Juuri kun olin ehtinyt hehkuttaa Liinan löytynyttä virettä tottiksiin, nyt se oli taas totaalisen hukassa. Killerillä oltiin, ja Liinaa ei kiinnostanut koko homma pätkän vertaa. Ei auttanut mun iloittelut, ei pallon potkiminen, ei vauhtiluoksarit, ei naksuttelu. Aargh, joko saa huutaa? Olen oikeasti aika hukassa tuon koiran kanssa, miten sen vireen saa ylös? Edes hetkeksi? Kun tiedän, että se moottori on olemassa, mutta se ei vain ole käytettävissä aina, enkä saa sitä esiin kaivettua silloin, kun itse niin haluaisin.
Korjaussarja kotona sitten, makkaralla ensin, sitten pieni huilitauko, ja lelun kanssa riekkumista. Kotona Liina tekikin ihan kivasti. Eli paikka vaikuttaa, mutta miksi se vaikuttaa joskus, ja toisinaan ei vaikuta? Tehtiin seuraamiskaavio, käännöksiä, hidasta kävelyä ja juoksua - Liina ei ole näin pitkää tehnyt varmaan ikään, mutta ei siinä mitään, hyvin se työsti. Ilmeisesti se osaa sitten seurata. Liikkeestä maahanmenoja, nämä ei ole handussa, mutta tullee toivottavasti joskus olemaan. Ja luoksetuloja. Ensin "virallinen", himmaa lopussa eikä muista loppuasentoa, lähdettiin nyt ensin sitä vauhdin tiputtamista työstämään vapailla palkkauksilla. Tuppaa vähän ennakoimaan. Leikistä innostui nyt kyllä, sai taistella ja hakea palloja, yritin nyt vain katsoa, että intensiteetti pysyisi yllä - mun mielestä se vauhti, jolla Liina juoksee mua kohti lelun kanssa, kuvaa hyvin sen viretilaa, hyvässä vireessä se laukkaa, huonossa ravaa, noin niin kuin yksinkertaistettuna.
Aamulla Liina teki esineruudun, kaksi pistoa aurinkolasien suojapussilla. Samanlainen hetsi alkuun, koira puussa kiinni, kuin eilenkin. Eteni kivasti, ja toi, mutta ravilla.
Sulon tottikset meni yllättävän hyvin. Henkilöryhmää jälleen sekä pitkää seuraamispätkää, josta henkilöryhmään ja palkalle. Palkkailin narupalloilla. Ääntä irtosi vähän, mutta osasi hillitä sitä komennosta (ihme tyyppi, onko se oikeasti voinut oppia hiljaa-käskyn?). Hyvin kesti häiriötä. Eteenmeno pallolle. Meinasi varastaa. Sulon asenne oli erinomainen, nähtävästi meidän ei passaa hieroa tottiksia kuin max kerta viikkoon.
Aamulla Sulo kävi tekemässä niitä samaisia jäljenpätkiä. Sillä on niin kova himo jäljelle, ettei tosikaan. Siinä himossa se sitten ekalla jäljellä unohti ilmaisunkin, ja paineli kepistä vauhdilla ohi. Sovelsin eilistä huomiotani, ja noukin kepin, ja näytin sitä Sulolle (nojoo, kiusasin suorastaan "ähäkutti mullapa on tällainen, mistäs sulle saatais"). Tästäpä Sulo tomeroitui, ja seuraavilla kahdella jäljellä piti huolen, ettei jättänyt keppiä metsään. Jesjes, olenpa tyytyväinen. Rupeiskohan ne kepit nyt sitten pikkuhiljaa nousemaan sieltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti