Käytiin tekemässä iltapuhteeksi jälkitreenit. Kello näytti varttia vailla yhtätoista, kun lähdin kotio päin ajelemaan, mutta ei ollut ainakaan liian kuuma. Ja muutenkin palkitseva reissu; jälkien vanhentumista odotellessamme käytiin kävelemässä lähistöllä pienen lammen ympäri, jossa bongattiin joutsenpariskunta lampeaan vahtimasta sekä saatiin kuunnella mustarastaan iltakonserttia. Ainakin luullakseni se oli sellainen.
Liinan jälki vanheni puolisen tuntia, Sulon noin tunnin. Sulon jälki oli noin 500 askelta pitkä (sekosin jossain vaiheessa laskuissa), kuusi keppiä, pari kulmaa. Liinan jälki oli noin 300 askelta ja 8 keppiä sekä kulmia. Maasto oli hieman haasteellisempi kuin olin ajatellut, harvennushakkuun jälkiä, uria ja hakkuutähteitä oli maastossa aika paljon; nämä toi lähinnä minun kulkemiseen ja koirien perässä pysymiseen oman vaikeuselementtinsä. Sulon jälki alkoi kuusikosta, jatkui nuorehkoon mäntymetsää, kulki pienen aukean läpi, jatkoi männikössä. Liinan jälki oli harvennetussa männikössä ja pieneltä matkalta suollakin. Loppupätkästä oli syviä metsäkoneen uria, jonne meinasin kenkänikin jättää, ja kulmakiemurtelu oli jäljen lopussa tästä johtuen vähintäänkin mielenkiintoista.
Molemmat selvitti jäljet hienosti. Liinalla oli vaikeuksia kahdella kepillä, se pyöri ja pyöri niiden ympärillä, mutta ei ilmaissut. En tiedä oliko niissä vähemmän mun hajua kuin muissa kepeissä vai mikä niissä oli, sillä muille Liina meni maihin suorilta. Mistä sitä tietää, minkä elementin noista keppien hajusta Liina on napannut ilmaisuunsa. Nyt taitaisi olla korkea aika ruveta tekemään vierailla kepeillä vieraita jälkiä Liinalle. Mulla meinasi Liinan jäljen lopussa naru sotkeentua pahemman kerran, ja jouduin sitä vähän setvimään Liinan pyörittyä siinä hankalassa kohdassa, jossa oli tiukkaa kulmaa kulman perään. Näissä kohdin Liina vähän antoi periksi ja tuli multa kysymään "eikö tänne, minne mennään", jolloin sanoin vain sille "jälki", ja yritin antaa sen työskennellä mahdollisimman itsenäisesti. Ja kyllähän se lähti jäljelle uudestaan sitten. No, tähänkin pitää tottua, enkä usko että Liina siitä naruhässäkästä kovasti itseensä otti.
Sulon jälki alkoi noin kymmenmetrisellä janalla, mutta janatyöskentelystä jäi aika paljon sanomista. Koirat tosin ehti käydä siinä janan alkupäässä pyörähtämässä meidän lenkille lähtiessä, joten sotkiko ne hajut sitten Suloa, siihen alkuun se ainakin jäi pyörimään. Kun Sulo lähti sitten etenemään, yritin vahvistaa tämän het lähtemällä itse perään, ja sitten se etenikin jäljen risteyskohtaan saakka, nappas jäljen ja valitsi oikean suunnan. Nyt Sulo ei ole enää muutamissa viime treeneissä tehnyt virheitä sen takajäljen kanssa, joten voisikohan tässä ajatella sen oppineen jotain..? Tosin tälläkin kertaa jälki lähti janalta vasemmalle, pitää muistaa seuraavalla kerralla tehdä jälki eri suuntaan. Jäljen alussa Sulo kuitenkin sekoili vähän ja lähti jostain syystä ihan vikasuuntaan, mihin kyllä saattoi vaikuttaa mun oma sekoilu narun kanssa. Kun sain narun irrotettua kannoista, kehotin Sulon uudelleen jäljelle, ja hyvin se sen sieltä etsi ja lähti seuraamaan. Sulo eteni vauhdikkaasti ja itsevarman oloisesti, mutta kaksi keppiä siltä jäi metsään. Olin olevinani merkinnyt kaikki kepit, mutta nyt oli vauhtia niin paljon, että mulla oli täysi työ vaan pysyä pystyssä ja pitää naru suorana, etten ehtinyt huomaamaan, mitkä kepit metsään jäi, jotain keskimmäisiä ne oli joka tapauksessa. Sulo on nyt viime jäljiltä jättänyt jokaiselta keppejä metsään enemmän tai vähemmän, pitää miettiä, miten sitä ilmaisuvarmuutta saisi kasvatettua. Muutoin jälkityöskentelyssä ei ollut sanomista, kivasti se tuntui pysyvän jäljen päällä, selvitti kulmat ja maastollisesti hankalat kohdat ongelmitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti