Muurahaisia

Parkkisenniemen Jari veti tänään tokokerhon jäsenistöstä kootulle porukalle jälkikoulutuspäivän. Kiinnostus koulutusta kohtaan oli ilahduttavan runsasta, paikalla oli kahdeksan koirakkoa, yksi kuunteluoppilas sekä allekirjoittanut emännöijän roolissa. Koulutus pidettiin Hankasalmella, vanhempieni kakkosasunnolla. Päivän ohjelmaan kuului lyhyt teoriaosuus, makkararuutu, peltojälki ja metsäjälki. Sulo ja Liina pääsi siivellä tekemään metsäjäljet molemmat.

Kaikki koirat jäljesti hienosti, mutta metsäosuus ei mennyt ihan toivotunlaisesti. Hyväksi paikaksi ajattelemani kangasmetsä kun oli täynnään äkäisiä muurahaisia, jotka eivät jättäneet edes jälkikeppejä rauhaan, ruoasta puhumattakaan. Makoisampien ruokien kimppuun ne kävivät yksin tein, mutta frolicitkaan eivät jääneet niiltä rauhaan. Muakin purivat pirulaiset, kun noukin maassa hetken olleen jälkiliinan käsiini. En tajua mikä niistä noin kiukkuisia ja runsaita teki, onhan noissa metsissä toki muurahaisia, mutta noin paljon en muista ikinä siellä nähneeni. Sieltä eivät koirat paljoo ruokaa jäljeltä syöneet. Olin tehnyt Liinalle keppiruudun ja lyhyen jäljen kepeillä parin metrin välein, mutta hankalaa oli muurahaisten takia. Muutama ilmaisu sieltä tuli, mutta ei hyvä.

Sulolle Jari oli tehnyt 300-metrisen jäljen lyhyellä janalla. Enpä ollut tajunnut, että janan päässä on aina merkki, jota kohti kannattaisi opettaa koira kohdistamaan kulkunsa; nyt Sulo vähän kiemurtelee. Minun pitää myös itse pysyä janalla, vaikka Sulo tekisikin kiekan takajäljen suuntaan, muuten tuomari voi tulkita minun lähteneen seuraamaan koiraa jäljelle. Tätä kisamaista suoritusta nimenomaan ohjaajan toiminnan osalta pitää vielä harjoitella. Jäljellä oli pari kulmaa ja seitsemän keppiä. Keppien nostaminen oli hankalaa muurahaisten takia, samoin jäljen jatkaminen kepin jälkeen, Sulo otti niistä aika kovasti itseensä. Toisaalta tätäkin on syytä harjoitella, huonolla tuurilla kokeessakin voi olla muurahaisia yhtä paljon... Jäljen jälkeen luulin Sulon nostaneen seitsemästä kepistä neljä, mutta löysinkin sitten taskustani vielä noita merkattuja keppejä, eli ilmeisesti Sulo olikin nostanut viisi keppiä. Itse en pysynyt laskuissa yhtään mukana, kun keskityin pysymään koiran mukana. Kerran tuli hukka, vieläpä ihan suoralta. Mun pitää kyllä vähän paremmin opetella lukemaan koiraa, milloin se on jäljellä ja milloin ei. Tekis kyllä hyvää tehdä vieraan tallaamia jälkiä enemmän, nyt sitä vähän liikaa tukeutuu niihin omiin merkkeihinsä eikä toisaalta luota koiraan, toisaalta oikeasti pyri tulkitsemaan sen käytöstä. Ja sitä vieraiden keppien nostamista eritoten pitäisi harjoittaa. Sulo ei esittänyt tällä jäljellä parasta työskentelyään, sillä oli vähän höntsäilyvaihde päällä, ei ollut oikein työntekoa tuo.

Tein vielä illalla yhdet jäljet molemmille eri paikkaan, nyt ei ollut muurahaiset riesana. Liina ajoi viiden kepin keppijäljen. Kahdelle ekalle kehuin kepin noteeraamisesta, josta Liina meni maihin, kolmannen se haistoi nopeasti mutta meni ohi, johon ärähdin, Liina tuli takaisin ja ilmaisi. Tästä tietysti iso palkka. Viimeiset meni paremmin sitten.

Sulon jälki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Lyhyt jana helppoon kohtaan, jäljen kulkukohdan takana kasvoi tiheää kuusikkoa, joten jäljennosto sinällään olisi helppoa. Pieni kaarros, tien ylitys ja kaksi kulmaa. Keppejä neljä. Eli aika monta muuttuvaa tekijää tässä. Sulolla oli hirveä hinku jäljelle. Ensimmäisellä lähetyksellä se paineli iloisesti jäljen kulkukohdan ohi ja lähti haahuilemaan Liinan jäljen suuntaan. Kutsuin pois, ja lähetin uudelleen. Nyt nosti jäljen, mutta teki huolimatonta työtä, tien ylityksen jälkeen lähti jälleen ihan vikasuuntaan. Lievästi hermostuin tässä kohtaa, vaikkei tietenkään pitäisi. Sulo pois jäljeltä, ja uudelleen lähetyspaikkaan. No, tämä oli nyt se negatiivinen rangaistus, vaiko..? Palkkion mahdollisuuden poisto, käytös (höntsäily) vähenee, eikö? Mulla kyllä menee nämä positiiviset ja negatiiviset vahvisteet ja rangaistukset välillä iloisesti sekaisin, no positiivinen vahviste sentään on selvä :) Joka tapauksessa koira kertoo miten kävi, ja hyvin kävi. Nyt nenä meni oikeasti maahan ja Sulo alkoi työskentelemään; kaikki kepit nousi, tien ylityksessä ei ollut ongelmia, kulmissa pysyi hyvin. Sulo pirulainen se on semmonen, että se osaa kyllä, jos se haluaa ja malttaa keskittyä. Miten ihmeessä saan sen keskittymisen tapahtumaan ns lennosta, meinaan kokeessa sitä ei voi käydä jäljeltä ottamassa pois ja tekemään uutta lähetystä..? No, toivotaan että toistot auttaa, ja se, etten päästä Suloa tekemään, ellei se tosissaan keskity työskentelyyn.

Eilen tein myös Sulolle kaksi janaa ja Liinalle kaksi keppijälkeä. Sulo valitsi molemmilla janoilla oikean suunnan, ja sai jäljestää pidempään ennen keppiä. Tuntui ihan toimivalta strategialta. Liinan jäljet oli lyhyitä ja keppejä oli lyhyin välein.