torstai 28. huhtikuuta 2011

Ukko!

Tänään avattiin hakukausi suurinpiirtein samalla porukalla, jonka kanssa viime kesää ja syksyäkin viikoittain metsässä luuhattiin. Paikka oli uusi, tosin rauhalliseksi kuvittelemani paikka oli sitten lopulta kaikkea muuta, trafiikki oli hirmuinen - motocross-pyöriä, mönkijöitä, pyöräilijöitä, taksi, toisia koiria... Hyvin saatiin kuitenkin treenit vedettyä. Loppuun Sulo teki vielä paikkamakuun Edin ja Rondan kaverina, ja Sulo ja Liina saivat etsiä esineitä.

Liina jatkoi ilmaisujen, eli rullantuontien kanssa. Samalla päätin uhkarohkeasti lähteä hakemaan työskentelyyn vauhtia pakenevien maalimiesten avulla. Uhkarohkeasti siksi, että epäilin, että Liinalla menee pasmat sekaisin pakenevista ukoista, eikä se enää muista ilmaisua. Näin siinä vähän kävikin, mutta joka ukolta kuitenkin nousi rulla. Ekoilta pistoilta tuppasi rullat tipahtelemaan ennen aikojaan, ja lähetyksiä sai tehdä useampia, ennen kuin Liina muisti ottaa rullan suuhun asti. Viimeinen rullantuonti Terhiltä meni kuitenkin ihan oppikirjan mukaisesti (maalimiehen pikku pakoa lukuunottamatta), joten lopetin treenin siihen. Kyllä oli muuten ohjaajalla naama näkkärillä hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen! Tulikohan kaikkinensa viisi pistoa, kahdelle keskilinjan suhteen eteenpäin liikkuvalle maalimiehelle.

Sulolla sama homma, eli kaksi maalimiestä liikkui keskilinjan molemmin puolin ja joka ilmaisun jälkeen myös etääntyi keskilinjasta. Haukut taisi mennä 5-10-15-10. Ensimmäinen maalimies (Terhi) oli pystyssä n. 10 metrin päässä keskilinjasta, loput pistot kyykyssä oleville ukoille 20-40 metriin. Taas tuotti ensimmäinen ukko isoja ongelmia. Lähetys on ongelmaton, Sulo lähtee ammuttuna, mutta ei ilmaise, ei osoita edes kiinnostusta maalimieheen. Kuitenkin radalle tultaessa kiinnostusta on Sulon huutaessa etääntyvien ukkojen perään. Kolmesti sain lähettää, lopulta parin metrin päästä, ennen kuin Sulo alkoi haukkua. Loput menikin sitten oikein hienosti, lähetin Sulon lennosta keskilinjan yli seuraavalle ukolle. Nyt vain mietityttää tuo ekan ukon ongelma, joka meillä oli jo viime syksynä. Se on vähän kuin lukko; kun ensimmäinen maalimies on ilmaistu, Sulo menee lopuille tosi hienosti. Mietin sellaista ratkaisuyritelmää, että seuraavat pari treeniä Sulo tekisi vain "ensimmäisiä ukkoja", eli kävisi haukkumassa yhden ukon kerrallaan, mutta pääsisi tekemään sitten kuitenkin useamman piston treenin aikana.

Joka tapauksessa kivat hakutreenit. Tätä lisää!

Paikkamakuussa ei ollut moitittavaa. Tosin Sulolla on tuollainen yleinen tottelevaisuus kyllä aika heikoissa kantimissa, sille saa nykyään sanoa monta kertaa ennen kuin se uskoo. Sitten Sulo tekee, kun sen saa oikeaan moodiin, mutta toki olisi mukavaa, jos koiran tottelevaisuus ei olisi siitä moodista kiinni. Häiriköidynkin paikkamakuun Sulo teki, kun liikkuroin Saijalle ja Edille seuraamiskaavion. Sulo oli ihan rauhassa.

Esine-etsinnät meni Sulolla hienosti. Leikittiin esineillä, jotka nyt palautui mulle hyvin, kun vaan jatkoin itsekseni leikkiä aina sen toisen esineen kanssa, nyt Sulokin osoitti kivasti aktiivisuutta ja taistelutahtoa. Aloitettiin lähietsinnällä, joka sujui hyvin, esineet nousi epäröimättä ja palautui käteen asti. Tein sitten kahden esineen ruudun 50x15 metriä, ja Sulo työskenteli hyvin. Eteni ruudun päähän asti, rauhoittui työskentelemään, ja heti esineen löydettyään lähti palauttamaan. Hieno Sulo! :)

Liinan kanssa palautusten vahvistelua. Sitten käytiin yhdessä viemässä esinettä metsään, ja Saija kävi viemässä lisää. Liina käyttää nenäänsä hyvin ja palauttaa ripeästi, mutta toivoisin lähetyksiin kyllä vauhtia. Nyt on pikkaisen liian rauhallista. Viimeisen esineen yksinkertaisesti heitin Liinan nähden ja päästin sen hakemaan sen, tämä toi vähän vauhtia, tiedä sitten olisiko tämä se tyyli lähteä tekemään Liinan esinetyöskentelyä eteenpäin.

Männä viikolla ollaan lisäksi tehty tottiksia sekä pääsiäisenä koirat pääsi ajamaan peltojälkeä oikein urakalla. Liinan tottikset on koostunut seuraamisesta ja luoksetuloista. Luoksetuloja ollaan tehty vähän pidemmällä matkalla, ja johan sitä vauhtia on ruvennut löytymään! Vauhtia olen vahvistellut sitten vapaalla palkalla. Vauhti pysyy myös, jos seison paikallani, mutta eteentulopaikka ei ole tällöin vielä oikein hanskassa. No, lisää treeniä vaan. Seuraamista ollaan tehty namikäden kanssa ja ilman kättä, suoraa ja käännöksiä, seuraamiseen tuloja lennosta sekä lähtöjä perusasennosta... Lenkillä, parkkiksilla ym. Aika hyvin Liina alkaa tulla lennosta siihen jalan imuun, mulla on tavoitteena tiivis seuraamispaikka, sanoi tokosäännöt siitä mitä tahtoo. Ilmekin on ollut kiva.

Sulo pääsi tokottelemaan Helmisen Hannan ohjauksessa. Tehtiin noutoa ja hyppyä. Perusongelmia, mihinkäs me näistä päästäis: huono ote, ei istunut kapulaa tuodessa lainkaan, palautus ravilla, ääntää, istuu hypyn jälkeen tosi nihkeästi. Eipä me olla kyllä hirveästi harjoiteltukaan, mutta aika takkuista oli tekeminen kyllä. Maanantaina treenattiin Killerillä molempien kanssa pk-esteitä; oli ihan huippuhauskaa, sekä koirilla että mulla! A-este oli kohtuullisen jyrkkään kulmaan asennettu, mutta se ei menoa hidastanut, molemmat kiipeili puolin ja toisin ihan into pinkeenä. Olipa kivaa, minä kun olin vähän huolissani tuosta A-esteestä. Sulo hyppäsi myös ensimmäistä kertaa elämässään täyskorkean kiinteän pk-hypyn! Liina hyppäsi sen matalemman, mutta ponnasi esteen päältä. Pitää harjoitella korkealla tokohypyllä ennen kuin alkaa tehdä kiinteillä esteillä, ettei vaan jää tavaksi.

Jäljet meinasi pääsiäisen pyhinä olla vähän hukassa. Tein keppi-ilmaisuja oikein urakalla, ja yritin sitä tarkkuutta hakea makkaran avulla. Ihan turhaan sain viljellä makkaranpalojani sinne jäljelle, kumpikaan ei syönyt. Sulo jopa sylki makkaroita suustaan pois. Selvä huomio oli, että ihan turha ajaa niin tuoreita jälkiä noilla, mitä nyt tein, ei oo meinaan jäljestämistä nähnytkään niiden kanssa noiden touhu. Jäljestäminen alkoi näyttääkin siltä itseltään, kun annoin jälkien vanhentua vähän; kulmistakin alkoivat selvitä. Sulo ilmaisi kepit hyvin vikalta vanhentuneelta jäljeltään, tosin oli siellä sitä ennen ohijuoksujakin. Liinan ilmaisut on vielä haparoivia. Maahanmenoa se tarjoaa hyvin, mutta tajusin, että jos Liina menee maahan, se saisi tehdä sen jäljen suuntaisesti, jotta koko ilmaisumuodosta olisi yhtään mitään hyötyä. Vahvistelua lisää, nyt vaan ehkä vähän solmussa oleva olo noiden ilmaisujen osalta, pitäisi nyt vain rohkeasti jatkaa treeniä...

Loppuun kuva viime viikkoisista jälkitreeneistä, Liina on keppiruudussa, ilmaissut juuri kepin ja odottaa palkkiotaan saapuvaksi:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti