Remontti ja loppurutistus töissä ennen lomalle pääsyä ovat vieneet tässä viime viikon-parin sisällä niin paljon aikaa ja voimavaroja, että koirien kanssa on treenit jäänyt hyvin vähälle. Lenkkeilty ollaan, ja kun vihdoin ollaan päästy kotiin takas, on koirat saanut taas ulkoilla sydämensä kyllyydestä, uida ja juosta. Liina nauttii juoksemisesta, ja kun lähistöllä on noita hiekkakuoppia, se yllyttää Sulon aina hirveään ralliin siellä. Pitkällä suoralla Sulo saa Liinan kiinni, mutta kun Liina harhauttaa, jää Sulo yleensä jälkeen. Sulon leipälaji on uiminen, se hyppää veteen laiturilta isolla loikalla. Virvelöinti on molempien mielestä hauskaa, virvelöijän mielestä ehkä vähän liiankin hauskaa.
Parit tottissessiot tässä on takana, Liinan kanssa ollaan työstetty seuraamista ja vähän jääviä. Seuraamisessa tehtiin sitä, että tein pitkää pätkää, ja naksutin jokaisesta hyvästä asennosta - tavoitteena tässä harjoituksessa olisi, että Liina pitäisi paikan palkkaa syödessäänkin, ja että palkan ja uuden käytöksen välinen aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Hannan treeneissä eilen tehtiin samaa henkilöryhmän kanssa. Oikealle käännöksissä Liina tuppaa jäämään jälkeen. Mutta korkea vahvistetiheys teki kyllä hyvää seuraamiselle, Liina alkoi nopeammin ja nopeammin hakemaan oikeaa paikkaa palkankin jälkeen. Jäävistä seisahtumista, vähän on ollut hakusassa. Maahanmenossa se jättää kyynäriä pikkaisen irti, johtunee viime aikoina käytössä olleesta lelupalkasta. Osaa se oikeinkin mennä maahan.
Sulon kanssa ollaan tehty niinikään seuraamista, henkilöryhmää ja suoraa, josta henkilöryhmään. Tauon jälkeen Sulolla on taas vire ja motivaatio kohdillaan; se tekee oikein kivalla sykkeellä. Eteenmenoja ollaan myös muistuteltu, niitä lelulle. Maahanmenot ollut nihkeitä, mutta pitänee vaan vahvistella niitä erikseen kaikissa mahdollisissa paikoissa, erilaisilta etäisyyksiltä.
Loman toinen päivä on allekirjoittaneella menossa, eiköhän tämä touhu tästä pikkuhiljaa ala aktivoitua. Lehtimäen leirikin on tulossa, ja sekös vasta jännittää, kun Liinan kanssa tekeminen on välillä niin tuuristaan kiinni, tai lähinnä Liinan mielenkiinto siihen tekemiseen... Ehkä me tarvitaan sitä rutiinia vaan lisää. Parhaimmillaanhan se on aivan ihana, pahimmillaan - kuten eilen Hannan treeneissä - taas vähän hidas ja häiriöaltis. Keli oli toki kuuma, mikä voi vaikuttaa. Mun pitäisi löytää keino Liinan vireen nostamiseen silloin, kun se ei itsestään tunnu sieltä nousevan. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että voisin tietysti yrittää sitä, että naksuttelisin sille näissä tilanteissa jotain yksinkertaisia käytöksiä, sillä naksuttelujuttuja Liina rakastaa ja syttyy niistä. Mistä tulikin mieleen, että mitään uutta ja hauskaa ei olla sheippailtu taas pitkää aikaan. Ehkäpä tänään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti