Pieni askel koiranohjaajakunnalle, iso askel eräälle tietylle koiranohjaajalle

Sulo sai tänään Porissa koulutustunnuksen JK1! Tätä me ollaan tavoiteltu ja tähän tähdätty, joskus jopa mietitty, että kunhan JK1 saadaan, niin treenaaminen loppuu siihen, mutta ei se ehkä lopukaan... Koulari irtosi 3-tuloksella, eikä millään hirveän isolla marginaalilla, eli harjoiteltavaa jäi, mutta se ei iloista mieltä tuloksesta poista. Jännitys ennen koetta oli aika kova, minkä kokeen ylituomarikin (Hannu Viertonen) pisti alkupuhuttelussa merkille. Loppupeleissä kuitenkin nämä kokemukset  - tämänkertainen koe mukaanlukien -, mitä minulla tähän mennessä pk-kokeista on, ovat olleet kaikin puolin positiivisia; kokeissa vallitsee hyvä henki, ja nipottaminen on niistä kaukana. Tuomaritkin ovat ihan lähestyttäviä olleet.

Pistesaldo oli seuraavanlainen: tottis 70, jälki 130 ja esineruutu 28. Tarkempi selvitys tuloksista seuraavassa (tottiksen osalta sanottakoon, etten ole kaikista arvosanoista ihan satavarma, miten menivät, kun ei ole videoituna arvostelua):

Tottis

Seuraaminen, tyydyttävä. Sulo reagoi molempiin laukauksiin niin, että jouduin antamaan kahdesti lisäkäskyn. Sulolle oli ammuttu ennen koetta ihan luvattoman vähän, oikeastaan vasta tällä viikolla kävin sitä varta vasten harjoittelemassa (tekosyitä ovat lähinnä Sulon jalkaongelmat jolloin ei hirveästi treenattu sekä minun kohtuullisen tiukka työkalenteri). Ensimmäisellä kerralla näytti aika pahalta; Sulo vissiinkin kuvitteli, että jostain lähtee niitä hauskoja valosuihkuja, joita voi metsästää, ja keräsi ampumisesta hirveät kierrokset. Paikkamakuusta lähti ammuttaessa montamonta kertaa... Seuraavana päivänä suunnittelin itse treenin ehkä vähän paremmin, lähinnä harjoiteltiin sitä paikkamakuuta ampumisen aikana. Seuraamiseen en kiinnittänyt niin paljon huomiota; tässä tulos. Mutta treeniä vain tähän lisää... Käännöksissä Sulo oli vähän väljä, ja J:n väkäsessä jouduin antamaan sille vielä lisäkäskyn, kun se bongasi jonkun hajun maasta. Pitää järjestää häiriöhajuja Sulolle treeneihin, jotta pääsee puuttumaan tähän; on nimittäin ihan vihoviimeistä tuo kesken seuraamisen haistelu... Harjoitteluun nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Viimeisinä päivinä ennen koetta tajusin erikseen treenata pitkää suoraa seuraamista ja sen jälkeistä täyskäännöstä, minkä erikseen merkkasin palkkaamalla heti täyskäännöksen jälkeen. Tämä oli hyvä treeni, ja auttoi Suloa pysymään skarppina pitkässäkin seuraamisessa, vaikkei ne käännökset ihan täydellisiä sitten kuitenkaan olleetkaan. Henkilöryhmä sujui hyvin, mutta sinne kentälle mennessä Sulo katsoi henkilöryhmän suuntaan hyvinkin epäileväisen näköisenä. Sain sen kuitenkin onneksi unohtamaan epäilynsä seurauttamalla sitä pätkän eri suuntaan. Tässähän meillä on vähän ongelmia ollut, kun Sulo on keksinyt, että henkilöryhmän ihmiset voivat olla kertakaikkiaan epäluotettavia. Nyt se ei sitä ehtinyt miettimään, vaikka ajatus selvästi oli käynyt mielessä, eikä tässä ollut ongelmia, Sulo teki hienosti, eikä yrittänytkään haistella ihmisiä.

Liikkeestä istuminen. Erinomainen. Tämä oli hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Hyvä. Muuten kai oli moitteeton, mutta maahanmeno oli ollut todella hidas, mistä arvosana oli alentunut.

Nouto. Tyydyttävä? Väljä ote ja väljä luovutusasento. Olisi se voinut olla pahempikin, ja selvästi kuitenkin nouto on parantunut meillä esim. kevääseen verrattuna. Tässä kohtaa Sulo alkoi kerätä painetta ja rupesi ääntämään; tähän asti oli tehnyt liikkeet aika hiljaa.

Hyppynouto. Puutteellinen. Sulo kiersi esteen molempiin suuntiin, noutokin meni plörinäksi. En tiedä mikä tässä oli, vahvin veikkaus, ettei olla vain tarpeeksi harjoiteltu vierailla hypyillä.

Estenouto. Erittäin hyvä? Paineistui ja äänsi, muuten hyvä.

Eteenmeno. Puutteellinen. Eteni suoraan ehkä kaksi laukka-askelta, sitten kaarsi voimakkaasti vasemmalle. Tätä osasin odottaa, mutta kiva, kun edes lähti eteen...

Paikkamakuu erinomainen? Ei tässä ollut mitään muistaakseni, ei Sulo ainakaan noussut. Oltiin tokana suoritusvuorossa, ihan hyvä meille näin päin.

Jälki

Sulo oli innoissaan menossa jäljelle, tiesi kyllä mistä on kysymys. Maasto oli miellyttävää mäntysekametsää matalalla aluskasvillisuudella. Janalta jälki lähti vasemmalle. Sulo selvitti janan todella hienosti, ja saikin siitä täydet pisteet. Onnittelen myös itseäni, että maltoin antaa Sulon rauhassa selvittää jäljen suunnan. Sen se teki tarkastamalla takajälkeä muutaman metrin, ja valitsemalla sitten oma-aloitteisesti oikea suunta. Ensimmäinen keppi tuli tosi nopeasti janan jälkeen, Sulo yritti paikallistaa sitä pitkään, muttei nostanut, onneksi kuitenkin löysin kepin itse. Seuraava tuli kulman/kaarteen jälkeen, ja sitten taas yksi kulman jälkeen. Kulmissa teki pientä kaarrosta, mutta varmasti tuli jäljelle. Ajoi aika korkealla nenällä. Sitten tuli pitkä pätkä, että Sulo ei nostanut keppejä, siinä välillä oli varmaan ne kaksi, jotka meiltä jäi metsään. Yritin kyllä itsekin katsella maahan, mutta ei osunut silmään, enkä arvannut enää lähteä niitä erikseen etsimäänkään jäljen jälkeen. Vikan kepin Sulo bongasi. Eli kai tässä nyt oli vain se, että Sulo ei ollut erityisen huolissaan keppien löytymisestä tai löytämättä jäämisestä - tarvitsemme siis harjoitusta vierailla jäljillä, ja pitää miettiä, aiheuttaako sitten kepin jättäminen metsään jonkinlaisen seurauksen treeneissä, esim. viemisen pois jäljeltä. Tai sitten teemme sen ekstrapitkäjälkiharjoituksen, mitä ei olla Sulon kanssa vieläkään toteutettu. Luulen kuitenkin, että kakkosten jälki voi siinä mielessä olla helpompi, että siinä on vähän enemmän sitä pituutta ja vanhenemisaikaa, tollaisessa kosteassa kelissä tunnin vanha on oikeasti aika tuore jälki vielä; hajua on varmasti paljon kasvillisuudessa, eikä koiran tarvitse siten olla niin kovin tarkka sen kanssa. Puolen kilsan jäljellä niitä keppejä saisi myös olla koko ajan nostamassa, kilometrin jäljellä saa välillä jäljestääkin ;) Nyt jälki oli nimittäin ihan tosi nopeasti ohi.

Esineet

Tästä olin vähiten huolissani, mutta ei esineruutu mikään läpihuutojuttu ollut ollenkaan. Jos itse olisin meitä arvostellut, olisin ehkä antanut meille vähemmän pisteitä, mutta en valita :) Sulo irtosi hyvin ja haravoi aluetta itsenäisesti, mutta jouduin lähettämään sen varmaan kolmelle pistolle, ennen kuin esine lopulta nousi. Sulo oli tuota esinettä käynyt haistelemassa jo aiemmin, mutta nosti vasta osuessaan siihen uudemman kerran. Ehkä tässäkin on nyt sitten se ongelmana, että ollaan niin vähän tehty kuitenkin vierailla esineillä treeniä. Lisäksi menin innoissani kehumaan Suloa, kun näin sen tulevan esine suussaan, minkä seurauksena se tiputti esineen, ja joutui paikallistamaan sitä hetken, ennen kuin saatiin luovutus tehtyä... Jotta mitä tästä opimme, antaa Sulon tuoda esine ihan rauhassa loppuun asti. Esineruudun koetoimitsijalle Sulon piti haukkua, mutta taas seuraaminen auttoi sitä unohtamaan turhan vahtimisen.

Kaiken kaikkiaan kokeesta jäi kyllä harjoiteltavaa, vaikkei se toki mikään uutinen ollut... Vähän hallintaa voitaisiin tottiksessa vielä parantaa, ja ylipäänsä häiriönsietoa, oli kyse sitten hajuista tai ampumisesta. Muutamat liikkeet pitää vielä treenata selkärankaan, erityisesti nouto, hyppynouto ja eteenmeno. Myös maahanmenoon pitäisi saada vauhtia. Jäljen ja esineiden osalta en tähän hätään muuta keksi, kuin että yritetään viimeistään ensi keväänä tehdä joku tehokuuri vierailla jäljillä ja esineillä... Keppien on vaan ruvettava nousemaan, ja esinemotivaatiota vieraisiin esineisiin kasvatettava ihan eri sfääriin, samanlaiseksi, kuin se on nyt omilla esineillä. Nyt Sulo saa kuitenkin vähän aikaa hengähtää :) Tässä vaiheessa joka tapauksessa tosi iso kiitos kaikille meitä eri vaiheissa auttaneille ja meidän kanssa treenanneille!!!

* * *

Viime viikonloppuna käytiin tokoilemassa Mäntässä Marko Vuorenmaan koulutettavana. Liina sai toimia harjoitusuhrina. Katsottiin häiriköintiharjoituksia, seuraamista, jääviä, noutoa, eteenmenoa sekä paikallaoloja.

Häiriköintitreenissä idea on yksinkertaisesti se, että vieras sanoo koiralle käskyjä, kun sen pitäisi vain ja ainoastaan kuunnella ohjaajaa. Ensin Liina reagoi kyllä vieraan käskyihin, mutta pääsin vahvistelemaan sitä, mikä auttoi pitämään fokusta oikeassa asiassa. Näitä lisää.

Seuraamisesta saatiin kiitosta, kouluttaja ymmärrykseni mukaan piti Liinan seuraamisesta. Oikealle käännökset olen tehnyt Liinalle vain vähän liian hankaliksi; mun pitää vain vähän helpottaa niitä hidastamalla selvästi ja esim. sanomalla vihjesanan käännöksessä uudestaan. Tämä jo heti auttoi...

Jäävistä katsottiin lähinnä istumista, se on Liinalla vahvin. Kouluttaja sanoi näkemyksenään, että Liinalle se istumisen "oletusarvo" ei ole tarpeeksi suuri, ja sitä pitää kasvattaa. Liikkeen palkitsemisen pitää olla vähän merkitsevämpi tapahtuma, nyt meidän meno on välillä vähän liiankin harmonista.

Noutoihin on saatava vauhtia; näitä nykyisenkaltaisia ravinoutoja on turha vahvistella. Liinan voisi opettaa odottamaan istuen kapula suussa, mikä mahdollistaisi sen, että voisin edetä todella pitkään matkaan, mikä todennäköisesti nostaisi vauhtia. Kapulalle menoon vauhtia voi saada esim. juoksemalla sinne koiran kanssa, ja nappaamalla se, jos koira ei ole heti ottamassa.

Eteenmenosta tuli tämä sama juttu, joka on Tiian ja Helmisen Hannan treeneissä ainakin tullut aiemminkin esiin, että se kannattaa ketjuttaa osaksi seuraamista/maahanmeno+luoksetulo-liikkeitä.

Paikkamakuita harjoiteltaessa kannattaa tehdä mahdollisimman paljon kokeenomaista treeniä kentälle siirtymisiin, juoksuntarkistuksineen ym.

* * *

Kävin Porista tullessani Juokslahden kautta pyörähtämässä, meneillään oli Goldobaf's-leiri. Kaikki oli jäljellä, joten kävin minäkin vielä Liinalle tallaamassa noin 300 askeleen jäljen 6 kepillä läheiseen metsikköön, ja sen vanhentumista odotellessamme käytin koiruudet lenkillä. Jäljen alussa oli pieni jana, jonka Liina selvitti hyvin. Yhden kepin 3:n ja 5:n välistä se jätti ilmaisematta, loppuihin se reagoi. Vaatii ehkä vielä vähän sitä, että kannustan siinä vaiheessa, kun huomaan Liinan bongaavan kepin, mutta menee kyllä nätisti maahan. Jäljestäminen oli tarkkaa ja jäljen imu vahva.