Koiran mielestä

Syyttäkää vain inhimillistämisestä, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että eläimet ovat hurjan paljon älykkäämpiä kuin mitä olemme keskimäärin valmiita myöntämään. Uusimmat tutkimukset koirien kognitiosta puhuvat tämän puolesta. (Ks. suomalaisen koiran kognitiotutkimuksen nettisivut.)

Nyt luin varsin mielenkiintoisesta Dog Behaviour Blogista artikkelin siitä, kuinka koirat kommunikoivat ihmisille, ja kuinka niille voi opettaa yksinkertaisia käsitteitä (ks. artikkeli), eräänlaista merkkikieltä. Näin pitkälle en ole ikinä omieni kanssa päässyt, mutta sen verran toki olen huomannut, että koirat kyllä mielellään näyttävät toiveensa, jos niille siihen antaa mahdollisuuden. Tässä ei varmaan yhdellekään koiranomistajalle ole mitään uutta, mutta tuntuu huikealta ajatella, minkälaiseen kommunikointiin koiralla voisikaan olla kapasiteettia, jos me niitä tähän tietoisesti rohkaisisimme.

Sulon ja minun ainut "käsite" on sana näytä. Jos Sulo näyttää siltä, että se haluaisi jotain, pyydän sitä kertomaan haluamastaan sanomalla sille näytä. Ei vaadi varmaankaan paljoa mielikuvitusta arvata, että yleensä se haluaa ruokaa, tai vaihtoehtoisesti ulos ;) Mutta se osaa myös sulkea vaihtoehtoja - jos kerron sille, että ruokaa en aio antaa, se saattaa yrittää seuraavaksi herkkukaapin ovea, tai toki voitais mennä pihallekin keppiä heittämään :)

Monesti sanotaan, että koirat ja omistajansa tuppaavat muistuttamaan toisiaan. Niin ulkoisesti kuin käyttäytymiseltäänkin. Olen valmis tämänkin väitteen allekirjoittamaan. Mitä paremmin opin erityisesti Liinaa tuntemaan, sitä enemmän se tuntuu jakavan minun kanssani samoja ominaisuuksia. Paitsi, että se näyttää pitävän samoista herkuista kuin minäkin (salmiakki, jäätelö, kinuski, mustikat), sen luonteenpiirteissä on paljon samaa kuin omissanikin - hyvässä ja pahassa. Tämä johtunee varmaankin siitä, että omalla käytökselläni vahvistan Liinassa juuri niitä piirteitä, jotka minullakin ovat vahvoja - mutta onhan koirassa oltava valmiina se herkkyyskin reagoida ihmiseensä näin. Olemme molemmat melko rauhallisia ja tietyssä mielessä herkkiä; negatiivinen ilmapiiri on meille myrkkyä. Sekä minä että Liina olemme hyvin tehtäväorientoituneita, mutta kestämme melko huonosti epäonnistumisia (miten pirussa tällaisenkin asian olen onnistunut koiralle siirtämään...). Tietäen tämän kaiken pyrin treenisessioissa olemaan itse ns sata lasissa mukana, sillä minun kehulla, iloisella äänensävyllä ja myötäelämisellä näyttäisi olevan tuolle pienelle eläimelle hirmu iso merkitys.