Jäljellä jälleen

Tallasin toissapäivänä molemmille koirille noin tunnin vanhat jäljet tuohon lähimetsiin.

Sulo: jana noin 30 metriä, pituutta noin 500 askelta, kuusi keppiä, kulmia ja kaarroksia. Jana oli vaikea, ja otti takajäljen. Pitää malttaa tehdä lyhyempiä janoja vielä, paljon vain rutiinia tähän. Muutoin jäljestäminen oli oikein hyvää. Sulo eteni rauhallisesti nenä maassa ja selvitti kulmat hyvin. Ensimmäinen keppi taisi olla sen verran lähellä janaa, että siitä mentiin ohi (sen siitä saa, kun itekseen tekee vähän umpinaisempaan maastoon, jossa ei vain kertakaikkiaan näe merkkejään), ja kolmannen tai neljännen ohi se meni, vaikka olikin aika hyvin jäljen päällä sen kohdalla. Olin hieronut käsiäni keppeihin ihan kunnolla, ja ne nousikin oikein kivasti tuota yhtä lukuun ottamatta. Tyytyväinen sain olla Suloon, vaikka toki treenattavaa jäikin.

Liinalle tein 15-metrisen janan ja 300 askeleen jäljen kuudella kepillä, kulma ja kaarrosta oli myös. Jana oli ehken vähän liian pitkä, Liina eteni kyllä muttei suoraan, eikä tainnut olla ihan jäljen päällä alussa - näytti kyllä jäljestävän, mutta mitä lie hajuvanaa seurannut. Sai kuitenkin oikeasta kiinni, ja jäljesti kyllä kivasti, mutta kepit ei noussut, ei sitten millään. Ekat noteerasi, pyysin maahan, meni maahan, mutta olisi ollut heti nousemassa ylös sieltä. Viimesille ei olisi tahtonut mennä maahan sitten millään. Eipä meidän auta vissiinkään muu kuin vain harjoitella lisää noita maahanmenoja kepeille; tällä haavaa ne näytti siltä, että ovat Liinalle pakkopullaa, jotka hidastavat todellista tarkoitusta, eli sitä jäljen ajoa.

Meillä on ollut käymässä muutamia kavereiden koiria, ja ihan kivasti on mennyt. Mitä nyt tänään Liina hermostui erääseen urospuoliseen pystykorvaan, joka olisi kovasti tahtonut Liinan kanssa leikkiä. Aikansa se kyllä katseli sitä, mutta kun hermo menee niin se menee... Ei tainnut kaveriin kuitenkaan reikiä tulla, mutta Liina pääsi tai joutui joka tapauksessa tarhaan jäähylle. Leevi-kultsun kanssa Liinalla ja Sulolla kaikki meni muuten hyvin, mutta lenkillä Leevi katsoi leikin tuoksinassa asiakseen hypätä Sulon selkään, mistä Sulo raivostui aivan silmittömästi. Taaskaan ei reikiä onneksi bongattu toisessa osapuolessa. One ne ihanan sosiaalisia noi meidän koirat... Toisaalta, olen iloinen kaikista tuokioista perheen ulkopuolisten koirien kanssa, jotka menee ongelmitta. Kun ei oleta liikoja, voi joskus yllättyä positiivisesti :)

Tänään aamulenkillä tein muuten eläinmaailman bongauksia oikein urakalla. Jänis, myyrä, orava ja kyy. Näistä luullakseni Sulo ja Liina bongasivat ainoastaan oravan. Kyy luikersi tieltä pusikkoon minun edestäni koirien viilettäessä jo kaukana edellä... Sydän hyppäsi kurkkuun, vaikka tokikin kyy kuuluu Suomen luontoon siinä missä nuo kaikki muutkin. Ennen koirien omistamista en kyitä niinkään ole osannut pelätäkään, mutta koirien kanssa ajatus kyynpuremasta koiralla keskellä metsää on aika karmaiseva.