Väsyttää

Hiljaista on ollut. Olin itse vähän kipeänä männä viikolla, eikä koirien kanssa olla tehty juuri muuta kuin käyty lenkeillä. Ihan pikkutottiksia lenkkien yhteydessä ja jonkun kerran pihalla on otettu. Liekö taudin vika vaiko pimenevien iltojen, mutta veto on ollut hyvinkin pois; minä voisin ruveta hyvin talviunille tähän aikaan vuodesta. Se on vain kumma juttu, miten työt tuppaa aina kasaantumaan siten, että loppusyksystä on aina kiire, joka vain pahenee joulua kohti. Siihen päälle jouluhössötykset, niin joka jouluun mennessä olen ollut aina ihan yhtä valmis kiipeämään karhujen seuraksi koloon piiloon ja NUKKUMAAN. Onneksi nämä koirat on fiksuja, että vaikka vähän seinille hyppimisen oiretta onkin ollut ilmassa, ne kuitenkin osaavat arvostaa sohvan pehmeyttä aika ajoin ihan kuten emäntänsä - tai vähintään tyytyä kohtaloonsa. Eiköhän se aktiivisuus treenailujen suhteen ala löytymään, kun sen aika on... Nuo tyypit on ainakin oletettavasti sitten valmiita toimintaan.

Tälle talvelle olenkin suunnitellut tottistreenaamisen ja hiihtämisen (jonka harrastamisen lumitilanne toivottavasti tänäkin talvena sallii) kaveriksi muutakin treeniä: ominaishajun jäljestämistä, pudotettua esinettä ja tarkkuusetsintää. Caniksen viime numero käsitteli montaakin aihetta, jota olen sekä päässäni että tässä blogissa pyöritellyt: mm. sitä jäljestämistä kovilla alustoilla sekä takapäänkäyttöharjoituksia. Ominaishajujälkiharjoitukset kaiketi kannattaisi aloittaa vähän leppoisemmissa olosuhteissa kuin pakkasilla, mutta katsotaan nyt. Olihan meillä suunnitelmissa asvalttijälkeä käydä kokeilemassa tässä syksyn mittaan, mutta suunnitelmaa ei toistaiseksi ole realisoitu, kun on tuota treenattavaa muutenkin riittänyt. Helpottava ajatus kuitenkin, että nenähommia voitaisiin tässä talvellakin kuitenkin jatkaa. Sitä ennen ajattelin opettaa molemmille pienten esineiden ilmaisemisen, tai Liinahan sen maahanmenolla ilmaisun osaakin jo, mutta Sulo ei vielä. Samalla tulisi tehtyä pohjat tarkkuusetsintään. Ja sitä pudotettua esinettä ainakin voisi harjoitella noilla omilla poluilla vaikka pimeässäkin, eikä lumen tulo sitä harrastusta haittaa. (Huomaattehan miten oikein psyykkaan itseni suhtautumaan positiivisesti talven tuloon? Talvilajeista ja lumesta toki pidän, mutta talven ei tarvitsisi kestää niin pitkään eikä olla niin pimeä...)