Valkeiden leirillä

Sulon kasvattaja (Anita, kennel Veshukan) järjesti yhdessä toisen valkkarikasvattjan (Pirre ja Tero, kennel Power Dog’s) kanssa leiriviikonlopun Inkoon Västankvärnissa 2.-4.9. Osallistujia oli parikymmentä, suurin osa pentujen ja nuorten koirien omistajia, me taidettiin Sulon kanssa olla ihan vanhimmasta päästä, noin niin kuin kasvatin iän perusteella katsottuna. Mukana oli kuitenkin – kasvattajan lisäksi – muutama tuttu naama matkan varrelta, joita oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Ja tietenkin yhtä lailla oli mukavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin. Leiripaikka oli hienoissa uusimaalaisissa maalaismaisemissa peltojen keskellä. Metsääkin oli lähellä, ja ah luksusta, kylätie oli valaistu! Koirien ulkoiluttaminen oli helppoa myös ensimmäisenä iltana minun saapuessa neljän tunnin ajomatkan jälkeen pilkkopimeällä paikalle (syksyn tulo on vissiinkin vain hyväksyttävä).

Leirin ohjelmassa oli lauantaina jälkeä ja hakua, sunnuntaina viestiä ja haun partiointiharjoituksia. Jakauduimme kahteen ryhmään, joten kaikkea pääsi halutessaan kokeilemaan. Kouluttajina olivat Kaisa Juonolainen jäljellä ja viestillä ja Milla Savin haussa. Kaisa on kisannut Perttu-riiseninsä kanssa useammassakin lajissa, ja Milla taas on mukana Vapepassa. Hyvät kouluttajat saatiin. Omilla koiralla skippasin viestitreenit, makuun tosin pääsin toimimalla kouluttajan "pentu"koira Paavolle toisena päänä, ja treenasin sen sijaan esineruutua, kun saatiin sopivasti kaveri siihen. Myös partiointiharjoitukset jäivät meiltä väliin tällä kertaa, ja tehtiin sen sijaan Liinan kanssa rullatreeniä kentällä.

Leirin jälkeen tosin molemmilla on pientä toipumista tehtävänä; Sulon kanssa selvästi nyt menin ahnehtimaan treenejä, ja huomasin sen tullessa pistolta esineruudusta, ettei se liikkunut täysin puhtaasti. Ei se selvästi ontunut, mutta epäpuhtaus oli kuitenkin nähtävissä, joten jätettiin treeni sitten siihen. Liinasta taas sanoivat kentällä, että se vaikuttaa siltä, että sillä olisi lihakset ainakin lannerangan alueella jumissa. Tämä kyllä selittäisi hyvin Liinan vaihtelevaa virettä kentällä tottiksiin - jos on kipeä, ei varmaan paljoa huvita pallo perässä hillua, eikä sitä kannata silloin kyllä yrittääkään. Tunsin itseni hieman typeräksi, etten ole jumeja tullut itsekään ajatelleeksi. Liinaa ei ole edes ikinä koirahieroja käsitellyt - nyt meni kyllä aika varaukseen. 

Seuraavassa hieman erittelyä treeneistä, ja mitä opittiin ja saatiin kotiinviemisiksi. Sitkeimmät lukee.

Jälki

Jälkitreenit tehtiin pellolla. Pieni tuulenvire kävi. Kaisa teki Sulolle puolen kilometrin jäljen, jossa oli kulmia muistaakseni kaksi, sekä yksi piikki (ensimmäinen piikki Sulolla koskaan, jonka olemassaolosta en onneksi tiennyt ennen kuin Sulo oli sen selvittänyt). Keppejä oli kahdeksan, ja jälki vanheni noin tunnin. Alussa oli ehkä noin 15-metrinen jana. Janalle Sulo lähti ensimmäisellä lähetyksellä ihan vinoon, joten lähetin uudestaan. Tällä kertaa eteni suoraan. Reagoi hyvin jälkeen, tarkisti takajälkeä muutaman metrin, ja lähti oikeaan suuntaan. Tämä siis hyvä. Sulo jäljesti kaikkinensa hyvin, ja reagoi kivasti keppeihin. Yksi keppi jäi matkalle, ja viimeisillä vissiin väsymys jo paistoi sen verran läpi, että Sulo ei jaksanut lähteä tuomaan keppejä mulle, vaan jäi odottamaan, että tulin hakemaan kepin siltä. Kulmissa se pyöri, tarkisti muut suunnat, ennen kuin jatkoi. Me ollaan kuitenkin niin vähän nyt tehty pellolla (viimeksi Sulon kanssa kai toukokuussa), etten ole tästä kovin huolissani. Piikin se selvitti tekemällä kauniin pienen ympyrän ja jatkamalla oikeaan suuntaan. Viimeisellä suoralla Sulolla nousi nenä (tuuli kävi vastaan ja toi vissiin kepeistä hajun), mutta se eteni niin määrätietoisesti, että annoin mennä. Tällaisella työskentelyllä meillä olisi hyvät mahdollisuudet koulariin, joten yritetään nyt metsästää se koepaikka vielä syksyksi jostain.

Liinan jälki oli n 150 askelta, kaksi loivaa kaarrosta ja 7 keppiä. Liinan jäljestys oli melko tarkkaa, olisiko se kuitenkin jossain kohtaa ollut harhautumassa. Kepeistä se ilmaisi neljä, joihin se reagoi selvästi, kolmeen muuhun ei ollenkaan. No, jatketaan nyt vain ilmaisuharjoituksia, josko ne alkaisi sieltä nousemaan loputkin.

Haku

Kerroin alkuesittelyssä, että hakua ollaan treenattu, ja taukoa on ollut, mutta että en usko, että Sulosta tulee kuitenkaan hakukoiraa, sillä sen itsevarmuus ei vain tahdo vierailla maalimiehillä riittää. Nyt nähdyn perusteella luulen arvioni olleen aika lailla oikea (mikä nyt ei sitä tarkoita, etteikö voitaisi hakua omaksi iloksi tehdäkin tutussa porukassa). Kerroin, että Sulo tekee kauniita ilmaisuja valmiille tutuille maalimiehille, etsii heidät motivoituneesti, ja etsii ukot tarvittaessa sieltä viidestäkympistäkin tutussa porukassa. Ongelmia tulee, kun maalimiehet ovat uusia. Tilanne tietäen tehtiin Sulolle treeni, jossa se sai ensin tulla porukkaan vapaasti hengailemaan, ja haistelemaan ihmiset läpi. Mukana ollut pieni lapsi oli Sulolle paha juttu, häneen Sulo suhtautui kovin epäluuloisesti, eikä oikein päässyt epäluulostaan yli. Kouluttaja meni Sulolle ensimmäiseksi maalimieheksi. Sulo lähti inoissaan perään, mutta kuten aina ennenkin uusilla maalimiehillä, haukkuminen ei vain tahtonut irrota. Sulo katseli paljon minun suuntaani ikään kuin tukea hakien, mutta se, että minä tulin sen viereen, ei oikeastaan auttanut sitä rohkaistumaan tilanteessa. Tehtiin lopulta treeni, jossa maalimiehet menivät n. 20 metrin päähän keskilinjasta Suloa ruokakuppiin hetsaten, ja palkkasivat sen pienimmästäkin äännähdyksestä. 

Tämä tietäen rulla olisi Sulolle todennäköisesti haukkua parempi ilmaisu, sillä haukkuva koira tavallaan vaatii maalimieheltä palkkaa, eikä Sulolla toimintakyky ihan kuitenkaan riitä siihen. Rullalle en Suloa kuitenkaan vaihda; nähdäkseni ennen kastraatiota, kun hakutreenit aloitettiin, Sulo oli kuitenkin astetta rohkeampi, ja haukku oli sille kaikin puolin luontevampi ilmaisumuoto. Jotta jos Sulosta ei hausta käyttövaliota tule, niin kyllä minä sen kanssa voin elää. Palkasta kouluttajamme sanoi sen verran, että leikkipalkan (jos ei puhuta ihan vaan lentävistä palloista) käyttäminen vaatii maalimiehiltä aika paljon, sillä koiran leikittäminen oikein, koiran mukaan, ei välttämättä ole niin helppoa kuin voisi kuvitella (kuten ainakin itse olen saanut huomata).

Liinan hakutreeneissä oli jotain hyvää ja vähän huonoa. Hyvää, ja ehkä tärkeintä, oli se, että Liinalla oli vauhtia, intoa ja motivaatiota maalimiehille menemiseen! Etäisyyttä keskilinjaan ei hirveästi ollut, mutta vauhtia oli mukavasti. Ilmaisut sen sijaan hajoili aika pahasti; Liina näytti unohtaneen koko asian. Näitä sitten muistuteltiin seuraavana päivänä kentällä. Kentällä ilmaisut menikin oikein nätisti, mutta vauhtia oli silti riittämiin. Myös "missä ukko"-käskyn Liina on sisäistänyt oikein hyvin, se oikein odottaa näytölle pääsemistä. Vissiinkään käytös ei vaan ole vielä niin vahva, että se olisi sellaisenaan metsään siirtynyt, uusille ukoille. Mutta eiköhänse tästä, treeniä vain lisää. Mun pitää muistaa vain aina edetä Liinan tuodessa mulle rullaa, ja samoin näytölle lähdettäessä pitää toimia nopeasti. Myös kädellä näyttäminen siinä vaiheessa on turhaa; koirahan se tietää, mihin ollaan menossa, enkä minä.

Esineet

Sulo teki täysimittaisen esineruudun kolmella esineellä, joista yksi oli mun oma ja kaksi vierasta; hanska ja muovimaton palanen. Oma oli reunassa keskellä, vieras nahkahanska eturajan tuntumassa ja matonpalanen takarajan tuntumassa. Oma ja vieras hanska nousivat ongelmitta; Sulo reagoi hienosti vieraaseenkin esineeseen. Myös matonpalan se oli nostanut, muttei tuonut. Tässä vaiheessa huomasin sitten, että Sulon liikkuminen ei ihan puhdasta ollut, ja otin sen pois ruudusta. Toi se mulle vielä sen matonpalan lyhyeltä matkalta ihan ongelmitta. Meidän pitää siis treenata enemmän vähän erikoisemmilla materiaaleilla kuin noilla tutuilla ja turvallisilla hanskoilla ym. 

Liinalle tein kaksi esineentuontia. Molemmat käytiin yhdessä viemässä muutaman metrin päähän, pois ja lähetys. Nyt kantoi hyvin mielikuva, ja Liina eteni vauhdikkaasti ja innolla, molempiin suuntiin! Jätettiin kahteen onnistuneeseen ja hyvään mielikuvaan tämä treeni :)

Kaiken kaikkiaan leiri oli koulutuksellisessa mielessä hyvin antoisa. Saa nyt nähdä mitä Sulon hakuharrastukselle käy. Liinan kanssa tullaan kyllä ehdottomasti hakuilemaan, ainut hidaste siinä touhussa on oikeastaan ajan puute. Jälki on Sulolle enemmän oma laji. Mutta esineet oli Sulolla kivalla mallilla, enemmän vain varmuutta erilaisiin materiaaleihin. Työskentely ruudussa sillä oli mun mielestä ihan kohdillaan. Onhan se omatoiminen, mutta ainakin motivoitunut etsimään (jos kohta tuomisesta ei aina samaa voikaan sanoa). 

Meidän kaksikkoa en päästänyt yhteisleikkeihin, joihin varsin kivuttomasti taipui kymmenenkin valkoisen koiran lauma. Sulo olisi siellä varmaan mennytkin, jos ei muita vanhempia uroksia olisi ollut, mutta Liina ei ole niin sosiaalinen ollenkaan. Paavo-riisenin kanssa se sai juosta, kun käytiin tyhjentämässä esineruutu paitsi merkeistä, myös suppilovahveroista, ja niillä meni ihan hyvin, eikä Liina sille pahasti alkuun edes ärjynyt. Kohtaamisetkin menee Liinan kanssa hyvin niin kauan, kun tilanne on mulla hanskassa. Sitä se ei ole enää siinä vaiheessa, kun Sulo alkaa haistelemaan vastaantulijoita kaula pitkällä, johon vastaantulija reagoi haluamalla tulla haistelemaan myös. Tällöin Liina katsoo parhaaksi ajaa tunkeilijat pois. Joten kysymys on siis ennen kaikkea siitä, että Sulon on uskottava, että Ei tarkoittaa eitä myös hiriötilanteessa, samoin kuin tänne-käskyä en huvikseni tapaa huudella. Mutta yhteiskuvaankin sain jopa molemmat nätisti aloilleen (no ehkä ihan vähän vieruskaveri auttoi ;)), eikä siinä tilanteessa Liinalle tullut mieleenkään kellekään äristä; sen sijaan se tapitti mua enimmäkseen silmiin!