Viimeiset doggie-treenit takana, ja hyviin treeneihin saatiin talvi- ja hallikausi lopettaa. Liina on mennyt oikeasti eteenpäin, treenikamutkin tämän noteerasivat :) Anni taisi todeta, että "mitä tahansa olet tehnyt, olet selvästi tehnyt sen oikein kun edistystä on tapahtunut noin selvästi." Ehkä olen ruvennut toisaalta johdonmukaisemmaksi, ja toisaalta positiivisemmaksi? Essi mietti myös, onko Liinan panosteiittivaiva voinut vaikuttaa sen tekemiseen ja sen tekemisen mielentilaan. Tämä oli hyvä huomio, enkä ollut tätä mahdollisuutta tullut ajatelleeksi lainkaan. Liinahan ei enää pitkään aikaan ole oireillut kinttujaan, mutta sillä kyllä vielä virallisissa kuvissa näkyi selvästi panosteiittimuutoksia, jolloin ontumista ei enää ollut. Ihan mahdollista on sekin.
Tein Liinalle perusasento- ja seuraamistreeniä, luoksetuloja sekä vikalla kierroksella pari hyppyä. Meidän perusasento-ongelmat alkaa olla selätettyjä, vähän tarvitsee vielä silloin tällöin apuja takamuksen pyöräyttämiseen oikealle paikalle, mutta varpaat on hienosti oikealla paikalla. Seuraamisessa paikka ei vielä pysy pidemmässä matkassa. Luoksetuloasento muuten ok, mutta etäisyyttä kasvattaessa ei ole ihan niin tiivis kuin saisi olla. Hyppy oli tosi hyvä, tälle hautuminen on tehnyt oikein hyvää. Liina piti ylipäänsä hyvin kontaktia ja oli halukas työskentelemään mun kanssa. Jari kiinnitti meidän ekalla kierroksella huomiota siihen, että Liinan mieliala hienoisesti laski treenien edetessä - itsekin tämän huomasin Liinan haukottelusta. Se vissiinkin vähän stressaantuu tai paineistuu pidemmissä treeneissä, joten pitää muistaa lopettaa treenit silloin, kun ne sujuvat vielä hyvin. Helppohan niitä lyhyitä treenipätkiä on ottaa sitten useampia.
Sulon kanssa en tehnyt muuta kuin kapulannostoja, sillä Sulo ontuu. Se astui eilen johonkin tikkuun, jonka kyllä heti sain vedettyä pois, mutta nähtävästi tassu on vielä kipeä. Mitään näkyvää ei tassussa ole, mutta täytyy seurailla tilanteen kehittymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti