Torstaina kokoonnuttiin pienellä porukalla tekemään jälkeä ja tottiksia Hiihtomaahan. Liinalle taas kaksi keppiruutua. Sulo lähti lomanviettoon vanhempieni mukaan Hankasalmelle, kun molemmat - sekä vanhempani että Sulo - sitä niin kovasti halusivat, eikä siis ollut mukana. No, yhäkin Liinalle ihan hyvä juttu olla keskenään meidän kanssa välillä vaan. Ilmaisuissa on yhä jonkinlaista epävarmuutta havaittavissa, ei ollut ihan sellaista tekemisen meininkiä kuin olisin toivonut. Tottiksia tein ihan vähän vaan, hieman seuraamista, mutta vähän laamailupäällä Liina oli muuten. Taitaa valeraskaus painaa; sillä olisi ollut leikkisää herraseuraa tarjolla, mutta eivät kelvanneet Liinalle oikein leikkikavereiksi. Herraseura tosin tarjosi hyvän mahdollisuuden vähän kasvattaa lelujen arvoa Liinan silmissä; patukkaakin kantoi varmaan puoli lenkkiä kun Pontus-poika olisi muuten sen vienyt.
Liina oli Anssilla mukana töissä torstaina, oli kuulemma kovasti kanniskellut keppiä ja kerjännyt ihmisiä leikkimään. Arvio oli ollut, että Liina kiskoo keppiä jopa kovemmin kuin Sulo! Illalla temuttiin siinä Liinuskan kanssa vielä, ja Anssi totesi, että minä annan liian helpolla periksi; miksi Liina leikkisi mun kanssa täysiä jos minä en leiki sen kanssa täysiä. Joku on tainnut jotain tänsuuntaista sanoa mulle ennenkin. Anssin kanssa Liina oli ihan liekeissä, ongelma on siis minussa...
Tänään jatkettiin keppitreenejä. Liina on ollut aika vaisun oloinen, varmasti ikävöi Suloa, mutta osansa lienee valeraskaudellakin. Käpyjä se kyllä jaksaa metsästää, ja niitä kantelee mulle metsässä. En taida kovasti viitsiä nyt tässä hieroa tottiksia Liinan kanssa, kunhan jotain hyvin pientä päästäisiin kivalla ilmeellä tekemään. Muulla ei taida nyt olla väliäkään. Onneksi lumet on jo pääosin sulanut, niin voi tehdä näitä nenäjuttuja. Tein yhden ruudun, jätin Liinan vain maahan ja vein kepit sillä välin. Vahvistin kepin ottamisen suuhun jo, sitten Liina painuu maihin. Olen vähän kahden vaiheilla tämän ilmaisun kanssa. Olen ajatellut, että kun vain vahvistan maahanmenoa, se kepin nostaminen vähentyy. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, joten mietin, voisiko Liina ilmaista tuomalla mulle ne kepit, se kun näyttäisi olevan sille niin luonteva ilmaisumuoto. Nyt, kun päätin vahvistaa kepin nostamista jo, ilmaisut alkoi sujuvoitua tosi paljon. Tein sitten lyhyen, tiuhaan tallatun ehkä kymmen-viisitoistametrisen keppijäljen viidellä kepillä. Liina nosti kaikki! Ihan ongelmitta. Saattoi ajaa kakskyt senttiä kepistä ohi, mutta noteerasi kepin välittömästi ja palasi ottamaan sen. Innostuin tästä onnistumisesta niin kovin, että päätin kokeilla kepillä jäätä, ja tehdä vielä vaikeamman ja pidemmän jäljen. Eli normaalisti askelletun, reilun sata askelta pitkän jäljen edelleen viidellä kepillä. Jälki ei juurikaan vanhentunut, vaan otin Liinan heti sitä ajamaan. Liina ajoi vähän jäljen sivussa, ja eka keppi jäi jäljelle, mutta muut se löysi. Bongasi hajun siitä kohtaa, missä ajoi jälkeä, siirtyi nostamaan sitä, ja jatkoi sivussa ajamista. Kerran harhautui kokonaankin, mutta avustettuna löysi takaisin. Viime syksynä metsässä vietetyn kesän jälkeen peltojäljet osoittautui Liinalle selvästi metsäjälkiä hankalammiksi, kuten nytkin oli. Ehkä jatkan kuitenkin ruoan kanssa pellolla, ei kai esineet ja ruoka sinällään toisiaan pois sulje. Nyt vain pellolle jälkeä tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti