. Tuomari pahoitteli ääntämistä joka verotti pisteitä joka liikkeessä ja tietty kokonaisvaikutelmassakin, no, niin pahoittelen minäkin... Muuten kaiketi oli ihan tykännyt meidän tekemisestä ja mun käskytyksestä jne.

Tiina ja Kerttu meidän tokoryhmästä teki alokkaassa hienon ykköstuloksen! Tosi harmonista ja kaunista työskentelyä, jota oli ilo katsoa! Liina sai vähän tokoilla väliaikoina, ja hengailla siinä kehän vieressä, ja se oli tosi kauniisti ja rauhassa. Mitäpä ei Liina nakin eteen tekisi.

Jotta toisaalta olen pettynyt, kun ei meidän tekeminen oikein millään riitä eikä osu sinne ykköseen saakka, toisaalta en niin kovin, kun siellä oli hyviäkin juttuja mukana, ja Liinan kaunis käytös tietysti lämmitti mieltä. Mutta ehkä kuitenkin plussan puolella mennään; kun Sulonkin kanssa kuitenkin oli sellainen tunne, että ollaan tiimi, ja yhdessä tehdään tätä, ja yhdessä tätä on lopulta joka tapauksessa mukava tehdä.

Pimeys tai yhden hurrikaanin jäänteet eivät reipasta hakuilijaa lannista

Miten koiraharrastaja viettää lokakuista pimenevää perjantai-iltaa? Tietenkin hakumetsässä, huolimatta siitä, että pimeys vyöryy päälle vääjäämättä, tai että Ophelia-hurrikaanin rippeet tiputtavat vettä päälle tuon tuosta. Oikeasti meillä oli oikein mukavaa! Treenit piti vetää vain pimenemisen vuoksi läpi tiukalla tahdilla.

Liinalle tehtiin samantapainen harjoitus kuin viime viikolla; 2 ukkoa, 6 pistoa. Nyt vaikeutin treeniä siten, että ukot oli syvemmällä ja paremmin piilossa. Kahdelle pistolle jouduin lähettämään Liinan uudestaan, kun rulla jäi nostamatta, muuten Liina teki hyvää ja varmanoloista työtä. Yhdelle näytölle menemistä Liina vähän epäröri, mutta irtosi lopulta ihan hyvin vähän kannustettuna. Hienoa työskentelyä Liinalta!

Sulolle tehtiin se kolme valmiin ukon treeni, vähän siten, kuin olin viikko sitten kaavaillut. Ukot oli etukulmissa ja takakulmassa. Alue oli osin tallaamaton; vain sen verran, mitä siellä edelliset koirat oli juosseet. Ukot oli kaikki noin viidessäkympissä. Sulo teki hienoa työtä! Kahdella viimeisellä pistolla se olisi voinut haukkua ihan pari haukkua pidempään, mutta en nyt vielä ainakaan usko, että tästä ongelmaa tulisi. Pieniä taukoja oli haukussa, kun Sulo katsoi, tulenko minä paikalle.

Jotta hyvä maku jäi tämäniltaisesta hausta, etenkin, kun Edi, Pontus ja Laku tekivät hienosti hommia niinikään.

Hyvän mielen tottiksia

Viikonloppuna oli ohjelmassa siivousta kotona ja perunannostoa porukoilla. Koirat pääsi tekemään tottiksen Viihdekeskuksella. Olen nähtävästi lunastanut lupaukseni ja vähän höllentänyt treenitahtia... Sulo ehkä tarvitsisi sen palauttavan jäljen+esineruudun ennen talviunille ryhtymistä, mutta ainakin jälkimmäiseen tarvittaisiin kaverin apua. Tosin palauttava ei enää yli viikko kokeesta ole ehkä oikea termi... Ja Liinan treenitahtia nyt sinällään ei ole muuta syytä höllentää kuin pimenevät illat ja omistajan laiskuus. No mutta.

Ensinnä sanottava, että ne meidän treenit oli kyllä tosi hyvät. Sitä ennen käytiin koko porukalla lenkillä lähimetsässä (Kromi oli myös mukana), kohdattiin vieras koirakin, ja selvittiin ohituksesta ihan kunnialla. Tein lyhyitä pätkiä Sulon ja Liinan kanssa, yhtä asiaa kerrallaan, vuorotellen. Sulo teki metristä hyppyä, liikkeestä maahanmenoja, seuraamisen käännöksiä, noudon ja eteenmenon. Liina teki A-estettä, takapäänkäyttöä paikalla käännyttäessä (vasemmalle) pariin otteeseen sekä liikkeestä maahanmenoja.

Sulon treeneistä:
Ajattelin metrisellä tehdä takaisinhyppyjä jättämällä Sulon esteen taakse ja menemällä itse toiselle puolen, mutta oli liian vaikea harjoitus Sulolle. Joten tehtiin vain vauhtia ja motivaatiota, juoksin vierellä ja heitin lelun Sulon hypättyä. Ihan hyvä ottaa nyt nämä metriset tehokuurille, jotta saadaan Sulolle itseluottamus niiden suhteen kohdilleen. Muistaakseni tehtiin yksi onnistunut takaisinhyppy loppuun.

Noudon ja eteenmenon tein samassa; ensin jätin Sulon makuuseen ja kävin viemässä eteenmenopalkan (pallon jätettyäni Sulo-sika nousi! Jouduin siis tekemään korjaavan jätön), sitten tehtiin nouto, ja sitten eteen. Sulo palautti laukalla! Tämä tosin vaati allekirjoittaneelta vähän hihhulointia siinä palautusvaiheessa. Eteenmenossa meni suoraan ehkä 20 metriä, sitten alkoi tarkistelemaan kiviä, ja mutkitteli. Täytyy nyt vain muistaa tehdä näitä joka treenissä, että se eteenmeneminen jää selkärankaan.

Käännöstreenit oli hyvät, Sulo työsti hienosti. Maahanmenoissa alkoi ennakoimaan lelupalkkaa, eikä malttanut painaa kyynäriä alas. Tähän treeniin ehkä tarvitsee ylimääräisen silmäparin katsomaan. Mutta uskoisin, että saadaan maahanmenoihin nopeutta noilla nopeilla palkkauksilla, ainakin vähäsen, varmaankin ollaan vaan tehty liian paljon kokeenomaisia maahanmenoja.

Liina:
Liinan A-este on siinä vaiheessa, että se menee hyvin ja innolla, kun minä juoksen mukana, tai ylipäänsä olen näkyvissä, mutta heti, jos katoan näkyvistä, se kiertää esteen. Toivottavasti toistot auttaa tähän. Nyt tein niin, että jäin esteen kohdalle, annoin yli-käskyn, ja kun Liina lähti, etenin itse. Jos menin niin pitkälle esteen taakse, ettei Liinalla ollut minuun näköyhteyttä, se kiersi. Huomasin myös, että Liinan vire laski kuin lehmänhäntä, kun ei tullut onnistuneita toistoja. Liinan kanssa on siis äärettömän tärkeää huolehtia vahvistetiheydestä, jotta se jaksaa työstää!

Anna kertoi Susanna Korrin neuvoneen takapäänkäyttöön harjoituksen, jossa koiraa imuutellaan ohjaajan kääntyessä paikoillaan vasemmalle, samalla työntäen palkkaa taaksepäin, mikä tavallaan pakottaa koiraa oikeaan asentoon. Kokeilin tätä, palaten siis imuutusvaiheeseen. Ja piru vie, tämähän toimi! Tein muutaman toiston imuutellen, ja sitten Liina osasi tehdä samaa ilman apua! Hitsi vieköön! Innostuin, ja testasin lyhyen seuraamispätkän yhteydessä, ja taas se toimi! Voisiko siis olla, että Liina hoksasi homman jujun tällä? Sormet ja varpaat ristissä seuraaviin treeneihin - kokeilin samaa myös sunnuntaina, ja homma onnistui hienosti...

Liikkeestä maahanmenoja pallopalkalla. Onnistuivat hyvin. Ilmeisesti liikkeen oletusarvo kasvoi taaksepäin lentävän narupallon kanssa? Ja kiitos ja kumarrus Gappayn narupallon kehittäjälle - ne kovat täyskumiset eivät ole mitään kunnolla koiran suussa purtaessa lössähtävän pallon rinnalla; näitä Liinakin kantaa mielellään ja ylpeänä.

Tänään vielä Killerillä tokoryhmä, jota ennen treenattiin Sulon ja Liinan kanssa keskenämme. Lisäksi molemmat teki paikkamakuun Lakulle häiriönä. Sulo teki vähän seuraamista, noutoa, kaukokäskyjä, luoksetulon pysäytyksiä ja seisomaan jäämistä juoksusta ja eteenmenon. (Olen siis taas aktivoitunut ajatukseen Sulon ilmoittamisesta tokon avoimeen luokkaan.) Liinalle seuraamista, etenkin niitä käännöksiä vasemmalle, noudon palautuksia ja luoksetulo. Sulo teki pari palautusta laukalla! Kaukokäskyt onnistuivat hyvin; palkkailin lelulla. Luoksetulon pysäytyksiä lyhyellä matkalla. Juoksusta seisomaan jäämisiä ei oltu aiemmin tehty, nyt on, vähän hitaammasta vauhdista piti aloittaa. Liina tuppasi käännöksissä edistämään, 90 asteen käännökset vasemmalle meni kuitenkin aika kivasti. Noudon palautuksia tehtiin siten, että ensin palkkailin pelkästä istumisesta ja kapulan pitämisestä, ja hyvin se jaksoi pitää. Palautuksen se teki ekalla yrittämällä ravilla, toisella laukalla. Luoksetulon teki vauhdilla. Kiva maku jäi tänpäiväisestäkin tekemisestä.

Vielä muutama kuva viikonlopulta.

Sulo ja Liina tykkää yhä nukkua vierekkäin

Aamulla rannalla Kromi, Liina ja Sulo

Sulo ja Liina odottaa allekirjoittaneen isää

Rankka viikonloppu takana - ruokaa odottaessaankin kun nukahtaa...