Päivä aloitettiin Tommyn pitämällä alustuksella muutamista koulutuksen perusasioista, josta edettiin käsittelemään kahta koulutusongelmaa yhdessä Tommyn toimiessa keskustelun vetäjänä.
Koulutusta määrittelee kaksi asiaa: tavoite ja menetelmät eli työkalupakki, joilla tavoitetta kohti edetään. Nämä määrittelevät toteutusmahdollisuudet. Koulutuksessa tulisi aina keskittyä siihen, mitä tavoitellaan, eikä ei-toivotun asian poiskouluttamiseen tai ongelmaan. Ongelmakoirakoulutuksessa koulutetaan ongelmakoiria? Käyttäytymisanalyysin (ABC: Antecedents, Behaviour, Consequences) valossa koiran käytöksessä joku aina vahvistuu. Koska koira käyttäytyy koko ajan, jää kouluttajan tehtäväksi yksinkertaisimmillaan vain valita käytös, jota vahvistaa. Keep it simple!
Kaikki lähtee peruskäytöksistä
Koiran hallittavuuden kannalta on oleellista, että koiran ns. peruskäytökset ovat vahvoja ja kontrollissa siten, että ohjaaja paitsi saa käytöksen aikaan, myös lopetettua sen niin halutessaan. Perustaitoja voi aina harjoitella, esim. latenssia (viive vihjeen ja käytöksen välillä) ja ärsykekontrollia (vihje saa aikaan käytöksen x, koira tekee vihjeestä vain käytöksen x, eikä se tee käytöstä x kuin vihjeestä). 90 % ns. ongelmakäytöksistä korjaantuu peruskäytöksiä vahvistamalla ja kouluttamalla. Käytännössä usein on niin, että monimutkaisempien käytösten pohjana olevat peruskäytökset eivät ole tarpeeksi vahvoja siinä vaiheessa, kun koulutuksessa jo edetään, ja kun törmätään ongelmiin, saatetaan ratkaisumalleja lähteä hakemaan kaikenmoisista kikkakolmosista peruskäytösten vahvistamisen sijaan (esim. meidän noutoesimerkki Sulon kanssa. Nouto-ongelmiin paras ratkaisu oli käytöksen pilkkominen ja tuomisen vahvistaminen).
Olen kyllä tutustunut ajatukseen perustaidoista sovellutuksiin aiemminkin, mutta se taisi kunnolla avautua minulle vasta nyt. Tommylta on tulossa keväällä kirja, joka kuuleman mukaan keskittyy näihin. Kirjaa odotellaan jo kuin kuuta nousevaa. Perustaitoja ei ole kuin muutama, mutta niiden varaan rakentuvat käytännössä kaikki monimutkaisetkin tottelevaisuussuoritukset. Näitä kaikkia muokataan kouluttajan omalla toiminnalla: kriteerin, ajoituksen, vahvistetiheyden, palkkion laadun ja suunnan avulla. Ja jälleen kerran, koulutussuunnitelma on erinomaisen tärkeä työkalu. Laadin alle kaavion koulutuksen etenemisestä perustaidoista sovellutuksiin luennolla kuulemani perusteella.
Muitakin peruskäytöksiä käsiteltiin. Luopumisharjoittelua voi soveltaa useamman koiran talouksissa esim. resurssiristiriitoihin - mikä toki edellyttää sitä, että luopumista on koulutettu paljon ja myös isossa häiriössä. Eräs "häiriötekijä", johon koira tulisi siedättää koulutuksen edistyessä, on koiran viettitaso. Jos haluaa varmasti toimiva ja hallittavan koiran, tulisi se kouluttaa toimimaan sitä paremmin, mitä kuumempana se käy. Jos tätä ei huomioida koulutuksessa, ei koulutus todennäköisesti yleisty kaikkiin koiran mielentiloihin! Esimerkiksi luopumisharjoittelussa palkkiona tulee käyttää yhtä hyvää vahvistetta, mistä luovuttiinkin, useimmiten sitä kyseistä "vietinnostatusesinettä". Ylipäänsä häiriöitä ei koulutuksessa tulisi pelätä, vaan ne pitäisi tuoda koulutukseen jo melko varhaisessa vaiheessa mukaan. Mitä myöhemmäksi häiriöiden mukaanottamista panttaa, sitä hankalampaa koira on kouluttaa toimimaan häiriössä.
Hyvä vahviste on välitön, arvostettu ja ansaittu. Koirat itse näyttävät antavan paljon enemmän arvoa samallekin vahvisteelle silloin, kun se on ansaittu suhteessa siihen, jos sen saa ilmaiseksi.Koulutuksen edistyessä kannattaa siirtyä käyttämään ruoan lisäksi muita vahvisteita, leikkimistä ja sosiaalista vahvistetta. Ärsykekontrolli toimii tässä "maagisena rajana". Leikki vahvisteena kehittyy koko ajan, ja ohjaajan kannattaa rakentaa vahviste sellaiseksi, että leikkiä pystyy itse kontrolloimaan. Aloitetaan siis lähileikistä esim. narupallojen avulla, ja kun koira on oppinut, että ohjaajan kanssa on hauskinta, otetaan vasta lentävät pallot mukaan. Jos koira on huono leikkimään, leikkimistä voi vahvistaa myös ruoalla.
Varsinaisessa case-osuudessa meillä oli esimerkkinä kaksi tapausta, joita käsiteltiin yhdessä ratkaisumalleja etsien. Ensimmäisen aiheena oli riistan jahtaamisen kitkeminen ja toisen pelkotilat.
Riistanajaminen
Perittyjä ominaisuuksia (FAPit eli Fixed Action Patterns eli kiinteät käytösmallilt, vanhalta nimeltään vietit) ei voi kontrolloida kuin oppimisen (=kouluttamisen) kautta. Fapit voimistuvat koiralla helposti ja paljon jo pienellä harjoittelumäärällä. Olen itsekin tämän konkreettisesti huomannut, sillä meilläkin Liina on päässyt pari kertaa ajamaan pupua metsässä, ja se on kehittynyt jäniksen jäljen nostamisessa ja sen bongaamisessa jo aika hyväksi. Samankaltaisia fappeja voi kuitenkin korvata toisillaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi esim. riistanajon korvaamista esim. pallon tai frisbeen jahtaamisella.
Riistanajamisen saamiseksi kontrolliin tuli esiin muutamia vaihtoehtoja. Ensimmäinen asia on riistaan vastaehdollistaminen. Vastaehdollistamisessa voi hyödyntää ruoan lisäksi myös muita saalisärsykkeitä, mutta sellaisia, jotka ovat ohjaajan hallinnassa. Myös korvaavia käytöksiä voi käyttää, mitä itse ajattelisin ehkä jonkinlaisena riistan ilmaisemiskäytöksenä. Lisäksi nähdäkseni tärkeää olisi huolehtia siitä, että koiralle annetaan riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa tiettyjä saaliskäyttäytymiseen liittyviä käyttäytymismalleja kontrolloidusti (esim. jäljestäminen tai muu nenätyöskentely), jotta sen ei tarvitsisikaan etsiä näitä mahdollisuuksia itse.
Paras oivallus tästä casesta minulle oli kuitenkin toiminnan keskeyttäminen klassisesti ehdollistettua signaalia hyväksikäyttäen. Eli vähän samaan tapaan kuin naksu, koiralle "ajetaan sisään" esim. pilli. Pilli yhdistetään saalisärsykkeeseen, esim. palloon. Pilliin puhalletaan niin kauan, kuin pallo on ilmassa, ja tätä toistetaan, kunnes koira pillin äänestä osaa odottaa palloa. Kun ääni on ehdollistettu hyvin, aletaan välillä käyttämään pillin äänestä "palkkiona" pallojen tms lisäksi myös ruokaa, ensin ehkä 1/10 vihellyksestä tuottaa ruoan, loput leikin. Lopulta suhdetta voidaan rukata siten, että puolessa vihellyksistä koira saa ruokaa, puolessa leikin. Näin sisäänajettua signaalia on menestyksekkäästi käytetty useammalle koiralle, joiden jahtaamiskäyttäytymisen omistajansa ovat kokeneet ongelmalliseksi.
Pelokkaan koira kouluttaminen
Toinen case liittyi hyvin arkaan, mahdollisesti pentuaikana vajavaisesti sosiaalistettuun nuoreen koiraan. Mitä työkaluja on tällaisen koiran ympäristökoulutuksen tekemiseen vanhemmalla iällä? Pelko on kiinteä käytösmalli siinä missä metsästyskäytökseen liittyvät fapitkin, ja myös pelko vahvistuu herkästi, ja alkaa helposti elää omaa elämäänsä. Sulon kohdalla olen huomannut tämän: Sulo liukastui joskus kerrostalon rappusissa, ja yleisti pelkonsa hyvin nopeasti koskemaan kerrostaloaulojen alustoja. Tämä siitä huolimatta, että se on asunut elämänsä ensimmäiset vuodet kerrostalossa, ja vaikka se kulkee rappuja päivittäin kotona, se pelkää silti tietynlaisia alustoja, ja nimenomaan lähinnä kerrostaloissa.
"Intiaaniharjoitukset". Jos koiralle uudet ympäristöt ovat haasteellisia, ehkä paras tapa niiden haltuun ottamiseksi on unohtaa kaikkinainen aktiivinen kouluttaminen, ja vain mennä hengailemaan koiran kanssa sinne, mihin sen pitäisi tottua. Tämä tekniikka vaatii kouluttajalta paljon kärsivällisyyttä, sillä pois ei pidä lähteä, ennen kuin koira lakkaa jännittämästä ja käytännössä jo kyllästyy uuteen paikkaan. Sulon ollessa nuori tein sen kanssa jonkun kerran juuri tätä - ehkä tosin osin tiedostamatta, mitä olin tekemässä... Lähistöllä järjestettiin agilitykisat, ja menimme Sulon kanssa hengailemaan lähistölle. Valitsimme paikan, jossa vain olimme ja odotimme, niin kauan, että Sulo tähän kaikkeen odotteluun jo kyllästyi.
Vahvat peruskäytökset ja vastaehdollistaminen häiriöihin. Tommy vertasi peruskäytöksiä seinään, jonka pimeässä huoneessa harhaileva löytää - tutut ja turvalliset käytökset antavat koiralle tukea ja varmuutta. Vahvojen käytösten avulla siedättäminen voi myös olla tehokkaampaa kuin "pelkkä" vastaehdollistaminen. Tällöin koira keskittyy tekemiseen, eikä itse häiriöön.
Yleisesti ottaen stressitason laskeminen kaikilla elämän alueilla, esim. nenätyöskentelymahdollisuuksien tarjoaminen, kaluaminen. Oli ongelmakäytös mikä tahansa, koiran stressitasoon kannattaa kiinnittää huomiota. Toinen asia on, saako koira mahdollisuuksia toteuttaa sisäsyntyisiä käyttäytymistarpeitaan? Mielestäni esim. nenänkäyttö on monelle koiralle tällainen tarve, ja jos omistajat rajaavat koiralta kaikki nenänkäyttömahdollisuudet pois, tarkoittaa tämä koiralle stressitason nousemista.
* * *
Loppukaneetiksi todettakoon periaatteella "lyhyestä virsi kaunis": harjoitus ei tee mestaria, vain hyvä harjoittelu tekee - huono harjoittelu tekee vain hyvän harjoittelijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti