torstai 14. heinäkuuta 2011
4/4 ja 10/10!
Nämä olivat Liinan ja Sulon tänpäiväisten jälkitreenien keppisaldot! Liinalle pieni keppiruutu kahdella kepillä sekä lyhyt jälki kahdella kepillä, Sulolla kaksi 100-200-metristä jälkeä, molemmat viidellä kepillä. Molemmat jäljet oli Jarin tekemiä, teemana siis vieraiden keppien ilmaiseminen. Eipä tuohon paljoo lisättävää ole, hyvin tekivät molemmat töitä. Liina ihan hiukkasen epäröi ilmaisemista, mutta koska se reagoi keppeihin, ehdin pyytämään sen maahan, ja palkkaamaan siitä. Sulo puolestaan jäljesti syvällä nenällä ja tosissaan. Se pysyi hyvin jäljen päällä yhtä oikomista lukuunottamatta, ja nosti kepit hyvin. Yhden kohdalla se oli pienen hetken miettinyt, mutta niin pienen, etten itse ollut ehtinyt sitä huomatakaan. Hienoja otuksia. Mun pitäisi seurata Sulon jälkitreenejä erityisesti; mitkä tekijät vaikuttaa jälkien onnistumiseen ja epäonnistumiseen, ja pyrkiä tekemään tämän perusteella sellaisia treenejä, joissa saataisiin vain mahdollisimman paljon onnistumisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Entä jos tekisitkin onnistuneiden (vai "onnistuneiden" / ovatko ne treenejä, jotka vain näyttävät hyviltä, mutteivät edistä koulutusta) sijasta treenejä, joissa koira tekee virheitä, ja opettelisit itse säätelemään epäonnistuneita tilanteita? Hyvien treenien hakeminen ei tuo koiralle lopulta onnistumista, vaan ongelmatilanteista selviytyminen ja niistä aktivoituminen.
VastaaPoistaHienoa, uusi kommentoija! :)
VastaaPoistaEnsinnä pakko sanoa, että sikäli mikäli olet lukenut näitä tekstejä enemmänkin, niin huomannet, että meillä on kyllä varsin runsaasti niitä "vähemmän onnistuneitakin" treenejä :D (tai jos ne ei ole raportoituneet tänne, niin olen sitten varmaan oikeasti hyvä huijaamaan itseäni.)
Niin, koulutuksessa pitäisi kaiketi aina siirtyä eteenpäin, kun onnistumisprosentti on kulloisenkin kriteerin suhteen n. 80. Tämän tekstin kuvaamaa harjoitusta edelsi sarja treenejä, joissa onnistumisprosentit huiteli esim. noiden ilmaisujen osalta 10-20 prosentissa. Ei sekään kai oppimista edistä, jos koira tekee kaikkea muuta, kuin mitä sen kriteerin suhteen pitäisi tehdä?
Tarvitsen ehkä vähän tarkennusta tuohon, mitä tarkoitat sillä, että itse säätelen epäonnistuneita tilanteita? Joku konkreettinen esimerkki? Jos nyt ajatellaan keppejä, joita yhä hinkataan, niin niissä onnistumiset/epäonnistumiset on helppo laskea metsään jääneiden ja sieltä nousseiden keppien perusteella. Kepin jääminen metsään kun ei koiralle ole ongelma, jos se vaan saa jäljestää. Minun pitäisi siis kontrolloida sitä, pääseekö koira jäljestämään sen perusteella, nostaako se kepit? Näissä treeneissä on yritetty vahvistaa keppimotivaatiota, mutta riittääkö se, jos käytöksen tekemättä jättämisellä ei ole selvää seurausta.
Jos ymmärrän oikein sen, että itse säätelisin epäonnistumisia, tarkoittanet sitä, että nousen sen kriteerini ja onnistumisprosentin suhteen eteenpäin "hallitusti" siten, että kriteerin noustessa onnistumisia ei tule oletetustikaan niin paljon, mutta toistojen myötä kasvavat..? Niinpä, siinähän sitä sarkaa on. Tunnistaa missä vaiheessa koulutusprosessia koira on menossa ja milloin on oikea hetki nostaa vaatimustasoa, jotta koulutus todellakin menisi eteenpäin. Koska ohjaaja ei taida olla vielä ihan niin taitava, että osaisi ennakoida ja säädellä onnistumisten ja epäonnistumisten suhdetta siinä määrin kuin syytä olisi, se tarvitsee itsekin näitä vahvisteita, jollaisena tällaiset "hyvät" eli korkean onnistumisprosentin treenit sitten toimii :)