Liina on ihan kakara

Taisin viimeksi kirjoittaa, että iso tyttö jo, mutta otan takaisin. Ihan kakara se on. Pikkumusta Laku 10 viikkoa kävi meillä tekemässä tuttavuutta kauhukaksikkoon, ja saivat Liinan kanssa aikasta hyvät painit aikaiseksi. Liinan otteissa oli alkuun lapsellista uhoa, ja uhon kaikottua ihan silkkaa hymyn nostattavaa lapsellisuutta. Laku on asennejätkä; isoa valkoistakin voi pyrkiä nylkyttämään, piru vaan kun se on niin korkealla. Muutoin Sulo jättäytyi herrasmiesmäisesti taka-alalle, otti kyllä Lakun mielistelevät suupielenpuhdistukset kohteliaasti vastaan. Liinan kanssa niiden touhuja ei voinut katsella nauramatta. Ensin Liina ja Laku söivät luita nenät vastakkain, siitä oli helppo tehdä lennosta luun vaihto. Liina tosin pyrki omimaan lennosta molemmat luut itselleen. Kun emäntä puuttui tähän, harmistuksen pystyi suorastaan aistimaan ilmasta. Kun luita oli kaluttu kylliksi, oli takaa-ajoleikkien vuoro. Liina kantoi milloin mitäkin luunkappaletta sillä seurauksella, että Lakulla oli vapaus roikkua kaulassa, suupielessä, mistä nyt kiinni sai, ilman että Liina puuttui asiaan - silloinhan olisi pitänyt päästää ote irti. Kun luut korjattiin pois, painit ja takaa-ajoleikit jatkuivat, Liina edessä ja Laku takana. Miten tästä tulee sellainen deja vu... ihan kuin joku pieni harmaa olisi vajaa vuosi sitten harrastanut tätä samaa... Nyt nuorineiti vetelee unta palloon, toivotaan että Laku suo Terhille kotona saman.

Pientä treenisessiotakin ehdittiin kotipihassa virittelemään. Liinalla oli luoksetuloasento aika hyvässä muistissa, pääsi yllättämään! Muutoin Liinan treenit koostui tänään lähinnä leikkimisestä; se sai katsella Sulon tekemistä tarhasta ja oli hyvässä vireessä narupallo- ja riepuleikkisessioon vuoron vaihtuessa. Sulo treenasi hyppyä. Tein pelkästään takaisinhyppyä, lopussa päästiin siihen, että jätin Sulon vinoon esteen taakse ja seisoin itse vinosti siten, että Sulo oli suoraan mun edessä ja este siinä välillä vieressä, joten Sulo joutui tekemään kaarroksen hypätäkseen. Parin läpijuoksun jälkeen se hoksasi homman jujun. Näitä täytynee tehdä vielä muutama treeni lisää ennen kuin katson koko liikkeen. Luoksetulon stoppi oli kiva, etenee laukalla ja pysähtyy niin kuin nyt tuolla fysiikalla pysähdytään, myönnettäköön tosin että eka stoppi meni koko lailla pitkäksi. Nouto on mennyt myös eteenpäin, eka toisto oli vinolla otteella, mutta ihan kuin se olisi hoksannut jotain, sillä korjasi seuraaviin toistoihin otettaan ihan itse. Takas tulee ravilla, mutta menköön nyt, ainakin toistaiseksi. Ääntäminen on hurjaa. Sen kanssa tarviis palata jotakuinkin nollapisteeseen, jos sitä aikois poiskouluttaa. Taas sarjassamme koulutusvirheet, odotellaan sitä motivaatiopyrskähdystä jonka voimin moinen haaste otetaan vastaan.

Lopuksi todistusaineistoa kuvien muodossa.