Keskiviikkona päästiin tekemään ilmaisutreeniä Viihdekeskuksella ihan uuden ihmisen kanssa. Sulo ei ollutkaan haukkunut ketään sitten viime syksyn. Syksyllä Sulon ilmaisuissa oli se ongelma, että se kyllä eteni maalimiehelle hienosti, mutta rupesi siellä empimään ja esitti kaikenmoisia sijaiskäytöksiä; mm. maan haistelua, merkkailua ym., ja alkoi ilmaisemaan viiveellä, jos alkoi. Näitä ilmeni sekä metsässä että puhtaissa ilmaisutreeneissä. Tätä ennen Sulon ilmaisut oli mennyt hienosti eteenpäin. Nyt Sulo teki neljä ilmaisua samalle maalimiehelle eri paikkoihin. Käytettiin lelupalkkaa, sillä Sulo näytti tykästyneen uuteen ukkoonsa, ja leikki innokkaasti. Metsässähän Suloa on palkattu lähinnä ruoalla, sillä se on osoittanut välillä olevansa vähän vaivaantunut vieraan metsässä tarjoamasta leikkipalkasta. Kaksi ekaa meni hienosti, Sulo aloitti ilmaisun epäröimättä ja haukkui hyvällä intensiteetillä 10-20 haukkua. Kolmannella se aloitti haukun, mutta rupesi sitten haistelemaan maalimiestä tai penkkaa, eikä alkanut haukkumaan uudestaan ennen kuin maalimies hieman liikahti. Tehtiin sitten vielä neljäs, jossa tätä viivettä tai taukoa ei ollut. Sulo myös menee alussa maalimiehen iholle, saattaa tökätä kuonollaan maalimiehen poskea ennen ilmaisua. Viime syksynä se jakeli maalimiehelle mennessään silloin tällöin pusuja. Itsestä käytös ei tunnu niin huolestuttavalta, kun sen taustan tuntee, mutta toisaalta ei liiallista tuttavallisuutta kokeissa hyvälläkään katsota. Mitä noihin ilmaisuongelmiin tulee, niin täytyy vissiin vaan seurata niiden kehittymistä. Haukun määristä en lähtisi tinkimään, sillä haukkua Sulo osaa. Helpotus voisi tulla sitten vaikka lähetysmatkan tai etsinnän osalta. Samoin motivaation on oltava kunnossa, siitä se kai lähtee.
Liina teki kolme rullantuontia. Sujuvuus ei ole se termi, millä niitä voisi kuvata, valitettavasti. Mietinkin, pitäisikö näytöt jättää vähäksi aikaa pois. Näytölle meneminen ei ole ollut ongelma missään vaiheessa, joten se voisi ehkä auttaa siihen sujuvuuden parantamiseen. Liina saisi myös itse hoksata, mitä tehdä ukon luona, nyt minä liian hanakasti ehkä olen jakelemassa tuo-kehotuksia. No, jos nyt jotain hyvää, niin viimeinen rulla tuli mulle oikein hyvällä otteella :) Mutta joka tapauksessa paljon toistoja, enemmän suoritusvarmuutta vaikka niiden yksien ja samojen maalimiesten kanssa - varma käytös on helpompi yleistää uusillekin maalimiehille kuin vajaa.
Vähän tehtiin ilmaisutreenien yhteydessä myös tottiksia. Sulo ei tahdo enää tuoda mulle voittamaansa lelua. Tätä asiaa työstettiin tuossa syssymmällä, ja saatiinkin leikkiin ihan uudenlaista jatkuvuutta. Täytynee palata taaksepäin kahden lelun leikkiin, mikä tässäkin tapauksessa auttoi asiaa. Liina toimi tällä kentällä nyt paremmin kuin viimeksi, intensiteetti ei ole sitä mitä toivoisin, mutta kyllä se ajoittain tekee oikein kivalla ilmeellä. Ohjaajan pitäisi miettiä omaa toimintaansa tämän asian suhteen lähinnä.
Maanantaina tokoa. Sulo ja Liina teki molemmat häirittynä paikkamakuuta sekä seisomisia. Sulo luoksetulosta takapalkalle, Liina yhä mun peruutellessa. Lisäksi Liina oli häiriökoirana vastaehdollistamistreenissä, ja sai tietty samalla itse hyvää kontaktiharjoitusta. Liinan häiriönsieto on mennyt kivasti eteenpäin, se ei jää kyttäilemään muita ja pystyy myös luopumaan ihmishäiriöistä vapaana ollessaan.
Lisäksi Liinan kanssa ollaan käyty hiihtolenkillä, ja tehty pohjia takamuksenkäytön harjoittelulle. Hiihtolenkki oli aika rauhallinen, kotiin takaisinpäin tullessa Liina oli vetovyössä, mutta meno ei ollut erityisen vauhdikasta, ja hihna kiristyi vain ajoittain. Tähänkin olis varmaan paikallaan tehdä niitä lyhyitä vetopätkiä muutamia lenkillä esim. kahden hiihtäjän välillä sen ajatuksen vahvistamiseksi, että hiihtäjä perässä mennään KOVAA. Tuota takamuksenkäyttöä innostuin harjoittelemaan tämä videon katsottuani: http://www.canis.fi/artikkeleita/perusasento-laatikkomenelmalla/ . Takamuksenhahmottamisen puutteeseen kilpistyy meidän perusasento-ongelmat Liinan kanssa; Liina ei osaa korjata asentoaan suoraksi, ellei se tee tarpeeksi isoa kierrosta mun takana. Se ei myöskään osaa aina oma-aloitteisesti korjata vinoa asentoa, ja korjaaminen yksinkertaisesti vaatii jonkun verran apuja. Yhdellä treenisessiolla ollaan edetty vaiheeseen, jossa Liina osaa nousta kohteen päälle, sen pidemmälle en ole vielä hommaa ehtinyt viemään. Kunnianhimoinen ajatukseni oli alunperin sheipata "laatikon" (tässä tapauksessa puupölkky) päälle etutassuilla seisomaan nouseminen, mutta jumahdettiin pölkyn katsomiseen tai koskemiseen, joten oioin ja otin kosketusalustan mukaan. Kosketusalustan kanssa Liina oli sitä mieltä, että sitäkin kuuluu pölkyn päältä noutaa, joten tassunantokehotuksella avustin homman eteenpäin. Tajusipa lopulta :)
Tänään tein taas tallilla tuntiani odotellessa pari treenisessiota molemmille; Sulolle perusasentoon tulemisen latenssia sekä seuraamisen lähtöjä, tarkkaavaisuuden vahvistamista ja täyskäännöksiin haettiin nopeutta. Meidän täyskäännökset kun on aika lahnamaisia. Sulolle ihan kivat treenit. Liinan kanssa yritin epätoivoisesti saada luoksetuloihin enemmän vauhtia ja parempaa ilmettä. Liina tekee teknisesti ihan hyvin, mutta se vire, se vire... Välillä tuntuu ettei mulla oikein ole työkaluja sen säätelemiseen. Tai olis varmaan jos osaisin niitä käyttää. Tai ehkä olis enemmän paikallaan miettiä, mitä oikein haluaa, ja keskittyä sen vahvistamiseen sen sijaan, että repis hiuksia päästänsä keinotekoisten käsitteiden kanssa. Käytännössä haluan siis Liinalle enemmän vauhtia ja nopeutta moneenkin asiaan. Tätä asiaa täytyy pohtia lisää.... Viikon päästä olis Markus Kuuselan tottispäivä Kana-Areenalla, katsotaan saataisiinko me sieltä jotain eväitä tämän pohdinnan tueksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti