sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

A Hard Day's Night

Täydellinen keli kevättalven sunnuntaipäivälle oli tänään, mahtava ulkoilusää. Toteutumana ulkoilua järven jäällä, minä suksilla ja mies mopolla, seuraamuksena kaksi erittäin väsynyttä koiraa (oli ihmisetkin). Mutta mukavaa oli. Olin laittanut molemmille valjaat ja itselleni pari kappaletta vetohihnoja, mutten viitsinyt kuitenkaan vedättää kuin melko lyhyen pätkän, nuo kun tuntuivat vetävän ihan itse itsensä piippuun mopon perässä. Kun vetoapuna oli mopo, ei mun tarvinnut paljoo vauhtia potkia, kunhan keskityin pysymään pystyssä. Nyt pitäisi päästä kokeilemaan onko mitään muistijälkeä jäänyt, eli osaisiko Liina vetää yhtään ilman vetoapua.

Illan treeneissä koirilta oli jo vähän veto pois. Kolme lyhyttä sessiota molemmille sekä Liinalle rullantuonnit päälle. Kaksi sessiota seisomista/pysähtymisiä molemmille; Liina ei osaa vielä ollenkaan ja Sulolla on venynyt viime aikoina. Nämä ihan jees. Liinan pysähtymiset menee sheippaamalla liikkeestä, eli kävelen itse hitaasti takaperin. Palkat taakse heittämällä. Vihjesana näytti alkaneen jo yhdistyä pysähtymiseen. Sulolle samanmoisia sekä luoksetulosta takapalkalle. Meinasi vähän vauhdin kanssa olla toivomisen varaa, mutta menköön väsymyksen piikkiin. Vähän seuraamisen paikan hiomista sekä nopeita perusasentoon tulemisia Sulolle; se jätätti niin piti näihin puuttua. Kolmannella sessiolle molemmille noutoa. Liinalle pitoja ja luoksetuloasentoon tuomista. Ei oltu näitä tehty vähään aikaan, joten ihan yllätyin, miten rauhallisella otteella Liina kapulaa piti ja toljotti mua silmiin. Luoksetulo jää vähän väljäksi kapulan kanssa, mutta korjaa, eikä tiputtele. Kestää myös odottaa kapulan kanssa, eli homma on edistynyt monelta osin. Sulon noutotreeneistä ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa, yritämme ehkä uudelleen hieman vähemmän väsyneinä. Rullantuonteja Liina teki neljä kahdelta ukolta. Olivat ok-tasoa, ei niin sujuvia kuin toivoisin, mutta on niissä toivoa. Ote rullasta on vähän heikko, ne tulee metsässä tippumaan, mutta lasken nyt sen varaan, että kun se tarpeeksi monta kertaa joutuu hakemaan tippuneen rullan uudestaan, se oppii ehkä jossain vaiheessa optimoimaan toimintaansa ja pitämään kiinni paremmin. Kahtotaan. Tottiksen treenaaminen alkaa jo tulla korvista ulos, voi kun pääsis jo pian tekemään maastotreeniä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti