 |
| Liina Lehtimäellä 2011. Kuva: Terhi Lylyjärvi |
Terveystulokset: lonkat A/A, kyynärät 0/0. Selkä terve, lanneranka hieman madaltunut.
Kuvattu 28.2.2011, Kari Ventelä, Kankaanpää
Näyttely: SG Mänttä 21.5.2011, Frank Goldlust
Liina tuli perheenjäseneksi, emännän harrastuskaveriksi ja Sulon "pikkusiskoksi" talvella 2010. Harkinnassa oli alkujaan toinen valkoinen, mutta hieman kutkutti kokeilla taitojaan toisen pk-rotuisen koiran koulimisessa. Beauceron oli toinen vakavassa harkinnassa ollut rotu, toinen oli sellainen "suoraselkäisempi" versio saksanpaimenkoirasta eli suvultaan sellainen koira, jonka taustalla on jalostusvalinnoissa kunnioitettu enemmän tervettä rakennetta ja hyviä luonneominaisuuksia kuin näyttelymenestystä. Oma ennakkoluulo käyttölinjaisesta saksanpaimenkoirasta tosin oli, että ne ovat pitelemättömiä viettipommeja, jotka eivät sisällä ihmisten kanssa voi edes asua. Tarvitseeko sanoakaan, että meni ehkä vähän pieleen? Muutamiin kasvattajiin oltiin yhteydessä, ja Liinan kasvattajasta saatiin eräältä paikalliselta koiraharrastusfoorumilta vinkki. Soittaessani ja kysellessäni tulevasta pentueesta mielessä "voiko niitä sitten tulla vaikka katsomaan" varmistui, että Cökön ultrassa näkyy kuin näkyykin pentuja, ja niinhän se kävi, että Liina sieltä meille koiraksi valikoitui.
 |
| Cökö-mamma ja 5-viikkoiset riiviöt |
 |
| Nukkumapaikkoja valitessaan Liina jo pikkupentuna arvosti läheisyyttä |
 |
| "Isoveikan" vieressä se erityisesti tykkäsi nukkua |
 |
| Pienen koiranpennun raskasta elämää |
 |
| Mahdun näin pieneen koloon |
 |
| Mersusta löytyy vaikka mitä hyviä nukkumapaikkoja |
 |
| Kana kohtasi kuoleman |
 |
| Liina pääsiäisenä 2010. Kuva: Jenni Heikkinen |
Liina on hyvinkin saalisviettinen koira, mutta taistelu- ja lähileikkiä olemme joutuneet työstämään - tavaroiden hurja repiminen ei ole Liinalta tullut luonnostaan. Onneksi vaihtoehtoisia tapoja viettivireen nostamiseksi olemme löytäneet, ja pikkuhiljaa ne taisteluleikitkin ovat vahvistuneet. Jälkeä Liina on tehnyt aika paljon, ja nenänkäyttö on Liinalle mieluista ja luontevaa. Koulutuksellisesti kuitenkin tähän mennessä Liina on ollut ehkä hieman helpompi kuin Sulo, sillä ympäristön häiriöt vaikuttavat Liinan tekemiseen vähemmän kuin Sulon, ja se on luonnostaan erittäin kontaktinhakuinen ja aktiivinen koira. Lisäksi Liina on tietyssä mielessä vähän herkkä - sille ei tarvitse kovasti sanoa asioista, eikä paranekaan, sillä loukkaantua Liina kyllä osaa.
Liina on kova vahtimaan, kuten Sulokin, tosin ihmisiin Liina suhtautuu selkeästi positiivisemmin kuin Sulo. Toisista koirista ei Liinakaan erityisemmin välitä, tiettyjen (mielellään samanrotuisten) kavereiden kanssa Liina leikkii mielellään, mutta leikkejä edeltää usein pieni tilannekatsauksen teko, jossa Liinan pitää kertoa oma asemansa tilanteessa. Liina on myös hyvin tarkka omaisuudestaan, eli reviirinsä lisäksi ihmisistään, autostaan, leluistaan...
Terveysongelmia Liinalla ei tähän mennessä suuremmalti ole ollut. Vuosikkaana se kärsi panosteiittiontumisesta, ja hammas Liinalta on haljennut leikin remussa. Liinalla on tätä kirjoitettaessa kesällä 2011 takana kahdet juoksut, joiden jälkeen se on tehnyt pientä valeraskautta, joka ei ole kuitenkaan pentujen hoivaamisvaiheeseen edennyt. Liinan luusto on terveeksi lausuttu, tosin ristiselän osalta pientä sanomista oli - kyseessä on rotutyypillinen muutos, pieni kynnys, jota ei kuitenkaan ahtaumaksi voida sanoa.
Tavoitteena Liinan kanssa on edetä pk-puolella kansallisissa lajeissa niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Jälki on tällä hetkellä ykköslajina, mutta toivottavasti haussakin päästäisiin joskus meritoitumaan ainakin koulutustunnuksen verran. KVA-titteliin vaadittava näyttelyarvosanakin on plakkarissa...
