Touhukas viikonloppu

Treenit on kuluneella viikolla jääneet vähemmälle, pakkasta on ollut niin paljon, että hyvä kun on saanut koirat pissatettua, ja työt ovat myös vähän häirinneet harrastustoimintaa. Onneksi kuitenkin pakkaset hieman hellittivät viikonloppua vasten, päivällä auringossa oli jopa miellyttävää. Lisäksi Liinan jalan takia ollaan otettu vähän iisimmin, mutta enää se ei ole kinttuaan sanottavasti oireillut.

Lauantaina saatiin vieraaksi Sulon Kessu-velipuoli perheensä kera, pojat pääsivät näyttäytymään mahdolliselle tulevalle valkkarinomistajalle. En tiedä esiintyivätkö edukseen, mutta ainakaan Sulo ei syönyt Kessua :) Alla todisteita kuvien muodossa. Tämä oli toinen kerta tänä talvena, kun Kessu kävi meillä, ja koirat saivat rellestää vapaana pihassa. Myönnettäköön että tilanne jännitti ensimmäisellä kerralla aika paljon, sillä kentällä Sulo on joskus luonut Kessuun sellaisia katseita, että en ole uskaltanut ollenkaan päästää näitä kontaktiin keskenään. Pennumpanahan Sulo ja Kessu olivat hyviä kavereita, mutta Sulon miehistyessä poikapuoliset kaverit ovat kyllä karsiutuneet meidän leikkikaverilistalta varsin pitkälti pois. Leikkaus kuitenkin helpotti tilannetta niin, että ollaan voitu jälleen harrastaa yhteislenkkejä jopa vapaana sellaisten urosten kanssa, jotka eivät Sulon pörinöistä provosoidu. Tämän vuoksi uskaltauduin katsomaan, miten valkoisille pojille käy, ja kävi kuten Kessun omistaja Petra ennustikin, eli Kessu alistui Sulolle aika hyvin, eikä tosiaan lähtenyt Sulon mahtailuun ollenkaan mukaan. Ystäväni Hape-koiraa tavattiin pitkän, varmaan yli puolentoista vuoden tauon jälkeen tuossa reilu viikko sitten hihnalenkin merkeissä. Pojat kyttäili toisiaan ja pörisivät minkä ehtivät, mutta positiivisena näen kuitenkin sen, että sain Sulon luopumaan touhusta lopulta melko helpostikin. Suunniteltiin treenisessiota, jossa tehtäisiin molemmille järjestelmällistä vastaehdollistamista toistensa katseluun, merkit tämän strategian toimivuuteen kun oli nähtävissä jo lenkin aikana, mutta tosiaan tilannetta pitäisi päästä kontrolloimaan vähän paremmin. Onneksi Liinasta on kuitenkin Hapelle kaveriksi, akkamaiseen tyyliinsä Liina pitää ensi alkuun hirveän kälkätyksen, mutta sitten voidaan olla jo ihan kavereita.

Sulo vasemmalla, Kessu oikealla yrittää ottaa kontaktia Suloon:

Kun nyt tälle kuvalinjalle lähdettiin, alla myös muutama kuvanäyte Sulon ja Liinan leikeistä. Oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten eläinlääkärikäynnin koirat pääsi vähän enemmän revittelemään. Leikkiä piti vähän hillitä lopulta, taisi olla ohjeena rajoitettu liikunta pari viikkoa... Krhm. Huono koiranomistaja.

Liina liitää x 3:

Saatiin viikonloppuna vierailulle myöskin kavereita sekä heidän 5-vuotias tyttärensä. Sulo ei ole aivan luotettava lasten kanssa; se ilmeisesti kokee ne jollain tavalla vertaisikseen, ja katsoo oikeudekseen puolustaa lapsilta erinäisiä resursseja. Tarkkana saa siis Sulon kanssa olla, kun on paikalla pieniä ihmisiä. Viikonloppu meni kuitenkin nähdäkseni hyvin. Ihanaa oli se, että tämä tyttö oli niin reipas ja leikitti Suloa ja Liinaa ulkona ja sisällä, eikä ottanut itseensä Liinan pusuista tai satunnaisista yrityksistä varastaa rukkanen. Sulolle varmasti teki myös hyvää se, että se sai ruoan odottamisrutiineineen lapselta, ja sitä käskytettiin myös tällaisen pienen ihmisen toimesta, ja tosi hienosti Sulo tottelikin. Mitäpä se ei keppileikin eteen tekisi.

Viikonloppu loppui totuttuun tapaan Doggie-treeneihin. Hirveästi en ollut ehtinyt treenejä suunnittelemaan, eikä odotukset olleet siten kovinkaan korkealla, mihin nähden olen tyytyväinen meidän tekemisiin. Ehkä parasta oli kuitenkin päästä näkemään ihana pieni Perro-poika, Jarin ja Annan lauman uusi vahvistus. Tällä näkemisellä vaikutti tervepäiseltä ja itsevarmalta pieneltä pojalta, innolla siis odotamme mitä sen pörrökarvakasan alta kuoriutuukaan :)

Liinan kanssa tein sivulletuloja, seuraamispätkiä, eteentuloja, kapulanpitoja, rullantuonteja, paikkamakuun sekä seisomista, eli jotakuinkin kaikki, mitä me tottiksesta osataan. Aloitin kuitenkin istumisen latenssitreenillä; Liina häiriintyi niin kovin muiden tekemisestä, että tahtoi vain tuijotella niitä, eikä lainkaan keskittyä siihen, mitä minulla oli sanottavana. Sivulletulosta Liinalla ei siinä mielentilassa ollut mitään hajua, mutta sieltä se tuli kun oltiin ensin vähän herkistelty. Pelkäsin tosin muistaako se koko sivulletuloliikettä, kun aamulenkillä se oli ihan uunona sanan kuullessaan. "En kuullut. Oota mä haistan eka tän. Ai maahan? Ei maahan? No mä meen sit". Vire nousi kuitenkin kivasti sieltä, ja mikä positiivisinta, Liina taisteli mun kanssa leluista. Siis piti ihan kunnolla vastaan, ja voitettuaan lelun toi sen mulle takaisin uutta leikkiä varten. Sen sijaan rullantuontitreenin jälkeen, kun pyysin Annia leikittämään Liinaa, se ei oikein lämmennyt hommasta - aiemmin Anni on ollut Liinalle ihan superkiva leikittäjä. Pidemmän lelun kanssa se toimi paremmin. No, näitä treeniin lisää jatkossa. Seuraamisista on tullut kuin taikaiskusta tiiviitä ja suoria, ainoastaan ohjaaja kämmii hidastamalla palkkaushetkellä, jolloin Liina heittäytyy kiemuralle. Tämä sama asia on tainnut olla puheena aiemmin. Ai miten niin paksukalloinen.

Kapulanpidot meinas mennä pureskeluksi, kunnes tajusin pyytää Liinaa ottamaan katsekontaktia. Siihen loppui pureskelu, ja se piti kapulaa rauhassa mun nähdäkseni hyvällä otteella useita sekuntteja. Tähän ollaan nyt tyytyväisiä, ja lähdetään uudella ajatuksella vahvistamaan rauhallista otetta myös kantamisessa sekä eteentuomisessa. Seisahtumisesta Liinalla alkaa olla ajatus. Ei ole homma vielä ärsykekontrollissa, mutta hyvää vauhtia sitä kohti ollaan uskoakseni menossa. Paikkamakuu meni alkuun tosi hienosti, mutta olisi pitänyt älytä lopettaa aiemmin, pääsi nimittäin lopussa nousemaan. Mutta Liina ei harrasta lonkka-asentoa ;)

Sulon kanssa kerrattiin avon repertuaari. Ongelmat on, yllätys yllätys, samoja, kun ei niitä olla ehditty miksikään työstämäänkään. Maahanmeno on nihkeä, ja noudossa on moni asia pielessä: huutaminen lähtiessä, vino ote, jota korjaa satunnaisesti, väljä eteenistuminen. Näitä sitten yritettiin vähän fiksailla, mutta paljon on tekemistä. Seuraamista tehtiin liikkuroituna, selkeä huomio oli siinä, että huutaminen pahentuu heti, kun liikkuri alkaa käskyttämään. Yritin puuttua tähän kieltämällä ääntelyn heti liikkeellelähdön jälkeen ja palkkaamalla hiljaisesta pätkästä. Päästiin tekemään melko hiljaista pätkää lopulta, johon kuului käännöksiäkin.

Lisäksi Sulo teki Jampan kanssa kolmen minuutin paikkamakuun, itse menin piiloon. Etäisyys oli ihan kokeenomainen, ja ihan hienosti oli kuulemma mennyt, Sulo oli vähän katsellut Jamppaa mutta ihan hyvässä hengessä kuulemma kuitenkin, lähinnä oli seuraillut tilannetta kun Anna kävi palkkaamassa välillä. Sulon hypyn käskytykseen saatiin Jarilta hyödyllinen vinkki, että kannattaa hieman käyttää pelisilmää käskyn ajoittamisen kanssa, eli odottaa hypyn jälkeen pieni hetki, että Sulo tulee "istumismoodiin", ja antaa käsky silloin. Jos käskyttää liian aikaisin, koiran reaktionopeus näyttää herkästi huonolta. Näinpä.

Vielä kuva Liinan paikkamakuusta: