Tottiksia

Takana muutamat tottikset. Jotenkin ei nyt tämä treenaaminen ole ottanut kunnolla tulta alleen. Kotana kaikki on niin vaiheessa, ettei tiedä mistä aloittaisi, ja nyt kun työtkin on taas alkanut, niin ei ole tuota vapaa-aikaakaan liiemmälti. Valintoja, valintoja on tämä elämä. Ei pitäisi ainakaan ressiä repiä tästä, siten ei tule kuin kusipäisiä lapsia tai huonosti koulutettuja koiria.

Viikonloppuna yritin kotona vähän tottista tehdä, mutta jälki oli niin kamalaa, etten taida viitsiä siitä mitään kirjata edes. Liinaa ei kiinnostanut ja Sulo huusi. Siinä alkoi ohjaajalla otsasuoni pullistelemaan pahemman kerran, ja ennen totaalista hermostumista oli pakko ottaa pieni aikalisä. "Metsätottikset" ja tuollaiset hömpöttelyt on Liinan kanssa mennyt jo varsin kivasti, se innostuu leikkimisestä, palkkaantuu ruualla jne, mutta sitten kun aletaan tekemään tosissaan ja laitan Sulon sisälle tai tarhaan, se jotenkin lamaantuu. Vaikka palkka pysyy samana. Sulo taasen kävi niin ylikierroksilla, ettei sen kanssa ole oikein järkeä siinä mielentilassa tehdä mitään.

Jos nyt jotain voi noista kahdesta ja niiden välisistä eroista sanoa, niin Sulon vire nousee erittäin helposti, mutta sillä on hyvin kapea toiminta-alue, ja se vire heittää erittäin helposti myös sinne toiminta-alueen yläpuolelle. Tämän vuoksi olen Liinan kanssa ehkä liiankin varovasti edennyt, mitä vietin kasvattamiseen tulee, mikä lienee ollut virhe. Liina kun hyvin harvoin nousee toiminta-alueensa yläpuolelle, edes silloin, kun se on innoissaan jostain (uskokaa tai älkää, näinkin on meidän treeneissä joskus käynyt). Ei se aina pysty itseään hillitsemään, jos esim. pallo on näkyvissä, vaan yrittää ottaa sitä multa, mutta se on koulutuksen puutetta eikä koiran ominaisuuksista johtuvaa. Ääntä Liina ei treenatessa juurikaan pidä, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta huono juttu - en pysty nostamaan Liinaa haukuttamalla, mutta ei se kyllä piippaakaan.

Maanantain treenit Killerillä meni onneksi tällä kertaa vähän paremmin. Sulo teki paikkamakuun kun kävin tekemässä muille luoksepäästävyyden, Liina tuli tekemään sitten paikkamakuuta muiden kanssa samaan aikaan. Koskapa ei oltu tätä pitkään aikaan tehty, kävin palkkailemassa sitä. Hyvin se pysyi. Niin pysyi Sulokin. Lisäksi tehtiin hyppyä, Sulo sai käydä noutamassa kapulan esteen yli (80 cm), Liina sai hyppiä muuten vaan. Sulo selvisi hommasta kivasti yhdellä toistolla, tosin tehtiin vanhalla noutokapulalla, jonka se nostaa aina huonolla otteella. Se uusi Gappayn isompilaippainen kapula on selkeästi parempi. Liina hyppi kivasti käskystä 60-senttistä hyppyä, mutta 80-senttisessä iski rimakauhu. Kun juoksin mukana, se hyppäsi, eikä tainnut ponnistaakaan siitä kuin kerran... Tuo taipumus ponnata vauhtia esteestä saattaa kyllä kertoa siitä, että hieman liian nopeasti ollaan otettu korkeutta hyppyyn; ehkä treenataan nyt matalammalla se mitä treenataan, jotta hyppytekniikka iskostuisi sen mieleen.

Tänään kävin tottistelemassa pikku porukassa Viihdekeskuksella. Molemmille pari kierrosta. Sulo teki seuraamista ekassa sessiossa, tokassa noudon ja eteenmenon ja vikassa estenoudon. Liina teki kaksi kierrosta, leikkitottista sekä ruokatottista. Lähinnä perusasentoa ja luoksetuloasentoa ja seuraamisen paikkaa, ei mitään uutta ja ihmeellistä, vain hyvää fiilistä. Sulon ensimmäinen kierros meni uusien ja pelottavien ihmisten ihmettelyyn; tehtiin henkilöryhmää. Se oikeasti keksi pelätä yhtä matonroiskaletta. Siitä päästiin yli, kun maltoin palkata sitä pienestä, enkä vaatinut täydellistä suoritusta. Lelun kanssa riepottelu vähän nosti fiilistä, jonka voimin päästiin tekemään henkilöryhmää vähän enemmän niin kuin se oikeasti tehdään. Seuraaminen oli väljää, käännökset tahmaisia, ja takamus ei pysynyt oikealla paikallaan. Nouto oli ok, palautus ravilla, ja nosto vähän epävarma. Eteenmenoon olisi tahtonut edistää niin pirusti. Estenoutoa kolme toistoa, Anna oli varmistamassa esteen vieressä, ettei Sulo tule ohi. Ensimmäisellä ei meinannut löytää koko kapulaa ruohikosta, eikä sillä juurikaan ollut intoa sitä etsiäkään, mutta löydettyään se kyllä kiipesi uudelleen. Tokalla Anna siirsi kapulaa vähän keskemmälle, ja Sulo ajatteli, että kapula pitää vissiin palauttaa Annalle. Kyllä se sitten palautti mullekin. Viimeinen meni hyvin, joskin kapulan nostossa oli vähän epävarmuutta. Ihan hyvin tämä meni, ensimmäinen kerta, että päästiin tekemään liikettä kokonaisena. Anna totesi, että vaikka Sulo äänteleekin, ei se niin hirveästi pidä ääntä kuin joskus ennen, ja toisaalta, kun itse olen selkeä, Sulokin toimii paremmin. Sulo on tyypillinen mies; se vaatii tiukan käskytyksen mutta reilut kehut ;)

Liinan kanssa oli vaihteeksi ihan kiva tehdä, ei se nyt hirveästi vietissä noussut, mutta teki kuitenkin ihan rehellisesti mitä siltä pyydettiin, ja palkkautui sekä leikillä että ruoalla. Enemmän me vain tarvitaan näitä hyvän mielen fiilistreenejä, ja niitä pitäisi mahdollisimman paljon käydä tekemässä eri kentillä. Josko se oikea viretilakin alkaisi sieltä löytymään.