Vihdoinkin pääsin tekemään treeniä koirien kanssa. Sulon kanssa oltiin jäljellä ties milloin viimeksi, oli siis varsin korkea aika. Liina teki ekassa setissään esineruututreenin ja tokassa janoja neljä kappaletta. Sulon kanssa hiottiin keppi-ilmaisuja yhteensä 7 lyhyellä jäljellä toteutettuna kahdessa setissä.
Liinan esineruututreeni oli käytännössä pelkkää hetsausta esineeseen; pistin sen valjaisiin ja sidoin puuhun kiinni, härnäsin esineen (narupallo ja hanska) kanssa, etenin kymmenen ja parikymmentä metriä, heitin pois, juoksin takasin ja lähetin Liinan etsimään. Liina ei hetsaantunut samalla tavalla kuin aiemmin tällä viikolla leirin treeneissä, mutta eteni kuitenkin laukalla, etsi ja toi, mutta palautti ravilla. Kun se on oikeassa mielentilassa, se kyllä palauttaakin laukalla. Palkkasin ekan leikkimällä esineellä, myös tokalla esineellä leikin, ja vaihdoin sitten ruokaan. Esinetreeni oli siinä, Liina oli vähän väsyneen oloinen, niin ei olisi ollut järkeä ottaa enempää.
Tokassa setissä tehtiin janoja. Kaksi vasempaan, kaksi oikeaan, vuorotellen. Etäisyydet muutamasta metristä kymmeneen. Nämä meni hyvin! Liinalla on selkeä käsitys siitä, mitä se on lähdössä tekemään, ja se etenee yllättävän hyvin suoraan. Ensimmäisellä vähän hitaasti, loput meni jo vauhdikkaammin. Kävelin ekat janat viistoon lähetyskohtaan nähden siten, että oikea suunta oli helppo napata. Liina tarkasti takajälkeä, mutta sillä ei ollut vaikeuksia valita oikeaa suuntaa oma-aloitteisesti. Jonkun kymmenen-parinkymmenen metrin päähän jätin kepin. Ensimmäisen Liina skippasi (kutsuin takas), loput se ilmaisi. Ilmaisuja meidän pitää vielä vahvistaa, mutta eritoten niille vieraille kepeille.
Sulon treenin tarkoituksena oli vahvistaa keppi-ilmaisua. Jäljet oli lyhyitä, ja niissä oli keppi parinkymmenen askeleen kohdalla. Ekassa setissä (kolme jälkeä) Sulo nosti kepin ainoastaan toiselta jäljeltä. Ekalla ja vikalla jäljellä se jäljesti kepin kohdalla sivussa, eikä noteerannut keppiä. Sama meininkin jattui tokalla setillä kaikilla kolmella jäljellä. Totesin, että ainakaan se, että itse jätän kepit huomiotta, ei ole toimiva strategia; Sulolle riittää palkkioksi jäljestämisestä se, että se saa jäljestää, ja pääsee jäljelle uudestaan. Vikalla toistolla nostin kepin, pysäytin Sulon, ja näytin kepin Sulolle, härnäsin sitä vähän "tällainen täältä löytyi, mutta et sinä tätä saa". Koska keppejä oli noussut kuudelta jäljeltä vain yksi, mun oli pakko tehdä korjaussarja. Tein lyhyen jäljen kahdella kepillä. Nyt Sulo oli motivoitunut nostamaan keppejä, ja teki töitä löytääkseen molemmat. Totta puhuen ekoilla näytti siltä, että Sulo jäljesti sivussa keppien kohdalla, jotta se välttyisi nostamasta kepit... Josko se kokisi, että keppi keskeyttää sen jäljestämisen? Samalla strategialla jatkamme huomenna, eli minä noteeraan kepit, jos Sulo ei, ja teen selväksi, että se huomaa, mitä se jätti matkalle. Katsotaan, vaikuttaako se lopputulemaan.
Muutoin päivät on vierähtäneet taloa saattaessa asumiskuntoon. Liinan kanssa oltiin Terhin apuna heinätöissä kahtena päivänä. Emäntä sai rusketusraitansa, ja Liina kosketuksen tähän kulttuurimaisemanhoitomuotoon, jonka tuloksena naapurin hepat saivat ruokaa talveksi ja me jälkipellot ;) Jätettiin Liina ja Laku kaksin taloon sisään siksi aikaa, kun käytiin naapurissa kaffeet juomassa, ja kun tultiin takas, tuli Liina meitä pihassa vastaan. Ovi oli pönkätty kiinni, eikä pönkkä ollut mihinkään siitä kadonnut, joten vaihtoehdoksi jäi, että Liina oli hypännyt avonaisesta ikkunasta kahden metrin korkeudelta alas. Ajatus hieman kylmäsi, mutta ei näyttänyt ontuvan...
Kromi ja Tahvo on tullut meille taas. Kromi on siis miehenpuolikkaan koira, joka on viime vuodet ilahduttanut äitinsä iltoja, 10-vuotias pitbull-mummokoira. Kromi on oikea rakkauspakkaus, mutta raasu pelkää ukkosta, joka taas tänään näillä seuduin riehui. Se seurasi mun kannoilla koko päivän ja läähätti. Yritin saada sen jäämään sisälle ja nukkumaan sohvalla, mutta pian se oli taas selkäni takana seisomassa ja läähättämässä. Tahvo taas on muutaman vuoden vanha kissa, joka päätyi miehelle muutaman mutkan kautta jokunen vuosi sitten. Nimestään huolimatta Tahvo on tyttö. Tahvo on ollut viime kuukaudet remonttia väistämässä niin ikään anoppilassa, mikä ei sille niin huono juttu olekaan ollut, sillä Tahvo-parka pelkää Liinaa, joka taas on toivottoman kiinnostunut Tahvosta. Stressiään tuo kissa kun ilmentää kuseksimalla ei-toivottuihin paikkoihin... Olen jokusen kerran ollut hermoromahduksen partaalla siivotessani sen jälkiä kerta toisensa jälkeen. Veljelläni on kissa, joka on luonteeltaan rohkeampi kuin meidän Tahvo, ja ne tulevat Liinan kanssa oikein hyvin juttuun, jopa pientä leikintynkää on niiden välillä ollut havaittavissa. Juju on siinä, että se ei lähde Liinaa vauhdilla karkuun, jolloin Liina vain kiinnostuneena seurailee sitä, mutta kunnioittaa sen etäännyttämiseleitä. Tällä hetkellä ei näytä olevan toivoakaan siitä, että saisi toisaalta Tahvon olemaan juoksematta Liinaa karkuun, ja Liinan toisaalta olemaan lähtemättä Tahvon perään sen pyrähtäessä nenänsä edestä pakoon. Meillä Tahvo majaileekin pääasiassa saunassa, ja uskaltautuu ulkopuolelle vain harvakseltaan. Onneksi Tahvolla on toinenkin koti, jossa sen elämä lienee asteen verran leppoisampaa kuin meillä.
Hakiessani Kromin ja Tahvon matkaan Liina ja Sulo oli autossa, ja vissiinkin viime näkemisestä oli tarpeeksi pitkään aikaa, kun Liina katsoi tarpeelliseksi puolustaa autoa Kromilta. Ei se rähinää kummempaa esittänyt, ja kun avasin takakontin (olin pikkuisella porrasperä-rellulla liikenteessä, hankala auto tuollaista eläinlaumaa kuljettaessa) pakatakseni tavaroita sinne, Liinan piti hypätä takakonttiin puolustamaan sitä Kromilta. Kyllä Liina siitä sitten asettui, ja saatiin koko lauma onnellisesti kyytiin. Hyvällä ruokahalulla varustetun Kromin läsnäolo on siinä mielessä hyväksi täällä, että Liinakin syö nyt paremmin, se alkoi olla jo vähän luuta ja nahkaa. Lehtimäellä ruoka ei maistunut hirmu hyvin. Ensinnäkään se ei syönyt, jos vain päästin sen suoraan autosta kupille - mun piti teettää Liinalla ensin tottiksia, ennen kuin se söi. Ruoan pitää olla joko ansaittua tai varastettua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti