Tehtiin supistetut hakutreenit tänään, aloitettiin kaksi tuntia normaalia myöhemmin, jotta vältyttiin pahimmalta kuumuudelta - ei oikein voi pitää koiria autossa tuossa kelissä päiväsaikaan odottamassa. Meillä on hakuryhmässä kaikilla kaksi koiraa, joten sovittiin, että tehdään kaikki vain yhden koiran kanssa, niin päästään joskus nukkumaankin. Liina pääsi siis tekemään. Sulokin oli mukana, ja pääsi treenaamaan esineruutua haun jälkeen.
Liinalle neljä pistoa, ukot puolipiilossa, ja haamuina, tosin apuja on nyt saatu häivytettyä aika hyvin jo pois, kolmas ei tainnut näyttäytyäkään. Etäisyydet keskinlinjalta 30-50 metriä. Ekalla ja kolmannella ukolla jouduin lähettämään uudestaan, sillä rulla ei noussut, toisen teki oikein mainiosti, vikalla otti rullan, mutta tiputti tullessaan. Positiivista oli kuitenkin, että näytöt meni tosi hyvin, niitä vahvisteltiin paoilla vielä, mutta eipä Liina sitä olisi varmaankaan tarvinnut enää. Tokalle pistolle ajattelin yrittää haamulla sellaista, että käännän Liinan ympäri sen nähtyä haamun, ja lähetän sitten, mutta ei kantanut mielikuva, ja nenä meni vain samanteinsä maahan. Suoraan haamujen painuttua piiloon lähetykset meni hyvin, kolmannelle Liina ei tainnut apuja saadakaan. Rullannoistoihin ja -tuomisiin vain varmuutta, josko se mielikuva alkaisi sitten pikkuhiljaa kantamaan. Liinahan teki ihan etsintää viime syksynä, mutta ilman ilmaisua, nähtävästi ollaan etsintätyöskentelyn osalta jouduttu palaamaan aika paljon takaisinpäin, ennen kuin saadaan se ilmaisun kanssa samaan kuosiin, missä se oli syksyllä. No, hiljaa hyvä tulee...
Sulolle tallasin täysmittaisen 50x50 esineruudun. Kolme esinettä (kaksi lapasta ja Liinan rulla), kaksi takarajan tuntumassa, lähellä kulmia, yksi keskellä, puolivälin takana. Lähdin tekemään lähetyksiä oikeasta kulmasta, ja se vasen puoli veti Suloa koko ajan, ei edennyt suoraviivaisesti takarajalle, vaan lähti ensimmäisenä tarkistamaan ruudun keskustaa. Sulo toikin ensimmäisenä rullan keskeltä. Seuraavan lähetyksen tein siirtyen hieman vasemmalle, ja pian nousi lapanen oikeasta takakulmasta. Viimeiselle esineelle jouduttiinkin sitten tekemään töitä, en edes laskenut, kuinka monta kertaa sain Sulon lähettää, ennen kuin se nousi. En tiedä mikä siinä nyt oli niin hankalaa. Vähän oli korvattomuutta taas matkassa, kun kutsuin Sulon pois ruudusta uutta lähetystä varten, se lähti taas omille teilleen huitelemaan, eikä tullut kutsusta luo. Etsi myös ruudun rajojen ulkopuolelta, ei tosin hirmu kauas edennyt, mutta kuitenkin. Ehkä vähän vaikea treeni pienen tauon jälkeen. Eipä sillä, en nyt usko että sen yhden esineen nostaminen tulee kynnyskysymys olemaan, vaikka vannomatta kaiketi paras.
Liina harjoitteli esineruutua myös. Tuntuu nyt vain, että olen vähän sormi suussa Liinan esineruututreenin kanssa. Sulolle esineet oli äärettömän helppoa opettaa, se hetsautui niihin helposti, ja alkuopetus tapahtui hyvinkin vaivattomasti. Liinan kanssa sama taktiikka ei ole toiminut ollenkaan. Tänään yritin sellaista, että heitin vain narupallon Liinan nähden ruutuun, ja päästin sen esine-käskyllä etsimään. Kyllä se irtoaa vauhdikkaasti, mutta se etsiminen oli jotenkin nihkeetä - ihan kuin se ei olisi haistanut kunnolla?? Pyörii ja pyörii siinä esineen ympärillä, mutta olevinaan ei vain löydä. Voiko se oikeasti olla, ettei se löydä, vai onko siinä nostamisessa joku ongelma? Mulla kyllä on nenäpunkkilääkkeet koirille vielä annettavana, keväämmällä niitä taas jälleen kerran epäilin, ja otin lääkkeet. Yhden annoksen ovat saaneet, pitäisi antaa uudet. Ei ne nyt ole sanottavasti oireilleet, mutta voihan ne oireettomiakin olla. Toisaalta, en tiedä heikentääkö nenäpunkkikaan hajuaistia niin paljon, että jää esineet kokonaan löytämättä, kun ihan kivasti Liina on kuitenkin jäljestänyt tässä... Ennemmin epäilenkin, että se koko nostamis- ja tuomiskäytös ei ole Liinalla tarpeeksi vahva. Tein sitten sellaisen yksinkertaisen harjoituksen, jollaisia Säkylän leirin jälkeen jonkun verran tehtiinkin, että tiputtelin vain ympärille muutamia esineitä, sanoin Liinalle esine, en muuta, ja odotin sen tuovan esineitä. Lähti se tuomaankin, mutta yhdelle tarjosi maahanmenoa. Eli vissiinkin vähän sekoittuu pienen koiran päässä, milloin piti mennä maahan esineellä, ja milloin ottaa suuhun ja tuoda. Ehkä me nyt vielä vahvistetaan sitä nostamista, ja yritetään sitten tätä samaa harjoitusta uudelleen myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti