Jäljellä ja hakumetsässä

Kiirettä on pidellyt, eikä olla paljon ehditty reenimään. Sitten viimeisen päivityksen ei olla muuta tehty kuin keskiviikkona jälkeä ja nyt torstaina käytiin hakuilemassa.

Aloitetaan hausta:

Liina teki kolme tuulipistoa tallaamattomalle alueelle, kun vihdoin kävi mukavasti tuulenvire (tosin juuri, kun suunniteltiin treenien kulkua, jälkikoirakko meni alueen läpi - se siitä puhtaasta alueesta, mutta onneksi meni ennen kuin ehdittiin sotkemaan jäljet). Liina oli kuumissaan ja janoinen, kun vein sen metsään, ja läähätti koko ajan. Olisi pitänyt tajuta juottaa se ennen, mutta tyhmästä päästä kärsii tässä tapauksessa treeni. Ukot oli piilossa puiden takana. Lähetyksiä jouduttiin uusimaan, mutta kun Liina sai hajusta kiinni, se eteni kyllä hyvin ukolle asti. Eli nyt lähettiin uudelleen hakemaan sitä nenänkäyttöä etsintätyöskentelyyn, ettei menis nyt ihan haamuiluksi koko hakuhomma. Tämän vuoksi juuri se, että Liina oli kuumissaan ja läähätti oli huono juttu, sillä nenä sillä ei silloin ollut auki. Näytti myös siltä, että se vähän olisi etsinyt sitä näköarsykettä. No, tiedä häntä, pääasia että ukot lopulta löytyivät hajulla. Ensimmäiseltä rullan nostaminen oli taas vaikeaa, ja kaikki maalimiehet saivat osansa Liinan rakkaudesta, ennen kuin se malttoi etsiä rullaa. Näytöt kuitenkin meni hyvin, ei tarvittu pakoja niihin. Toivotaan lisää tuulisia kelejä, jotta päästään jatkamaan näitä treenejä. Rullantuonteja voisi olla hyvä vahvistella kentälläkin.

Sulon treeni meni niin paljon paremmin kuin edellisellä kerralla! Nyt näytti siltä, että se oikeasti nautti tästä touhusta, ja haukutkin irtosivat. Otettiin kahdella ukolla neljä pistoa noin kolmeen-neljäänkymmeneen metriin ja piiloihin. Haukut 5-10-10-15. Palkkoina pallot sekä ruokaa. Kahdella vikalla mietti hieman ennen kuin aloitti ilmaisun, mutta haukkui kuitenkin. Oli tosi kivat treenit Sulolle, mukava oli nähdä se taas noin täpinöissään.

Keskiviikkoiset jälkitreenit ei sitten mennytkään ihan niin hyvin.Sulon keppi-ilmaisut on takunnut, sillä joka jäljeltä on viime viikkoina jäänyt keppejä nostamatta. Nyt tein kaksi n. 100 askeleen jälkeä, jolta pyrin tarkkailemaan Sulon käytöksiä kepeillä. Jäljet oli kuivalla kankaalla (jopa naurettavan helppokulkuisella sellaisella verrattuna niihin maastoihin, joissa ollaan jälkeä viime aikoina tehty), vanheni noin tunnin.

Sulolla oli molemmilla jäljillä alussa janat, joilta jälki lähti tällä kertaa oikealle. Ensimmäisen janan lähetysmatka oli kymmenisen metriä, toisen ehkä 15. Ensimmäisellä jäljellä Sulo selvitti janan hyvin, mutta ei ollut jäljen päällä, ja meinasi ajaa ekasta kepistä ohi. Kutsuin sen takaisin. Toinen keppi nousi. Kolmannelle eli viimeiselle oli tullut kepin jälkeen tahaton kulma mun poistumisjäljestä, ja Sulo oikaisi sinne, ja jätti kepin nostamatta. Toisen jäljen jana oli Sulolle vaikea, se pyöri ja pyöri janan päällä, tarkasti takajäljen, lähti oikeaan suuntaan, mutta tarkasti uudelleen. Nyt tarvitsisin kipeästi apua omaan toimintaan tuossa janalla, miten vahvistan koiran oikean käytöksen siinä?? Ensimmäisen kepin Sulo muistaakseni nosti, mutta toinen, joka oli kanervikon keskellä, jäi sinne - Sulo ei edes näyttänyt huomaavan koko keppiä. Kolmannestakin kepistä oli menossa ohi. Jäi siis ilmaisuissa onnistumisprosentti aika heikoksi. Olin huomaavinani, että ennen keppiä, sellaistakin, jonka Sulo jättää nostamatta, se seilaa hieman jäljen päällä, siis ehkä pyrkii tarkentamaan. Muutoin tekemisessä oli vähän höntsäilyn makua.

Liinalla oli n. 300 askeleen jälki kahdeksalla kepillä. Alussa oli jopa lyhyt, parin metrin jana, jonka Liina selvitti ongelmitta. Jäljestäminen oli turhan ilmavaa ja vauhdikasta, mikä aiheutti hapuilua kulmissa ja yhden kepin jäämisen metsään. Ihan lopussa meinasi painella kepistä ohi, ajoi jälkeä reilusti sivussa, noteerasi kepin muttei lähtenyt ilmaisemaan, missä vaiheessa pyysin Liinaa näyttämään. Tämän jälkeen seurasi harhailua jäljen päällä, jossa Liina tarkasti takajälkeä vähän matkaa, ja muutoin pyöri siinä jäljen päällä. Viimeisen kepin se ilmaisi kyllä ihan mallikkaasti.

Esineitä tein Liinalle hakutreenien päätteeksi sen verran, että viskoin muutaman lelun ja lapasen metsään ja pyysin Liinaa hakemaan niitä esine-käskyllä; käskyn sisäänajoa samalla. Jonkun kerran se tarjosi maahanmenoa. Koiraparka ei siis erota jälkikeppien ilmaisemista ja esineiden noutamista, niin kuin joskus pelkäsin, että voisi käydä. Eipä sillä, en epäile etteikö Liinakin oppisi ne toisistaan erottamaan, mutta tällä hetkellä ne kyllä sekoittuu iloisesti. Huomattavasti sujuvampaa tuominen toki oli edelliseen harjoitukseen verrattuna, joten ehkäpä suunta on ylöspäin. Pitää harjoitella tätä vielä pienemmällä välimatkalla esineisiin, jotta saa vahvistetiheyden ja sujuvuuden paremmaksi.