Leikkikoulussa

Ja tämä on muuten nyt sitten ohjaajan leikkikoulu. Kyllä ne koirat leikkiä osaa. Mutta uskooko joku kun sanon, että kun tulee käsky pitää hauskaa pallon kanssa (tarkoituksena, että koira kiinnostuisi touhusta myös), niin lähin mielleyhtymä on koulun liikuntatunneilla, joissa ohjaaja aerobicin päätteeksi laittoi lattarin soimaan ja sanoi "nyt tytöt tanssitaan! Irrotelkaa irrotelkaa! Ei tarvii hävetä, kaikki muutkin tekee ne kaikki jutut, mitä discoissa ei kehtaa!" Tarviiko tähän enää lisätäkään, että allekirjoittanut kehtasi korkeintaan vähän ketkutella lanteitaan ja heittää vienosti jalkaa puolelta toiselle. Kun ei irtoo niin ei irtoo, että mun sydämen saisi tuossa tilanteessa mukaan hommaan, tarvitsisin ehkä pohjaksi noin puoli pulloa punaviiniä. Vaikka kyseessä olisi vain pallon heittely ja älämölön pitäminen. Sanottakoon nyt sekin, että myöhemmin olen kyllä oppinut nauttimaan tanssimisestakin, ihan selvinpäinkin, mutta nähtävästi estoja poistetaan yksi kerrallaan, ja välillä sitä huomaa taantuvansa takaisin ujon ja epävarman 15-vuotiaan itsensä tasolle.

Oltiin siis Liinan kasvattajan Tiian sekä puoliskonsa Ilkan tottisopissa viikonloppuna, paikkana jälleen Kana-Areena. Tottiksista tuli tosin molempien koirien kanssa leikkikoulua, ja hyvä niin, saatiin taas paljon ajatuksia työstettäväksi. Liinan osalta tiivistän kuullun ymmärtämykseni niin, että ohjaajan pitää yhä vaan uskaltaa heittäytyä mukaan, ihan silleen koko sydämellään. Ja luottaa siihen, että koira tahtoo leikkiä, kun se homma on minustakin hauskaa. Kiinnittämättä huomiota muotoseikkoihin; laukkaako se vai ravaako, tai onko ote lelusta hyvä. Ihan vaan niin, että meillä on molemmilla kivaa. Ja tämä myös välineestä riippumatta; kyllä Liina todistettavasti leikkii muillakin kuin tennispalloilla. Mun pitää vaan luottaa siihen, että se tahtoo leikkiä...

Kun Sulo pääsi halliin, se kiersi sitä pari kertaa nenä ilmassa kiinnittämättä minkäänlaista huomiota minun toivomuksiini. Näytin Sulolle palloa "tällainen olisi tiedossa jos nyt tottelet", mutta sitä mikään pallo kiinnostanut siinä tilassa. Kun Sulo lopulta suostui työskentelyyn (mikä vaati multa pienoista äänen korottamista), ekalla sessiolla tehtiin ihan vain luoksetuloasentoa ja siitä narupallolla palkkaamista, tokalla sessiolla perusasentoja. Homman juju oli siinä palkkaamisessa ja leikissä. Sulohan tykkää leikkiä mun kanssa kyllä, mutta en ehkä toisaalta tarjoa sille tarpeeksi haastetta, ja toisaalta (Tiian sanoin) olen liian innokas esittelemään sille omia voimiani, eli Sulon pitäisi antaa viedä hommaa eteenpäin. Päästiin myös pohtimaan sitä, mitä tapahtuu Sulon voitettua pallon. Se siis yhäkin tiputtaa sen ja jää tuijottamaan mua. Tässä tilanteessa minä muutun sitten passiiviseksi, mutta innostun heti, kun Sulo tarttuu palloon uudestaan. Sulo on jo oppinut siihen, että minä kyllä houkuttelen sen sitten luokseni siitä, ja jatkan sitten leikkiä. Tässä tullaan tähän koiran omaan aktiivisuuden esittämiseen, missä ollaan Sulon kanssa siinä vaiheessa, että siltä voi sitä odottaa, mutta Liinan kanssa ei - miten se voisi tarjota koulutustilanteessa aktiivisuutta, jos sitä ei ole sille ensin vahvistettu ohjaajan oman aktiivisuuden kautta?

Mielenkiintoinen huomio oli se, että sekä Sulo että Liina rauhoittelee mua noissa koulutustilanteissa paljon. Haukottelee, venyttelee, haistelee... Kotipihatottiksissa en ole tätä huomannut, mutta kun rupesin oikein miettimään, tajusin, että kyllä ne on sitä tehnyt muissakin tilanteissa, eli kyseessä ei ollut mitenkään ainutkertainen asia. Luullakseni en kuitenkaan painostanut niitä erityisesti, mutta jotain mun käytöksestä ne aistii sellaista, minkä ne katsoo epänormaaliksi. Olisiko ohjaajakin paineistunut? Hyvä huomio tuokin, sillä pahimmillaanhan nuo rauhoittavat eleet tulkitsee äkkipäätään kiinnostamattomuudeksi, hermostuu entisestään ja kierre on valmis. Ja hermostuahan ei pitäisi, ikinä koskaan koiraa kouluttaessa...


Toinen juttu on tuo Sulon pöllöily ja korvattomuus, kun tullaan uusiin mielenkiintoisilla hajuilla hajustettuihin paikkoihin. Niin kuin taannoin siellä kokeessa. Suloa ei sais päästää tuohon, että se saa käydä haistelemassa kaikki paikat vapaasti läpi, mutta toisaalta sen, mitä mulla on tarjota sille haistelua vastaan, pitää olla oikeasti palkitsevaa. Sulon kanssa leikkiessä saan siihen ihan eri draivin, kun se joutuu oikeasti vähän taistelemaan, kun se tosissaan vähän jopa "suuttuu" mulle. Tämä parantaa myös sen tekemismotivaatiota. Tänään doggietreeneissä tein Sulolle muutaman session, yksi ensin pelkkää leikkiä, missä sitten käytännössä toteutin sitä, että Sulon pitää itse lelun voitettua tuoda sitä aktiivisesti mulle päin, jotta leikki jatkuisi. Nyt se monta kertaa tiputti lelun, ja jäi tuijottelemaan muita. Kun pakka hajosi niin totaalisesti, että se unohti koko asian ja lähti toimittelemaan omiaan, vein sen pois. Toin myöhemmin uudestaan paikalle, ja tehtiin uudelleen. Kun käytin toista lelua palkkana, Sulo toi mulle sitä voittamaansa aktiivisemmin. Tehtiin sitten seuraamispätkä ja vähän liikkeestä istumisia, ja nyt tykkäsin aidosti tosi paljon Sulon tekemisen meiningistä. Se on tietynasteista dominointia mikä Sulolla ehkä aiheuttaa osan noista jutuista mitä se esittää, mutta se on käännettävissä voimavaraksi, kun minä pystyn tarjoamaan sille vastaavasti haastetta. Tai jotain sen suuntaista...

Liinan doggietreenit oli ihanat! Oli tosi kiva tehdä sen kanssa hommia, ja Liina oli hienolla asenteella mukana myös. Anni ja Essi oli rakentanut esteradan matalilla puomeilla, joissa koira ei ota askelia hyppyjen välissä - tämän pitäisi olla hyppytekniikkaa parantava harjoitus. Liina hyppi kujan ongelmitta lopussa odottavalle kupille, vaikkei se ikinä ollut mitään vastaavaa harjoitusta tehnytkään. Sen suoritus myös selvästi sujuvoitui useamman toiston myötä. Lisäksi me tehtiin liikkeestä seisomisia. Liina tykkäisi tulla seisomaan mun lähelle, eli ei reagoi nopeasti seiso-sanaan, vaan ottaa ne pari askelta ja seisahtuu vasta käden lähellä - huolimatta siitä, että palkkaan sen taakse heittämällä namin. Toistojen myötä tuli ehkä vähän nopeutta, mutta tätä voisi tehdä myös varsinaisen takapalkan kanssa, sillä nyt Liina kyttää mun kättä. Palkkasin Liinan seisomisia myös narupallolla, ja kyllä - se LEIKKII sillä. Ihan mielellään. Mikä autuus.

Viimeisenä tehtiin Liinalle tullantuontiharjoitus kolmella ukolla, joista kaksi oli vähän piilossa. Anna esteen takana oli kaikkein vaikein, ja myös eniten piilossa. Enemmän näkyvillä olleet ukot meni tosi sujuvasti, olin hirmu tyytyväinen Liinan tekemiseen! Hyvä näin, sillä viikon päästä olisi Spl:n kansallisten lajien koulutusviikonloppu Säkylässä, ja jos lumet on vielä maassa, me hakuillaan. Nyt vain ukkoja piilottelemaan, ja uusia ukkoja rullaa pitelemään.

Sulo teki myös hyppykujaa. Ei vaan mennyt ihan suunnitellusti, ainakaan alkuun... Sulo ajatteli, että tähän hommaan on oltava helpompikin tie, ja hyppäsi kaksi estettä ja lähti sen jälkeen kiertämään niitä kupille. Ei siinä auttanut muu kuin tehdä ensi kahdella hypyllä ja siitä ottaa lisää esteitä mukaan. Koko kuja päästiin tekemään myös, mutta Sulo ei kyllä tee yhtään enempää kuin on pakollista. Mitään agilityyn viittaavaa se ei tokikaan ole koskaan tehnyt, mutta eipä ollut tehnyt Liinakaan... No, hullu paljon töitä tekee, vai miten se ny meni.

Liina on osoittanut luonteensa parhaita puolia tässä yhteislenkkeillessämme Essin ja koirien kanssa. Se on kovin omistushaluinen minusta, ja toisaalta sillä on tarvetta vähän kukkoilla toisille. Niinpä kun erehdyin Oilin huomioimaan, Liina kävi selättämässä sen, ja Liinan muristessa Oilin päällä katsoin paremmaksi puuttua tapahtumien kulkuun ja ottaa sen vähäeleisesti pois tilanteesta, mutta täysi rähinähän siitä tuli, minkä tuoksinassa Liina tuikkasi Essiä käteen. Koirille ei tullut mitään, mutta ei Oili enää Liinan kanssa leikkiä halunnut, vaikka Liina sitä yrittikin mukaan saada myöhemmin. Liinasta pieni rähinä kuuluu vaan asiaan... Essin käsi käytiin laastaroimassa meillä, ja kun mentiin uudestaan saman paikan ohi, se oli kyllä kuin verinen taistelutanner. Harmittava juttu, mutta Liina on vähän rähinöintiin taipuvainen, vaikka useimmiten ihan nätisti osaakin olla. Samoin oma auto ja oma piha on sille tärkeitä asioita, joista se tahtoisi mielellään muut karkottaa. Varmasti nuoren koiran epävarmuudella on oma osansa tässä, mutta jotenkin en oikein usko, että Liinasta vanhemmiten nyt mitenkään erityisen sopuisakaan koira olisi kasvamassa.