Siinäpä niitä, koulutuksen kulmakiviä. Onhan noita muitakin, mutta näitä sorkkimalla pääsee yleensä aika pitkälle, ja hyvin usein, kun koulutus jökkii, näiden muuntelu auttaa eteenpäin. Se vaan vaatii useimmiten (ainakin omalla kohdallani) sitä, että on joku muu katsomassa ja kertomassa itsestäänselvyyksiä. Tätä harrastettiin taas sunnuntain ja maanantain ryhmätreeneissä. Kiitos taas vertaistukijoille!
Sulosta näkee het kilometrin päähän, jos vahvistetiheys ei ole kohdallaan. Sulo onkin ollut mulle opettavainen koira, ja ne opetukset ovat käyneet entistä kirkkaammiksi nyt, kun on toinenkin koira koulittavana. Sulon kanssa varmin keino saada treenit plörinäksi on tulla kentälle natsiasenteella ja menettää hermonsa, kun Sulo ottaa häiriötä milloin mistäkin eikä keskity (nimim. been there done that). Sen sijaan helppojen harjoitusten teettäminen alkuun auttaa eteenpäin, ne saa Sulon ns. työskentelymoodiin. Tällaisesta menee ihan peruskontaktiharjoitukset. Sulo on kyllä kauhean innokas tekemään, se aidosti tykkää hommien tekemisestä ja innostuu kovasti, kun sitä kehutaan ja vatkutellaan, mutta vastaavasti jyrkemmällä asenteella sen saa passivoitumaan ja ihmettelemään taivaan lintuja tai maan matosia alta aikayksikön. Vahvistetiheys teoriassa ja käytännössä siis, vol 1. Ja on Sulossa sekin, että sen kanssa saa olla aika perusteellinen. Toki tämä on emännänkin ominaisuus, että tiedä sitten kumpi lopulta on ollut ensin, muna vai kana, mutta koulutuksessa hyppimistä minä en saisi harrastaa, vaan Sulolle pitää antaa aikaa omaksua asiat kunnolla, eikä kriteeriä voi nostaa niin nopeasti kuin joskus tahtoisin tehdä. On tämän seurauksetkin nähty, opin käsitteen Bob Baileyn Tampereen luennolla. Kyseessä on extinction burst, eli yliyrittäminen kun vahvisteita ei vain tule, ja tämän jälkeinen käytöksen sammuminen. Heti tunnistin ilmiön...
Sulo on harjoitellut yhä kaukokäskyjä ja noutoa. Kaukot tuntuu junnaavan paikoillaan, joten hautukoot ne vähän aikaa. Noudossa on ollut erityistreenissä pito sekä ote. Olen treenannut pitoa, ja lisännyt vähitellen vastusta vetämällä kapulaa kevyesti Sulon suusta pois, ja palkkaamalla, kun Sulo pitää vastaan. Toiveenani on, että nämä treenit auttaisivat Suloa hahmottamaan oikeaa paikkaa kapulalle suussa. Tämän lisäksi olen tehnyt nostotreeniä, jossa olen yksinkertaisesti jättänyt palkkaamatta huonot otteet. Sulolla kun on taipumuksena tarttua vähän kaikkeen tuotavaan kevyesti etuhampailla, ja yllättäen tämä ei ole kovinkaan hyvä ominaisuus noutoliikettä ajatellen. Tänään tuli olo, että ihan kuin se olisi hoksannut jotain, sillä tarjoili mulle hyvää otetta muutaman epäonnistuneen jälkeen.
Sulon pysäytykset on mallillaan, mutta samalla loppuluoksetuloasento jää vajaaksi. No, eipä niitä olla liiemmälti nyt harjoiteltukaan. Maanantaina Sulo sai toimia demokoirana ja esittää alokasluokan liikkeet putkeen. Sulo olikin sitä mieltä, että hän osaa nämä paremmin kuin minä, perusasennot kun tuli jäävistä liikkeistä ihan oma-aloitteisesti. Näitäkään ei olla taas tehty, joten en ole (vielä) kauhean huolissani. Seuraaminen oli Sulolla mukava, vaikkei sitä olla juuri tehtykään. Tehtiin myös henkilöryhmätreeni, mikä oli yllättävänkin hyvällä tolalla.
Liina teki tänään minun vaikutuksen oppimalla kosketusalustan yhden session aikana. Hillopurkin kansi matolle ja naksulla merkkaamaan tassujen liikettä. Yhden kerran se tarjosi tuomista, mutta hoksasi älyttömän nopeasti tassujen liikkeen merkityksen. Seuraavaksi yleistämään muihin alustoihin ja eri ympäristöihin, mutta tänään en viitsinyt enää jauhaa, kun toinen oli niin nopeaoppinen. Kun kosketusalustatreeniä ei tähän hätään enempää ollut tarvis tehdä, ajattelin ottaa työn alle esineiden tuomisen eteen, mutta suunnitelmat muuttui, kun näytti siltä, että ulkona hyvin muistissa oleva luoksetuloasento ei ollutkaan yleistynyt sisätiloihin. Liina nimittäin sunnuntaina ja maanantaina suoritti eteenistumiset täysin ilman apuja, mutta nähtävästi liike on vielä vähän kesken. Kapulat saavat siis odottaa tämän valmistumista.
Estettä Liina on harjoitellut myös, maanantaina päästiin jo siihen, että se hyppää minun vierestä suoraan eteen, mistä palkkana pallo. Sunnuntaina tehtiin myös namikohteen kanssa samaa. Seuraamiset olen ottanut vakavaan treeniin, vaihtelevasti on mukana käsiapu. Seuraamisia on tehty myös Liinan rakkaimman lelun Tennispallon kanssa, missä se saa harjoitella samalla hillitsemään itseään Ison Ärsykkeen edessä... Lisäksi Liinan kanssa olen pyrkinyt tekemään luoksetuloharjoituksia häiriössä eli ihmisten keskellä paljon. Sillä on ilmennyt tässä kotiympäristössä tietynlaista korvattomuutta, joten lienee paikallaan tämä. Kentällä tilanne ei tietenkään ole sama, niin nopeasti se alkoi jättää ihmiset kutsun kuullessaan. Hyödyttömäksi tuskin kuitenkaan nämä harjoitukset jäävät.
Tulevaa hakukautta silmällä pitäen Liina on tehnyt rullantuontiharjoituksia pitkin talvea. Olen yhdistänyt tuomiseen näytölle menemisen, mutta toiminta ei ole vielä erityisen sujuvaa. Houkutus moikata ihania ihmisiä paremmin on aika iso, mikä kertonee siitä, että itse käytös ei ole vielä tarpeeksi vahva. Olen tehnyt harjoituksia useamman ihmisen ringissä, joten lienee tarpeen palata sen verran taaksepäin, että otan vain yhden maalimiehen, jolle useampi rulla, jotta saisi tekemisen etenemään sujuvammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti