Päästiin Annin ja Elmon treenikavereiden jouduttua kaikkien perumaan tulonsa katsastamaan Jatin uusi halli ja vetämään pienet tottistreenit siellä. Tila ei ole hassumpi, mutta ei siellä mitään juuri kuule agilitykoirien haukkuessa kahdella radalla vieressä yhtä aikaa.
Otin molemmille kaksi sessiota, ensimmäinen "ihmettelytuokio" eli lähinnä kontaktin vahvistamista, seuraamista ja leikkimistä. Sulo meinasi jäätää kun oli ihan uusi paikka täynnä uusia ihmeellisiä hajuja, mutta kivasti sain sen otettua mukaan kuitenkin. Tämä korkean vahvistetiheyden ylläpitäminen alkaa selvästi tuottaa hedelmää. Parkkipaikalla Sulo oli kyllä kiinnostunut muista siellä pyörivistä koirista, mutta pystyi hyvin kuitenkin luopumaan häiriöistä ja keskittymään minuun pyydettäessä. Liinakin oli mukana yllättävän hyvin, vaikka oli ihan uusi paikka uusine hajuineen. Sen nämä uudet paikat tekee, ettei Liina ole leikkimisestä yhtä kiinnostunut kuin tutulla kentällä, mutta tahtoi se silti viedä multa narupallon, ja malttoi sen saatuaan myös pysyä pelissä sen verran mukana, että toi sen mulle takaisinkin ilman että olisi lähtenyt hajujen perään. Mitään vireen nousemista Liinalla ei näissä tilanteissa kyllä tapahdu. Molempien ensimmäinen setti oli melko lyhyt, Liinalla lopetus eteenmenoon pallolle. Eteni suoraviivaisesti.
Toisessa setissä tehtiin A-estettä. Sulo on tehnyt A-estettä viime syksynä ehkä kahteen otteeseen, eli hyvin uusi juttu sillekin. Hetkellisen epäröinnin jälkeen Sulo kuitenkin muisti homman jujun, ja saatuaan kiipeämisestä pallon palkaksi alkoi tehdä sitä mielellään, tarjoamaankin itsenäisesti. Helmisen Hannalta saatiin tähän apuja; kun Sulo mielellään noutaa palloa, ottaa jo tässä vaiheessa pallon kantamisen esteen yli mukaan repertuaariin. Pallo lentää Sulon ollessa kiipeämässä, siitä pallon pyydystäminen ja takaisin esteen yli pallon kanssa ja leikkiä palkaksi. Touhussa alkoi olla jo sujuvuutta, hyvä!
Liinaa lähdettiin narupallohetsin kautta yrittämään A-esteelle, mutta lelu ei ollut tarpeeksi kiinnostava. Sitten vaihdettiin strategiaa, ja laitettiin ruokaa askelmille. Ensin Liina kiipesi takajalat yhden riman päälle useaan otteeseen, mutta hyppäsi siitä takaisin alas. Kun pääsin varmistelemaan taakse ja toinen oli harjalla syöttämässä lisää, Liina huomasi että ruokaa saa toiseltakin puolelta, ja johan rupesi kiipeäminen sujumaan. Siinä vaiheessa Anni ja Hanna molemmin puolin A:ta ja ylittämistä molempiin suuntiin, ja palkka ihmisiltä molemmin puolin estettä, mun tehtävä oli suusanallisesti (yli!) ja kädellä avustaen ohjata Liina ylittämään estettä. Taisi Liina sitten kuitenkin tykätä hommasta, sillä alkoi sekin tarjoamaan ylittelyä oma-aloitteisesti.
Tavoitteena A-esteen opettamisessa on se, että koirat hoksaavat esteen ylittämisen olevan kaksisuuntainen prosessi, jossa on kiire ylitykseen molemmin päin. Omaa paikkaa häivytellään jatkuvasti niin, ettei ylimääräistä ohjausta lopulta enää tarvita. Palkkana voi myöhemmin käyttää kahta kippoa molemmin puolin estettä kaksisuuntaisuuden opettamiseen, ja kun liikemalli on koiralle selvä, alkaa siirtää kippoja vinoon suhteessa ylityskulmaan vinoon heitettyä noutoesinettä mallintamaan. Esteen kulman pienentämisellä ei ole kiire, ensin esteen ylityksen on oltava varmaa ja vauhdikasta, ettei tule luotua siihen turhaa epävarmuutta alkuvaiheen harjoitteluun. Sulon kanssa tehdään noita lelun kanssa ylityksiä jatkossa.
Hauskat treenit, A-este toi tervetullutta vaihtelua meidän repertuaariin. Ja oishan se Sulonkin opeteltava tässä sikäli mikäli kokeisiin mielitään. Hannan apu oli enemmän kuin tarpeen. Hitsi kun intoutuisi (lue: mies intoutuisi) rakentamaan tällaisen oman! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti