Kävin etsimässä sopivia maastoja haku- ja jälkitreeneihin, ja löysinkin. Lunta oli vielä liikaa jäljentekoon, mutta esineitä käytiin tekemässä. Liina sai kasvatella esinemotivaatiota esinekasan kanssa. Näitä tein kaksi sessiota, joissa oma ohjeistus oli taas mahdollisimman vähäistä. Esineen tuomisen palkkasin ruoalla ja leikillä. Ei Liina innostu esineellä leikkimisestä samalla intensiteetillä kuin kepeillä leikkimisestä, yhäkään, mutta leikkii kuitenkin. Tuominen kävi sujuvammaksi toistojen myötä, hyvät treenit Liinalle.
Sulolle tallasin n. 50 x 20 m kaistaleen, ja vein takarajan tuntumaan 2 esinettä. Sulo oli taas intopinkeenä, ja lähti kuin ammuttuna luvan saatuaan. Itse esineiden tuominen ei sitten sujunutkaan. Sulo työskenteli hyvin nenällään, merkkasi esineet, nostikin, katsoi mua, jolloin hihkaisin "hyvä", jolla ei ollut mitään vaikutusta Sulon toimintaan - se lähti etsimään uusia. Ja taas jälleen kerran se rupesi kuselle. Nyt kielsin sitä vihaiseen sävyyn, ja se keskeyttikin kusipuuhansa, ja tuli kutsusta luokse. Lähetin uudestaan, ja sama homma, juoksi ympäriinsä, merkkasi esineet, muttei tehnyt niille mitään... Kun kolmaskaan lähetys ei auttanut esineitä nousemaan, purin hampaat yhteen, jätin Sulon istumaan eturajalle, ja kävin itse nostamassa esineet Sulon nähtäväksi, laitoin takasin maahan ja kävelin takaisin. Lähetin sitten Sulon uudelleen. Nyt se juoksi suoraan esineelle, noukki sen, lähti tulemaan mua kohti, mutta tiputti. Ja ei kun uusi lähetys. Päätin, etten ala hihkumaan Sulolle tai muuta sen nostaessa esineen, kun sillä ei ensimmäiselläkään kerralla ollut mitään vaikutusta. Kun kerran on itsenäinen, niin olkoon sitä sitten loppuun saakka. Sulo jäi myös tuijottamaan mua metsästä pariin otteeseen, kysymään neuvoja. Olin hiljaa, ja Sulo jatkoi etsimistä. Lopulta Sulo meni ja haki esineen, ja toi sen mulle. Nyt muistin nollata edelliset tapahtumat, ja kehuin Suloa vuolaasti ja palkkasin runsaasti, sekä leikin tuodun esineen kanssa. Tässä vaiheessa tajusin myös, missä meidän palautusongelmien syy piilee. Sulo ei yksinkertaisesti halua tuoda mulle leluja takaisin, siis ei mitään leluja, ei pelkästään niitä, jotka se voittaa. Kuten ei nytkään. Ei metsästä, eikä tottiksissa. Meillä on siis palautusongelma, jota voisi työstää noudon palautuksia vahvistamalla. Auttaisikohan joskus sellainen asia kuin yksinkertaistaminen näissä koulutusjutuissa? Metsään jäi vielä toinen esine, joten lähetin Sulon hakemaan sitä. Nyt se nousi ja palautui hyvin. Eli mitä tästä opimme... palautusten vahvistelua kaikilla mahdollisilla leluilla ja esineillä, ja helpompaa treeniä yhdellä esineellä nyt toistaiseksi. Liinan toisen session jälkeen vein Sulolle vielä yhden esineen puoleenväliin ruutua, ja etsiminen ja palautus meni ongelmitta.
Vaikka alku oli Sulon kanssa näissä treeneissä äärimmäisen takkuinen, oli tämä silti opettavaista minulle, kun muistin nollata itseni epäonnistumisten jälkeen. Ei niillä ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun koira tekee sitä mitä pitää. Kehuin niin, että se tuntuikin kehulta. Ja itsellekin tuli parempi mieli. Ja treenit saatiin lopetettua onnistumiseen (mistä tärkeimpänä ohjaajalle jää hyvä mieli), eli kyllä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti