Kenkäfriikit

Mulla ja Liinalla on samanlainen maku kenkien, erityisesti korkokenkien suhteen: Liina tykkää ihan samoista kengistä, joista minäkin, eli niistä, joita minä käytän eniten. Tässä yhteisessä harrastuksessa on vain se huono puoli, että Liinan tykkäämisen jälkeen kengät tuppaavat olemaan käyttökelvottomia. Pienehkö pattitilanne, siis.

Meidän perheen miehet on tällä viikolla olleet yötöissä, ja me ollaan sitten Liinan kanssa oltu kotinaisina. Yhtenä iltana Liina osoitti mielipiteensä tästä järjestelystä minun suihkussa ollessani, ja leimasi nilkkureideni koron, kantalapunkin se irrotti varmuuden vuoksi. Tiedä sitten liittyykö asiaan se havainto, että korkokenkien jalkaanlaittaminen tarkoittaa Liinalle ja Sulolle kotiinjäämistä... Tällä kertaa kuitenkin näytti siltä, että kengän voisi saada vielä suutarilla käyttökelpoiseksi. Kesällä Liina tuhosi kahdet korkkipohjaiset sandaalit ns. atomeiksi; näistä toiset ostin ensimmäisiä tuhoja paikkaamaan...

Noin puolen vuoden iässähän Liina harrasti tuhoamista ihan tosissaan, joka päivä piti töistä tullessa jännittää sen kertaisia tuhoja. Tuhot loppuivat ulkotarhan valmistumiseen. Osittain tuhojen takana uskon olevan energisen koiran puhtaan tylsistymisen ja turhautumisen, mutta eroahdistustakaan en kuitenkaan sulje pois. Tuhot kun alkoivat minun lomanjälkeisen töidenpaluun jälkeen, jolloin samaan aikaan Liinalla alkoi tulla sisälle vahinkoja, vaikka se oli ollut sisäsiisti jo jonkun aikaa ennen tätä. Sille tuli myös sikaripunkin aiheuttama karvaton läikkä nenään. Sikaripunkkihan tyypillisesti pääsee lisääntymään silloin, kun vastustuskyky heikkenee syystä tai toisesta, ja stressi voi olla yksi tällainen tekijä. Koirat olivat olleet yksinolot työpäivien ajan keskenään jo keväällä, eikä tällöin tuhoja juurikaan syntynyt, vaan ne alkoivat tosiaan vasta sitten, kun olin ollut kesällä pitkälti koirien kanssa; tyypillinen tilanne eroahdistuksen syntymiselle siis.

Maanantaina käytiin kentällä treenaamassa. Olen epäsäännöllisesti harjoitellut ovista yksitellen kulkemista luvan kanssa, tyyliin "Sulo saa tulla" ja "Liina saa tulla". Kentällä nämä opit eivät muistu mieleen sitten millään, vaan kumpikaan ei tahtoisi jäädä autoon kun toinen pääsee ulos - meillä kun ei autossa ole erillisiä tiloja noille. Sulo hillitsee toki itsensä Liinaa paremmin, mutta sen kanssa onkin aihetta harjoiteltu paljon ihan yksikseen. Treenit siis jatkuvat...

Maanantaina päivällä Liina riehui Sulon ja naapurin Paten kanssa, minkä seurauksena ilmeisesti sillä kipeytyi etujalka, jota se linkkasi lievästi. Vielä tiistaina lenkillä sen ravatessa olin huomaavinani jotain epäpuhtautta liikkeessä, tänään en enää huomannut, joten toivotaan että oltaisiin selvitty säikähdyksellä tuosta. En kuitenkaan raaskinut jättää Liinaa pois maaantain treeneistä, joten tehtiin hieman rauhallisemmin sen kanssa. Tämä tarkoitti paikkamakuuta, kapulan pitoja edessä, seisomisen alkeita ja lyhyen seuraamisen häiriöihmisten ohi. Treenien alkuun Liina osoitti noteeranneensa uudet koirakot, joita se ei ollut ennen nähnyt, räyhäämällä toiselle. Paikkamakuu rivistössä onnistui kuitenkin alun keskittymisvaikeuksien jälkeen ihan kivasti. Vaikeaa on yhä se, että minä kierrän täyden kierroksen Liinan ympäri. Kapulan pidoissa saatiin kolme toistoa putkeen kivuttomasti, eli ehkä edellisissä treeneissä tehtiin jotain oikein. Seisominen on Liinalle uusi juttu; Liina osaa nousta maasta seisomaan muttei vielä seisahtumista liikkeestä. Tehtiin maanantaina eka treeni tätä ja tänään pieni sisätokosessio samaa. Tänään ajoittain vaikutti siltä, että Liina ehkä olisi ymmärtänyt jotain, vaikka istumista se tarjosi heti, jos ei ollut palkan kanssa nopea. Seuraamisesta tykkäsin, ihmisetkään ei häirinnyt.

Sulo teki myös paikkamakuun, lisäksi henkilöryhmän ja kapulannostoja. Henkilöryhmä oli oikein hyvä! Kestää hyvin kiertää ihmisiä ja pysähdellä loppupalkalla. Seuraavaksi pitää yhdistää tähän pitkää tylsää pk-seuraamista loppupalkan kanssa. Kapulannostot oli ok. Vinoja otteita tulee yhä, mutta ilman mitään tilastoja mutulla sanoisin, että ne on vähentyneet. Uskaltauduin vielä tekemään koko liikkeen läpi, ja se meni vallan hienosti! Hyvä ote kapulasta ja nätti palautus. Olisikohan nyt sitten aika laittaa tämä liike ihan vähäksi aikaa hautumaan, etten ainakaan liialla hinkkaamisella pilaisi nyt saatua hyvää virettä. Katsotaan maltanko.

Paikkamakuussa ei-niin-tutut koirat oli myös isoja häiriöitä Sulolle. Sulo meinasi unohtaa ohjaajansa kokonaan ja keskittyä toisesta tulviviin ilmeisen mielenkiintoisiin hajuihin. Tehtiin siis kontaktiharjoituksia alkuun. Ne auttoivat, mutta kyllähän nämä tilanteet ovat turhauttavia, kun miettii sitä mahdollisuutta, että yhtä hyväntuoksuinen kaveri tulisi kokeissa paikkamakuussa vierustoveriksi. Sulolle vaikeaa on tuleminen kentälle, jossa on muita (vieraita) koiria. Joten ehkäpä seuraavissa ryhmätreeneissä pyydän apua harjoitukseen, jossa Sulo tulee muiden koirien sekaan, keskittyy helppoon juttuun hyvin ja saa siitä ison palkan. Saman kuvion voisi yksissä treeneissä toistaa useammankin kerran ja nostaa vaatimustasoa joka kerralla. Paikkamakuussa Sulo kuikuili alkuun koko ajan ympärilleen (molemmilla puolilla oli koirat, joiden kanssa Sulo ei ole juurikaan tehnyt), joten en mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti piiloon, vaan jäin lähelle pyytämään kontaktia, ja palkkailemaan siitä. Kuikuilu väheni, joskaan ei kokonaan loppunut, kun menin piiloon. Mutta selvää on, että enää ei Sulo voi tehdä sellaisia paikkamakuita, joita se on joskus kokeessakin esittänyt: heittänyt rennon lonkka-asennon ja pitänyt paikkamakuuta pariminuuttisena vapaahetkenä, jolloin voi vetää niin paljon ilmaa kitusiinsa kuin vain pystyy. Treeneissä on joskus käynyt niinkin, että tässä kaikessa rentoudessa Sulo on kokonaan unohtanut, mitä on ollut tekemässä, ja noussut maasta mielenkiintoisen hajun löydettyään ylös sitä paremmin haistellakseen. No, virheistä viisastuu (ehkä).