Uskomattoman hankalaa keksiä nasevia otsikoita aiheelle, joka pysyy samana kirjoituksesta toiseen. Treenasin tottista. Tai tokoa. Keväämmällä voi sentään odottaa vähän vaihtelevuutta, kun pääsee maastoon. Tosin korkkasin hiihtokauden myös viikonloppuna, ja odotukset Liinan vetouralle on noussut. Suksien eteen sitä ei ole vielä laitettu, enkä sillä vielä tänä talvena uskalla varsinaisesti mitään vedättääkään, mutta juoksuvyön ja valjaiden kanssa ollaan käyty juoksemassa, ja se on mennyt vallan mallikkaasti. Sulo kun inhoaa valjaita, niin sille ei tuo hiihtotouhu tai vetäminen (paitsi pannassa) mitenkään erityisen mieluista ole muutenkaan. Huomasin hiihtoreissulla koirien juostessa vapaana, että jotain hyötyä eteenmenotreeneistä on ollut; nyt Sulon saa kintereiltä pois juoksemasta (pelkään tökkääväni sitä sauvalla) eteen-käskyllä hyvin vaihtamaan paikkaa etuvartioon. Liina siellä juoksee muutenkin. Tiedä sitten onko Sulolla kunto heikentynyt, emännällä ainakin on..!, kun tahtoi takana jolkottaa. Lihonut Sulo on, armaan avokkini mukaan on hyvä vain ettei se näytä enää keskitysleirivangilta, mutta nyt joutuu hieman jo tunnustelemaan kylkiluut löytääkseen, voi olla syytä vähän vähentää ison pojan eväskattausta.
Sunnuntain doggie-treeneissä oli päivällinen hiihtoreissu, vaikka lyhkänen olikin, ehkä vähän vienyt mehuja, ei oltu oikein parhaassa terässä kukaan meistä. Tai lienee oikeudenmukaista sanoa, että kun emäntä ei ole, niin ei ole paikallaan odottaa sitä koiriltakaan. Jotain saatiin kuitenkin tehtyä. Maanantaina treenattiin paremmalla vireellä omissa treeneissä, pitkälti samojen teemojen parissa.
Sulon kaukot alkaa olla kisakamaa pikkuhiljaa. Liikkuroituna ollaan nyt treenattu tätä, ja jotenkin se liikkurielementti tuo touhuun ylimääräisen häiriön, ja Sulo ei ole ihan yhtä skarppina kuin jos tehdään ilman. Tämän vuoksi käytän ääntä aika runsaasti käskytyksissä, ihan vain varmistaakseni, että käskyt eivät huku kaiken muun mielenkiintoisen taakse. Myös kaksoiskäskytyksiä on tullut.
Avoimen hyppy toimii, mutta on siinä vähän kauneusvirheitä. Sulo tekee nyt takaisinhypyn ongelmitta eri kulmista esteen takaa, eli tämän eteen tehty työ on kantanut hedelmää, hyvä niin. Nyt pyrin irtaannuttamaan Suloa kauemmas esteen taakse kosketusalustan kanssa, sillä se jää istumaan käytännössä koko lailla esteeseen kiinni. Käytössä oli eri alusta kuin ennen, joten alkuun Sulo oli ihan varma, että tätä noudetaan. Se nosti sen mulle varmaan kymmenisen kertaa, ennen kuin pääsin palkkaamaan tassun liikettä alustan lähellä. Sitten homma valkeni Sulolle ("no oisit heti sanonut"), ja päästiin asiaan. En ehtinyt kokeilla vielä sunnuntaina, yleistyikö eteneminen ilman alustaa. Istumiset oli vähän nihkeitä. Maanantaina ulkosalla tein hypyn kertaalleen, nyt Sulo irtaantui kyllä, mutta se oli menossa tutkimaan penkan hajuja...Istui kuitenkin, ja teki takaisinhypyn. Nyt Sulo on tulossa suoraan viereen, vaikka eteentulemista on harjoiteltu.
Ulkosalla tehtiin paikkamakuu. Tein ihan koemuotoisesti kolme minuuttia piilossa, molemmilla puolilla koiria, ja liikkuvia ohjaajia. Ei mitään ongelmaa ollut tässä. Hyvä on, kun on eritasoisia koiria, niin saa erilaista häiriötä!
Doggiella tehtiin vielä noutotreenit. Se oli Sulon viimeinen sessio, ja väsymys alkoi paistaa läpi. Otteet ei ollut parhaasta päästä, mutta päästiin tekemään ihan onnistunut koko liike kuitenkin myös.
Liinalla otettiin seuraaminen tarkempaan syyniin. Tiiviydessä on toivomisen varaa, joten enää ei parane tehdä yhtään väljää. Yhäkin takaset liikkuu nopeammin kuin etujalat... Liina myös jollain tapaa paineistuu mun vierellä istumisesta ja erityisesti silittelystä, joten siedättämistä tähän, ja kestoa samalla. Hyvin lyhyttä pätkää, ja kädet takaisin avuksi. Myös suoruuden kanssa saa olla tarkkana. Tässä on ylimääräiset silmät isona apuna.
Liina teki muutamia pitoja. Muutoin noutoa ei olla juurikaan tehty, muuten kuin pallon palautusten osalta, sekä tänään ulkotreeneissä rullantuonneissa. Nähtävästi syytä olis, sillä esineet tuppaavat tippumaan ennen aikojaan. Keston kasvattaminen lienee toinen, joka tarvii ottaa työn alle. Vaula oli Liinan uhrina rullantuonneissa, ja vaikka ensimmäinen kiekka meni täydelliseksi sähellykseksi, on positiivisena nähtävä se, että sähellyksen määrä oli vikalla toistolla jo huomattavasti pienempi. Näytölle otettiin hihna mukaan, mikä tuo oman hankaluuselementtinsä mukaan, mitä sujuvuuteen tulee, ainakin näillä kylmillä keleillä. Näytöt selvästi sekoittaa pienen koiran mieltä, se ei ole ihan varma mennäänkö syömään vai etsimään rullaa. No, josko se oppisi toistojen myötä. On tässä vielä pari kuukautta aikaa ennen kuin maastokausi alkaa, joten treeniätreeniä...
Liina teki häiriöluoksetuloja tänä iltana, häiriönä oli olevinaan ihmiset, mutta ei se ihan niin mennyt kuitenkaan. Paljon isompi häiriö Liinalle oli maan hajut, palloa heiluttelevat ihmiset eivät olleet ollenkaan yhtä kiinnostavia. Luopumista se on luopuminen hajuistakin, olipa miten hyvänsä, mutta meidän pikku maalaisjuntin kanssa saa olla tarkkana, ettei se ota tavakseen treeneissä maan haistelua. Pitää huolehtia sujuvuudesta ja vahvistetiheydestä.
Lisäksi Liina palautteli mieleen hyppyä pallon kanssa iloitellen. Mun seistessä hypyn kohdalla sujuu ongelmitta, lähteminen eteen pelkästä vihjeestä ei ole vielä varmaa. Jokunen toisto kuitenkin saatiin tästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti