perjantai 5. elokuuta 2011

Hemmetin takajälki ja muita kertomuksia

Torstaina jälkitreeniä, tänään käytiin tottistelemassa Viihdekeskuksella pikku porukalla. Sulo treenasi jälkitreenissä janoja, Liina keppejä. Tänään teemana oli Sulolla tottiskaavion läpivienti kokonaisuudessaan ja Liinalla fiilistely.

Sulolle torstaina 5 janaa, 10-30-metristä. Tajusin vasta lähtiessäni näitä tekemään, että kaikki janat ekaa lukuunottamatta lähtee oikealle... Mikä ei sitten lopulta niin huono homma ollutkaan, sillä Sulolla näyttäisi olevan fiksautuminen vasempaan suuntaan. Se pyrki kaikissa janoissa, viimeistä lukuunottamatta, joka oli kuitenkin kävelty siten, että se oli helpompi, lähtemään vasempaan. En reagoinut tähän muuten, kuin että annoin jäljestää pari metriä, ja kun näytti siltä, ettei Sulo ole oma-aloitteisesti vaihtamassa suuntaa, pysäytin sen. Muuta vihjettä en antanut, ja Sulo vaihtoi sitten suuntaa itsenäisesti. Mutta piru vie, eikö se nyt sitten kuitenkaan osaa tätä, vaikka vähän aikaa näytti ihan hyvältä. No, jos jotain hyvää, niin etenemiset oli aika suoraviivaisia. Toka vikalla janalla ei enää lähtenyt suoraan ja nopeasti vaan jäi siihen eteen haahuilemaan, mutta otin sitten takas janalle, valmistelin lähetyksen uudelleen, ja tällä kertaa sitten Sulo meni suoraan eteenpäin. Kepit oli parinkymmenen askeleen päässä janan nostokohdasta. Ensimmäisen kepin ohi meni, nostin sen sitten itse ja näytin Sulolle. Loput nousi ok. Viimeisellä jäljellä oli kaksi keppiä, jotka molemmat nousi hyvin.

Liina teki keppisuoran seitsemällä kepillä. Ensimmäisen yli meni, ja viimeisen. Himmasin hihnasta vähän vauhtia, mitä tuntui ihan kiitettävästi olevan. Nostin itse maahan jääneet kepit, ja näytin ne Liinalle. Nyt pitäisi malttaa tehdä keppiharjoituksia vain niin paljon, että nämä oikeasti alkaisivat sujumaan, turha mennä mettään juoksemaan kepeistä ohi.

Sulon osalta janaharjoitukset siis jatkuvat. Tässä lähiaikoina ollaan toivon mukaan saamassa kuuri vieraita jälkiä vierailla kepeillä, ja esineruututreeniäkin pitäisi jatkaa, niillä vierailla esineillä ehkä tällä kertaa. Liina pääsee ajamaan kunnon jälkeä sitten kun ollaan tehty keppisuoria parit niin, ettei mun tarvii roikkua narussa tai antaa mitään ylimääräisiä vihjeitä maahanmenoon, eikä matkalle jää keppejä.

Tänään Sulo veti sen pk-tottiskaavion parissa osassa läpi, maahanmenoa ja luoksetuloa lukuunottamatta. Eniten ehkä päänvaivaa aiheutti eteenmeno sekä yllätys, yllätys, valmistelevat osuudet. Seuraaminen oli myös vähän levotonta, ja takaosa aukeaa pahemman kerran. Lisäksi liikkeestä istumisessa on ongelma; menee aina eka käskyllä maahan. Eteenmeno ei oikein onnistunut, tehtiin samoille huitteille, kuin missä oltiin tehty seuraamisen eka suora; Sulo muisti vain hyppynoudot ja pomppi minne sattuu. Jenni oli vienyt lelun valmiiksi kentän reunaan. Pitää tehdä jatkossa huomattavasti paljon pidemmällä matkalla, ja nyt vain rakentaa sitä mielikuvaa eteenmenopalkasta seuraamissuoran päässä, mutta kauempana vain. Illalla koettelin äänijänteitäni, vietiin keppi, lähetin Sulon sinne ja käskin sen maahan ennen keppiä. Meni se maahan! Armaan avokkini kaverit kommentoivat, käskytänkö avokkianikin samaan malliin. En ainakaan myönnä. Vois kuulemma mennä paskat housuun.

Nouto oli ok, ja estenoudot oli ok. Henkilöryhmäkin meni hyvin. Maahanmenoa liikkeestä en viitsinyt tehdä, kun Sulo sitä maahanmenoa tarjoili muutenkin. Paikkamakuun se teki alkuun Urmon tehdessä samaan aikaan. Pysyi se ainakin.

Liinan kanssa operaatio Tunnetila jatkuu. Pari kierrosta otettiin leikkitottiksen merkeissä. Alkuun hajumaailma meinasi viedä mukanaan, eikä lelut juurikaan kiinnostanut. Tehtiin välissä vähän ruoan kanssa, mistä Liina vähän innostuikin, ja sitten vielä leikittiin. Mun mielestä lopetettiin hyvään saumaan, Liina nousi ihan pikkiriikkisen, leikki parilla eri lelulla, viretila kantoi eikä lopahtanut pallon saalistamiseen, ja se kantoikin narupallonsa autolle. Mitään isompaa tekniikkahommaa ei varmaan lähdetä tässä harjoittelemaan, ennen kuin saadaan tunnetilaa kohennettua. Tai mikä ettei tehdäänkin vaikka kotona, jos hyvältä vaikuttaa, mutta en minä siitä syksyn BH-koetavoitteesta sellaista stressiä ajatellut ottaa, että pakko olisi valmista saada. Tai siis, jos ei tule valmista niin sitten ei tule. Viimeistään ensi vuonna siinä tapauksessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti