Avoimen luokan korkkaus

Sulon kanssa käytiin avaamassa tili avoimen luokan osalta Kuopiossa lauantaina. Ei mennyt ihan putkeen ei... Kolmostulos ja joku 120 pistettä. Seuraavassa kootut selitykset:

Paikkamakuu. 9,5 pistettä. Tähän nyt oltava toki tyytyväinen, tärkeintä kuitenkin, ettei me pilata muiden suoritusta, jos kohta itse kämmitäänkin. Yksilösuorituksen ongelmia enteili meidän kaoottinen sisäänmeno halliin; Sulo oli ihan mehuissaan hallin keinonurmimatosta, ja ihan puhtaasti käsivoimilla mun piti repiä se sieltä ylös. Tuomari totes että tää taitaa olla poika. Kun päästiin omalle paikalle, Sulo kuitenkin sai työskentelymoodin päälle, piti kontaktia alkulöpinät, ja meni maahan ajallaan. Puolikas piste oli mennyt haistelusta.

Seuraaminen. 6 pistettä. Odoteltiin hyvässä hengessä pihalla omaa vuoroa, tehtiin lämpimiksemme joitain luoksetuloja lyhyeltä matkalta, lyhyttä seuraamispätkää, muttei mitään huutamisen laukaisevaa kiihdyttävää leikkimistä. Sulo oli hyvin mukana, ei ollut ylikiinnostunut toisista koirista ja mun mielestä kivasti kuulolla. No, kaikki hyvä fiilis jäi kyllä sitten sinne ulos, halliin tullessa taas hajut sun muut häiriöt vei, ja Sulo alkoi piippailla eikä olis halunnut ottaa edes perusasentoa. Kuten arvata saattaa, ei seuraaminen näistä lähtökohdista ollut mitenkään hienoa. Kontakti pysyi ajoittain, muuten se oli lähempänä haahuilua kuin seuraamista. Ekassa täyskäännöksessä jäi jälkeen, mutta otti kiinni, viimeisessä täyskäännöksessä lähti tsekkaamaan hallin seinustalla olleita häkkejä. Eikä tullut nätisti tai vähemmän nätisti pyydettynä; mun piti hakea se pois sieltä. Ihme ettei nollattu.

Liikkeestä maahanmeno. 0 pistettä. Suhisin Sulolle, että nyt sitten tsemppaat. Ei se tainnut ymmärtää; meni kyllä maahan, mutta rupesi kapsuttamaan itteensä siinä odotellessaan.

Luoksetulo. 7 pistettä. Ensimmäinen liike, jossa oli vähän tekemisen makua, ja pisteet tippui aika odotetusti; Sulolla on pysäytykset tällä viikolla mennyt järjestään pitkiksi. Tuli kuitenkin reippaasti eikä hipsutellut, mitä nyt pysäytysmatka oli niin pitkä.

Liikkeestä seisominen. 9. Tämä meni jo paremmin. Sulo jopa seurasi jotakuinkin kuten pitääkin.

Nouto. 6,5 pistettä. Ei kai tähän tyytyväinen saisi olla, mutta jollain perverssillä tavalla olen kuitenkin, sillä pistemenetykset oli tavallaan vähän samanmoisia kuin mitä virheitä Sulo on treeneissäkin tehnyt, ei tuommoisia sekoiluja kuten kahdessa ekassa liikkeessä. Nosti kapulan, mutta tiputti, äänsi ja pyöritteli kapulaa tullessaan. Parempi nämä kuitenkin kuin se etuhammasote, mitä Sulo vielä tuossa syksyllä tarjoili.

Kaukot. 8 pistettä. Ensimmäiseen istumaannousuun kaksoiskäsky ja vikassa maahanmenossa ennakointi. No, nämäkin olivat tiedossa, että tällaista voi tulla... Ei kuitenkaan edennyt, vaan teki siistit siirtymät.

Hyppy. Nollille meni tämäkin. Sulo eteni suoraan ja määräviivaisesti, mutta aivan väärään suuntaan. Kävi tsekkaamassa jotain kehän reunalla hyppy-käskyn saatuaan. Eikä tullut sieltäkään ekalla sanomisella pois. Toisella yrittämällä teki oikein hienon hyppyliikkeen.

Kokonaisvaikutelma 6. Kehän ulkopuolella käymisestä rokotettiin, vaikka oishan se voinut olla tuo ihan ilmankin sitä...

Loppukaneettina tuomari totesi, että noooo, nuori koira ja.... mihin jouduin sanomaan väliin, ettei tämä nyt niin nuori enää ole - sitä sääliä me ei enää ansaita. "Mutta on sillä luonnetta ainakin". Joo, haastetta ohjaajalle...

Mikäköhän sitten meni mönkään? En ois kokeeseen ilmoittanut jos en olisi uskonut, että hyvänä päivänä meillä olisi mahdollisuuksia ykköseen. Nyt ei oltu lähelläkään ykköstä. Liikkeet sinällään oli perusteiltaan hallussa, vaikkakaan ei virheettömiä. Jos esim. seuraaminen olisi ollut meidän normaalitasoa, ja nyt nollautuneet liikkeet olisi mennyt kivasti, meillä olisi siihen mahkut ollutkin, mutta se hyvä päivä ei selvästikään ollut tämä päivä. Selittelyn puolellehan tämä menee, eli täytyis vaan ottaa opiksi tästä, pyrkiä tunnistamaan heikkoudet ja parantaa niitä... Muutamia ihan perustavanlaatuisia ongelmiahan koe ilmensi; niistä ensimmäinen liittyy häiriönsietoon. Kun häiriö on tarpeeksi iso, Sulo menee sellaiseen juntturaan, ettei sitä sieltä sanomalla pois saa. Niin kauan kun Sulo on ns käskyn alla, asiat menee hyvin, mutta jos häiriö on tarpeeksi iso käskyn alla olemisen voittamaan, sieltä ei niin vaan tullakaan enää samaan moodiin. Sopivan vireen ja toiminta-alueen löytäminen näyttää olevan ongelmallista; liialla taistelu- ja saalisleikillä saa Sulon tekemisen muuttumaan huutamiseksi, jolloin mikään uusi tai vanha asia ei mene enää jakeluun; tämän vuoksi en uskalla sitä ennen koetta juurikaan nostattaa, vaan mennään ennemmin sillä rauhallisella linjalla. Tällä viikolla päätin toden teolla tarttua Sulon huutamisongelmaan, ja treenit on lähtenyt ihan hiljaisuuden sheippaamisesta. Olen muuten jonkun hetken saanut odotella. Ensimmäisellä treenikerralla Sulo hiljeni, kun oli ensin esittänyt mulle liudan erilaisia käytöksiä (sillä huutamisella höystettynä), ja kun mikään niistä ei tuottanut tulosta, se meni sijaistoiminnoille, alkoi katsella poispäin, haistella maata jne. Silloin lakkasi huutaminenkin, ja pääsin palkkaamaan sitä. Nämä treenit kyllä auttoi Suloa hiljenemään, eli tätä jatketaan.

Mutta hallikokeeseen me ei kyllä enää lähdetä. Ennen kuin annoin Sulolle palkaksi varatun kissanruoan autolla, tein saman seuraamiskaavion parkkipaikalla, mikä kokeessakin oli. Teki oikein hienon, ainakin kasin suorituksen sitten siinä.

Jotta viikonloppu tuntuisi oikein viimeisen päälle onnistuneelta, mentiin sitten vielä saksanpaimenkoirien treeneihin tänään sunnuntaina Viihdekeskukselle. Meidän näytöt oli sitä tasoa siellä, että saatiin ohjeeksi tehdä yhden askeleen seuraamista, jopa lelulla tai namilla houkutellen. Joko nyt saa lyödä päätä siihen seinään? Ei sillä, etteikö pitäisi tunnistaa, milloin on syytä palata treeneissä taaksepäin. Selitä siinä sitten, että on tämä koira joskus osannutkin jotain. Ihan oikeasti...

Mutta ongelmathan kumpuaa ohjaajasta, ei koirasta, sen minä tiedosta oikeinkin elävästi, varsinkin, kun ongelmat on samoja molempien kanssa. Hyvähän se on käydä saamassa palautusta maan pinnalle tasaisin väliajoin. Liinan kanssa ensimmäinen kierros oli sellaista tasapaksua haahuilua; söi se namit ja tarttui palloon, mutta siihen se sitten jäikin. Viretila, mikä se on? Ei olla meilläpäin nähty, ainakaan sitä asteikon korkeampaa päätä.

Illalla piti olla vielä doggie-treenejä, mutta ei päästy sisätiloihin päällekkäisen varauksen vuoksi. No, näitä sattuu, tehtiin sitten vähän treeniä läheisellä parkkipaikalla. Onneksi ei ollut niin kylmä kuin viikko sitten. Keskustelin Jarin kanssa näistä samaisista ongelmista. Erityisesti Sulon häiriönsietoa mietittiin. Sulolle ei vahvisteena ole hajujen voittanutta. Vahvisteena en näitä ole kuitenkaan käyttänyt, sillä on sanottu, että hajujen käyttäminen vahvisteena vahvistaa sitä hajuille pyrkimistä. Äskeisen keskustelutuokion perusteella en ole enää niin varma tästä näkemyksestä; sain nyt ikäänkuin luvan käyttää hajuja vahvisteena, mutta sillä edellytyksellä, että hajuille pääsemistä edeltää aina sama käytös. (Jolloin tämä käytös luonnollisesti vahvistuu.) Haaste on tietysti siinä, että esim. hihnalenkeillä pitäisi olla niin paljon selkärankaa, että vaatisi sen kontaktin tai perusasennon aina, kun huomaa Sulon hinkuvan jollekin hajulle (onneksi me ei käydä niin usein hihnalenkeillä). Mutta eihän tässä auta kuin harjoitella lisää. Viretilajuttuja minun täytyy vielä pureskella, ei ole vielä oikein toimintasuunnitelma avautunut. Paitsi sen osalta, että hiljaa me aletaan olla, oli viretila mikä hyvänsä. Vaikka menisi sitten koko treenit hiljaisuuden vahvistamiseen. (Kyllä se vire tulee sieltä alas, kun tarpeeksi odotellaan...) Häiriötreeniä lisää. Ja Sulolle seuraamisen alkuja todellakin, sitä, että seuraa-käskyn jälkeen seistään vielä hetki paikallaan, ja lähdetään sitten vasta liikkeelle. Eli sitä kontaktia vaan vahvemmaksi. Yleistä haahuilua pitäisi saada vähennettyä, että kun käsky käy, niin sitten tehdään. Tokikaan mulla ei ole tapana antaa sitä viiden sekunnin haistelumahdollisuutta tässä välissä, mutta huomattavissa on, että Sulo alkaisi mielellään ottaa tällaista vapautta itselleen. Treeneihin lisää vaihtelevuutta, ehkä erilaisia palkkaustapoja, ettei tulisi Sulolle niin halua ottaa sitä ommoo lommoo.

Liinan tekemiset on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta leikkimotivaation kasvattaminen on meillä yhäkin ykkösjuttuna. Tänään tehtiin illalla leikki-perusasento-leikki-kaavalla. Ongelmakohta on Liinan saatua lelun itselleen, mitä sitten tapahtuu. Tänään oli molemmat treenipaikat uusia, joten tapahtui haistelua. Ei nouse vire eikä ole motivaatiota mulle ja leikkimiseen tarpeeksi. Eli siihen nyt vaan pyritään, että se pallo pysyy suussa, kunniakierrokselle yhdessä tai sitten Liina ja pallo tulee mua kohti. Ja tunteet peliin satasella minullakin...

Pureksittavaa tässä, mutta huomenna on Liinan läpivalaisu. Toivotaan että saan jatkaa näiden juttujen vatvomista tähän tyyliin myös huomisen jälkeen. Peukut pystyssä.