Sulo kuoli 23.12.2012. Sulon kuolemaa koskeva päivitys. Jätän kuitenkin Sulon sivun ennalleen tähän.
 | |
| Sulon kanssa Pyhä-Häkissä syksyllä 2007. Kuva: Eeva Sysmäläinen |
Terveystulokset
Lonkat A/A, kyynärät 0/0. Selkä terve.
Kuvattu keväällä 2009 (eläinklinikka Otso) ja uudelleen syksyllä 2009 (Etelä-Helsingin eläinlääkäriasema, Timo Talvio)
Koetulokset
JK1, BH, TK1
Sulo on omistajansa ensimmäinen koira, joka haettiin toukokuussa -07 Tuusulasta Riekin Anitan Veshukan kennelistä. Rotu valikoitui yhdessä silloisen kumppanin kanssa perusteella, että piti saada terverakenteinen, "koiran näköinen ja kokoinen" koira, jolla on säänkestävä karva, joka jaksaa kulkea metsälenkeillä mukana ja josta voisi olla harrastuksiinkin kaveriksi. Valkoinenpaimenkoira oli tuolloin vielä nykyistä paljon harvalukuisempi, Sulon hankinta taisi osua siihen valkkaribuumin alkuaikoihin. Näihin tarkoituksiin Sulo on ollut nappivalinta, enemmänkin; Sulo on ollut erinomaisen uskollinen ystävä, aina mukana kaikissa mahdollisissa touhuissa - mm. monta kesää emäntänsä mukana maastotyöreissuilla. Treenitouhuja on Sulon kanssa opiskeltu vähän kantapään kautta, välillä aktiivisemmin, välillä hiljaiseloa viettäen. Hyvin Sulo-poika on emäntänsä koulutusyritelmiä jaksanut katsella, pointsit siitä :)
Tokoa Sulon kanssa on tahkottu TK1:n edestä, TK2 olisi vielä tavoitteena. BH-kokeen Sulon on suorittanut vuonna 2009. Jälki on Sulolle hyvin mieluisa laji, ja Sulo on pennusta pitäen osoittanut omaavansa varsin hyvät taipumukset nenänkäyttöön. Myös hakua ollaan Sulon kanssa treenattu, mikäs sen mukavampaa kuin juosta ja haukkua metsässä! Sulon kanssa ykköstavoitteena on saada koulutustunnus pk-jäljeltä - ainakin se yksi.
Sulo rakastaa kaikkea lentävää, jota voi saalistaa, välillä rasittavuuteen saakka. Kepit on ykkösjuttu, ja sellaisen saa tekaistua itsekin, jos vain on puskia lähettyvillä. Sulo on kova poika vahtimaan pihaa, mutta unohtaa usein vahtimisen kun tajuaa, että vieras saattaa muuten heittää keppiä. Sulo ei juurikaan välitä vieraista muussa tarkoituksessa kuin kepinheittoautomaatteina. Oma perhe sen sijaan on tärkeä, ja Sulo rakastaa rapsutuksia ja hellittelyjä.
Sulo kastroitiin talvella 2010 eturauhasongelmien vuoksi. Sukupuoliseen käyttäytymiseen kastroiminen ei ole paljoakaan vaikuttanut, mielellään Sulo merkkailee ja haistelee yhäkin, ehkä nyt vienyt suurimman terän machoilusta pois. Tosin samalla Sulon itsevarmuudesta testosteronibuustauksen puuttuminen on ehkä vienyt hiukkasen pois, nyt konsulttina ja aikuisena tietyt puutteet toimintakyvyssä ja hermorakenteessa näkyvät ehkä hieman selvemmin kuin nuorempana. Tai sitten omistaja vain on oppinut katsomaan asioita eri silmillä, tiedä häntä.
Pääosin Sulo on ollut terve, tosin nuorempana sillä oli jonkun verran vatsavaivoja, joiden aiheuttajasta ei allekirjoittaneella parempaa tietoa ole. Ontumisvaivoja Sulolla on myös silloin tällöin ollut, kasvuvaiheessa panosteiittia, ja osa niistä on todennäköisesti laitettavissa eturauhasongelmien aiheuttaman selän kipeytymisen piikkiin. Sulon luustokuvissa ei ole ollut huomautettavaa. Kastroinnin myötä ruokahalu on selvästi parantunut, jopa niin, että Sulon painoa joutuu nykyään vahtimaan.
Toisista koirista, paitsi Liinasta, Sulo ei enää näin aikuisena juurikaan välitä. Pahimpana machoiluaikana Sulon remmikäyttäytyminen kaupungissa asuessamme ei aina ollut sieltä parhaasta päästä, mutta nykyään Sulo on varsin leppoisa kaveri. Enää se ei välitä suuremmin toisille uroksille riitaakaan haastaa, vaikka hengailisivatkin vapaasti samalla alueella - tosin Sulon kepeiltä niiden on silti ymmärrettävä pysyä pois.
 |
| Sulo syksyllä 2011 |
