Jälkitreeniä

Tänään osallistuttiin Spl Keski-Suomen järjestämään jälkipäivään Mäntässä. Olipa kiva jäljestellä koko päivä loistavassa kelissä ja hyvässä seurassa. Kun päätteeksi vielä koiriinkin sai olla tyytyväinen, niin mikäs tässä. Raitisilmamyrkytyksen oireita tosin ilmassa, sen verran väsynyttä porukkaa täällä yksi jos toinenkin.

Koirat ajoi molemmat kolme jälkeä. Ensimmäinen oli "tasontarkistus" nurmella, sitten jatkettiin ihan oikealla pellolla, vikat jäljet tehtiin metsään. Koirien jälkihistoriaa jos kerrataan, niin se on sellainen, että Sulolle on jälkiä tehty sen ekoina kesinä muutamia, ensimmäiset ihan pentuna jo, mutta oma aktiivisuus ei jälkiharjoittelun suhteen ollut mitään päätähuimaavaa alussa. Viime kesä oli Sulolla oikeastaan ensimmäinen, jolloin mulla oli jotain tavoitteellisuuttakin sen kanssa jälkeä treenatessa. Sulo on jäljestänyt sekä pellolla että metsässä, jälkimmäistä enemmän. Liinan jälkikoulutus aloitettiin tavoitteellisemmin, eli se ajoi viime kesänä aika paljon jälkeä; ensimmäiset treenit tehtiin vuosi sitten keväänä aika pian lumien sulettua. Liinan kanssa tavoitteet on metsäjäljellä, ja me edettiin sen kanssa vähän pylly edellä puuhun, eli Liina on aloittanut jälkiuransa metsästä, pellolla se oli keväällä ehkä pari kertaa, ja seuraavan kerran vasta sitten syksyllä. Viime syksynä pellolla jäljestäminen tuottikin alussa selviä vaikeuksia; alusta, ja hajun käyttäytyminen siinä, oli niin erilainen suhteessa varvikkoiseen metsään. Liinan jäljestäminen on metsäjälkikoiran työskentelyä, se ei pellollakaan tarkista joka askelta, kuten ei tee Sulokaan.

Tänään ensimmäiset nurmijäljet oli lyhyitä, ehkä 20 metrisiä molemmilla. Sulolla kuudella kepillä, Liinalla kahdella kupilla. Sulolla oli hirveä ryysis päällä, Liina taas paineli jäljellä vähän ilmavainua hyödyntäen. Näistä kommenttina, että liina kaulaimeen ja jalkojen alta näin alkuunsa. Paalulle tullaan rauhassa, keskitytään, liina on aseteltu kohdilleen jo reilusti ennen paalua. Mulle on sanottu hosumisesta paalulla ennenkin, ja sillä on todellakin iso merkitys, Sulolla tyypillisesti menee eka puolikas jäljestä säheltämiseen, jos minä olen säheltänyt paalulla. Suloa ei myöskään jäljen alussa kannata hirveästi käskyttää, se pitäisi saada vain ikäänkuin patoamaan ja rauhoittumaan vähän, josta lähetys. Nurmijäljeltä Sulo skippasi yhden kepin, bongasi kyllä, muttei nostanut.

Tokat jäljet oli molemmilla reilun sata askelta pitkiä, pellolla, jossa oli kulottunutta ja lakoontunutta heinää, vanheni puoli tuntia-tunnin. Molemmille serpentiinimaista kiemuraa. Sulolla kuusi keppiä, Liinalla 4 kuppia sekä namppaa (keitettyä siansydäntä) muutamassa pätkässä jäljen aikana joka askeleella muutaman askeleen ajan. Sulon työskentelyyn en olisi voinut olla tyytyväisempi. Nyt se oli tosissaan tekemässä hommia, ja keskittyi siihen, mitä teki, ei mitää höntsäilyjä tai häröilyjä. Hieno Sulo! Kaikki kepit nousi, ja Sulo pysyi hienosti jäljen päällä. Noi serpentiinikiemurat pellolla oli Sulolle viime syksynä tosi vaikeita, siksi nyt oltava kahta tyytyväisempi treenin onnistumiseen. Liina puolestaan vastoin ennakko-odotuksiani söi namia jäljeltä, ehkä homma olikin vain namin laadusta kiinni. Liina kulki vähän nenä ylhäällä ja kadotti jäljen kerran kunnolla. Sai se siitä uudestaan kiinni, ja jäljesti ihan hyvällä sykkeellä loppuun, mutta tarkempaa sen työskentely saisi olla. Kaikki kupit kyllä löytyi. Kuulemma kupeillekin kannattaisi ottaa se ilmaisu, esineitä ovat siinä missä kepitkin :) Hyvä huomio...

Metsäjäljet tehtiin kuivaan mäntykangasmaastoon, Sulon jäljellä oli vähän suopursuja kasvavaa suopainannetta. Sulon jälki oli vajaan 600 askelta pitkä, Liinan noin 250 askelta. Kuivaa ja pölyävää oli, molemmat jäljet vanheni noin tunnin. Molemmilla kulmia ja kaarroksia. Sulolla kahdeksan keppiä ja Liinalla 4 kuppia ja samalla tavoin kuin edellisellä ruokaa muutamalla 3-5 askeleen pätkällä. Sulo suoriutui jälleen hienosti. Se ei ryysinyt vaan keskittyi, käytti nenäänsä, pysyi hyvin jäljen päällä. Kaksi keppiä kahdeksasta jäi maastoon, mutta se nosti kuitenkin suopursujen keskellä olleen kepin. Sulo osoitti todella tietävänsä, mitä on tekemässä nuuskaisemalla meidän jälkikepin kokoista ja näköistä keppiä jäljen varrella, joka siis ei ollut sellainen kuitenkaan. Kyllä se osaa. Ilmaisujen jälkeen voitaisiin vähän vahvistaa vielä rauhoittumista ennen jäljenajon jatkumista, hakea sitä harmoniaa... Liina ajoi rauhallisesti, mun mielestä paremmin kuin pellolla, pysyi aika hyvin jäljen päällä, söi nameja jäljen päältäkin, ja löysi kupit, joihin pyysin maahanmenon. Kommenttina sain, että vähän vähemmälti ruokaa voisi olla noissa kupeissa jäljen varrella. Täytyy varmaan säännöstellä sen mukaan, kuinka monta jälkeä meinaa ajaa; jos ilta- tai aamuruoka on tarjolla jäljellä, toki sitten suhteutettava siihen.

Yleiskommenttina oli, että reippaasti vaan vaikeuttamaan ja opettelemaan uusia juttuja. Liinan ei tarvitse saada ruokaa suorilta, vaan jos ruokaa laittaa, sen voi laittaa parille askeleelle esim. kulman jälkeen. Sitten vain erilaisia kulmia, janoja, harhajälkiä, vieraita jälkiä, eri maastoja, eri mittaisia jälkiä, mitäs vielä... Niin ja Liinalla olis nyt se ilmaisukin yhdistettävänä jäljenajoon. Kaikenkaikkiaan olin jälkikoirieni suoriutumisesta iloinen, odotukseni ne ylittivät, tästä on kiva jatkaa.