Ilmaisupohdintaa, osa 2

Tämän vuoden toiset ilmaisutreenit tässä reilu viikko sitten spl-treenien päätteeksi meni niin totaalisen plörinäksi kuin voi vain mennä. Tässä vielä pohjalla erinomaisen epäonnistunutta tekemistä Liinan kanssa, niin ohjaaja oli jo valmis kaavailemaan kotikoiran ja peruskoiranomistajan uraa itse kullekin. Ei sillä, en minä koiria syytä, kyllä se alku ja juuri sieltä peilistä vain katselee. Tosin itsepäinen kun olen, nielin pari tuntia kiukkua ja pettymystä ja suuntasin uudella innolla doggie-treeneihin paikkailemaan epäonnistumisia ja kouluttajan itsetuntoa. Niistä muistan lähinnä sen, että Sulo leikki aika kivasti, ja Liina ei leikkinyt yhäkään. Essi tosin taisi silloin kommentoida, että leikkii se silti paremmin kuin joskus muinoin… Sulon tottiksista sanottakoon sen verran, että niihinkin ollaan nyt pyritty lähinnä rakentamaan vauhtia ja ilmettä sillä toiveella, että nämä treenit menisivät siellä klassisella puolella sen verta, että motivaatio tekemiseen olisi yleensäkin vähän parempi. Nopeita perusasentoon tuloja, täyskäännöksiin vauhtia ja sähäkkyyttä jne. Palkkailuja leikillä, missä yhä yritän päästä eteen siitä ”plääh, voitin, jään tähän seisomaan ja tuijottamaan” –vaiheesta. Kun pääsisi vahvistamaan edes jotain aktiivisuutta mua päin, mutta nyt menee ihan itse aiheutetun aktiivisuuden piikkiin, kun kahdella lelulla pelataan ja houkutellaan. 

Mutta niistä ilmaisuista. Sulolla oli noissa treeneissä kahta puolen parkkipaikkaa yhteensä neljä maalimiestä kyykyssä. Ajatus oli, että Sulo etenisi puolesta välistä maalimiehelle ja haukkuisi sen pystyyn. Kuulostaa niin paljon yksinkertaisemmalta mitä on, missä varmaan allekirjoittanut haksahti harhaan pahemman kerran. Ensimmäisen ukolle menon epäonnistuttua olisi pitänyt nöyrästi vain hyväksyä tilanne ja helpottaa treeniä samoin tein. Nyt oli kaikki ukot uusia, mikä tietysti toi oman vaikeuselementtinsä mukaan, mutta eipä aleta selittelemään tämän enempää, niin ne on uusia siellä kokeissakin. Yhdellekään ukolle Sulo ei edennyt suoraviivaisesti eikä yhdelläkään ukolla haukku alkanut sujuvasti. Ehdotuksena oli ajolähtöjen ottaminen, mikä kyllä toimi, ei siinä, mutta mietin, auttaako tämä nyt sitten opettamaan sitä itse asiaa, ajolähdöthän menee vähän saaliin puolella, ja siinä käytös käytännössä aiheutetaan. Aihetta yksin ja muiden kanssa yhdessä pohdittuani teinkin treenisuunnitelman, jossa lähden palastelemaan ilmaisua niin alusta kuin tarpeen ja vaikeuttamaan niin hitaasti, että Sulo varmasti onnistuu ja samalla kerää sitä itseluottamusta, mikä on lajissa aika tärkeä tekijä. Tätä suunnitelmaa toteutinkin maanantaisten tokotreenien yhteydessä viikko sitten. Käytännössä siis näin:

• Lyhyeltä etäisyydeltä (esim. 5 m) seisovalle ukolle. 5 haukkua.
• Muuten sama, mutta ukko kyykyssä.
• Muuten sama kuin äsken, mutta 10 haukkua.
• Muuten sama, mutta kasvatetaan etäisyyttä 10 metriin

Ja tässä siis koko ajan yksi ja sama ukko. Tällainen sessio tehtiin Sulolle alkuun. Ekassa menossa oli pientä epäröintiä, loput toistot meni ns. oppikirjan mukaisesti.

Seuraavassa sessiossa ukko liikkuu linjalla eteenpäin, ja ilmaisuihin otetaan lisää vaihtelua seuraavien muuttujien suhteen:

• Ukon sijoittuminen (esim. lähelle penkkaa, penkan päälle jne)
• Lähetyksiä eri etäisyyksiltä
• Haukkujen määrä vaihtelee (vähintään kuitenkin 5)

Tätäkin tehtiin. Kun Sulo pääsi vauhtiin, ilmaisut sujui hyvin.

Kolmannessa sessiossa mukaan tulee toinenkin ukko, joka sijoittuu vastakkaiselle puolelle linjaa, lähetykset vuorotellen molemmille puolille samaan tapaan muuttujia vaihdellen kuin edellisessä harjoituksessa. Kun nämä harjoitukset sujuvat hyvin eri ukkoparien kanssa, tulee mukaan vasta samantapainen harjoitus jollaisen alkujaan tein, eli useammat ukot ovat valmiiksi paikoillaan. Ja koska tälle tasolle ei yhdessä treenissä edetä, tulee jokainen treeni aloittaa hieman helpommasta harjoituksesta, kuin mikä viimeisin treeni oli.

Mitä Liinan ilmaisuihin taas tulee, niin niissäkin on lähdetty vain uudestaan hakemaan sujuvuutta, ja tätä myötä jätetty näytöt pois vähäksi aikaa kokonaan. Maalimiehet on ohjeistettu pitämään rullaa siten, että se ei ole suoraan näkysällä ”houkuttimena”, vaan tulee vähäeleisesti esiin vasta, kun Liina on edennyt ns. perille asti. Ehkä se ukolle meneminen ja rullaan tarttuminen vähän on parantunutkin. Suoraan näkyvissä olevat maalimiehet on jo aika helppoja, mutta eilen huomasin, että vähän piilossa oleva ukko oli tosi vaikea. En tiedä miten vaikutti sekin, että Terhi ukkona on tietysti Liinalle hirmu rakas, ja se meni ehkä vähän hämilleen tilanteesta. Ohjeistuksen yritän pitää minimissään muutoin, eli annan Liinalle mahdollisuuden tehdä valinnan ukolle menemisestä ja rullan suuhun ottamisesta ihan itse, tietysti lähetän sen ”ukko!”-vihjeellä matkaan. Terhille jouduin kuitenkin ottamaan lähetykset uusiksi, niin kovasti meni Liinalla pasmat sekaisin. Vaikeusasteen vuoksi Liina sai hakea rullat Terhiltä sitten vielä uusiksi, ja vähän paremmin meni tällä kertaa. Näitä nyt vain jatketaan Liinan kanssa. Pallolla palkkaaminen tuntui myös toimivan rullan palautuksesta.