Menneitä tottisteluja

Ollaan treenattu tottista ja tehty temppuja doggie-treeneissä.

Liinan kanssa on tehty seuraamista, jääviä, paikkamakuuta, eteenmenoja, noutoa, luoksetuloja. Liina on aika hauska, kun se on tottiksessa niin tosissaan, ja arpoo koko ajan, mitä sen pitäisi tehdä - jos on tehty ensin jääviä, ja sitten seuraamista perään, se saattaa ottaa oma-aloitteisesti jonkun asennon sennäköisenä, että "tätäkö halusit?"

Istu-maahan erottelu jäävissä yhä vähän vaiheessa. Jos tekee ensin istumisen, maahanmenokin meinaa jäädä istumiseksi. Seuraaminen kehittyy pikkuhiljaa koko ajan. Ollaan tehty mm. pitkää pätkää, johon täyskäännös loppuun, ja siitä palkkaus. Täyskäännöksestä ehkä se viimeinen pyllyn liikautus jää uupumaan vielä. Henkilöryhmätreenit on mennyt kivasti eteenpäin, ei häiriinny juurikaan ihmisistä. Eteenmenoja yritetään muistaa tehdä joka kenttätreenin yhteydessä. Paikkamakuita niin ikään, häiriöitä on ollut enemmän ja vähemmän joka kerta. Kerran se on tainnut nousta haistelemaan jotain maasta, muuten pysynyt ihan hyvin häiriössäkin. Käyn palkkaamassa sitä epäsäännöllisesti häiriöiden jälkeen.

Lisäksi BH-kokeen kaupunkiosuutta silmällä pitäen ollaan harjoiteltu pari kertaa kiinnisidottuna istumassa odottamista häiriössä, ja käyty kävelemässä treenien jälkeen kaupungissa. Ollaan jopa ohiteltu niitä toisia koiria, ja yksin ohitukset sujuu Liinan kanssa ihan mallikkaasti. Kaksin Sulon kanssa ne on astetta haastavampia hallinnoida, kun Sulo on vähän jästipää. Sulohan ei sinällään kiinnostu toisista koirista, mutta jos Sulo kuuroutuu mulle, Liinakin kuuroutuu, ja muuttuu samalla epävarmaksi. Joten ehkäpä Sulonkin kanssa pitäisi muistutella näitä ohitusjuttuja ihan kahdestaan?

Sulon kanssa ollaan tehty ylläpitotreeniä; seuraamista, henkilöryhmää, paikkamakuita, jääviä, noutoja... Noutojen palautuksiin on ehkä tullut vähän vauhtia. Sulon kanssa on ollut kiva treenata, mun mielestä meidän suhde on viimeisen vuoden aikana mennyt ison harppauksen eteenpäin. Olen oppinut leikkimään koirieni kanssa paremmin ja siten, että se on oikeasti palkitsevaa koiralle, ja samalla olen selkeyttänyt omaa toimintaani ja kriteerin asetteluani, minkä seurauksena Sulokin on ruvennut toimimaan mun mielestä paremmin.

Liinan temppuagility on jatkunut lähinnä sillä pujottelulla. Ekan välin hakemista ollaan tehty lähinnä, vähän niitä muitakin. Kyllä se jotain on tästä hoksannut, ja tykkää kovasti tästä aivopähkinöinnistä.