Edellisen päivityksen jälkeen ollaan ehditty tokoilla sunnuntaina kotipihassa, maanantaina Killerillä sekä tiistaina Viihdekeskuksella. Sunnuntain ja maanantain tokot oli hyviä, tiistaina molemmat koirat oli oikeita lahnalaamoja, liekö johtunut päivän kuumuudesta vai mistä. (Oltiin Viihdekeskuksella spl:n treeneissä, Tiian tottiksiin en viitsinyt ajaa, kun käytössäni oli avokin jenkkirassi, joka loppasuu vie jonkun 20 litraa 98-oktaanista satasella.) Koirien tottislahnailun takia iltainen korjaussarja jäljen parissa tuli ihan tarpeeseen. Keskiviikkona koirien kanssa touhuaminen jäi väliin allekirjoittaneen viisaudenhampaan poiston jälkeisen nuutumuksen vuoksi.
Sulo on käynyt avon juttuja läpi:
Paikkamakuu ma 3 min piilossa, yksi kaveri tekemässä saman 3 min, lisäksi vieressä 2 koirakkoa joita palkkailtiin. Oli vähän kuikuillut mm. kentän toisessa päässä kulkevaa koiraa, mutta pysyi.
Seuraaminen. Ma tehtiin liikkuroitu kaavio, jossa käännökset molempiin suuntiin, pysähdys ja juoksuosuus. Kenottaa ja käännökset on tahmaisia. Ääntä tulee lähdössä, mutta ei ole niin paha kuin on joskus ollut. Käännöksiä siis tehotreeniin. Näitä tehtiinkin myös sunnuntaina kotipihassa. Erityisesti täyskäännös vaatisi työstämistä. Jatkoin käännösten kanssa tiistaina. Pitäisi tokoilla enemmän kouluttajan valvonnassa, nyt mua kehotettiin harjoittelemaan käännöksiä paikalla, tekemään niin helppoa treeniä, että se varmasti onnistuu. Parani ne käännökset vähän, kun tein paikalla kädellä avustaen.
Jäävät on ollut ok, ma eka maahanmeno oli niin hidas että luulin ettei se mennyt ollenkaan, otettiin uusiksi. Seuraava parempi. Pysyy.
Luoksetulon pysäytys on ok kunnossa. Vauhti hyvä, pysäytys Suloksi ihan hyvä.
Nouto aiheuttaa harmaita hiuksia. Se etuhammasote on ja pysyy, vaikka sitä ollaan koko talvi työstetty. Tätä ollaan katsottu jokaisena tokoilupäivänä ilman mainittavaa edistystä. Maanantaina en aluksi meinannut saada onnistunutta suoritusta millään. Sitten rupesin palkkaamaan siitä, että Sulo korjasi otettaan, mikä kyllä kasvattaa riskiä siitä, että Sulo alkaa mäkläämään ja pyörittelemään kapulaa tuodessaan. Korkealaipallisempi kapula varmaan auttaisi, mutta haluaisin, että Sulo ihan itsekin tajuaisi, mitä siltä toivon, kapulasta viis. Ja tuonkin kapulan se pystyy ottamaan hyvällä otteella, mutta tuo etuhammasote on sen mielestä ihan hyvä tapa ottaa kapula. (Miettimäni ratkaisuyritelmä voisi olla noudon treenaaminen hypyn kanssa. Jos pitää hypätä kapulan kanssa on pakko ottaa kapulasta hyvä ote. Auttaisikohan hyppynoudot toivotunlaisen otteen yleistymiseen? Täytyy kokeilla ainakin.)
Kaukoja tehtiin sekä sunnuntaina että maanantaina. Sunnuntaina maasta istu, odotus ja takapalkalle, istumasta maahan ja taas istu ja palkalle sekä koko setti. Nämä meni hyvin. Maanantaina liikkuroituna koko setti. Ekaan maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn, sillä jäi ihmettelemään jotain. Muutoin ok.
Liikkeiden välit oli taas vähän nihkeitä. Palkkailin perusasentoon tulemisetkin.
Liinan tottikset on koostunut seuraamisesta, luoksetuloista ja noudosta.
Seuraamisissa suoraa ilman apuja sekä käännöksiä avuilla. Suoralla tehtiin maanantaina viiden askeleen seuraaminen, hyvä Liina, tää on meidän enkka! :) Käännöksissä takamus meinasi katselijakommenttien perusteella ensin vähän jäädä, mutta parani loppua kohti. Tekee hyvällä sykkeellä. Tiistaina liekö kuumuus verottanut, mutta Liina ei ollut ollenkaan samalla aaltopituudella mun kanssa. Lähdettiin sitten hakemaan kontaktikävelyn avulla Liinan oma-aloitteista aktiivisuutta mua kohti. Kyllä sieltä jotain tuli, seuraavalla kierroksella Liina oli parempi, mutta palattiin taas pisteeseen, jossa hieman nousua osoittanut vire lässähti pelkästä sivulletulosta. Tällaiset epäonnistuneet treenit jää kummasti kaivelemaan. Mun pitäisi oppia tekemään koirien osoittaessa huonoa virettä sellaisia helppoja, innostavia treenejä, jossa saisin oman osuuteni häivytettyä siten, että koirat tekisi intensiivisesti sen, mitä tekevät. Tässä vaiheessa kuitenkin tekniikkaa paljon tärkeämpää on etenkin Liinan, mutta myös Sulon kanssa se, että tekemisessä on oikea mielentila.
Luoksetuloja Liina teki maanantaina n. 15 metrillä. Tein alkuun yhden lyhyemmällä matkalla, mutta tuli ravilla, pidemmällä matkalla tulee laukalla. Ei nyt vahvistella sitä ravaamista. Yksi vapaalla palkalla, yksi avustettu eteenistuminen ja loppuun vielä yksi vapaapalkkaus. Tulee hyvää vauhtia.
Noutoja ollaan tehty sekä kapula-pallo-pelillä että liikkeen eri osioita pilkottuna. Liinalla on hyvä ote. Palautukset tulee järjestään ravilla. Se ei tuo oikeastaan mitään laukalla, tätä pitää ihan leikin yhteydessä miettiä, miten siihen saisi vähän vauhtia lisää... Sitten muutama kapulan tuonti eteen. Avustettuna Liina tuo kapulaa tiiviisti eteen, hyvä niin, apuja voi siitä pikkuhiljaa lähtäe häivyttämään.
Tiistaina tehtiin lisäksi näyttelytreeniä tulevaa spl-erikoisnäyttelyä silmälläpitäen. Liina harjoitteli kulkemista kävellen ja ravissa ja seisomista, minä edellä "avustaen". Osas se kuulemma kulkea nätisti :)
Jälkiharjoituksista:
Tiistai-iltainen korjaussarja jälkitreeniä meni sitten tottisten vastapainoksi oikein hyvin. Sulo teki neljä janaa ja Liinalle tallasin lyhkäsen jäljen neljällä kepillä. Janat ei ollut pitkiä, jälki kulki muutaman metrin edessä lähetyspaikasta, keppi oli sitten parin metrin päässä siitä. Jäljet kulki molempiin suuntiin (oikealle ja vasemmalle) lähetyksestä. Muutama tämäntyyppinen harjoitus meillä muistaakseni on taustalla viime kaudelta, ja hyvin Sulo muisti homman nimen. Ekalla se meni kepistä ohi, pysähdyin sitten siihen, ja Sulo tuli nostamaan sen. Seuraavat kaksi oli hyviä, kepit löytyi ja jälki nousi ongelmitta oikeaan suuntaan. Vikalla Sulo valitsi vikasuunnan, jolloin pysähdyin itse. Sulo kääntyi ympäri, lähti oikeaan suuntaan ja löysi kepin. Mietin, että olisi ehkä ollut parempi, jos olisin antanut sen jäljestää vähän pidempään takajälkeä, jos se olisi itse hoksannut olevansa menossa vikasuuntaan. Aiheesta, miten koira erottaa jäljen suunnan, on keskusteltu paljonkin, ja oli aihetta tutkittukin, nyt en tosin saa päähäni missä tuosta jäljen suunnan erottelua käsittelevästä tutkimuksesta oli juttua. Se on varmaa kuitenkin, että koiran pitää pystyä erottamaan jäljen suunta; eivät nykykoirien esivanhemmat olisi säilyneet hengissä ilman tuota taitoa, eikä metsästyskoiran käyttämisessä paljoa järkeä olisi, jos ne ei siihen kykenisi. Monesti sanotaankin, että koiran olisi hyvä antaa käydä tarkistamassa takajälki, sillä se voi tätä tehdessään luoda itselleen kuvaa hajusta - käsittääkseni takajäljen tarkastamista ei kokeessa lueta virheeksi. Joka tapauksessa harjoittelun tässä vaiheessa lienee tärkeää, että vahviste tulee aika pian lähetyspaikan jälkeen, jolloin koiran oikean suunnan valitseminen vahvistuu välittömästi.
Liinalle tein ensimmäisen oikean keppijäljen, jos niitä muutaman viikon takaisia räpellyksiä lasketa. Keppien ilmaisuja ollaan harjoiteltu ihan tottisten yhteydessä, ja vihdoin alkoi tuntua siltä, että joku palikka on kääntynyt oikein päin, ja Liina hoksannut, mistä hommassa oikein on kysymys. Luullakseni avainasemassa oli muutama muutos, jotka tein omassa palautteenannossani: jos Liina otti kepin suuhun ja meni maahan, en enää hyväksynyt suoritusta, vaan laitoin vain kepin uudestaan maahan. Jos Liina harjoituksissa, joissa oli peräjälkeen useampi keppi, alkoi mennä kepeistä ohi, miettiä ja haahuilla, otin yksinkertaisesti kaikki kepit pois, ja helpotin tehtävää laittamalla maahan esim. kaksi keppiä. Lopulta päästiin tilanteeseen, jossa Liina pystyi ilmaisemaan useamman kepin suoralta ilman suurempia epäröintejä, painaen maate suoraan kepin eteen. Tässä vaiheessa uskoin meidän olevan valmiita oikealle jäljelle. Ekalla keppijäljellä ei paljoa pituutta ollut, neljä keppiä muutaman metrin välein. Avustin ekan kepin kohdalla himmaamalla vähän jälkinarusta Liinan tullessa kohdalle, ja Liina paineli maahan suoraan ja miettimättä. Toisessa kepissä oli ehkä vähän vähemmän mun hajua tai jotain, sillä Liina haisteli sitä kyllä pitkään, mutta jatkoi matkaa. Pyysin Liinan takaisin ihan iloisesti "kato Liina mitä sulta jäi tänne", kepille maahan ja palkka normaalisti. Kolmannen ja neljännen Liina ilmaisi hienosti, vikalle eli neljännelle varmistelin taas vähän himmaamalla narusta. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut treeni, nyt voi sanoa Liinan saaneen ajatuksen päästä kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti