Tottistreenaamiseen into liikkuu siinä nollan tietämillä, mutta onneksi voi vielä tehdä maastoja. Tänään hakutreenien päätteeksi koirien kanssa metsässä ja rannoilla samoillessani tajusin nauttivani olotilasta; koirat puhkui intoa viileässä kelissä, metsä oli kohtuukuiva, sää hyvä, itsellä hyvä mieli onnistuneista treeneistä... Nyt on tosiaan ollut varsin mukavat kelit viimeiset pari viikkoa, kun ei ole vettä tullut. Valoisa aika vaan käy armottomasti jo kovin lyhyeksi minkäänlaista treeniä ajatellen, nyt vielä etenkin, kun kelloja siirrettiin. Ei se auta, viikonloppuihin yritettävä mahduttaa ne treenit mitä haluaa tehdä kaiken muun tekemisen lisäksi. Toisaalta ihan mukava välillä viettää koti-iltoja, kirjojakin olen viime aikoina lukenut taas pitkästä aikaa, kun ei ole kaikkia iltoja luuhannut metsissä. Olen myös innostunut vanhasta rakkaasta harrastuksestani ratsastuksesta ihan "uudella" tavalla, kun menin ja varasin toisen viikkotunnin.
Eilen Essi kaverinani käytiin tekemässä hiekkajälkiä tuohon lähelle hiekkakuopille, tänään oli vuorossa hakutreenit. Hyvä mieli jäi kummastakin. Liinan jälki kulki rekkojen kääntöpaikalla, ja hiekka oli painautunutta; oletusarvona oli vaikea alusta. Sulon jälki oli sinällään (minun mielestä) helpompi, että se kulki pehmeällä hiekalla, jossa askeleet näkyivät selvästi. Jäljet vanheni puolisen tuntia, ja tuuli oli navakka. Liinan jäljellä oli 5 keppiä, pituutta joku vajaa 150 askelta - en viitsinyt vaikeaksi olettamalleni alustalle lähteä tekemään mitään pitkää jälkeä. Liina jäljesti kuitenkin tosi hyvin; uusi alusta ei näyttänyt aiheuttavan mitään ongelmia. Tuuli teki sen, että haju painui kauemmaksi jäljen päältä, ja Liina jäljesti pari metriä jäljen sivussa. Bongasi kepit kuitenkin hienosti ja ilmaisi aivan kaikki kuten pitääkin! Kulmassa pyöri vähän, mutta löysi itse jäljen.
Sulo jäljesti vauhdilla, mutta samoin kulmassa se pyöri tosi pitkään ennen kuin paikansi uuden kulkusuunnan. Ja taas tuuli painoi hajua kauemmaksi primäärijäljeltä. Ilmaisut kuitenkin ok. Hyvä että Sulokin joutuu välillä tosissaan hommiin, tuo metsäjälki näyttää olevan sille vähän turhankin helppoa ;)
Tänään sitten hakutreeneissä. Liina ja Sulo teki molemmat kaistaleita, tai hajupeittoa, kuten saamamme uusi vahvistus ryhmään tiesi kertoa. Siis ei tallattu aluetta etukäteen, vaan ukot käveli piilolle serpentiiniä, jotta ei ihan jäljestämällä pääsisi piilolle, mutta tallatun alueen haju kuitenkin selkeästi kertoisi koirille, mistä kannattaa etsiä. Liina teki ensin. Ukot meni piiloon pareittain, jottei tulisi houkutusta lähteä edemmäs etsimään. Tämä treeni toimi Liinalle oikein hyvin. Vähän se yritti jäljestää, mutta nähdäkseni ilmavainulla löysi kuitenkin ukot. Tuuli oli jälleen varsin navakka, mikä näkyi hyvin tuulen alapuolella olleen ukon nostamisessa: Liina meni siitä ihan reilusti yli, kunnes sai tuulen tuomasta hajusta kiinni, ja palasi hakemaan rullaa. Näytölle se meni samalla tavalla! Kolmannelle ukolle jouduin lähettämään uudestaan; Liina yritti ensin jäljestämällä löytää ukon, mutta totesi tavan toimimattomaksi, ja lähti pyörimään, jolloin kutsuin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Tällä yrityksellä Liina menikin ihan suoraan ja löysi ukon helposti. Mun valmistelut lähetykseen olisi tälle pistolle saanut olla huolellisempia, Liina oli vähän kuutamolla, ja minä vain roiskaisin sen menemään. Rullat nousi tosi hienosti, ja näytölle lähti vauhdikkaasti. Ukot oli kaikki ihan oikeissa piiloissa, syvyyttä piiloilla keskimäärin ehkä sen 30 metriä.
Sulolle ukot samoille kaistaleille. Pistot oli suoria ja lähdöt innokkaita. Ääntä pitäisi vain saada - ylläripylläri - pois niistä. Treenattiin samalla haukkua; maalimiehet innosti Suloa sen alettua ilmaisemaan, mikä toimikin aika hyvin. Haukkuun tuli uutta intensiteettiä, ja katkot jäi pois. Sulo ei myöskään tsekkaillut mun suuntaan samalla tavalla. Tämä tuntui auttavan Suloa, ja aloin uudelleen elätellä toivoa, josko Sulon sittenkin saisi koulutettua hakukokeisiin... Seuraavaksi Sulon ilmaisua pitää kouluttaa ihan erikseen, eli opettaa sille, että haukuhauku vain riippumatta siitä mitä minä teen. Tämä erillään varsinaisesta etsintätyöskentelystä.
Hyvät treenit, hyviä uusia ajatuksia! Liinalle pitäisi hommata kiintorulla, se lienee sen kanssa sitten se seuraava "iso" haaste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti