Innostuin tallaaman koirille esineruudun jäälle, jossa lumi ei juurikaan upota. Tosin ruudusta ei ehkä voi puhua, pikemminkin kaistaleesta, jolla oli syvyyttä se 50 metriä, leveyttä ehkä vain n. 10 metriä. Lumella oli kävelty ja paljon, muttei saman päivän aikana, joten tallasin alueen ristiin rastiin.
Liinalle yksi esine, narupallo, takarajalle. Liina tuli innosta puhkuen jäälle ja lähti määrätietoisesti etenemään, kun päästin sen esine-käskyn saattelemana matkaan. Liina taisi kuitenkin uskoa olevansa jäljellä, niin tarkasti sillä pysyi nenä maassa. Takarajalta se eksyi kauemmas, mutta tuli takaisin, ja löysi esineen. Tästä kehut ja luoksetulokutsu. Liina lähtikin tuomaan palloa takaisin, mutta haistoi taas jäljet ja tiputti pallon siihen paikkaan. Eikä auttaneet uudet kutsut... Lähdin sitten itse hakemaan palloa, jolloin Liina kiinnostui siitä, heitin sen pienen matkan päähän ja päästin Liinan hakemaan, jolloin se toi sen mulle eturajalle saakka, ja pääsin palkkaamaan. Käytiin sitten vielä yhdessä viemässä Sulon esineet, toivon mukaan tästä jäi Liinalle mielikuva, että sinne ruutuun jäi vielä tavaraa.
Sulolla oli narupallo n. puolessa välissä ruutua, ja hanska takarajalla. Sulo oli myös intopinkeenä ja ampaisi kuin tykin suusta matkaan luvan saatuaan. Sulon esineruuduissahan on se ongelma ollut, että niissä on ns. intoa enemmän kuin järkeä, eli se juoksee kyllä alueella ristiinrastiin, mutta saattaa juosta ihan esineiden vierestä, koska kulkee nenä kiinni ja kieli pitkällä viipottaen. Tän takia viime syksynä tehtiin jonkun verran pienempiä tarkkuutta vaativia ruutuja, joissa pitkät juoksukaaret ei johda tuloksiin eli esineen löytämiseen. Vauhtia oli nytkin, mutta yllättävän kivasti Sulo kuitenkin käytti nenäänsä. Pallon se löysi nopeasti, mutta ongelmana oli palautus; Sulo jäi seisomaan pallo suussaan ja mua tuijottamaan. Kun se ei yhteen kehotukseen reagoinut, lähdin sitten pinkomaan talolle päin. Sulo lähtikin tulemaan, mutta ilman palloa. Kun se yhytti minut, kysyin mihin pallo jäi, ja sillä kertaa se haki sen ripeästi ja toi mulle ongelmitta. Hanskan kanssa oli sama juttu. Etsimiseen meni enemmän aikaa, ja luullakseni Sulo paineli kertaalleen hanskasta ohi ottamatta sitä mukaan - esine itsessään ei vissiin ollut Sulon mielestä tarpeeksi kiinnostava. Kun se lopulta sen noukki ylös ja lähti tulemaan, se jäi n. puoleenväliin minusta taas tapittamaan, ja kun kehotin tuomaan hanskan, se rupesi kuselle. Jepjep. Toruin Suloa, hain hanskan pois ja jätin Sulon eturajalle odottamaan, ja vein hanskan uudestaan piiloon. Tämä menikin paremmin, Sulo otti hanskan heti sen löydettyään ja toi sen mulle suoraan.
Eli palautuksissa on työstettävää molempien kanssa. Etsintä ja etsintämotivaatio tuntuis olevan kunnossa, se esinemotivaatio ei ehkä ihan riittävä kummallakaan. Luulen että lähden Liinan kanssa työstämään sitä ihan palautusten kautta erilaisilla esineillä. Se teki viime kesänä aika paljon jälkeä ja tykkäsi hommasta, joten sillä tulee se jäljestäminen itseään palkitsevana touhuna helposti mukaan. Eiköhän se siitä, kun saadaan vain se esinemotivaatio kohdilleen ja tarpeeksi toistoja esineruudusta - tämä nyt tehty esineruutu kun oli ensimmäinen näin iso Liinalle. Viime syksynä kun harjoittelimme ehkä max 10x10 m esineruutua noutoharjoitusten yhteydessä, eli otin ehkä jopa tietoisen riskin tämän harjoituksen kanssa, ja lähtötasoon suhteutettuna en osaa olla harjoituksen kulkuun mitenkään pettynyt.
Sulon touhut meni vähän sikailun puolelle, mutta positiivisena nähtävä se, että uudella yrityksellä se kuitenkin toi mulle esineet hyvin. Tähänkin vain massaa lisää ja ehkä vähemmän varsinaista etsintätyöskentelyä, eli voitaisiin ottaa vähän niin kuin noutona pitkästä matkasta näitä esinetreenejä, josko se auttaisi tuomaan palautuksiin vauhtia.
Päälle vielä pieni tottissessio. Liina teki kahteen otteeseen hyppyä, hypyllä korkeutta se 50 cm. Toiseen suuntaan oli vaikeempi, mutta tarkoituksellisesti pyrin hyppyyttämään sitä tasapuolisesti molemmista suunnista, niinhän se menee kokeessakin sitten (pk-puolella). Palkat lensi eteen, ensin ruoka ja sitten myös pallopalkat. Ekalla sessiolla näytin kädellä ja seisoin itse esteen kohdalla, tokalla kokeilin esteen takaa lähettämistä, ja se onnistui vallan mainiosti. Pidin treenituokiot lyhyinä, mikä oli hyvä juttu, sillä Liina oli hyvässä fiiliksessä ja innostui patukkaleikkeihinkin oman vuoronsa tultuaan.
Sulo teki kaukokäskyjä ja hyppynoutoa. Ensinmainituissa avainsana oli hiljaisuus. Kun äänsi, käänsin vain selän ja odottelin hiljenemistä, kun hiljeni, pääsi jatkamaan. Kaukot sinällään oli ok. Kokeilin hieman uhkarohkeasti hyppynoutoliikettä 80-senttisellä esteellä kokonaisena, pallo noudettavana esineenä, eikä se nyt ekalla yrittämällä onnistunut, mutta kun saatiin se onnistunut suoritus, lopetin sitten siihen. Tätä liikettä on syytä kuitenkin palastella enemmän ja ennen kaikkea tehdä varmuutta siihen korkean esteen ylittämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti