Viikonloppuna koirat on saaneet tehdä jälkitreeniä. Sulolla teemana on ollut janat, Liinalla jälkikepit. Molempina päivinä Sulolle neljä janaa ja Liinalle muutaman kymmenen metrin jälki kuudella kepillä. Lisäksi tänään treenailtiin vähän tokoa.
Sulon lauantaisilla janoilla saatiin sitten ongelma niistä takajäljistä. Ottikohan Sulo kolmessa neljästä takajäljen. Omia mokia; liian vaikeita harjoituksia, ja jälkien oikea suunta oli "väärä" ottaen huomioon koiran preferenssit. Eli treeni oli muutoin samankaltainen kuin edellinen janatreeni, pidensin vain matkaa lähetyskohdalta jäljelle. Janat oli 90 asteen kulmassa suhteessa jälkiin (virhe nro 1). Lisäksi olin tallannut takajälkeä aika pitkään sopivaa lähetyspaikkaa katsoessani, yhdelle janalle vielä siten, että oikea suunta meni talolle päin, väärä suunta metsään päin (virhe nro 2). Ei tarvitse paljoa miettiä, kumman Sulo mieluummin valitsee... Pohdin nyt tuotakin, kuinka nopeasti takajäljen ajamiseen pitäisi puuttua. Sulolle kun se onneton takajäljenkin ajaminen on palkitsevaa, eli se, että sieltä ei heti keppiä löydy, ei ole Sulolle mikään ongelma, ja antamalla Sulon ajaa takajälkeä, annan sille mahdollisuuden vahvisteeseen (=jäljen ajoon). Paras jana oli lauantaina viimeinen, hankalimmaksi kuvittelemani jana, jossa jälki kulki polun yli, ja lähetin siis Sulon polkua myöten. Tässä Sulolla ei ollut mitään ongelmaa.
Sunnuntaina ohjaaja älysi muuttaa sitten toimintaansa, ja nyt Sulo lähti sitten joka kerta oikeaan suuntaan, kun ensinnä lähdin tallaamaan jälkeä tieltä, ja jälki kulki viistosti suhteessa janaan, niin että oikean suunnan valitseminen tapahtui luontevasti. En tiedä onko tässä tapahtunut vielä varsinaista oppimista. Täytyypä lukea vielä uudemman kerran se viimeisimmän Caniksen artikkeli jäljennostamisesta ajatuksella läpi. Lisäksi ensi kerralla voisin tehdä treenin, jossa jälki kulkee suhteessa janaan suorassa tai melkein suorassa kulmassa, mutta takajälki loppuu lyhyeen esim. tiehen (alkuun tulisi siis kaarros), jotta jos Sulo valitsee takajäljen, se huomaisi valinnan seuraukset nopeasti..?
Liinan keppijäljistä ei jäänyt valitettavasti paljoa kerrottavaa. Pituutta oli molemmissa vähän enemmän kuin ekalla keppijäljellä, ehkä joku 30 metriä. Jäljen imu oli voimakkaampi kuin keppien. Lauantaisen treenin jälkeen ajattelin, olisiko se ollut uusista kepeistä johtuvaa - mehän ollaan harjoiteltu mun moneen kertaan lääppimillä kepeillä, joissa hajua on varmasti eri tavalla kuin vasta tehdyissä kepeissä, mutta sunnuntainen treeni ei mennyt yhtään sen paremmin. Lisäksi kun Liina kuuli, miten Sulo haukkui pihassa, sillä herpaantui keskittyminen kokonaan. Jouduin varmaan joka kepille pyytämään Liinan erikseen maahan. Huhhuijaa, eipä se auta kuin taas palata treeneissä taaksepäin.
Olen mennyt ilmoittamaan Sulon muutamiin tokokokeisiin, matkalle kohti TK2:sta, joka on meille tokossa se ultimaattinen tavoite, tuskin enää jatketaan tokouraa voittajaan, jos kohta tästä avoimestakaan selvitään... Olis tässä vielä tehtävää. Vaihteeksi nouto prakaa ihan kunnolla, tai no, eihän se mikään uutinen tainnut olla. Isoin ongelma on istuminen, Sulo ei tahdo istua eteen kapulan kanssa, ei sitten millään. Otteesta puhumattakaan. Tein hirveän määrän toistoja. Tyylilleni uskollisena, jos joku asia ei suju kuten mielestäni pitäisi, en suinkaan pilko tehtävää ja saa aikaan onnistumisia, vaan hinkkaan, hinkkaan ja hinkkaan. No, olihan se vähän pakko ruveta pilkkomaankin. Positiivinen huomio oli, että toistojen myötä (annoin Sulon saalistaa kapulaa) ote ehkä vähän parani samalla, kun Sulon into kapulaan kasvoi. Toisaalta meinasin, että piruakos, ottakoon kuten tahtoo, kunhan nyt tekisi liikkeen muutoin koeohjeen mukaisesti. Saatiin siitä istumisestakin pari onnistumista, Sulo tulee istumaan ongelmitta, jos otan ne pari askelta taaksepäin, mun seistessä paikallani se ei malttaisi sitä tehdä. Lopetin, kun saatiin kaksi onnistumista. Harjoitukset jatkukoon.
Liina teki seuraamisia ja yhden luoksetulon hyvällä matkalla, johon tosin varasti. Seuraamisissa meidän ennätysmatka on nyt 7 askelta. Lisäksi tehtiin oikealle käännöksiä. Pitää yrittää muistaa näissä se tikuttava askellus, ettei mene lahnailuksi, mutta on kuitenkin vähän helpotettu. Avuitta Liina meinaa jäädä käännöksissä, muutaman kerran kun helpotin, se alkoi pitää itse paikkaa, ja pääsin vahvistelemaan. Onhan näissä vielä tekemistä. Lisäksi ravuuttelin Liinaa sitä viikonloppuista näyttelyä silmällä pitäen, ja treenikamut kävi kopeloimassa Liinaa. Hännän alle katsominen oli vähän inhaa Liinan mielestä.
Loppuun vielä A-esteen ylityksiä muutamat molemmille. Molemmat sai tehdä myös kapulaa kantaen, se ei tuota ongelmia. Jotta päästäisiin tämän kanssa eteenpäin, tarvitsen avustajan vahtimaan reunoja, ettei tulis ohijuoksuja. Mielellään ne kyllä kiipee, mutta mun tarviis häivyttää se oma vieressä juokseminen pois siitä.
Liinan Dura-veli on läpäissyt BH-kokeen. Hurjaa, ja aivan mahtavaa! Meillä ei ole BH-kokeeseen vielä vähään aikaan mitään asiaa, ei vielä tällä seitsemän askeleen seuraamisella. Onnea Duralle, toivotaan, että mekin jossain vaiheessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti