Alustapeloista

Huomasin, että tänne oli joku löytänyt tiensä googlaamalla "koira pelkää rappuja". Hakuosuma ei ehkä paljon auttanut retkeilijää, kunhan olin todennut Sulon yleistäneen pehmeänä koirana liukastumisen rapuissa alustapeloksi ylipäätään. Kirjaan ylös muutaman sanan, mitä olen aiheesta itse havainnut, ja muiden kanssa puhunut.

Jos aikuinen, normaalisti sosiaalistunut eli ympäristökoulutettu koira alkaa yhtäkkiä osoittaa merkkejä alustapelosta, veisin sen ensimmäisenä eläinlääkärille. Sulon alustapelko alkoi samaan aikaan, kun se kipuili voimakkaasti eturauhastulehdusta. Alustapelko voi aiheutua liukastumisesta, mutta esim. Sulon tapauksessa mukana on voinut olla eturauhastulehduksen aiheuttama selkäkipu, joka on mahdollisesti yhdistynyt alustoihin.

Kannattaa myös tarkistaa, onko alusta todellakin niin liukas, että koiran on siinä huono kävellä mielentilasta riippumatta. Rappusissa voi auttaa esim. liukuesteiden asentaminen. Jarrusukkiakin kuuluu joku menestyksellä kokeilleen. Onko rappuralli asetettu siten, että koira joutuu aina kävelemään sen yli, ja se mahdollisesti tekee kipeää tassuihin? Talvella tassuihin mahdollisesti kertyneet paakut kannattaa poistaa ennen sisääntulemista; niiden kanssa koira liukastelee miltei takuuvarmasti (paakkujen syntymistä voi ehkäistä tassukarvojen lyhyenä pitäminen talvella).

Paras (varmin) vaihtoehto alustapelkoisen koiran uudelleen kouluttamiseksi lienee siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Koira pitäisi saada koulutuksessa mukavuusalueelle, eli jos koira menee mielentilaan, jossa se kipristää kyntensä, köyristää selkänsä ja ujeltaa, se ei opi, että rappusissa rauhassa kulkemalla ei ehkä liukastuisi. Käytännössä tätä voisi harjoitella vahvistamalla rauhallista olemista esim. siinä osassa rappukäytävää, jossa koiraa ei vielä pelota. Ensin seistä, sitten kulkea sen mitä voi. Alustaharjoituksia eli rauhallisen ja rennon liikkumisen vahvistamista kannattaa tehdä kaikissa niissä paikoissa, joissa koira epävarmuuden merkkejä osoittaa.

Suoranaista houkuttelemista en alustaharjoitusten avuksi suosittelisi, sillä houkuttelemalla vahvistetaan usein koiralle väärää mielentilaa, ja tullaan käyttäneeksi negatiivista rankaisua, eli palkkion poistamista, juuri silloin, kun koira palkkionsa ansaitsisi.

Käytännön syistä olen itse parempi puheissani kuin teoissani, eli kovin paljon suunnitelmallista alustaharjoittelua en ole Sulon kanssa tehnyt. Sulon kanssa joudutaan kulkemaan kerrostalon rapuissa ehkä parin viikon välein, joskus useamminkin. Raput jännittää Suloa, mutta se kulkee niistä, kun sillä ei ole vaihtoehtoa. Jos annan sille vaihtoehdoksi hissin eli menen hissiin, kun se tekee tenän rapuissa, se ei suostu kulkemaan rapuista enää ollenkaan. Hissin valitseminen tuossa tilanteessa on äärimmäisen voimakas vahviste, ja tekee vastustelun kannattavaksi koiralle. En pakota Suloa fyysisesti, eli annan sille sen ajan rappuihin, minkä se tarvitsee, ja kehun sitä, kun se tulee, mutten palkitse ruoalla - ruoalla ei ole Sulolle tuossa tilanteessa mitään merkitystä, minun kannustuksella oletan olevan vähän merkitystä, mutta suurin merkitys on ulko-oven lähestymisellä. En säälittele koiraa, sen sijaan saatan taputtaa sitä rohkaisevasti (minun mielestäni rohkaisevasti...) ennen rappuja, ja puhua reippaalla äänensävyllä. Mistään, mikä ei ole Sulolle numero, en tee sitä, eikä Sulo olekaan alkanut pelätä uusia alustoja. Tämän todistanee se, että Sulolle ei ollut mikään ongelma kulkea Oulangan Karhunkierroksen riippusiltoja, vaikka tutuissa rapuissa se näytti välillä pelkäävän melkein henkensä edestä! Tällä hetkellä ja näillä keinoin Sulon alustapelko on olemassa, mutta se on hallittavissa eikä ole enää yleistynyt, eikä Sulo osoita pelon merkkejä esim. mennessämme siihen taloon, jossa on sille pelottavat rappuset, vaan jänskä tulee mukaan siinä rappusten kulmalla. Kotona Sulo kulkee rapuista reippaasti, joskin se valitsee aina seinänviereisen reitin.