Olin jo pidempään lupaillut vetää jälkitreenit muutamalle jäljestämisestä innostuneelle tokokerholaiselle, mutta jotenkin aika on ollut niin kortilla, että tuumasta toimeen ei päästy ennen kuin eilen tiistaina. Meitä oli yhteensä neljä innokasta jäljestäjää, joista sain jäljentekijänkin sitten Sulolle rekrytoitua. Mukavat jälkitreenit meillä olikin, eikä vettäkään satanut koko aikaa. Jälkien vanhentumista odotellessa tehtiin esineetkin sitten samaan syssyyn. Pimeys vain pääsi taas jälleen kerran yllättämään, mutta eipä tuo onneksi koiran työskentelyä haittaa millään lailla.
Liinalle tallasin itse ehkä vähän vajaan koemittaisen jäljen kahdeksalla kepillä, alussa muutaman metrin jana vasemmalle. Vanheni reilun tunnin. Janalle meinasi lähteä ihan vinoon, en päästänyt, mutten sanonutkaan mitään, eteni sitten suoraan, ja hienosti bongasi jäljen - Liina melkein säpsähti jäljen ylittäessään, ja miettimättä lähti oikeaan suuntaan. Kulmia oli muutama, yksi polunylitys, jota ennen jälki kulki pienen matkaa polun suuntaisesti. Jäljestämisessä Liinalla ei ollut ongelmia, vauhtia oli aika paljon vain. Puolen välin jälkeen keppejä meinasi ruveta jäämään matkalle. Olin merkannut kepit, joten ekalla, jonka yli Liina oli menossa, pyysin sitä tarkentamaan, toisen nostin itse Liinalle näytille, mutten palkannut siitä, ja lopuilla taas pyysin tarkentamaan ja palkkasin ilmaisusta. Liina kyllä bongasi ne kepit, joita se ei nostanut, muttei malttanut etsiä ja ilmaista niitä. Joten jotain on nyt muutettava; tällaisenaan nämä harjoitukset eivät toimi. Keppimotivaatiota on saatava suuremmaksi, joten ehkä Liinallakin edessä vastaavanlainen treeni, kuin millainen Sulolle nyt tehtiin.
Sulolle Maiju tallasi noin puolentoista kilometrin jäljen (taisi olla pisin jälki, mitä Sulo on jäljestänyt). Vanheni ehkä puolitoista tuntia, muutama kulma, alussa noin 15 metrin jana. Sulolla oli hirmuinen kiire, taas janalla se häröili innostustaan, ja jäljen nosto oli vähän sitä sun tätä. Sitten taas tilanteessa, missä Sulolla on enemmän painetta (esim. se koetilanne), se esitti äärimmäisen siistiä janatyöskentelyä. Sulo jäljesti vähän huolettoman oloisesti (mm. pissasi kahteen otteeseen), mutta varmasti. Keppejä oli kaksi, ensimmäinen noin kilsan kohdalla, toinen olikin jo se loppukeppi. Molemmat kepit nousi yhtään epäröimättä! Että tällaisenaan harjoitus toimi todella hyvin, mutta seuraava jälki täytyneekin tehdä sitten kuudella kepillä esim. kilsan mittaisena, jotta pääsee katsomaan, onko tällä mitään vaikutusta keppimotivaatioon. Kiitos Maijulle jäljen tallaamisesta!
Sulo teki esineennoston helppona motivaatiotreeninä; sille vietiin lelu noin viiteenkymppiin sen nähden. Hyvin Sulo eteni ja bongasi ja lähti tuomaan (en erikseen kehunut tässä vaiheessa), tullessaan meinasi lähteä tarkistamaan hajua, josta kielsin. Toi sitten nätisti mulle, josta palkkana leikki+ruoka. Liinalle sama treeni, mutta esine jäi noin kahteenkymppiin. Liinaa häiritsi Usva-pennun pissa, joka jäi matkalle, ja meinasi jäädä jumittamaan siihen kohtaan. Lähetin uudestaan, ja nyt eteni ja toi ongelmitta.
- - -
Maanantaina Parkkisenniemen Jari piti tokoryhmälle treenin. Pyysin Jaria vetämään treenejä, jotta aika ajoin uhkaava näköalattomuus omassa toiminnassa ei pääsisi liian hallitsevaksi, vaan ryhmäläiset saisivat välillä uusia näkökulmia tekemiseensä. Eri koirien kohdalla toistuneita teemoja oli ainakin se, että yleensä siinä vaiheessa, kun ongelmat huomataan, koirat ovat saaneet ongelmalliseksi koettua käytöstä toteuttaa jo hyvän aikaa - ongelma saattaa saada alkunsa sinänsä viattomasta asiasta, jonka koira syystä tai toisesta ajattelee "kuuluvan asiaan", jota ohjaaja ei tässä vaiheessa vielä noteeraa. Käytös esiintyy uudelleen, jolloin se voidaan panna merkille, mutta sitä ei vielä pidetä ongelmallisena. Siinä vaiheessa, kun koira esittämästä käytöksestä tehdään oikea ongelma, on koira todennäköisesti saanut harjoitella ei-toivottua käytöstä jo aika pitkään.
Erityisesti silloin, jos koiralla on (ympäristön kannalta nähtynä) ongelmakäytöksiä, tulisi koulutuksen perustua siihen, että koiralle opetetaan, miten se pystyy itse hallitsemaan ympäristöään. Näin ajateltuna tarkoituksena ei välttämättä ole lisätä suoranaisesti ohjaajan hallintaa koiraa kohtaan, vaan tavallaan vahvistaa koiran itseluottamusta ympäristön hallittavuuden suhteen. Suurimmassa osassa pahimpia ongelmakäytöksiä kun taustalla on koiran epävarmuus, ja parasta, mitä tällöin voi tehdä, on vahvistaa koiran itsevarmuutta. Esimerkkinä koira, joka hyökkäilee muita ihmisiä kohti. Koiran käytös juontuu epävarmuuteen, ehkä heikkoon hermorakenteeseen yhdistettynä terävyyteen ja matalaan kynnykseen käyttää hampaita. Se on päässyt - ehkä jo yhdestä kerrasta - oppimaan, että hyökkäys on paras puolustus, ja toistanut käytöstä myöhemmin. Koiran näkökulmasta se käyttäytyy äärimmäisen rationaalisesti, oikeastaan ainoalla mahdollisella ajateltavissa olevalla tavalla, mutta on samalla todennäköisesti hyvin stressaantunut käytöksensä ja jatkuvan hyökkäysvalmiudessa olemisen takia. Koiran stressitasoa ja samalla sen hyökkäämiskynnystä voidaan parhaiten laskea opettamalla sille vaihtoehtoinen käytös. Vaihtoehtoisen käytöksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen, ja yleensä kontaktin ottaminen ohjaajaan toimii hyvin tällaisena korvaavana käytöksenä. Tällä käytöksellä pitää olla koiran näkökulmasta toivottu vaikutus; pelkkä ruoka ei todennäköisesti riitä, vaan suurin vahviste on se, että hyökkäyksen aiheuttava tekijä loitontuu. Ajan kanssa vahvistuneet käytökset eivät toki nopeasti muutu, mutta mikäli hyökkäykset eli ei-toivottu käytös pystytään eliminoimaan, ja toivottuja käytöksiä vahvistamaan, ja samalla siedättämään koiraa kaikissa mahdollisissa tilanteissa niihin häiriöihin (esim. liike), mitkä poiskoulutettavan reaktion aiheuttavat, pitäisi tuloksia alkaa syntyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti